Kun asuntotuki poistuu yksiön omistajalta.

Nyt neuvotellaan asuntotuen poistamisesta omistusasunnolta. Eläkeläisten tukeen ei puututa, mutta koskeeko asia myös sairaseläkeläistä, joka omistaa pienen yksiönsä? Kuulostaa pelottavalta. Kerron esimerkin.

Alle tuhat euroa, 850€/kk brutto saava sairaseläkeläinen omistaa työkykyisenä kauan säästämänsä pienen yksiön, jonka hoitovastike on 350€/kk. Hän saa vuonna 2023 asuntotukea 150€/kk, joten hän selviää ilman toimeentulotukea jotenkuten. Jos asuntotuki poistuu, hän joutuu anomaan toimeentulotukea, koska eläke ei tietenkään riitä elämiseen. Viidelläsadalla, mikä omistusyksiön hoitovastikkeen jälkeen jäisi, ei pysty mitenkään elämään, sen tietänee jokainen.

Entä kun hän joutuu myymään terveenä ollessaan säästämänsä kodin - jos saa sen edes kaupaksi? Hän joutuu asumaan myynnin jälkeen vuokra-asunnossa, jota ei missään tapauksessa pysty kustantamaan? Koko eläke todennäköisesti kuluisi vuokraan. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei jätä heitteille, joten se joutuu tukemaan hänen toimeentuloaan. Koska hän on nuori, sattuu vaan olemaan sairauden vuoksi työkyvytön eikä vammautuminen edistä eliniän lyhenemistä, hän joutuu joka tapauksessa saamaan toimeentulotukea syötyään asuntonsa myyntituotonkin. Yhteiskunnalle tulee tällaisella ratkaisulla paljon suurempi meno.

Ja sitten: luultavasti vuokra-asunnon omistaa on yksityinen sijoittaja, joka voi olla henkilö, yhtiö, tai esimerkiksi vakuutusyhtiö. Vuokralaiselle siirrettävä asuntotuki menee siis yksityisen sijoittajan pussiin! Kuntakin on omistamiensa asuntojen sijoittaja. Kunnallisen asunnon vuokra ei ole enää yksityisen sijoittajan omistamaa pienempi. Ellei ole ihan romukuntoinen halvalla rakennettu pahviseinäinen kämppä, joita kyllä myös löytyy vielä kunnallisilta markkinoilta. Niihin sijoitetaan yleensä laitapuolen kulkijoita.

Onko järkevää, että omillaan pienellä asumistuella kitkutteleva vammainen yksiökotinsa omistava joutuu syömään asuntonsa ja sitten yhteiskunta siirtelee tukirahoja omasta pussista toiseen tai välillisesti asuntojen sijoittajaomistajille? Kyllä yrittämistä pitää tukea, mutta ei kai perustarpeita riistävää bisnestä, mitä edellä kerrottu on. 

Kuulostaako paradoksi järkevältä? Sosiaaliministeri perustelee, että mennään Ruotsin mallin mukaan. Onko naapuri aina oikeassa?

Mikä suru syntyy, kun menettää kauan säästämänsä oman kodin, jossa luuli asuvansa elämänsä loppuun asti. Vuokra-asuntoon pakotettuna elämä tuntuu epävarmalta ja olo irralliselta.

Surullisia ratkaisuja on tekeillä

Laajenna musiikkikokemuksiasi.

 Maailmassa ainoa lohdutus on musiikki. 

Hienoja ohjelmia on TV:ssä, maailmaa voi laajentaa sitä kautta huomattavasti. Ei kannattaisi katsoa pelkkää Netflixiä tai C-morea! Musiikki on lohduttajani, ja tänä kesänä 2023 maailman julmuuksien jatkumista todistavana vuonna olen saanutkin tämän taiteenlajin välityksellä paljon ajatuksia ja tunteita. Zürichin tosi pahasti pilattu Turandot (kristilliset symbolit mehiläispesäksi muutetussa kiinalaisessa sadussa!) upea Savonlinnan Romeo ja Julia (modernisoitu huimasti hienommin 1800-luvun New Yorkiin), kokkolalainen, kansainvälisesti ansioitunut Guardia Nueva, tv:ssä taltioitu El Cachiavache Womex 2019 - mikä viiden miehen porukka! - jne. Kaksi viimeistä hyvin erilaista tangoa esittävää yhtyettä, kumpikin pohjaa pitkälti Piazzollaan, tangon legendaan. Musiikki on ihmeellinen maailma, ihmisen parasta puolta.
Ei tämän kesän ohjelmistossani, mutta monet kerrat televisiossa mahdollistunut nuoren kuolleen, maailman parhaaksi baritoniksikin mainitun Dmitri Hvorosdovsky  konsertin taltioinnit, etenkin tämä Moskovassa taltioitu on liikuttava. 

LINKIT:  
El Cachiavache Womex 2019   Dmitri Hvorosdovsky  Turandot  Romeo ja Julia  Guardia Nueva    Piazzollan Libertango 

Charles De Gaulle  Ditlev Tamm

Patriarkaalinen julma hieno maailmamme

 Olen koko elämäni telkunnut, miettinyt ihan lapsuudesta asti, siitä asti kun maailmani laajeni korttelin ulkopuolelle, miksi maailmaa hallitsevat julmuuksiin kykenevät herrat, ja hyviä on vain vähän. Samaan aikaan olen surrut eläinten kohtaloita, ihmetellyt myös sitä empatian puutetta, mikä ilmenee eläinten julmana kohteluna. Että kuinka ihminen pystyy sillä tavalla kiusaamaan. Niin kansoja kuin luontoa ja sen vähäisimpiä, mutta tasa-arvoisesti tärkeitä olentoja. 

Tämähän toistuu aina vain. Tämä patriarkaalisen maailman meno, julmat, empatiakyvyttömät diktaattorit saavat kansan suosion, pääsevät valtaan ja pitävät maailman rautanyrkissään.

TV:ssä menee uusintana tarina kenraali ja presidentti Charles De Gaullesta, erinomainen sarja melko erinomaisesta miehestä. ( Ajatella, niin varovaiseksi on tullut, etten uskalla sanoa suoraan, että oli erinomainen mies , pitää sanoa vain että oli MELKO erinomainen..!) Suuri sotilas, mutta ennen kaikkea suuri - no, ihan fyysisestikin - ihminen. Jolla oli myös tunteet ja kyky empatiaan. 

TV:ssä pohdittiin myös tanskalaisen ristiinpukeutujan, oikeustieteen professori Ditlev Tammen johdattamana ajan ja suvaitsevuuden muuttumista tai muuttumattomuutta. Hurmaava ohjelma erittäin hurmaavasta, miehekkäästä ja korkeasti sivistyneestä ja valistuneesta miehestä sekin. Tämäkin ohjelma kertoo tästä ihmisenä olemisen problematiikasta. Myös patriarkaalisuudesta, mitä hän pohti puolalaiseen samoja asioita esittävään uuteen oopperaan mukaansa kutsuman tanssijattaren kanssa. 

Hienoja ohjelmia on TV:ssä, maailmaa voi laajentaa sitä kautta huomattavasti. Ei kannattaisi katsoa pelkkää Netflixiä tai C-morea! Musiikki on lohduttajani, ja tänä kesänä olen saanutkin sen välityksellä paljon ajatuksia ja tunteita. Zürichin pilattu Turandot (kristilliset symbolit mehiläispesäksi muutetussa kiinalaisessa sadussa!) upea Savonlinnan Romeo ja Julia (modernisoitu huimasti hienommin 1800-luvun New Yorkiin), kokkolalainen, kansainvälisesti ansioitunut Guardia Nueva, tv:ssä taltioitu El Cachiavache Womex 2019 - mikä viiden miehen porukka! - jne. Kaksi viimeistä hyvin erilaista tangoa esittävää yhtyettä, kumpikin pohjaa pitkälti Piazzollaan, tangon legendaan. Musiikki on ihmeellinen maailma, ihmisen parasta puolta.

LINKIT:  
El Cachiavache Womex 2019   Turandot  Romeo ja Julia  Guardia Nueva    Piazzollan Libertango 

Charles De Gaulle  Ditlev Tamm

En suutele silvottuja huulia.

 

Tässä tulee kolme ihmetyksen aihetta:

1. Silpominen

2. Poltetun maan taktiikka

3. Demokratia - heikkoutta?

1.Osaamme kauhistella ja tuomita ja surra afrikkalaista silpomiskulttuuria, jossa tyttöjen ulkoiset sukuelimet silvotaan, osin tai täysin. Mutta mitä se on, kun jotkut laittavat renkaita ja ruuveja huuliin, nenään, silmäluomiin, poskiin, korvannipukoihin, napaan, sukuelimiin, nännin päihin? Lävistetyt korvikset ovat olleet länsimaisten naisten ja miesten koristelua. itsellänikin on ollut lävistetyt korvanapit 14-vuotiaasta lähtien. Sitä ei koeta silpomiseksi saati masokismiksi, itsensä kiduttamiseksi. Voisihan se ollakin. Alkukantainen jäänne.

Kaiken huippu ovat he, jotka leikkelevät korviaan suipoksi eläinten korvien mukaan, irrottavat hampaitaan, viilaavat niitä teräviksi, halkovat kielensä käärmeen kielen mukaiseksi, upottavat sarvia otsaansa ja niin edelleen.

Vaikka minulla on korvalehdissäni useampikin reikä koruja varten, en voisi suudella poikaa, jolla on ruuvi ja rengas huulessa. Miltä se tuntuisi, eroottiseltako? En ymmärrä. Pitäisi varoa, ettei satuta itseä tai sitä toista.

Enkä pysty näkemään teräsrengasta nenässä muuten kuin roikkuvana räkämällinä. Sillä siltähän se näyttää. Ruokani ei menisi kurkusta alas, jos istuisin sellaista vastapäätä. Mielikuvitukseni muokkaa sen korun limaklöntiksi, en voi mitään. Onhan meillä erilaiset kauneuskäsitykset, ja olkoonkin niin. Minä en vaan näe silpomiskoruissa mitään kauneutta. Napatimantti tai pikkuinen rengas on ihan kiva ja nätti, sormukset ja korvikset, kaularenkaat ja pukuihin kiinnitetyt vaikka kuinka runsaat rojut ovat mukavia. Mutta ihon repiminen, siinä en näe kauneutta saati seksikkyyttä. Nenärengas tuo mieleen, että mitä nuhanenäisenä? Huhhuh!

Silpominen on muutakin kuin tyttöjen sukuelinten silpomista. Termi voisi tarkoittaa myös tuollaista itsensä repimistä, joskaan se ei sodi itsemääräämisoikeutta, ei ole pakotettua. Silti, kehon raateluahan se joka tapauksessa on. Eläimet eivät tee sellaista.

2.Ukrainan sota on tuonut monia ajatuksia sodasta, siitä yksilöstä tai hänen häntäilijöistään, jotka voivat hyökätä vaikkapa lasten kimppuun, tuhota heidän kotejaan, luonnossa villieläinten pesiä ja eläimiä, silpoa kaupunkeja, ihmisiä, eläimiä, kasveja, metsiä ja puita.

Minä en ymmärrä.

Mietin, onko ihmisessä jokin tarve tuhota ja silpoa, haavoittaa ja tappaa. Ja kuinka he, joilla ei ole kykyä myötäelämiseen eikä heillä ole omaatuntoa, pääsevät aina silloin tällöin valtaan. Ja kuinka sellaisia hallitsijoita, jotka eivät aloita sotia, hyökkää toisten kansojen kimppuun, sanotaan heikoiksi. Onko se heikkoutta, että yrittää saada aikaan ja säilyttää ehkä jo olemassa olevaa demokratiaa ja säätää lakeja, joilla turvataan kaikkien yhtäläisiä oikeuksia hyvää elämään. Jos puhumme USA:sta ja maan presidenteistä, mielestäni vahvoja olivat juuri he, jotka yrittivät saada tasa-arvoa ja kunnioitusta. Presidenteistä voin mainita viimeisimpiä, kuten John F. Kennedy, myös hänen seuraajansa Lyndon B. Johnsonkin yritti, Jimmy Carter, Barack Obama, ja viimeisimmin Joe Biden.

3. USA:sta puheen ollen ihmettelen aina, miksi amerikkalaiset vihaavat mustia, orjien jälkeläisiä. Itse asiassa hehän ovat sen maan rakentaneet! Heidät on väkipakolla sinne tuotu, ovat olleet noita vihattuja maahanmuuttajia, jos nykyajasta puhutaan, ja sitten, kun ovat raataneet, maata muokaten ja viljellen, kaivoksissa uurastaen ja sairastuen, sitten heitä iljetään inhota ja pitää ala-arvoisena ihmisrotuna.

Kuinka tyhmä ihminen on?

Nyt Venäjän, Putin-diktaattorin ja hänen hännystelijöittensä hyökkäys Ukrainaan ja halu valloittaa se, on mielestäni käsittämätön. Varmaan muidenkin mielestä. Mutta minä ihmettelen sitä, mitä Venäjä tai Putin hyötyy poltetusta maasta? Aikooko rakentaa uudelleen, siirtää asukkaita Venäjältä? Vaikea uskoa, kun tietää, mitä Suomen valloitetulle Karjalalle on tehty. Viipurin kaupunki on edelleen melkein rauniokasa. Suomi on pelastanut erillisiä rakennuksia, Neuvostoliitto ja Venäjä on pitänyt koko pitkän alueen etelästä pohjoiseen runneltuna, raunioina, villiintyneenä pusikkona, ihmiset köyhyydessä. Mitäpä hyötyä alueista olikaan? Oli tietysti meriyhteyden parantuminen, kaivoksia ja metsää. Mutta kaikki tuo olisi onnistunut kaupankäynnillä. Muutama vuosikymmen kaupankäynti onnellistutti niin Venäjää, Suomea kuin Ukrainaakin.  

Poltetun maan taktiikka ei kuulu ainakaan enää nykyisyyteen. Eikä entisten suuruuksien haalinta. Kommunistinen Neuvostoliitto haukkui jatkuvasti länttä imperialismista. Mitähän muuta tämä nyt sitten  on?

Länsimaiset demokraatit haukkuivat ja haukkuvat yhä Eurooppaa ja suurvaltoja siirtomaapolitiikasta. Mitähän muuta tämä nyt on?

Mikä on ihmisen logiikka?

Ihmetyksen aihetta riittää.

Poltetun maan taktiikka

 

 

Jos HiIlary Clintonista olisi tullut presidentti

 Naiset vallan takana - mikseivät edessä? 

On ihan yksi lysti, onko vallassa olevien, yhteisiä asioita hoitavien ihmisten elämässä skandaaleja vai ei. Pääasia, että heillä on päämäärä, tavoite yrittää tehdä maailmasta tasa-arvoisempi ja vastuullisempi. Vaikken ole sosiaalidemokraatti - hyi olkoon -  silti pidän Sanna Marinia yhtenä parhaista pääministreistämme, monessa mielessä. Myös hänen politiikkansa eli sosiaalidemokraattinen ajatusmaailma ja maailmankuva on kannatettavaa sen sosiaalisen tasa-arvon ajamisen puolesta. Vain tuo luokkajäänne herravihasta ja mikä pahinta, talouden lainalaisuuksien ymmärtämättömyys estää minua kannattamasta sitä aatetta. Ihan sama, kenen korvannipukkaa Marin imeskeli tai kuka hänen korvaansa, ihan sama, kuinka riehakkaasti hän juhlii yksityiselämässään. Niinhän me kaikki teemme. Asiat puhuvat, eivät yksityiset tekemiset. 

Amerikka on omituinen demokratia. Ei mielestäni ollenkaan sitä, koska siellä on vain kaksi toisiaan vastaan taistelevaa puoluetta. Demokratiassa pitää olla monimuotoisuus, sen pitää sallia erilaiset käsitykset valtionhoidosta ja yleensä yhteiskunnallisen elämisen ehdoista. 

Jos Hillary Clintonista olisi tullut presidentti, USA olisi säilyttänyt maailman ykkösaseman, arvonsa ja arvostuksensa. Kiivaasti demokratiaa puolustavan ja ajavan naisen valinta maan johtoon olisi ollut historiallinen voitto koko maailmalle. Kuinka hän ajoi yleistä terveydenhoitoa ja monia tas-arvon asioita. Viis siitä, jos hänen miehensä hifisteli nuoria naisia presidenttinä ollessaan, ennen sitä ja sen jälkeen. hänkin oli hyvä tasa-arvon presidentti. Hillary olisi kääntänyt maailmanmenon parempaan. Taatusti. Hän on voimakas ja oikeudentajuinen. 

Mutta amerikkalaiset tuijottavat enemmän pinnallisiin asioihin, kivaan ja kauniiseen, ja ovat muka moraalisia. Höpöhöpö semmoisesta. He haluavat samassa lauseessa tappaa eri mieltä olevan naapurinsa, koska paheksuvat häntä hänen lapsensa naimatonta parisuhdetta, jossa on vielä avioton lapsi mukana. Meillä oli mieheni työn tiimoilta syntynyt ystävyys amerikkalaisen rikkaan republikaanin kanssa. Rouvan viikko Lapissa meni pilalle, kun hän kuuli, että tyttärellämme oli kaksi lasta, mutta hän ei ollut aviossa lasten isän kanssa. Hän hoki joka päivä, kuinka voin kestää sen, että tytär elää semmoisessa liitossa ja lapset ovat aviottomia. Itse hän ei kaihtanut käyttää yksityislentokonetta ja parkkeerasi autonsa poikittain vieden kaksi tai kolme paikkaa muilta. Jos sai sakon, mitäpä siitä, senhän saattoi maksaa helposti. Hänen perheensä shoppailuasunto oli New Yorkin viidennellä avenuella ja hän  inhosi mustia eikä ollut koskaan käynytkään likaisessa Bronxissa. Ja sitä rataa. Mutta hyväntekeväisyyskutsuja hän järjesti ahkerasti. Yksityisellä lennolla lensimme perheen Nantucketin saarella olevalle huvilalle. 

 Amerikkalainen menee ihmiset edellä eikä näe asioita joskus ollenkaan. Amerikkalainen rakastaa moralisointia ja skandaaleja. Ne ovat paljon tärkeämpiä kuin asiallisuus, asioiden hoito ja maan edistyksellinen rakentaminen. Amerikkalainen väheksyy ja halveksii heikkoja. Kaikki heikot ovat orjia, heidän oikeutensa on ainoastaan vahvojen palveleminen. Vahvat ja hyvinvoivat voivat puhdistaa kristillistä omaatuntoaan tekemällä hyväntekeväisyyttä, mutta sellaista lakia ei tarvita, joka antaisi heikommille oikeuden saada lailla oikeutettuja samoja palveluja, mitä vahvat eli rikkaat saavat rahalla. Amerikkalainen on itsekäs. Tunsin mieheni työn kautta muutamia alabamalaisia, jotka olivat äärimmäisiä republikaaneja, kaksinaismoralisteja, rotusortajia ja egoisteja. Pihvinpurijoita. 

Hillary Rodham Clinton oli aina 10-15 vuotta aikaansa edellä. Vielä ennen Trumpin valintaa eurooppalainenkin uskoi Amerikkaan demokratiana. Saimme nähdä, että se olikin täyttä harhaa. Demokratia ei voi olla kahden äärilaidan kaksintaisteluareena.  Hillary Clintonista ei tullut demokratian edistäjä omassa maassaan ja maailmassa. Ja punanahkainen linja jatkuu.

Kun pappi ei uskonutkaan enää Jumalaan.

Katsoitko joskus ohjelman, jossa naispuolinen pappi hylkäsi virkansa, kun ei uskonutkaan jumalaan ja piti/pitää Raamattua ristiriitaisena opuksena. Fiksu, tekee taidetta ja musisoi. En tiedä, ei käynyt ilmi, tai en hoksannut, mitä muuta nykyisin tekee. Sen paras ystävä yrittää palauttaa sen uskoa, kai pappi, jonka kanssa kyllä musisoi edelleen, mutta ei onnistu enää käännytystyö. Aivoillaan ajatteleva nainen! 

Minä ajattelen samoin, mutta koska jokaisella on oikeus uskoa, mihin kulttuurisesti on sidottu tai mistä turvaa tuntee saavansa, en tuomitse. Minut on kasvatettu kristityssä ja kirkkouskovaisessa, mutta hyvin vapaamielisessä kodissa, ja ehkä äitini vähän surisikin, jos tietäisi. Rippikoulussa uskoni ei vahvistunut, sille kävi päinvastoin! Aloin tosissani epäillä. Minua kiinnostaa suunnattomasti se puoli ihmisen mielessä, jossa uskonto on. Kuten tuo uskonsa hylänneen naisen umpikristitty ystävä sanoo, ihmisen pitää uskoa johonkin. Tarkoitti jumaluuksia. Anni, tuo naisihminen ei ole samaa mieltä. Sama täällä. Ei uskominen johonkin ole ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus.  

Minun turvani ja uskoni on lähinnä luonnossa, määriteltäköön miten hyvänsä. En pidä ismeistä. 

Sitä vaan en ymmärrä, että toiset ovat "huolissaan" toisen sielusta. 

Katsoin ohjelman Areenasta. https://areena.yle.fi/1-4663832

AREENA.YLE.FI

Kun Anni-pastori menetti uskonsa Jumalaan

Kun Anni-pastori menetti uskonsa Jumalaan

• 
  

Kouluopetuksen mahdollisuus muuttaa maailmaa

Katson tv-ohjelmaa kolopesijöistä. Vaikuttavaa. Siksi, että ymmärrykseeni lisääntyy metsänhoidosta ja eläinten elämänehtojen kunnioittamisesta. 

Tämäkin tuotanto pitäisi jokaisen koulun ottaa ohjelmaansa, niin ala-kuin yläluokilla, saati lukiossa. Fiksutkaan lapset ja nuoret kun eivät katso enää televisiosta asiaohjelmia, jos ylipäätänsä mitään. He katsovat korkeintaan omia valintojaan eivätkä ne ole asiaohjelmia. Koululla on velvollisuus valistaa. Televisio ohjelmistoineen on erinomainen foorumi. Nuoret ovat sitä mieltä, että televisio häviää hiljalleen kokonaan! Se kuulostaa todella huolestuttavalta. Pelkkään omavalintaan perustuva ohjelmisto rajaa arvoja. 

Oli järkyttävä uutinen, jossa kerrottiin - uutisissa, joita nuoret eivät juuri katso! - kuinka valaita ajautuu kuolleina  Balin rannoille. Yhden valaan ruumiinavauksessa selvisi, että se oli niellyt 20 muovimukia ja 25 muovipussia. Muovituotteita heitetään mereen niin kauan kunnes maailman kaikki tulevaisuutta tekevät nuoret ihmiset on saatu ymmärtämään tuho. 

Ihmettelen edelleen, miksi Suomessa saa kaataa puita keväisin lintujen pesimäaikana. Monissa läntisissä maissa puunkaato on kielletty jopa marraskuulle asti juuri siitä syystä, ettei lintujen pesiä tuhottaisi. Saksassa yritti naapurimme poistaa vanhan puolikuolleen kirsikkapuun pihaltaan, mutta sai tehdä sen vasta marraskuussa tai pian sen jälkeen, keskitalven aikana. 

Ohjelmat Luontopäiväkirja  https://areena.yle.fi/1-50281165  ja   Kolopesijät https://areena.yle.fi/1-50281165 ovat kaikenikäisiä kiinnostavasti tehtyjä luontokuvauksia. Pitäisi kuulua jokaisen koulun ohjelmistoon normina eikä ainoastaan opettajan kiinnostuksesta riippuvana.