Mitä hyötyä valloittajalle tuhotusta maasta?

Minua askarruttaa Putinin sodassa se, mitä hyötyä Venäjälle on täysin tuhotusta maasta, jossa pitäisi rakentaa täysin uusi infrastruktuuri, talot, pellot, tehtaat, tiet jne?

Minua askarruttaa myös se, kuinka Venäjä, tuolloinen Neuvostoliitto hoiti noita entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja: Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan ja Kazakstan, jotka nyt ovat itsenäisiä.
Erittäin huonosti.
Kun kävin Virossa ennen sen itsenäistymistä vuonna 1990, ruokakaupoissa oli vain jauhoja ja läskiä. Säälitti eikä isäntiemme ravintolassa tarjoamat upeat herkut maistuneet, kun isäntäjoukko, professoreita, liikemiehiä, korkeasti koulutetut ihmiset söivät sivupöydissä läskisoosia ja perunoita.

Minua askarruttaa, eikö Venäjä huomaa tai/ja mistä syystä se ei välitä, kuinka ko. valtiot ovat nyt itsenäisinä kehittyneet. Kuten tapahtuu aina vasalli- tai federaatio- ym. valtioiden itsenäistyttyä. Yksi hieno esimerkki muualla oli mm. Eritrea, joka tosin on taas valahtanut diktatuuriin. Se oli hetken aikaa ainoita Afrikan moderneja demokratioita, joissa ihmiset voivat hyvin olivat tasa-arvoisia ainakin lain edessä. 

(WIKIPEDIA: Eritreassa järjestettiin huhtikuussa 1993 kansanäänestys itsenäisyydestä. Äänestäneistä 99,81 prosenttia antoi suoran tukensa Eritrean täydelle suvereniteetille, ja jo toukokuun 24. päivänä 1993 Eritrea julistautui itsenäiseksi. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin EPLF:n hajottamisen seurauksena syntyneen PFDJ:n riveistä Isaias Afewerki.
Itsenäistymisen jälkeen maan talous ja infrastruktuuri piti rakentaa uudelleen ja perustuslaki säätää. Naisten oikeudet ja AIDS tarvitsivat myös toimivaa ratkaisua. Eritrea alkoi luoda suhteita ulkovaltoihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Etiopiaan. Kehitys vaikeutui vuonna 1998, kun rajakiista Etiopian kanssa puhkesi täysimittaiseksi sodaksi. Kaksivuotinen sota vaati 70 000 ihmisen hengen.
Eritrean ja Etiopian suhteet kiristyivät jälleen vuoden 2005 lopussa.)

Mihin tässä ihmiskunnan kehitysvaiheessa tähdätään tuhoamalla itsenäisiä, kauppaa hyökkääjänkin kanssa käyviä hyvinvoivia valtioita? Miten joku voi ajatella, että kaikki ne omat ja hyökkäyksen kohteeseen annettava muden valtioiden tuki on jotenkin oikein tai edes itselle hyödyllistä? Kun se ei ole, ei voi mitenkään olla. Ne miljardit voisi käyttää vuorovaikutukseen ja maailman kehitykseen. Mainittakoon vaikka ilmastonmuutoksen vaikuttamiseen, kehittyvien kansojen auttamiseen, pakolaispolitiikkaan lähtömaiden auttamiseen niin, ettei pakolaistarvetta syntyisi jne. Kaiken elinoloihin liittyvän pakolaisuuden lisäksi syntyy sotapakolaisuus ja ties mikä muu, jopa sotilaskarkuruus. Typerää kuin mikä. Käsittämätöntä tyhmyyttä.

Sotimisen sijaan maailmanvaltaa voisi havitella kaupankäynnillä, rakentavalla vuorovaikutuksella. Mikä vallitsikin jo ennen Ukrainan hyökkäyssotaa. Ihan absurdia!

………….

WIKIPEDIASTA_Venäjä

Venäjän federaatio on vuoden 1993 perustuslain mukaan puolipresidentiaalinen tasavalta. Se on liittovaltio, joka koostuu 83 liittovaltiosubjektista. Sen rajanaapureita Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan ja Kazakstan ovat entisiä Neuvostoliiton tasavaltoja.   muut rajanaapurit ovat Norja, Suomi, Puola, Mongolia, Kiina ja Pohjois-Korea.

Nykyinen Venäjän federaatio perustettiin vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua.

Venäjä miehittää Krimin niemimaata ja on osallinen Itä-Ukrainan sodassa, joka helmikuussa 2022 eskaloitui vahvasti, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vahvemmin voimin.

Venäjän hallinto on salamurhannut vihollisiaan ulkomailla. Esimerkiksi entinen FSB-agentti Aleksandr Litvinenko myrkytettiin radioaktiivisella aineella Lontoossa vuonna 2006, tutkimuksen mukaan Vladimir Putinin hyväksynnällä. Vuonna 2018 venäläinen tiedustelu-upseeri Sergei Skripal tyttärineen myrkytettiin Britanniassa venäläisellä hermomyrkyllä, ja syylliseksi nimettiin Venäjä. FSB ampui tšetšenialaisen aktivistin Zelimhan Khangošvilin Berliinissä vuonna 2019.

Venäjän mukaan sille "epäystävällisiä maita" ovat Suomi ja muut Euroopan unionin jäsenmaat, Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Ukraina, Montenegro, Sveitsi, Albania, Andorra, Islanti, Liechtenstein, Monaco, Norja, San Marino, Pohjois-Makedonia, Japani, Etelä-Korea, Australia, Mikronesia, Uusi-Seelanti, Singapore ja Taiwan.

Donetskin kansantasavalta: Voitonpäivä 9. toukokuuta 2016

Kiista Kuriilien saarten omistuksesta jäytää Venäjän ja Japanin välejä ja on estänyt toisen maailmansodan aikaisten vihollisasetelmien virallisen päättämisen aina näihin päiviin saakka. Venäjän tuki Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäistymiselle Georgiasta on katkeroittanut Venäjän suhteet Georgiaan. Iran kiistelee Kaspianmeren omistuksesta. Suomessa eräät järjestöt kannattavat Karjalan palautusta, mutta Suomen valtio ei sitä ole virallisesti vaatinut. Venäjän ja Viron välistä rajasopimusta ei ole allekirjoitettu. Duuma ei ole ratifioinut Beringinmeren rajasopimusta Yhdysvaltain kanssa.

Syyria oli Venäjän vanha liittolainen. Venäjällä oli siellä tukikohta Neuvostoliiton peruna jo ennen sisällissotaa. Syyskuusta 2015 Venäjän ilmavoimien apu käänsi Syyrian sisällissodan suunnan presidentti al-Assadin eduksi. Yhdysvaltain vetäydyttyä syksyllä 2019 Syyrian kurdialueelta al-Assadin joukot pääsivät etenemään myös sinne. Samalla Venäjän merkitys vain kasvoi.

Federaatiosubjektit

Venäjän federaatio (ven. Российская Федерация, Rossijskaja Federatsija) on liittovaltio, joka koostuu 83 itsehallinnollisesta osasta, federaatiosubjektista eli liittovaltiosubjektista (ven. субъект Российской Федерации, subjekt Rossijskoi Federatsii). Niitä on kuudella tasolla: tasavallat, autonomiset piirikunnat, alueet, aluepiirit, autonominen alue ja liittokaupungit. Nämä eroavat toisistaan itsehallinnon asteen suhteen, mutta kaikilla on kuitenkin kaksi edustajaa Venäjän parlamentin eli liittokokouksen ylähuoneessa, federaationeuvostossa.

Laajin itsehallinto on tasavalloilla. Niin tasavaltojen kuin autonomisten piirikuntien luonteeseen on alun perin kuulunut toimiminen jonkin tai joidenkin vähemmistökansallisuuksien itsehallintoyksikkönä. Jotkin federaatiosubjektit ovat hallinnollisesti sisäkkäisiä: jokin tai jotkin subjektit voivat sisältyä toiseen subjektiin, vaikka ovatkin samalla itsenäisiä subjekteja.

Alueiden lukumäärä muuttuu ajoittain muun muassa siksi, että subjekteja yhdistetään ja alueista tulee aluepiirejä.

Syyria oli Venäjän vanha liittolainen. Venäjällä oli siellä tukikohta Neuvostoliiton peruna jo ennen sisällissotaa. Syyskuusta 2015 Venäjän ilmavoimien apu käänsi Syyrian sisällissodan suunnan presidentti al-Assadin eduksi. Yhdysvaltain vetäydyttyä syksyllä 2019 Syyrian kurdialueelta al-Assadin joukot pääsivät etenemään myös sinne. Samalla Venäjän merkitys vain kasvoi.

ILTASATU OPETTAA LUKEMAAN

 Koulut, kustantajat ja vanhemmatkin ovat huolissaan lasten lukuhaluttomuudesta.

Minä en ihmettele yhtään, ettei lapsilla ja nuorilla ole lukuhaluja. Lapsi jää nyt usein huoneeseensa yksin unta odottelemaan. Hänelle annetaan tabletti, josta hän saa katsella Pipsa possua tai muuta iltasadukseen. Voi olla, että äiti tai isä lukaisee pienen tarinan ihan kuvakirjastakin, mutta iltasuukon jälkeen antaa luvan tablettitarinan katseluun. Lapsi saattaa valita jopa levottoman toimintatarinan. Oli miten oli, tabletti ei rauhoita eikä edistä unen tuloa.

Paras keino innostaa lasta lukemaan ovat mielikuvitusta ruokkivat elämänläheiset iltasadut. Ne, joita toinen vanhemmista tai vaikka isosisko tai -veli on sängyn vieressä lukenut ja samalla yhdessä on tarinan kuvat katseltu. Ehkä vielä keskusteltukin aiheesta. Vaikka siitä, miten kirjan vaari asui pienessä punaisessa talossa siellä jossain kaukana maalla, jonne tarinan Pekka pääsi viettämään kesälomaa. Hoitamaan kissoja ja kanoja, silittämään koiraa ja lampaita. Tarina on jäänyt mieleen ennen unta, kehittelemään vaikka omaa tarinaa tai muistelemaan sanoja ja kuvia, joita juuri on yhdessä kuunneltu ja katseltu.

Omat lapseni oppivat lukemaan varhain, ja syy on selvä. Moneen kertaan toistetut iltasadut ja -tarinat. Meillä suosituin oli Sanna-sarja, josta kunakin iltana valittu pikkuinen kuvitettu kirja piti lukea yhteen pötköön moneen kertaan. Useimmiten otti päähän, kun yhä uudestaan oli toistettava. Ja annas olla, jos tuli vähän oikaistua, jätettyä joku sana pois! Heti lapsi korjasi: ”Ei, kun…”! Kun tarinaa tai satua oli toistettu, ei aikaakaan, kun lapsi lukikin itse. Herää kysymys: muistinko varassa vai oikeasti?

Selvisi, että ihan oikeasti. Kävi nimittäin niin, että oltiin automatkalla, lapset kyhjöttivät takapenkillä, ja nelivuotias tyttö ilmoitti: ”Juankoski”. Me ihmettelemään, osasiko hän muka lukea! Kukaan ei ollut lausunut ääneen tienviitan nimeä. Tyttö väitti hämillään, etteihän hän osaa lukea. Mutta ilmiselväähän se oli. Sanna-kirjat ja Vaarin saaret ja Maatilan eläimet, Melukylän lapset ja Hanna ei saa unta ynnä muut moneen kertaan luetut iltasadut olivat ihan huomaamatta opettaneet.

Olen kuullut muiltakin saman: iltasadut opettivat ja innostivat lukemaan. Kannattaa siis lukea, rauhoittaa lapset unen odotukseen ja turvalliseen mielikuvitukseen. Eikä kannata hermostua, kun lapsi tahtoo kuulla saman tarinan samana iltana viiteen kertaan.

(Julk. Sisä.Suomen Lehdessä 7.5.2024)