SUVAITSEVAISUUS

Minut  on kasvatettu liberaalisti, täysin suvaitsevaksi, erilaisuutta arvostavaksi. Äidin, yksinhuoltajan periaatteena oli se, että jokaisella ihmisellä on itseisarvo, jokainen ihminen on arvokas, jokaisella ihmisellä on oikeus ajatella ja uskoa omalla tavallaan. Erilaisuus on rikkaus. Ja vähä isempiään pitää kunnioittaa ja auttaa, jos on tarvis. Kuten muun muassa eläimiä, joilla niin ikään on itseisarvo

Siksi en ymmärrä mitenkään sitä, että erilaisuutta sorretaan ja toinen luulee olevansa parempi toista. Siksi en voi ymmärtää sitä, että juuri itseään parempaa syrjitään ja vainotaan, että pienin ihminen, diktaattori, hävittää itseään paremmat, pelkää heitä. Sillä siitähän kansojen sorrossa ja vainossa on kysymys. Eikö vaan – vai mitä?

Maailman suurimpia keksintöjä ja ehkä hienointa kirjallisuutta, menestyneintä liiketoimintaa, korkeinta koulutusta ovat omanneet juutalaiset, mutta juuri heitä, ja nimenomaan heitä on eniten vainottu. ”Ovelia elukoita!” Eniten heitä ovat vainonneet keskinkertaiset, mutta keskinkertaisten ihmisten suosion suggeroimaan kyenneet diktaattorit. Jopa päässeet valtaan juuri sillä, että ovat tuota ihmisväestöä halveksineet, syrjineet, vainonneet ja tuhonneet. Juuri heidän on ollut pakko paeta, muuttaa jonnekin, perustaa oma valtio pakopaikakseen. Juuri heille sanotaan edelleen, että menkää kotiinne, sinne Israeliin! Nyt sitten juuri heidän pakovaltionsa pitäisi keskivertoihmisten mielestä hävittää.

En taatusti puolusta mitään Gazan sotaa, hirvittävää, mutta terrorismia ovat harjoittaneet muut. Ja juutalaisen älykkyydestä kertoo sekin, että he, joskin raa’astikin, ovat kyenneet varustautumaan ja puolustamaan itseään. Ketkä muut olisivat kyenneet?

Kuten nuori kaksoiskansalaisuuden omaava Israelissa asuva teintyttö kertoi, hänen perheellään ei ole maailmassa enää mitään pakopaikkaa.

Älymystö on kaikkialla vähemmistö. he ymmärtävät, suvaitsevat, hyväksyvät ja kunnioittavat erilaisuutta, mutta he ovat kongresseissa, senaateissa ja parlamenteissa vähemmistö. He häviävät aina.

Ei ihminen ole kovinkaan kehittynyt maailman alusta, mikä, milloin  ja missä se alku lieneekin ollut.

 

Australiakin aasialaistuu

Kiinalaiset ja muutkin aasialaiset ovat ovelia. He valloittavat maailmaa siirtolaisuudella ja tuotevakoilulla - varastelulla. Tiedämme eurooppalaisten tyhmästi antamilla lisenssoinneilla valmistaa vaikkapa Volvo-autoja, tiedämme vaatemerkkien plagioinnin jne.

Olen kulkenut Australiassa vuodesta 1985 ja nähnyt väestön muutoksen ihan katukuvassa. sattumoisin tiedän myös ovelan opiskelukäytännön ja avioliitot, joiden avulla kokonaiset suvut ovat päässeet maan kansalaisiksi ja tietysti sen jälkeen kasvattaneet aasialaista väestöä. 

Siirtolainen on yleensä erityinen ihminen, jotta pystyy irrottautumaan kodistaan ja muuttamaan kauas pois, asettumaan outoon ympäristöön ja sopeutumaan siihen. Tosin tiedämme löytöretkeilijät, valloittajat, jotka ovat myös tuhonneet alkuperäistä väestöä, tapoja uskontoa, kokonaisia rotuja. Tuoneet muka parempaa, muka oikeampaa uskoa, oikeampia elämänmalleja, oikeampaa oppia. Ihmisellä on tapana kuvitella olevansa oikeassa, tietävänsä paremmin, ja mikä pahinta, omaavansa ainoa oikean jumaluskon.

Amerikka, niin pohjoinen kuin eteläinenkin manner ovat karmaisevimmat esimerkit valloittajien tuhoista.

Alkuperäiskansat ja heidän kulttuurinsa on tuhottu, lisäksi siirretty kaukaa toiselta mantereelta sen alkuperäiskansaa alistetuiksi ja jopa halveksituiksi palvelijoiksi, orjiksi. Australiassa tapahtui samaa, mutta jostain syystä siellä on kyetty palauttamaan alkuperäiskansan arvostus ja pyydetty anteeksi. Jostain syystä myöhemmät siirtolaiset, jotka ovat päässeet maahan mm. 1980-luvulla ainoastaan ammattitaitonsa perusteella kehittämään maata, eivät siis ole olleet valloittajia vaan avuksi pyydettyjä ammattilaisia, ovat tuoneet mukanaan myös sielun sivistystä. He ovat tuoneet mukanaan sosiaaliturvan ajatuksen, uskonnonvapausajatuksen, eläinten suojelun, yleensäkin suvaitsevaisuuden. 

Amerikkaa ovat kehittäneet vain valloittajat, se on muokannut kulttuurin. Valloittajissa on ollut älykköjä, intellektuelleja, joita on kannustettu ja jotka ovat kehittäneet tieteitä, ja sillä tavalla maasta on tullut opinahjo, jonne mm. Euroopasta on mentyoppimaan. Amerikan kulttuurin kehitys on itseriittoista.

Australian moderni, lähinnä sotien jälkeinen kulttuuri on perustunut sivistyneiden, koulutettujen ja ajattelevien ihmisten mukaiseksi. Koska heidät on kutsuttu, heille on asetettu edellytykset ja ehdot maahan pääsemiseksi. Yhteen aikaan vain lääkärit ja it-alan ihmiset pääsivät siirtolaisiksi. Mutta kuinka ollakaan, myös varakkuus on ollut suositus, jopa ehto, ellei siirtolainen on omannut maan tarvitsemaa koulutusta. Niinpä mantereelle on muodostunut varakkaiden aasialaisten opiskelijoiden populaatio. Opinnot päätettyään nuoret ovat jääneet maahan, saaneet kansalaisuuden, naineet ristiin, lisääntyneet. 

Myös naisten , etenkin köyhien naisten asema  joissakin Aasian maissa, mm Thaimaassa on huono, jolloin he, kiltit ja kauniit tytöt haluavat parempiin oloihin, etsivät valkoista miestä Euroopasta ja läheltä Australiasta, valkoiset, varsinkin vanhemmat miehet ihastuvat noihin kuuliaisiksi , miestä palveleviin kauniisiin ihmisiin, ja avioliitot ovat lukuisia. Yhden tapauksen todistajaksi jouduin itsekin. Vietnamilainen koulutettu yksinhuoltajaäiti esittäytyi netissä, australialainen yhtä koulutettu mies oli jäänyt leskeksi ja ihastui. Naisella oli kaksi lasta, toinen yliopistossa opiskeleva tytär ja kymmenvuotias toinen tytär. Häät pidettiin, nainen sai avioliiton myötä kansalaisuuden, ja heti sen saatuaan ja tyttäret opiskelemaan kouluun ja yliopistoon, hän otti eron miehestään. Olin avioliiton todistajana, vaikka jokainen näki, mikä herttaisen ja kauniin naisen tarkoitus oli. Eikä tämä  ole ollenkaan ainoa tapaus. Paikalliset tietävät. 

Vielä 1980-luvulla mm. Sydneyn katukuva oli eurooppalainen, nyt 2000-luvun lähes puolivälissä muutoksen huomaa selvästi: väestö on selkeästi aasialainen. Ei asiassa olisi muuten mitään ongelmaa, mutta aasialainen moraali on täysin päinvastainen läntisen moraalin kanssa. Nyt on jo nähty, että nuo ihmiset halveksivat alkuperäiskansaa, pitävät heitä liian tyhminä , jotta heille voisi antaa samoja oikeuksia kuin valkoisille ja keltaisille, eläimet ovat vain hyödykkeitä, eivät tuntevia itseisarvon omaavia luomakuntaan kuuluvia olentoja, jotka ovat yhtä tärkeitä kuin ihminen. He, jotka ovat muuttaneet mantereelle jo perheen perustaneina rahalla, sijoittajina ja bisneksensä perusteella, pitävät eniten huolta rodullisesta puhtaudesta, perheen on vaikea hyväksyä lasten rodullista ristiin avioitumista. Nuoret onneksi ovat päättäväisiä. 

Mistan 80-luvun Mac Donaldsin poikaporukan, jonka muodostivat viisi teinipoikaa, jokainen oli eri rotua (sanaa ei saisi enää käyttää, mutta mikä tilalle?!). Yksi oli punapää pisamanaamainen, liekö irlantilaisperäien, yksi valkotukkainen, pohjoismaalainen kai, yksi japanilainen, kiinalainen tai vietnamilainen, aasialainen kuitenkin, yksi näytti tummaihoiselta kuten intialainen, yksi tummahiuksinen, olisiko ollut perusaussi eli vankien jälkeläinen. Istuin viereisessä pöydässä ja ihailin. Jokainen eri alkuperää, täydessä sovussa. Katukuva näytti lähes samanlaiselta. Nyt samanlainen porukka näyttää enemmistöltään aasialaiselta. 

Australian moraali on ollut korkeinta maailmassa, sosiaaliturva kehittynyttä 80-luvulta lähtien, koulutus ja tekninen kehitys korkeatasoista ja nopeaa. Nyt se on alkanut rapautua. Siksi, että aasialaisväestö on kasvanut ja päässyt parlamenttiin lakeja säätämään ja yleensäkin muokkaamaan maailmankuvaa ja elämäntapaa. Se muuttuu vähitellen ja salakavalasti ihmiskeskeiseksi - kovemmaksi. 

Mustat orjat, USA:n rakentajat

Ketkä ovat ​todelliset maan​ rakentajat?
Mitä Euroopasta tulleet valloittajat olisivat yksin saaneet aikaan?
Entä, jos orjia ei olisi ollut?

Mustat tuotiin orjiksi palvelemaan valkoista väkeä, 
joka oli tullut muualta​. 
Valloittanut maan, kukkulat, vedet ja vuoret 
niiltä, joita ne olivat tuhannet vuodet palvelleet, 
joilla maa oli ruokkinut kansansa, joka mantereella jo asui. 

Euroopasta muuttaneet muukalaiset tulivat tappamaan 
ja pakottamaan omia parempia oppejaan 
tuhoten maassa vallinneet​ maata kunnioittaneet kansojen tavat.

Kuka teki työn, raivasi metsät, muutti ryteiköt kasvaviksi pelloiksi,
kynti, kylvi, korjasi,
tuuditti lapset, keitti keitot, paistoi paistit, siivosi herrojensa huoneet?
Isännät metsästivät, juhlivat ja hallitsivat,
vaan työtä eivät tehneet. 
Mustat raivasivat, raatoivat, murusia saivat, eivät omaa maata.

Kuka rakensi sen muukalaisten, 
Euroopan maahanmuuttajien valloittaman maan?

Kenen käsillä sen rakensivat, ketkä?
Mustat orjat sen kaiken tekivät!

 Kun kaikki oli valmista, valkoiset raakalaiset vain halveksivat, vihasivat.
Musta oli elukka, joka ei saanut kulkea edes samaa tietä,
jota hänen valkoinen muukalaisisäntänsä kulki. 

Musta kelpasi voittamaan kultaa olympialaisissa ja taiteessa.
Valkoinen valloittajakansa sai kunnian.

Hän lauloi kauniisti.
Lapselle kotona ja isännälle kapakassa.
Mutta samasta ovesta hänen ei sopinut kulkea, samaa käymälää ei käyttää.
Saastainen elukka.

Mistä valkoisen viha ja halveksunta syntyi?
Mikä onkaan ihmisen mieli? 

Eikö pitäisi olla niin, että valkoinen valloittaja muistaisi?
Olisi nöyrä, kunnioittaisi halveksunnan sijaan. 
Sillä musta orja puursi, raatoi, hoivasi ja hoiti,

jotta valkoinen isäntä ja emäntä voivat elää vapaasti. 
Se oli orja, musta, joka rakensi valkoiselle vapauden.
Vapaa maa - kenelle?

Valkoisen muukalaisen tulisi muistaa omat juurensa,
nöyrästi kunnioittaa maansa rakentajaa. 

Nöyryyttä, valkoinen valloittaja!

Koulukiusaaminen loppuu vain aikuisten ja lasten tuttuudella.

 Kun lapset tietävät aikuisten tietävän. 

Taannoin eräs opettaja kirjoitti ahdistavasta syyllisyydentunteesta, kun ei pystynyt auttamaan kiusaamisesta kärsivää oppilastaan, joka teki lopulta itsemurhan. Nyt yksi lapsi on saanut käsiinsä revolverin ja ampui kavereitaan. Syyksi kun on paljastunut kiusaaminen. Enkä työkokemusteni perusteella edes ihmettele. Kiusaaminen on kovaa, se tuhoaa kiusatun mielen. Kiusaaminen on toimintaa, joka tapahtuu taitavasti salaa aikuisten katseilta ja siihen kuuluu uhkailu. Kaverit yleensä tietävät, mutta uhkailu estää jopa tukioppilaita kertomasta aikuisille. On ihan turha luulo, että ihminen, lapsi muuttuisi, mutta häntä voidaan hallita ja kasvattaa  hyvään.

Toimin erityisopettajana 70-luvulla ”isojen jätkien” kansoittamassa kansalaiskoulussa, jonka pihalle kutsuttiin muutaman kerran ambulanssi välitunnilla ovelasti piilossa pieksetyn oppilaan noutajaksi. Myöhemmin työskentelin yläkoulun erityisopettajana ja rehtorina, viimeksi erityisopettajien kouluttajana ja Opetushallituksen erityistukea koskevien hankkeiden vetäjänä. Tämä pohjaksi sille, mistä nyt puhun.

On ihan turha vatuloida erityisasiantuntijoiden ja opettajien keskinäisestä vastuusta.  Koulukiusaaminen ei lopu pelkästään kouluhenkilöstön avulla. On saatava vanhemmat, opettajat ja oppilaat yhteen, ja se tapahtuu tekemällä kaikki toistensa tutuksi. Mieluummin ennakkoon eikä vasta sitten, kun kiusaaminen on päässyt valloilleen. Joskus kiusatun oppilaan tarmokas vanhempi tekee aloitteen, kun kiusaaminen on paljastunut, mutta koululla on avainasema siinä, että syntyy ennakoiva yhteistyö ja yhteisvastuu. Koulun tarvitsee tehdä vain aloite ja koordinoida.

Pari esimerkkitapausta seuraavassa.

Eräs poika siirtyi maalta Helsingin keskustan yläkouluun. Hän kertoi kerran sivulauseessa, vahingossa vanhemmilleen, että ”on se kumma, kun päätä hakataan välitunnilla kiviseinään”! Poikaa siis kiusattiin, pidettiin landepaukkuna, vaikkei puhunut edes murretta. Syyksi riitti se, että oli muuttanut maalta. Tormakka isä kutsui luokanvalvojan avulla huoltajat iltapalaveriin, jossa kertoi tapauksen kysyen, mitä voitaisiin tehdä. Asia ymmärrettiin, laadittiin yhteyslista ja rupesi löytymään huoltajien ja lasten yhteisiä toimia. Yksi äiti ehdotti, että voisi viedä koko luokan yöretkelle työpaikkansa, suuren sanomalehdenlehden painotaloon. Eräs isä keksi ruveta pelaamaan kavereiden kanssa jalkapalloa. Ideoita sateli. Sovittiin uusi kokoontuminen, jossa olisivat oppilaat mukana. Yhteisiä toimintoja löytyi, tultiin tutuiksi. Kului kaksi kuukautta, väliin joululoma, ja kiusaaminen loppui siihen. Kiusaajat ja kiusattu oli saatettu yhteen ja jokainen tiesi aikuisten tietävän.

Yksi tapaus omassa työssäni on jäänyt erityisesti mieleeni. Kahdeksannen luokan poika löydettiin marraskuun lopun pakkasella metsästä lymyämästä. Hän oli saapunut koulubussilla, muttei kyennyt siirtymään toisten joukkoon luokkaan saati välitunneille. Syynä raju kiusaaminen, mikä paljastui pitkän alkaneen prosessin kuluessa. Erittäin lahjakas poika sijoitettiin kokoaikaisesti pienryhmääni joidenkin opettajien vastustuksesta huolimatta: ”Ei yhtä voi kohdella eri tavalla kuin muita”. Yhteistyöhön mielenterveysongelmista kärsivän perheen kanssa ei pystytty. Poikaa kiusattiin vanhanaikaisten vaatteiden ja kotiolojen vuoksi. Poika vietti sitten koko koulupäivänsä pienryhmässä analysoiden tilaansa, harjoitteli vähitellen ryhmään sijoittumista ja ryhmän hyväksymäksi tulemista itse valitsemissaan aineissa, ja maaliskuussa oli valmis siirtymään luokkansa mukaan kaikissa aineissa. Tuossa tapauksessa koulu pystyi ilman vanhempiakin hoitamaan homman jonkinlaiseen turvalliseen maaliin.

Pilkan syyksi riittää väärät vaatteet tai muutto muualta. Entäpä, kun erilaisuus ja poikkeavuus on jo itselle taakka, ja sitä vielä ulkopuoliset pilkkaavat? Kärsimys on kaksinkertainen.

Australiassa tutustuin tapaan, missä huoltajat, opettajat ja oppilaat tutustuivat toisiinsa siten, että kerran kuukaudessa huoltajilla oli velvollisuus kokoontua koululle ”askartelemaan” opetusvälineitä ja materiaalia, oppilaat mukana. Erinomainen keino muodostaa keskinäiseen kunnioitukseen perustuva yhteisö. Joskus koulun rahapula voi ollakin siunaus!

Kiusaajat ja kiusatut pitää saada toimimaan yhdessä, ja siinä ainoastaan aikuiset voivat auttaa. Lapsille ei voi laittaa vastuuta. Lapsen pitää voida puhua aikuiselle luottaen siihen, ettei ”kanteleminen” paljastu kavereille, koska se pahentaa aina tilanteen.

 

 

Hengellisyys, luonto ja suku

 

Hyvä ystäväni, ajattelultaan sielunveljeni, keskimäärin kolme kirjaa viikossa  ahmiva Oiva sai minut taas luopumaan ennakkoasenteestani ja lukemaan vastustamaani hifistelyksi olettamaani pohdintaa eli Merete Mazzarellan pikku teoksen ”Jotain muutakin kuin tämä”. Kirjailija pohtii uskontoa, kirkkoa, uskoa ja hengellisyyttä, ihmettelee ja kyselee, ja niin minäkin nyt tässä kyselen enkä siksi käytä kysymysmerkkejä. Minunkin kysymykseni ovat vain pohdintaa, eivät vastauksia odottavia lausahduksia. MM siteerailee pohdintojensa pohjaksi filosofeja, jotka hän tuntee. Minä en, koska olen vain raapaissut Russellin tai Einsteinin tai muun suuruuden pintaa, en tunne kenenkään ajatuksia syvällisesti niitä siteeratakseni. Olen suorittanut vain filosofian peruskurssin ja lueskellut joitakin teoksia selaillen. Ajatukset tässä ovat omiani, taviksen tuotetta, Mazzarellan innostamia kyllä.

Minuun ehkä vaikuttavinta teoksen antia on kirjailijan siteeraaman yhden suomalaisen taviksen ajatukset, jotka pohjautunevat myös suurempiin ajattelijoihin ja  papilliseen koulutukseen.  Pohtiessaan uskontoa ja uskonnollisuutta – tai uskovaisuutta MM lainaa nimittäin ahvenanmaalaista pappia ja kirjailijaa Kurt Danielssonia. KD puhuu siitä, kuinka ihmisellä on kolme peruspilaria siitä huolimatta, mikä hänen uskontonsa on. Ne ovat hengellisyys, luonto ja yhteys toisiin ihmisiin. Jos yksikin niistä turmellaan, vähätellään ja tuhotaan, ihminen masentuu ja hautautuu turvattomaan yksinäisyyteen.

Minä olen pohtinut kuten MMkin koko ikäni uskonnollisuutta ja uskomista, myös kirkkoa. Maailman uskontoja, miten ne ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä ja tulevaisuudessakin mm. sotiin. Miksi ihminen tahtoo, että kaikki uskoisivat juuri hänen uskonnollisiin oppeihinsa Jumalasta tai jumalista. Miksi toisella on niin suuri huoli toisen sielusta? Pienessä mittakaavassa perheen kesken (jehovalaiset ja lestadiolaiset hylkäävät lapsensakin, jos nämä poikkeavat vanhempien ainoaksi oikeaksi kuvitellusta opista) ja suuremmassa mittakaavassa valtioiden välisissä kiistoissa ja terroristien iskuissa.

Hengellisyys on ihmisen ominaisuus, yksi peruspilari, sen minäkin olen jo aikaa sitten ymmärtänyt, vaikken ole perinteisessä mielessä lainkaan uskonnollinen, en ainakaan kirkollinen. Perheeni ja sukuni on aina ollut, nuori polvi on jo kriittisempi, kun ovat saaneet kasvaa vapaasti. Ovat voineet muodostaa oman hengellisyytensä itse.  Pohja on selvä. Minulla mm. se, etten arvostele kenenkään uskovaisuutta ja kenenkään jumalaa. Sama hengellisyys on pojaltaan jokaisessa, niin buddhalaisessa, islamilaisessa kuin kristillisessäkin uskovaisessa. Kunnioitan jokaista, koska se jokainen on ihminen, jossa tämä hengellisyys vallitsee, tiedostipa tai tunnustipa hän sitä itse.  Mutta miksi sitä siis pitää ainoana oikeana, miksi hänen jumalansa on olevinaan se ainoa oikea? Sitä minä en ymmärrä - enkä hyväksy. (Minut on kasvatettu suvaitsevaksi, vaikkakin uskonnollisessa kodissa ja siksi minun on vaikeaa sanoa, etten hyväksy jotakin asiaa. Koska takana on aina jokin syy, jos ihminen terrorisoi tai tekee mitä tekee. Ymmärrys pitää tulla ensin.) Ymmärrän toki juuri inhimillisenä piirteenä, mutta hyväkettä jokainen kuvittelee olevansa oikeassa, mutta hyväksy en, koska näen sen, tuon besserwisseriyden  vain piirteenä ja rodullisena ominaisuutena. Siksi jokaisen ihmisen pitäisi myös hyväksyä jokaisen oma jumala, olkoon se patsas tai ukko taivaassa tai luonto tai kaikkialla leijaileva henki tai mikä ikinä, mitä maailma on täynnä.

Eikö se, että jumalia ja uskontoja on niin paljon, kerro jo sitä, että ihmisen rotuun kuuluu tuo turvallisuutta ja lohtua tuova hengellisyys. Se on laittanut ja laittaa rakentamaan alttareita ja temppeleitä kirjoittamaan oppeja ja niiden mukana sääntöjä, joiden mukaan ihmisen tulee elää. Ja sen jälkeen tuomitsemaan niitä, jotka eivät sääntöjäni noudata. Inhimillinen ominaisuus.

Suomalainen kirkkokin tuskailee hengellisyydestä, lähinnä sen menetyksestä. Se tekee kaikenlaista houkutellakseen kadotettuja jäseniä, järjestää hauskoja teemarippikouluja, hyväksyy naisia papeiksi, pitää mukavia iltamia nostattamaan hengellisiä tunteita, ja vaikka mitä. Kirkon pitää maallistua, jotta menestyisi tai edes säilyisi. Minusta se on kornia. Siksi, että kuitenkin Raamattu on ohjenuora ja oppikirja, vaikka siinä sanotaankin, ettei nainen ole kirkon pää, vaan vain palvelija ja kuuliainen miehelle, ja ettei samaa sukupuolta olevia voi vihkiä tai edes siunata juridisesti, maallisten lakien mukaisesti pätevään liittoon ja niin edelleen, mitä kiistoja niitä onkaan, joita koetetaan ohittaa, jotta kansa pysyisi talossa. Koska kirkolliset häät on upea juhlava seremonia, myös kirkkoon kuulumattomat ja uskonnottomat tahtovat kirkkovihkiäiset. Niinpä kirkko suostuu siunaamaan avioliiton ja päätös saadaan juridisesti päteväksi ja ne upeat juhlavat menot. Niin kävi omalle tyttärellenikin, kun hän kyllä kuuluu kirkkoon kuten minäkin, mutta hänen sulhonsa oli lestadiolaisperheen kirkosta eronnut poika. Kirkkohäät pidettiin, mutta pappi suostui vain siunaamaan. Muuta hän ei voinutkaan tehdä. Minun mielestäni kirkon käytös on falskia.

Vaikka puhun karkeasti, kunnioitan kirkkoa, katolista tahi evankelisluterilaista, sama se. Se on hengellisyyden, sen turvapilarin koti. Joskus, kun puolison papillisen suvun käsityksiä vaikkapa luomiskertomuksesta eräänä juhannusyönä olen kuunnellut, olen ajatellut erota kirkosta, mokomasta oikeaoppisuuden temppelistä ja pitää omat turvapilarini, mutta koska puolisoni on kuulunut voimakkaasti kirkkoon, en ole ottanut edes puheeksi enkä ole eronnut. Sama se, koska suvaitsen. Voin olla lojaali, koska se muodollisuus ei minua hetkauta millään tavalla. Vain ehtoolliselle en mene. Se aiheuttaa puolison suvulle myötähäpeää, mutten välitä siitäkään enää. Olen heidän silmissään kerettiläinen, kun en lausu myöskään ääneen uskontunnusta. En ole koskaan pystynyt kumpaankaan. Rippikoulun jälkeen.

Vaikka sanon, että kirkon käytös on falskia, piispat ovat viisaita miehiä nykyisin. Minulle tulee ilmaisjakeluna, seurakuntaan kuuluvana Kirkko ja Kaupunki-lehti. Se on mieluisa tuote ja tulokas. Aluksi siksi, että selaillessani näin tuttuja kasvoja, juttuja tutuista henkilöistä, jopa sukulaisista, ja siinä julkaistaan Nalle Puh-kokoisille aivoilleni juuri sopivaa askartelua, nallen älyni kokoista sanaristikkoa. Paljon ristikossa on kirkollista tietoutta, jota tarvitaan, mutta hallitsen kyllä sitäkin, joskus omaksikin hämmästyksekseni. Selaan jokaisen numeron tarkasti, ja teen löytöjä. Viimeksi juuri nyt 21.3. 2024 ilmestyneestä lehdestä numero 5. Nimittäin modernit piispat ovat tehneet esityksen samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä. Vain yksi esitti eriävän mielipiteensä. Siteeraan suoraan lehden tekstiä.

”Piispainkokous esittää kirkolliskokoukselle, että avioliitto kirkkojärjestykseen lisätään säännös kahdesta rinnakkaisesta ja yhtäläisesti hyväksytystä avioliittokäsityksestä. Näistä ensimmäisessä ymmärretään miehen ja naisen välisenä ja toisessa kahden henkilön välisenä .

Piispat hyväksyivät kirkkojärjestyksen muuttamisesta ylimääräisessä kokouksessaan 12. maaliskuuta. Yksi piispoista jätti eriävän mielipiteen, ja lisäksi yksi piispa liitti pöytäkirjaan lausuman päätöksen perusteista.  

Jos piispainkokouksen esitys menee läpi kirkolliskokouksessa, evankelis-luterilaisen kirkon papit saavat oikeuden valita, kumman avioliittokäsityksen mukaisesti toimivat. Papilla olisi mahdollisuus toimittaa samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon vihkiminen tai avioliiton siunaaminen, mutta hän voisi myös pidättäytyä siitä. Samaa sukupuolta olevien parien oikeus saada kirkollinen vihkiminen säädettäisiin seurakunnan velvollisuudeksi, ja kirkkoherran tehtäväksi tulisi varmistaa, että oikeus toteutuu.”

En tiedä, kuinka tarkasti lehti tulkitsi piispainkokouksen ehdotuksen, mutta jos ihan tarkasti, sen loppu on melko sekava. Hyvää minun mielestäni on ymmärrys, että avioliitto ei ole pelkästään suvunjatkamistarkoitus, vaan myös henkilöiden, ei sukupuolten välinen juridinen ja hengellinen turva. Esitys ei ole mielistelevä ja falski. Siitä huolimatta, piispojen tarkoitusperiä ja hyvää yritystä kunnioittavaa esitystä arvioidessani olen huomaavinani, että kirkollamme on hätä. Ei jäsenistään, vaan itsestään. Arvovallastaan, loppujen lopuksi. On silti mielestäni hienoa, että ihmisten hengellisyyden tarvetta kunnioitetaan ja siirrytään sukupuolesta henkilöön. Eri juttu on sitten se, mitä varten tuota kirkollista vihkimystä niin hirveästi halutaan, lähinnä nais-miesparien taholla. Tuntemukseni on se, että homoparien tarve saada kirkon siunaus on syvemmin puhtaasti  hengellinen tarve kuin mitä se on heteropareilla. Komeita juhlia (ja ehkä sitä ainoata tilaisuutta naiselle pukeutua upeaan iltapukuun, joka on useimmiten täysin kirkon sääntöjen vastainen eli avoimesti paljastava ja siten seksuaalisuutta tahtomattaankin korostava, silti nykyisin kirkon moitteitta hyväksymä!) ei voi järjestää ilman kirkkoa!  Se nyt on vain fakta. Pitää tunnustaa, että kirkkomusiikki on mahtavaa, syvälle sieluun käyvää, hengellisyyden tarvetta tyydyttävää. Myös häitä varten luotu musiikki tai niissä käytetty musiikki on koskettavaa, euforian aiheuttavaa. Tyttäreni marssi Charles Marie Widorin  Toccatan tahdissa, kyllä se liikutti ja sen myötä koko seremonia vaikutti ja jäi mieleen ikuisesti. Vieläkin tulee pala kurkkuun, kun muistan, ja joskus kuuntelen tuon huiman urkuktoccatan uudelleen ja uudelleen. Olen itsekin soittanut suuria urkuja ja noita kappaleita. Eikä urkumusiikkia luultavasti olisi ilman kirkkoa.

No, ennakkoluuuloni tukahduttaessani syvennyin hyvää kirjaan.

 

 

Terrori-isku Venäjän oma ovela toimi sodan laajentamisen oikeutetuksi!

 Kirjoitin 24.3.2024 seuraavasti: 

Eikö muille tule mieleen, että Putin toimii kuten Syyrian diktaattori - tappaa omiaan omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi? Onko varmaa, ettei teatteriterrorismi olekin hänen temppunsa saada syy sodan eskaloittamiseen?

25.3. aamu-uutisissa haastateltu entinen Venäjän suurlähettiläs Hannu Himanen vahvisti uumoiluni sanomalla varovasti, että 'vaikka kuulostaakin absurdilta, kyseessä voisi olla Venäjän oman turvallisuusjärjestelmän toimi!' Ovela Putin voisi saada perustelun laajentaa sotaa. Selvähän se, miksei hän maininnut tv:puheessaan ollenkaan Isistä, vain Ukrainan. Kansalle syötetään tämä, ja kansa vahvistaa "vahvan johtajan" sotatahtoa!

Kuten mm. Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro sanoi, virkavaltaa vahvistetaan, turvallisuutta lisätään. Silmänlumetta! Totta tosiaan demokratian rippeetkin hävitetään, kuten MK myös totesi.

Yhden miehen sairas mielihalu koko maailmaa koskeva katastrofi.

On käsittämätöntä, että vielä tässä ajassa yksi ihminen voi sotkea mielihalullaan, yksityisellä sairaalla kunnianhimollaan koko maailman rauhan. Tai ei se käsittämätöntä ole, sillä suuri rahvas on keskinkertaisesti ja ennen kaikkea massa lyhytnäköisesti yksinkertaisesti ajattelevia ihmisiä. Heidät voi manipuloida lupauksilla pikaisista eduista. He eivät kykene ajattelemaan laajasti ja kokonaistilanteesta, syistä ja seurauksista heillä ei ole mitään ymmärrystä. Sillä tavalla demokratia tuhoutuu, vaikka tämä yksinkertainen rahvas juuri sen nimiin vannoo. Että he itse saisivat päättää. Mutta kun eivät kykene näkemään manipulointia, vaan menevät hivelevään lankaan. Niin syntyvät diktatuurit ja totalitarismi.

Nyt on idän herra Putin humaltunut vallasta, jonka on kyennyt huijaamaan sulkemalla kansan silmät maailmalta. Tämä herra haluaakin maailmanvaltiaaksi, niinhän Hitlerkin halusi, jaon aloittanut hyökkäämällä sukulaiskansan kimppuun kertomalla, että se kansa kuuluu hänen valtakuntansa laisuuteen. Joskus kaukaisessa historiassa on kuulunutkin, viimeksi kommunistisen totaliltarismin ajalla ja kansa hurmioituu.

On kummallista, miksi tämä yksi herra hylkää hyvät kauppasuhteet ja tuottoisan kaupankäynnin muun maailman kanssa ja tuhlaa kansan varoja toisen kansan ja valtakunnan tuhoamiseen. mitä hyvää hän sillä rahalla saisikaan aikaiseksi auttamalla köyhiä maita kehittymään ja rakentamaan yhteiskunnallista tasa-arvoa. Koska hänen hyökkäystään pientä valtakuntaa vastaan ei hyväksytä missään, hän väittää kansalaisilleen, että koko sotimisen syyhän onkin niissä muissa, jotka ovat ruvenneet vastaamaan hänen hyökkäyksiinsä antamalla tukea pienelle uhrikansalle.

Mitä tuo tuki on vaatinut muulta maailmalta?

Sen, että nekin ovat joutuneet sijoittamaan varallisuuksiaan pienen kansan puolustukseen, niitä satoja ja tuhansia miljoonia rahayksiköitä, joita voisivat käyttää maailman köyhien maiden  kehittämiseksi, ilmastokatastrofin estämiseksi jne. Tuo yksityinen herra ei usko ilmastokatastrofiin, vaan pitää sitä valheena ja liioiteltuna. Kukaan muukaan yksinvaltias tai yksinvaltiuteen pyrkivä ei usko. Täytyy olla niin, että heidän ajattelunsa on yksinkertaista ja persoonallisuus narsistista.

Kyllä he älykkäitä ovat, kukapa sitä kieltää. Vaan mitä älykkyydelläkin tarkoitetaan? Lähinnä nokkeluutta selvitä asioista. Mutta se ei ole ollenkaan samaa tai edes lähelläkään niin sanottua viisautta. Oikeastaan älykkyydellä ei voi puolustella enää ollenkaan ihmistä. Minä siirtäisin tilalle juuri nokkeluuden, joka on vain ihmisen persoonallisuuden  pelinappula.  

Kuinka me sallimme yhden miehenmahdollisuuden tukahduttaa kokonaisten valtioiden rakentavan tuotannollisen toiminnan pakottamalla ne tuhoaseiden tuotantoon. Sitten hänellä on otsaa julistaa, että jos hänen hyökkäyksensä kohteena olevaa pientä valtiota autetaan liikaa, hän voi aloittaa kolmannen maailmansodan. Ei hän tietenkään itse sitä kerro aloittavansa, mutta sitäpä se tarkoittaa. On nähty jo, että hänen valtansa on niin suuri, että koneistokin tottelee. Se merkitsisi myös sitä, että hän voisi pysäyttää sodan, koneistonkin, vaikka se tahtoisi yksinkertaisuudessaan jatkaa. Mutta koneisto tottelee, myötäilee hänen valtaansa ja tuhoaa myös oman kansan vastustuksen. Tappaa tarvittaessa yksilöt, jotka vastustavat. Tosin siitäkin syystä, että omakin henki voisi olla vaarassa.

Melkoinen vallan kierre. Kuuluisi keskiaikaan, mutta näyttää siltä, että ihminen ei muutu. Demokratiaan uskovat ovat vähemmistö, se nähdään idässä ja lännessä. Demokratia on inhimillinen taito ylläpitää tasavertaista kaikkien hyväksi koituvaa elämää ja hallita yhteiskuntaa, mutta sen toteutuminen vaatii itsenäistä ajattelua eikä massaliikettä, ja siihen kehitysvaiheeseen ihmiskunta ei ole vielä päässyt. Kuusikymmenluvun niin sanotut älyköt seurasivat vain johtajaa, massoittuivat huutamaan iskulauseita eivätkä nähneet kokonaisuutta. Massoja on helppo liikuttaa. Mikä älymystö se muika oli!  Fiksuimmat häpeävät sitä nuoruuden hulluuttaan, kun ovat ymmärtäneet, minkälaisen ihmisen sorron agentteja olivat. Olivat totalitaarisen imperialismin asialla, vaikka sitä juuri haukkuivat!  Meitä oli tosi pieni joukko, jotka emme yhtyneet massan hurmokseen. Kätkeydyimme omiin nurkkiimme, ja meitä halveksittiin, jos suumme aukaisimme. Nyt ei tarvitse hävetä.

Olen miettinyt manipuloivien ihmisten kielenkäyttöä, lähipiirissäkin sitä on ilmennyt. On mielenkiintoista kuunnella mm. Afrikan diktaattoreita kuinka he sanailevat  Kun media laittaa ruuvipenkkiin ja kysyy heidän vastustajia eliminoivasta politiikastaan ja haastaa hirveyksien oikeutuksesta,. Sitä, kuinka heidän vastauksensa ovat nokkelasti muotoiltuja ja taitavasti manipuloivia, kansaa hiveleviä ja pelottelevia. Kuinka kummassa heiltä löytyy ne kansaa hivelevät ympäripyöreät, mitään sanomattomat toisia valtioita, järjestöjä, ihmisiä syyttävät lausuntonsa?

Katsoin Ugandasta ja sen oppositiojohtajaksi nostetusta muusikko Bob Winestä tehdyn ohjelman, joka oli loistava osoittamaan juuri tuota kansan sanoilla hivelyä . Ihan uskomatonta. Hyvä esimerkki oli Ugandan kuudetta kautta hallitseva julma diktaattori, Museven – hänen vallankäyttöään voi erinomaisesti voi verrata nyt Venäjään. Täysin identtistä.

Mugeve oli tappaa -  yritti useasti -  kansan suosikin, vastustajansa, ajoi maanpakoon, uhkasi perhettä, mobilisoi sotilaat, nuo robottiraukat, jotka eivät uskalla tai jotka on aivopesty hylkäämään oma ajatuskykynsä turvakseen. Hän onnistui tukahduttamaan kansan kuten nyt ontehty Venäjällä, ja pääsi kuudennelle presidenttikaudelleen yksinvaltiaana.  Presidenttien toimikausi- ja ikärajat poistettiin kahteen kertaan vuosina 2005 ja 2017.

--

Afrikan 10 oppositiohahmoa vuonna 2020:

 

1.       Bobi Wine, Uganda:

http://dianerwigara.com/without-opposition-there-could-be-no-creation-all-life-would-cease-without-resistance-%E2%80%95-kilroy-j-oldster-dead-toad-scrolls/

 

Robert Kyagulanyi Ssentamu, joka tunnetaan taiteilijanimellään Bobi Wine, on ugandalainen muusikko ja poliitikko.

Hän toimii parlamentin jäsenenä edustaen Kyadondo Eastin vaalipiiriä Wakison piirissä Ugandan keskialueella.

Hän on kansanvaltaliikkeen johtaja ja merkittävä oppositiohahmo presidentti Yoweri Musevenin johtamassa hallituksessa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yoweri_Museveni

 

16. tammikuuta 2021 Museveni  - vuonna 1944 syntynyt karjanhoitajan poika - valittiin uudelleen kuudennelle kaudelleen 58,6 prosentilla äänistä huolimatta monista videoista ja raporteista, jotka esittivät vaaliurnioiden täyttämistä ^[13] , yli 400 äänestyspaikkaa, joissa äänestysprosentti oli 100 % ^[14] ja ihmisoikeusrikkomuksista. ^[15] [16] Vuodesta 2022 lähtien Uganda on 36 vuotta kestäneen autoritaarisen vallan jälkeen sijoittunut 166. sijalle asukasta kohden laskettuna BKT:ssa (nimellinen) ja 167. sijalla inhimillisen kehityksen indeksin mukaan .

 --

Haasteeni EU:lle: voisiko joku ryhmä, yliopisto tms. laskea summan, kuinka paljon Ukraina ja sitä avustavat maat ovat menettäneet Putinin sodassa. Samoin Venäjän tappiot. Tuottava talous, kauppa ja matkailu jne. olisivat olleet vaihtoehto. Onko noin suuri laskelma edes mahdollista? Tuskinpa kenelläkään, millään instituutiolla, järjestöllä tms. on aikaa, energiaa, mahdollisuuksia yleensäkään laskea niitä käsittämättömiä summia, joiden käyttö ilman sotien vaatimia asevarusteluja ja miehistökoulutuksia, rajojen turvallisuusvahvistuksia, ynnä muita tuhansia toimintoja voisi käyttää maapallomme tilan ja köyhien ihmismassojen tukemista ravitsemista, koulutusta ja kaikkien olosuhteiden kehittämistä. Tahtoa olisi hyvinkin paljon, varsinkin lännessä, jossa kaikesta huolimatta on kehitetty mm. kuihtumassa oleva demokratia ja jossa tuo marginaaliryhmä oikeita älykköjä asuu. Oikealle älykölle katson olevan ominaista ihmisoikeuksien ja tasa-arvon ymmärrys ja tärkeys.

Erittäin vakava epäilys on, että laskelma ei ole mitenkään mahdollista! Liian suuri ja etenkin laaja operaatio, liian paljon yksityiskohtia, liian isot rahavuoret, liian monta vuotta tulosten saavuttamiseen. Ja maailma muuttuu koko ajan...

 My challenge to the EU: could some group, university, etc., calculate the sum of how much Ukraine and the countries assisting it have lost in Putin's war. Likewise, Russia's losses. Productive economy, trade and tourism etc. would have been an alternative. Is such a big calculation even possible? Hardly anyone, any institution, organization, etc., generally has the time, energy, or opportunities to calculate the unfathomable sums, the use of which, without the armaments and crew training required by the military, border security reinforcements, and thousands of other activities, could be used to support the state of our earth and the nutrition of the poor human masses. , training and development of all conditions. There would be a lot of will, especially in the West, where despite everything, e.g. a withering democracy and where that fringe group of real intellectuals live. I consider a real intellectual to be characterized by the understanding and importance of human rights and equality.

A very serious doubt is that the calculation is not possible at all! Too big a field, especially large areas and actors, too many details, too big mountains of money, too many years to achieve results. And the world is changing all the time...