Vakuutusta ei saa yli kuusikymppisenä

Minut houkuteltiin tekemään terveysselvitys uudistettavaa 100-vuotiaaksi asti ulottuvaa vakuutusta varten. Vastailin kysymyksiin tunnollisesti, mikä oli helppoa, koska en ole sairas, en syö minkään valtakunnan lääkkeitä, olen siis perusterve. Ihanteellinen vakuutettava? Vastaus: vakuutukseni on evätty! Mikä vikana? Ikäpä tietysti! Mies, jolla on salkullinen lääkkeitä ja joka on käynyt läpi isot korjaukset ja ollut sairaalassa kuukausia vakavan sairastumisen vuoksi (parantunut), sai uudistettua kuitenkin vakuutuksensa "ehdollisesti". Minä en mitenkään. Kaipa ne tuumivat, että koska olen nyt terve, kaikki korvattavat rempat ovat edessäpäin.

Kaksoiskansalaisuutta voi käyttää vilpillisesti hyväksi

Tiedän kaverin, joka sai vuosikausia sekä Suomesta että Australiasta työttömyyskorvausta. Matkusteli sopivasti maiden väliä, asui Suomessa tarpeellisen ajan suvun saunakamarissa, Ausseissa on komea talo. Puoli vuotta siellä, puoli vuotta täällä, kumpikaan maa ei hoksannut. Kannattaisikohan tutkia ja ottaa vilpillisen hyväksikäytön estäminen mukaan lainsäädäntöön?

Racial discrimination equal to apartheid

Trump racial discrimination equal to apartheid.

Apartheid is (I don´t say was) the most odious thing I know.

I am watching America's apartheid history. The same is happening again.
The Trump activity in racial discrimination is quite equal.

American people should remind each other in their each phrase, that black people built, Mexicans maintain the American dream. American people should remind each others, that black people were imported by force, they did not come voluntarily. 

Who built the American dream through their work - black people imported from Africa. 
Who maintain the American dream - Mexican people - neighbours.

The history repeats itself, true. Because a human being does not seem to change. Should.

Koiralemmikki ihmisen tarpeiden mukaan ohjelmoitu yksinäinen vanki

Miljoonat lemmikkikoirat heräävät juuri nyt. Kymmenennessä kerroksessa, kahdennessatoista, viidennessä. Sinulla on kiire vessaan, kiusallista, se on varattu. Lapset jonossa. mies, sinä viimeisenä.

Vieraaseen ympäristöön istutetut eläimet

HS kirjoitti tänään 23.7.2014 "Ankeriaita lennätettiin Suomeen". Miksi, kysyy lehti. Tosiaan, miksi? Tosin lehti kysyy sitä toisesta näkökulmasta, ei eläimen kantilta.

Fasaanit ovat levinneet Suomeen metsästäjien  - aatelisten ym. "siniveristen" huviksi, lintujen omaksi onnettomuudeksi. Fasaani pakenee puuhun kylmyyttä ja vihollista luontaisen, eteläisemmän elinympäristönsä mukaisesti. Meillä paukkuvat pakkaset edellyttäisivät linnun kääriytyvän lumipesään, kuten luontaiset lintumme tekevät (pyy jne).
Ankerias vaeltaa Sargassomerelle, eikä ole täyttä varmuutta, pääseekö se Suomen periferiasta sinne. Suomen vesistöön se ei ainakaan luontaisesti ole pesiytynyt.

Eläinsuojelutyön pitää laajentua tällekin alueelle. Pitää herättää uutta keskustelua siirtoeläimistä. Kuten eläimen roolista ihmisen huvittajana yleensäkin.

Suvivirsi ja joulupukki.

Voi pyhät yksinkertaiuudet, te fundamentaalikot, muka uskonnottomat, jotka julistatte fanaattista uskomustanne! Uskontohan sisältää aina huolen sielusta. Fundamentaalisten uskonnottomienkin tunnusmerkki.

Minä olen kasvanut kirkkokristillisessä maalaisporvarillisessa kodissa. Kasvatukseni oli liberaalia ja avointa, sain kulkea ja kokea vapaasti. Osallistuin rinta rottingilla naapurien houkuttelemana Äänekosken kauppalan kommunistien vappukulkueeseen, kävin helluntalaisten ja vapaakirkkoisten pyhäkouluissa ja osallistuin nuorten kotkien kerhoonkin. Nuorista kotkista sain punaisen huivin. Pyhäkoulusta sai ihania enkelikiiltokuvia ja opin kauniita lauluja. Samaan aikaan lauloin  tavallisen kirkon lapsikuorossa ja kävin kanttorin pianotunneilla.

Äiti kävi aika paljon kirkossa eikä ollut koskaan elämässään tanssinut. Äiti ei pelännyt, että saisin sielulleni noista erilaisista virikkeistä vahingon. Enkä saanutkaan. Ajattelin. Ja luin paljon satuja. Ajatteluhan oli tärkeintä, sanoi myös äiti. Tein omat valintani. Olen lopputuloksena loitonnut kirkkokristillisyydestä ja koen olevani melko uskonnoton. Kirkkomusiikkia rakastan yhtä lailla kuin oopperaa tai suomipoppia tai afrikkalaisia rytmejä. Siis musiikkina. 

Äidilläni oli viisi hyvää ystävätärtä: yksi oli adventisti, joka yritti käännyttää ja voiteli työtoverinsa silloin tällöin öljyllä koulun harmoonin takana. Toinen oli lestadiolainen ja koetti silloin tällöin saada äidin tekemään parannusta. Kolmas oli teosofi, joka uskoi uudestisyntymiseen ja mainitsi välillä siitä, että äidin pitäisi ajatella tulevaa elämäänsä. Neljäs oli kommunisti, mutta mitään ristiriitoja ei ollut. Viides oli samanhenkinen luterilainen, ehkei yhtä kirkollinen kuin äiti, mutta yhdessä he hiukan naureskelivat noille käännytysyrityksille ja huolille äidin sielun tilasta.Sain lapsena ja nuorena ajatuksia monelta kantilta.

 Muistan miettineeni, miksi noilla rouvilla oli niin kiihkeä tarve saada toisen sielu oman totuuden pauloihin.Äidilläni ei ollut hätä kenenkään toisen sielusta.

Iltarukous minulle opetettiin, ja vieläkin poistan ahdistusta iltaisin pyytämällä sitä sun tätä. Ja naurahdan joskus, kun muistan, miten serkkupoikani oli kuulema pienenä lurittanut: 'levolle laske luojani, taivaaseen ota tykösi, ja sieltä pois'. Mietin, olisiko pitänyt opettaa omille lapsille iltarukous, mikä jäi tekemättä. Koska se on riitti, ei välttämättä mikään uskonnollinen toimitus. Ei ainakaan itselleni. Riitti kuin riitti, turvallinen rutiini. Voisihan se olla muunkinlainen. 

Mieheni isän ja äidin puoleiset suvut ovat pappissukuja, ja lankonikin on pappi. Mutta minä en ole rippikoulun jälkeen käynyt ehtoollisella. Se on aiheuttanut harmia ja ehkä häpeääkin uuden sukuni keskuudessa. Kerran yksi veljeksistä kuiskasi alttarille marssiessaan, enkö voisi mitenkään piipahtaa siellä. Mutta minä en piipahtele muodon vuoksi.

Omat lapseni kävivät myös Vantaan nuorissa kotkissa tai vastaavissa, ja helluntailaisten pyhäkoulussa. 

En kuvitellut, saati pelännyt lapsilleni koituvan kaikesta muista eri kulttuurisista toimista vahinkoa. 

Poikani hengaili murrosikänsä mormoniperheen poikien kanssa ja kävi luultavasti mormonikirkon tilaisuuksissakin. Emme pitäneet lukua emmekä kuulustelleet. Perhe oli mukava ja tervehenkinen. Oman perheemme vaikutukseen uskoimme eniten.

Kaikki neljä lastamme ovat kaikista kokemuksistaan huolimatta hyvin, hyvin liberaaleja ja suvaitsevaisia. . Yksi käy ehtoollisella, jos tilaisuus sattuu kohdalle.En ole kenenkään kuullut tuomitsevan koskaan ketään.

Milloinkaan en ole kokenut koulun kevätjuhlan suvivirttä uskonnollisena. Se oli vapauttava, vaaleankeltainen, aurinkoisen tuulen virettä tunnelmoiva laulu, joka aloitti lapsuuteni kesän. Vaikka onkin luterilaista perua, se on suomalaista kulttuuriamme, meidän identiteettiämme, kansantunnettamme. Vähättelemättä arvokkuutta ihan niin kuin joulupukki. MIstä tahansa meille tulleet maahanmuuttajatkin voivat laulaa täysin rinnoin ja oppia ko. laulun välityksellä jotain kulttuuristamme. Kaikin mokomin.

The whole life in prison

Ten years´ imprisonment in Portugal Vilamoura. In Europe. Not any person at the house, just a shower on the dog's gate - you can see on one photo - and a very well cleaned prison, wet floor. A "saved" street dog, equal sisters and brothers in the neighbourhood. Would it be better to live free on the streets? I was crying couple of days and bought a bed and bowls - not any inside the cage, not even for water - and toys and wrote a kind letter in Portugese (Google translation, sure, terrible!), put it onto the locked gate. I dont know if I did right or wrong; poor little can get a punishment for my action.
Millions of these on the Globe, yes, I did not save the World, but this is on my backyard!
Kymmenen vuoden vankeus Portugalin "hienostokaupunki" Vilamourassa. "Pelastettu" koira selvästi, samannäköisiä sisaruksia kaduilla - niitä on helppo omia. Olisiko katukoirana ollut parempi? Itkin pari yötä ja ostin pedin, kulhoja - vankilassa ei ole vesikuppiakaan - virikkeitä, leluja, hammasluun jne. Kirjoitin ystävällisen kirjeen (Google-käännös, kamala varmaan) ja tarpeista. En tiedä, teinkö vahingon vaiko hyväntyön. Voihan raukka saada selkäänsä siitä. Mitä tehdä? Miljoonia näitä maailma täynnä, en pelasta koko maailmaa, mutta tämä on minun takapihallani!
Portugal on vielä takapajula!