maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sinullakin ulkohuussi kerrostalossa

Sinullakin ulkohuussi kerrostalossa

Lemmikit
www.vapaalla.net

Ihmiset saavat paljon hienoa valistusta lemmikin ottamisesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Hyvä. Puhutaan kovasti ruokailusta, terveyden- ja sairaanhoidosta, mutta eipä juuri tämän nisäkkään kehon muista tarpeista.

Jos otat koiran kerrostaloon, sen on sama kuin jos sinulla olisi ulkohuussi. Sinulla on sisävessa, johon pääset aina heti, kun on tarvis. Pääseekö koirasi? Varsinkin, jos asut kymmenennessä kerroksessa tai vaikkapa kolmannessa eikä talossa ole hissiä.

Mietipä, miltä tuntuu, kun aamulla joudut odottamaan tunnin, pari, pissalle päästäksesi. Muistatko, miltä tuntuu liian pitkä pidättely? Entäpä, kun vatsasi on löysä etkä pääsekään heti vessaan?
Koirallesi on opetettu - ja eläin tahtoo luonnostaa, että sisälle pesään (=kotiin, asumukseen) ei asioita tehdä.

Koiran keho ei ole kone, kuten ei sinunkaan kehosi ole.

Silti koirasi kehon pitää toimia kolmesti päivässä (standardi) tai silloin, kun sinä viitsit lähteä ulos. Mitäpä, jos asut kymmenennessä kerroksessa ja sinullakin olisi vain ulkohuussi? Tai vaikka kolmannessa hissittömässä talossa?

Mietipä tätä enne kuin säälit mökin mummoa, joka asuu sisävessattomassa mökissä maalla tai kun olet ottamassa kerrostaloasuntoosi koiraa lemmikiksi. Tilanteesi tulee olemaan sama kuin mökin mummolla. Pahempi, riippuen allasi olevien asuinkerrosten lukumäärästä.




 

Putin meets Le Pen - Russia´s smart plan to break down Europe


 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Oikeusvaltioko suojelee oikeudenmukaisesti - ketä?

"Oikeusvaltio on se, jota hallitaan lakien mukaan ja jossa kansalaiset ovat suojassa viranomaisten mielivallalta". 
 Laitkin voivat olla monenlaiset. 

Onko Amerikan Yhdysvallat nyt sellainen - onko koskaan ollutkaan? Vrt. aseenkantolupa jne. OnkoTurkki oikeusvaltio, jos perustuslaki uudistetaan niin, että diktatuuri vahvistuu - kansalaisia kohdellaan toki silloinkin lakien "suojan" mukaisesti (ketä suojellaan?)
No, voidaanhan kysyä myös, onko meidän länsimainen oikeusvaltiokäsityksemme oikeudenmukainen - jokaista kansalaista/ihmistä kohtaan. Siispä: onko määritelmä oikeusvaltiosta tulkitsematon, absoluuttinen,

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Oikeustaju siirtyy geeneissä

Hyvä, että kansan oikeustajua tutkitaan.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/26/tutkija-kansan-oikeustajuun-pitaa-suhtautua-varauksella

Miksi oikeustaju on eri kansoilla ja uskontokunnilla ja poliittisessa ajattelussa niin erilainen, on pakko tulla johtopäätelmään, että oikeustaju ei ole absoluuttinen, myötäsyntyinen, vaan ympäristön vaikuttama inhimillinen ominaisuus. olen miettinyt, miksi esim. poliittinen kanta pysyy suvun sisällä samana, vaikka ympärillä oleva yhteiskunta, koko maailman olisi tehnyt sadan vuoden takaisesta yhteiskuntajärjestyksestä täyskäännöksen, vaatisi uudenlaista oikeustajua. 
Perheen oikeustajun on pitänyt siirtyä ja iskostua geeneihin! 
Eivätkö geenitkin kehity ja muunnu? Jos isketään syntymästä saakka ja jo ennen sitä tietynlainen maailmankuva, se vakiintuu ajattelutoimintaan. Perheiden, sukujen "periytyvä" oikeustaju pitäisi ottaa huomioon tutkimuksissa.  Se voi muuttua nuoruuden kapinan myötä vastakkaiseksi perheen käsityksistä, mutta useimmiten palautuu suvun linjalle iän karttuessa. Jos lapsi on saanut kasvaa monipuolisten vaikutteiden alaisuudessa, saanut luvan koska esim- uskonnollisia tai poliittisia pikku kokemuksia naapurin lasten kanssa jne, hänellä on edellytykset muodostaa omat käsityksensä. Perheen maailmankuva ja eettiset periaatteet, elämänkatsomus kuitenkin pysyy taustalla punaisena lankana, mutta hän voi muodostaakin oman oikeudentajunsa ja uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa poikkeavasti. Mutta jos hän elää tiukassa suljetussa perheyhteisössä, hän toistaa suvun ajattelutavan suoraviivaisesti. 
Ylpeästi lausuttu toteamus: "Olen sosiaalidemokraatti/kokoomuslainen/lestadiolainen/ jehovantodistaja/ helluntailainen jne kolmannessa polvessa" ei mielestäni olekaan ansio, vaan huolestuttavampi ilmiö. Itse olen saanut osallistua vapaakirkkolaisten ja helluntailaisten pyhäkouluun kirkon evl pyhäkoulun (perheen kirkkouskovainen linja) lisäksi, naapurin lasten kanssa kommunistien vappukulkueeseen (perheeni porvarillinen), ties mitä, ja nyt olen suvaitsevainen globaalisti ajatteleva liberaali sekä poliittisesti että uskonnollisesti. Mitä minun geeneihini on kiinnittynyt? Kriittinen elämänkatsomus, luulisin.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kuluttamisen paradoksi

 Ajatuksia herättävä juttu.
 "Elinkeinojen pitäisi elättää ihmisiä eikä ihmisten elinkeinoja"

Mutta Siltalakin toistaa mantran kulutuksesta: "...kulutuskysyntä heikkenee eikä raha kierrä..."
En ole koskaan ymmärtänyt paradoksia, jonka mukaan talous toimii vain kulutusta ylläpitämällä ja lisäämällä, mutta toisaalta kuluttaminen on enimmäkseen tarpeettomien tavaroitten hankkimista ja juuri sitä, mikä heikentää maapallon elinehtoja, tuottaa jätettä, tuhoaa luontoa ja tuhlailee luonnovaroja. Ihminen pärjää ihan mukavasti käyttämättä palautumatonta jätettä tuottavia tuotteita.           
Siltala: "Johto voisi pitää hetken ajan seiniä paikallaan niin, että työntekijät voivat asemansa puolustamisen sijasta tehdä ydintyötään ja saada kokea sen palkitsevan. Silloin ei tarvita enempää hengennostatusta. Win-win –tilanne on siinä." Tämä pitää paikkansa taatusti, mutta eikö nykyaikainen johto teekin niin? Ainakin omista kokemuksistani katsoen.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Suvusta, omista juurista erottaminen on rikos.

Tätä esipuhetta seuraavan asian kerroin lohdutuksena N:lle, joka hoiti perheettömänä, siis ainoana, jolla oli aikaa, tätinsä hautaan. Ja kuinka ollakaan, kohta tädin kuoleman jälkeen koko kiireinen, kristittyjen esikuvana toimiva hyvien kauppojen jälkeen rukous- ja kiitosseuroja pitävä suku alkoi vainota ja syytellä, että N oli käyttänyt tädin rahat. Varmaan olikin, koska olihan vanhan tädin pitänyt elää ja sairastella, mikä ei ole missään ilmaista. Tuo rukoilevainen, erittäin varakas suku ei toki niitä rahoja tarvinnut, ei myöskään N. Mutta löytyi jokin trauma, josta tuli periaate. Suku katkaisi suhteet totaalisesti tähän lastensa nuorempaan tätiin, jolle veljen lapset olivat rakkaita ja tärkeitä, ja joille hänkin oli ollut tärkeä. Sitten rukoilevainen, varakas velikin kuoli. N lähetti adressin ja otti osaa. Hautajaisiin ei kutsuttu, kuten ei myöskään aikanaan ollut kutsuttu oman äidin hautajaisiin.

 N kertoi avoimesti tarinaansa, jotta löytyisi vertaisia. Hän epäili, että niitä olisi vähän. Että kukaan viisas ihminen ja perhe ei hylkäisi jäsentään selvittämättä ja selittämättä tai selvitystä pyytämättä. Että veri olisi sakeaa ja asia voitaisiin puida ja ilma puhdistaa. N ihmetteli, oliko hän outo harvinaisuus.

Ja minä vastasin:

N kulta, olet väärässä vain siinä, että luulet kaltaisiasi olevan vähän. Tämä maa on niitä täynnänsä! Minulle tulee juuri nyt mieleen lähes kymmenen ihan subjektiivista tuttua ja sukulaista. Ainakin kaikissa tietämissäni on kysymys perintöriidoista, ahneudesta, jostain lapsuudessa koetusta vääryydestä, jonka syytä ei ole selvitetty, ja ihan suoranaisesta typeryydestä. Parissa tietämässäni jutussa on hullu ei-kaikkea-huomioonottava ja aikansa elänyt laki saanut aikaan hirveät riidat. Lain avullakin voidaan sekä lyödä että harjoittaa vääryyttä. Eipä uskoisi, mutta niin on. Lait kulkevat aika usein muuttuvan ajan jäljessä. Ja ihminen on niin pieni, kaksinaismoraalinen ja epäjohdonmukainen - itsekäs. "Minä minä..." 
Isovanhempien kieltäminen lapsilta pitäisi olla rangaistava teko. He, kuten myös tädit ja sedät ja enot ovat usein tärkein turva ja ohjaava ihminen. Perinteiden jatkaja. Ajattelen omaa onneani, kun on ollut niitä kaikkia minulle, yksinhuoltajan ainoalle lapselle. 
Kun ei tiedä historiaansa, ei osaa arvioida aikaansakaan. Itsekkyydessään varsinkin eronneet vanhemmat tekevät lapsille todella pahan teon kieltäessään kontaktit, sisaruksiin, vanhempiin tai isovanhempiin. Sukuun. Jokainen kaipaa juuriaan ja niissä on vahvuus. 

Jehovan todistajat kieltäytyvät aseista ja selittävät, etteivät tahdo sotia. He eivät tahdo myöskään juoda verta. Silti he hylkäävät oman lapsensa, joka eroaa seurakunnasta. Koneistosta, järjestelmästä. Isovanhemmat eivät tahdo tuntea lapsenlapsiaan, koska ne ovatkin saatanan jälkeläisiä.  Ei heidän. He ilmoittavat, ettei heillä ole tätä lasta eikä hänen lapsiaan. On vain häpeä. Se ja seurakunta ovat tärkeämmät kuin oma veri. Saman talon roskiksella ei tervehditä, kadulla vaihdetaan puolta. 

Mutta eikö oman jälkeläisen hylkääminen ole pahempaa kuin fyysinen sota? Hylkääjä juo lapsensa verta. Missä se saatana luuraakaan...

perjantai 3. helmikuuta 2017

Vakuutusta ei saa yli kuusikymppisenä

Minut houkuteltiin tekemään terveysselvitys uudistettavaa 100-vuotiaaksi asti ulottuvaa vakuutusta varten. Vastailin kysymyksiin tunnollisesti, mikä oli helppoa, koska en ole sairas, en syö minkään valtakunnan lääkkeitä, olen siis perusterve. Ihanteellinen vakuutettava? Vastaus: vakuutukseni on evätty! Mikä vikana? Ikäpä tietysti! Mies, jolla on salkullinen lääkkeitä ja joka on käynyt läpi isot korjaukset ja ollut sairaalassa kuukausia vakavan sairastumisen vuoksi (parantunut), sai uudistettua kuitenkin vakuutuksensa "ehdollisesti". Minä en mitenkään. Kaipa ne tuumivat, että koska olen nyt terve, kaikki korvattavat rempat ovat edessäpäin.

Tarinoitani lapsille eläimistä – lapsen silmin

  Olen kirjoittanut SEY:lle perheemme eläintarinoita, kaikki todella taphtuneita, ja ne on julkaistu kouluille oppimateriaalina tai oheisma...