Annamari Vänskä on tutkijatohtorina Tukholman yliopistossa ja dosenttina Helsingin yliopistossa. Nyt 12.9.2013 hän luennoi aiheenaan Tavarataivas. Vänskä on palkittu tietokirjailija, aiheenaan muoti ja sen ilmiöt. Helsingin Sanomissa oli tänään 31.8. buffi, jossa hän toteaa, miten koirista on tullut esim ja erityisesti Japanissa vauvan korvikkeita, joita puetaan ja kohdellaan inhimillistäen kuin lasta. Kuvitellaan, että koira ajattelee ja tuntee kuin ihminen.Ei anneta sen olla eläin, jolla on lajille tyypilliset tarpeet, vietit ja vaistot, jotka sitä määräävät. Unohdetaan, että inhimillistetty eläin on onneton ja epätietoinen ja menettää hermonsa, kun sen lajityypillinen käyttäytyminen ja tarpeet kielletään. Buffi kertoo myymälöistä, joissa koirille on saatavilla alusvaatteista timantteikoruihin, lenkkareista villapaitoihin ja niin edelleen. Tämän totesin erityisesti taannoin Amerikassa, kun etsin koiralleni tavallista kaulapantaa, mutta kahdessa kerroksessa oli vain vaatteita ja tarvikkeita, tavallisia tavaroita pienessä peränurkassa.
Koirien käytöshäiriöt lisääntyvät ja kuiskaajia tarvitaan, kun onneton ja hermostunut koira muuttuu agressiiviseksi sohvalla räksyttäjäksi ja naapurien purijaksi.
Televisio täynnä ongelmaeläinten käytös- ja koulutusohjelmia, mutta missään ei yksinkertaista informaatiota siitä, että eri eläimillä on eläimelliset tarpeensa, joiden mukaan niiden pitää saada elää. Koiran maailmassa haistelu on tärkeää, sen sosiaaliverkosto. Inhimillistetty koira ei saa haistella nurkkia, lukea toisten kirjeitä ja kirjoitella itse. Se ei saa hoitaa reviiriään, mikä sille kuuluisi.
Jokainen voi olla koirakuiskaaja, kun vain tarkkailee ja seuraa epäitsekkäästi ja uteliaasti lemmikkinsä toimia ja aivoituksia ja antaa sen olla lajinsa edustaja. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa havainnointia. Rajat koiralle annetaan jokapäiväisessä elämässä kuten lapsellekin, ei erikseen käskyttelemällä.
Minulla on ollut lukuisia koiria, rotupuhtaita, sekarotuisia, löytöeläimiä ja orpoja, yhdelläkään ei ole ollut käytöshäiriöitä. Koska ne ovat kasvaneet kanssani omaa elämääni myötäillen ja helposti oppineet mukailemaan käyttäytymistään. Olemme yhdistäneet reviirimme. Koskaan en ole sanonut kenellekään "tietäväni", mitä ne ajattelevat, tuntevani kyllä. Kuulen usein emännän tai isännän koiraltaan inhimillistä käytöstä edellyttäessään tai sitä temputtaessaan ylpeänä toteavan : "Kyllä minä tiedän, että se tykkää siitä..." Minä en halaa tai temputa omaksi huvikseni. Minä kunnioitan koiraani oman lajinsa edustajana ja muotoilen sen käytöksen siltä pohjalta. Enkä osta sille rusetteja tai lenkkareita saati mekkoja ja t-paitoja.
Toivoisin, että Annamari Vänskäkään ei luennoi koiraa inhimillistävästä muodista hauskana asiana. Sillä hauska asia se ei ole. Kuuluisin vaatesuunnittelijamme, muodinluoja Jukka Rintalakin teki taannoin kokoelman, jossa oli lemmikeille emännän vaatetukseen (takit) sopivia nuttuja. Ihan mukavia ja eläinystävällisiä, mutta vaaran tunnusmerkit olivat kätkössä ja saattavat laueta ellei aina jakseta ja uskalleta - ymmärretä muistuttaa lajityypillisen elämän kunnioittamisesta. Joillekin kunnioitus on luontaista ja vaistomaista, useimmiten se pitää oppia eli ottaa selvää, miten mikin eläin käyttäytyy, mikä sille on tärkeää ja luontaista. Vain sillä tavalla saamme meitä myötäilevän, hyväkäytöksisen, onnellisen lemmikin itseämme onnellistuttamaan.
Annamari Vänskä tutkijana tietysti kertoo, millaista koiramuoti on ilmiönä - jos hän koskettelee ko. aihetta kuten oletan - mutta toivonpa, että hänkin muistaa tähdentää, että koirien vaatemuoti voisi olla koiramaista.
Koirien käytöshäiriöt lisääntyvät ja kuiskaajia tarvitaan, kun onneton ja hermostunut koira muuttuu agressiiviseksi sohvalla räksyttäjäksi ja naapurien purijaksi.
Televisio täynnä ongelmaeläinten käytös- ja koulutusohjelmia, mutta missään ei yksinkertaista informaatiota siitä, että eri eläimillä on eläimelliset tarpeensa, joiden mukaan niiden pitää saada elää. Koiran maailmassa haistelu on tärkeää, sen sosiaaliverkosto. Inhimillistetty koira ei saa haistella nurkkia, lukea toisten kirjeitä ja kirjoitella itse. Se ei saa hoitaa reviiriään, mikä sille kuuluisi.
Jokainen voi olla koirakuiskaaja, kun vain tarkkailee ja seuraa epäitsekkäästi ja uteliaasti lemmikkinsä toimia ja aivoituksia ja antaa sen olla lajinsa edustaja. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa havainnointia. Rajat koiralle annetaan jokapäiväisessä elämässä kuten lapsellekin, ei erikseen käskyttelemällä.
Minulla on ollut lukuisia koiria, rotupuhtaita, sekarotuisia, löytöeläimiä ja orpoja, yhdelläkään ei ole ollut käytöshäiriöitä. Koska ne ovat kasvaneet kanssani omaa elämääni myötäillen ja helposti oppineet mukailemaan käyttäytymistään. Olemme yhdistäneet reviirimme. Koskaan en ole sanonut kenellekään "tietäväni", mitä ne ajattelevat, tuntevani kyllä. Kuulen usein emännän tai isännän koiraltaan inhimillistä käytöstä edellyttäessään tai sitä temputtaessaan ylpeänä toteavan : "Kyllä minä tiedän, että se tykkää siitä..." Minä en halaa tai temputa omaksi huvikseni. Minä kunnioitan koiraani oman lajinsa edustajana ja muotoilen sen käytöksen siltä pohjalta. Enkä osta sille rusetteja tai lenkkareita saati mekkoja ja t-paitoja.
Toivoisin, että Annamari Vänskäkään ei luennoi koiraa inhimillistävästä muodista hauskana asiana. Sillä hauska asia se ei ole. Kuuluisin vaatesuunnittelijamme, muodinluoja Jukka Rintalakin teki taannoin kokoelman, jossa oli lemmikeille emännän vaatetukseen (takit) sopivia nuttuja. Ihan mukavia ja eläinystävällisiä, mutta vaaran tunnusmerkit olivat kätkössä ja saattavat laueta ellei aina jakseta ja uskalleta - ymmärretä muistuttaa lajityypillisen elämän kunnioittamisesta. Joillekin kunnioitus on luontaista ja vaistomaista, useimmiten se pitää oppia eli ottaa selvää, miten mikin eläin käyttäytyy, mikä sille on tärkeää ja luontaista. Vain sillä tavalla saamme meitä myötäilevän, hyväkäytöksisen, onnellisen lemmikin itseämme onnellistuttamaan.
Annamari Vänskä tutkijana tietysti kertoo, millaista koiramuoti on ilmiönä - jos hän koskettelee ko. aihetta kuten oletan - mutta toivonpa, että hänkin muistaa tähdentää, että koirien vaatemuoti voisi olla koiramaista.
