Satu - A Fairy Tale

 Sadun (ei Satun) päivä. Onnea Sadulle!

Myös kirjoitetulle sadulle onnea!

Sadun pitää sisältää empaattinen juoni, tunnekuohu. Sadun pitää kutkuttaa mielikuvitusta, saada lapsi kuvittelemaan ja ratkomaan asioita itse. Satu ei ole kurjan todellisuuden kuvitusta. Sadun pitää päättyä onnellisesti.

Koska se on satu.

En tiedä, mistä satukirjasta oli kyse, valitettavasti, mutta luin sitä yhä uudestaan ja uudestaan ja se oli niin suuri ja painava, että sitä oli pidettävä pöydällä, sitä ei jaksanut pitää sylissä. Olin joko koulussa jo tai ehkä en ollut vielä. Tarinat, siis sadut vaikuttivat tunteisiini, elin niissä mielikuvissa, joita sadut loivat, kuvittelin sitä maailmaa, josta tarinat kertoivat, ja tiesin, että mikään ei ollut mahdollista eikä totta, mutta oli silti - siinä teoksessa. Kirjan sisältö vaikutti koko elämääni, vaikuttaa varmaan edelleen. Ahmin myös muita satuja niin paljon kuin Äänekosken kirjasto ja äidin koulun kirjat anniskelivat. Surin, iloitsin, otin osaa, seikkailin kertomusten mukana. Miten pärjäisin nyt, ellei noita suloisia, julmia, ihania satuja olisi ollut?

#satu

Miksi YK (UN) on toimintakyvytön

 YK:n toiminta on maailman valtioiden yhteistyötä, mikä onkin muuttanut asioita paremmaksi, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo on lisääntynyt. Valvonta on mahdollistunut ja asioista neuvotellaan.  Kuitenkin järjestön syntymisen varmistamiseksi piti antaa joillekin suurvalloille ns. VETO-oikeus. Tuo oikeus mahdollistaa sen, että ne voivat kieltäytyä tai kumota kaikkien muiden jäsenten suunnitelman ja sen toteuttamisen. Yleensä, tai aina oikeuden toteuttajalla on oma etu kyseessä. Voi olla niin, että ko. valtion toiminta tuomitaan, mutta VETO-oikeudellaan se voi estää toteutuksen. Turvallisuusneuvosto on muuttunut nössöksi kumileimasimeksi. Sillä ei ole juuri merkitystä. Nyt näemme jälleen kerran neuvoston neuvottomuuden. Sodat jatkuvat, kun mm. Venäjä käyttää aina oikeuttaan olla eri mieltä, ja useimmiten on - aina, kun omasta edusta on kysymys. Ilmeisesti eniten juuri Venäjä on käyttänytkin VETO-oikeuttaan.

Kannattaa katsoa linkistä hiukan turvallisuusneuvoston tilastoja.

  https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_veto-oikeuden_k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4_Yhdistyneiden_kansakuntien_turvallisuusneuvostossa

#UN #YK #veto-oikeus YK

Ihmisen mieli poliittisen puoluejumaluuden alla

 Katsoin tv-ohjelman DDR:n puoluevallasta, Stasin toiminnasta 1980-luvulla. Ne tuhansien värvättyjen vahtaajien raportoimat mammuttiarkistot tavallisten ihmisten arkielämästä, yksityiskohtainen valvonta, koteihin tunkeutuminen salaa, mielen murtaminen ja vangitseminen. Kohteena olivat ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät olleet tehneet mitään muuta kuin halunneet muuttaa pois maasta esimerkiksi Berliinin länsipuolelle. Pieni hotellin työntekijä, joka halusi mennä avioon italialaisen miehen kanssa, joka ei halunnut tulla itä-Berliinin puolelle. Naisesta muuttotoiveineen tuli kansan vihollinen numero yksi, petturi ja terroristi. Tai se muusikko, joka pääsi konsertoimaan lännen puolelle, missä lauloi lastenlaulun piikkilangasta. Sama, joskin paljon julmempi kohtelu vankilaan joutumisen jälkeen hänen kohdallaan. 

Tuollainen kohteluhan ei ole mihinkään hävinnyt. Puolue, yksin puolue on ihmisten mielissä edelleen oikeassa. Toisinajattelija on aina väärässä, jopa vihollinen. kaikkialla sama, myös niin sanotusti demokraattisessa, vapaan ajattelun sallivassa Suomessa.

Kun kuuntelee eri poliittisia näkemyksiä omaavien ihmisten keskusteluja, edellinen puoluemielivalta ihmisten mielissä näkyy selvästi. Kun "väärän" puolueen edustaja sanoo ajavansa jotain asiaa, toista puoluemielipidettä edustava leimaa sen halveksivasti "tuon puolueen tyypilliseksi" populismiksi tai oman edun tavoitteluksi tai miksi milloinkin. Mutta jos oman puolueen, sen, jonka piirissä perheessä on kasvanut, sanoo toisessa yhteydessä saman asian, kuulijan mielestä puhuja onkin täysin oikeassa. Kerron hauskan esimerkin, joka ei liity puolueajatteluun, mutta on samaa inhimillistä ominaisuutta.

Tein kahden vuoden projektin eräässä kaupungissa, vedin projektia, jossa koulun opetusmenetelmiä piti muuttaa jokaista oppilasta henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan tukevaksi. Tuolloin oli luotu ns HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. HOJKS tehtäisiin oppilaille, jotka tarvitsivat erityistä tukea oppimiseensa. Muutaman suuren koulun rehtorit asettuivat vastustamaan jyrkästi, kieltäytyivät ehdottomasti muuttamasta mitään ja kehuivat omaa vanhaa järjestelmäänsä, jossa oppilaan tulee sopeutua opetusmenetelmään ja edetä ryhmän mukaan eikä yksilöllisiä oppimistyylejä tarvitse kunnioittaa. Kyseiset rehtorit kertoivat auliisti, kuinka hienosti heidän kouluissaan edetään ja menestytään. Hauskaa oli se, että yksi noista vastarannan rehtoreista kutsui projektini loppuvaiheessa kokoon oikein seminaarin, jossa halusi esitellä oman  koulunsa uudet tuulet. Emme voineet olla kulissien takana naureskelematta, kun hän esitteli täsmälleen saman, jo toteuttamansa kehityssuunnitelman, jonka minä olin esittänyt kaksi vuotta aikaisemmin, ja jota hän oli äärimmäisen aggressiivisesti vastustanut! Inhimillistä, ehkä hiukan raadollista, mutta hyvä niin. Minä ja kaupungin koulutoimen johtoryhmä myhäilimme oikein tyytyväisinä. Hän oli keksinyt asiat ihan itse! 

Olinko minä murtanut hänen mielensä, manipuloinut, aivopessyt? Joskus se voi olla positiivistakin. Ehkä...

Miksi olemme niin manipuloitavissa?

 Järkyttävä nähdä, kuinka me ihmispoloiset olemme manipuloitavissa. Gaialand, YLE1:llä ja Areenassa https://areena.yle.fi/1-50728256

Pahimmin sydämeni särkyy, kun ajattelen sitä 3-vuotiasta lasta, jonka guru pakotti olemaan HÄNEN kanssaan lasten teltassa, erossa vanhempien läheisyydestä, kun sairasti ja kovissa tuskissa kuoli. Miltä mahtoi lapsesta tuntua, hyljätyltä ja kammottavan pelottavalta. Tai sitä nuorta miestä, joka kuoli nääntyen tuhansien kilometrien kävelylenkillä. Kuolemista ei saanut hiiskua kenellekään, ei edes ryhmän jäsenille. Guru itse eleli loistavasti hotelleissa, kansansa taivasalla. Kuinka ihmeessä korkeasti koulutetut ihmisetkin uskoivat tuota kovaa valehtelevaa yksilöä? Samanlainen guruhan meillä on nyt tuolla rajan takana...

Se alkaa hitaasti. Aluksi hän on messias, joka ottaa selvää, mistä ihmiset ovat tyytymättömiä, mitä he haluavat, mikä on heidän ihannemaailmansa, utopiansa. Hän kertoo, kuinka hän voi toteuttaa heidän ihanteensa ja valta-asemaan kansan tuella päästyään ryhtyy oikeasti muuttamaan maailmaa. Hän toteuttaa ihmisten toiveita, sallii paljon, mikä on ihmeellistä ahdistuneelle kansalle. Ohmiset sokaistuvat, ihastuvat, antautuvat. Gurun päämäärä on hänelle itselleen selvä: hänestä tulee valtias, hän saa kaiken, minkä kuvittelee tekevän juuri hänet onnelliseksi. Lopulta ihmiset huomaavat olevansa vankeja.

Shocking to see how manipulative we humans are. Gaialand . My heart breaks the worst when I think of that 3-year-old child whom the guru forced to be with HIM in the children's tent, separated from the closeness of his parents, when he died sick and in great pain. How the child must have felt, abandoned and horribly scary. Or the young man who died while walking thousands of kilometers from Finland to Belgium to see their guru. No one was allowed to hear about the deaths, not even the members of the group. The Guru himself lived splendidly in hotels, in the sky of his people. How on earth did highly educated people believe that hard lying individual? We now have a similar guru over there across the Finnish border...

It starts slowly. At first he is a messiah who finds out what people are dissatisfied with, what they want, what is their ideal world, their utopia. He tells how he can realize their ideals and, after reaching a position of power with the support of the people, starts to really change the world. He fulfills people's wishes, allows much, which is wonderful for a distressed people. People get blinded, fall in love, surrender. The Guru's goal is clear to himself: he will become a ruler, he will get everything that he imagines will make HIM happy. In the end, people realize that they are prisoners.

#Gaialand #manipulointi

VILLA LIINA - Galleriassa kesänäyttely 22

 

Miesten primitiivistä saalistusviettiä

 Peitsin toinen luonto

Niinsanottu urheilukalastus, mitä hemmettiä sellainen onkaan! Ei ravinnoksi, vaan huvin vuoksi, saalistusviettiä tyydyttämään. YLEn ohjelma tänään, "Peitsin toinen luonto" https://areena.yle.fi/1-50378985 oli inhottavaa katseltavaa, sillä ukot heittokalastivat - vai mitä perhoilua onkaan - saivat upeita kaloja, punalohta, villikirjolohia jne, sitten saalista ihailtiin ja päästettiin vapaaksi. Kala on takuulla haavoittunut. Riuhtovan kalan kitalaki taatusti koukusta rikki. Milloin tuollaisesta primitiivisestä saalistusvietistä päästään?

Sotamoraali - outo juttu. The morality of the war ?

 On tuo sodan moraali kummallista! Jos siviilissä myy varastettua tavaraa, siitä joutuu käräjille ja pahimmassa tapauksessa vankilaan, mutta kun sotaa käyvä valtio varastaa viljaa, se voi ihan rauhassa(!?) myydä sitä kolmannelle valtiolle! Tiedät kyllä, mistä on kysymys nyt.

Sota oikeuttaa (!?) tuhoamaan, tappamaan, varastamaan, valloittamaan. En ymmärrä. Olen vain surullinen ja käsitän niin, ettei ole ihmiskunta kovin paljon kehittynyt.

"Venäjän varastama vilja kulkee Ukrainan suurlähettilään mukaan Krimin kautta muun muassa Turkkiin ja Syyriaan."

The morality of the war is strange! If a civilian sells stolen goods, he gets sentenced and, in the worst case, imprisoned, but when a warring state steals grain, it can only freely (!?) Sell it to a third state! Yes, you know what it's about.

War entitles (!?) To destroy, kill, steal, conquer. I do not understand. I’m just sad: humanity hasn’t evolved very much.

-----

"According to the Ukrainian ambassador, grain stolen by Russia passes through Crimea to Turkey and Syria, among others.."