Radio YLE 1

 

Radio YLE 1

Yle ykkönen on minulle todella ykkönen. Miksikö?

Ensinnäkin asiaohjelmiensa ja haastattelujen sekä musiikkiohjelmien ammatillisen toimittamisen, asiallisuuden ja tyylin vuoksi.

Siksi, että sitä toimittavat ammattialiset, jotka

-          - kertovat haastateltavan nimen paitsi ohjelman alussa, myös aina sopivassa tilanteessa puhutellessaan. Onhan niin, että jos ryhdyn kuuntelemaan kesken ohjelman, kuten usein käy mm. autoillessa, en välttämättä tunnista enkä tiedä, kuka haastateltava on. Muilla kanavilla saatetaan jutustella loppuun asti mainitsematta alun jälkeen kertaakaan pitkässäkin ohjelmassa nimeä, joten ”oletko sinä” ”teetkö sinä”, ”mitä ajattelet ” , jne. henkilö  menee arvailuksi. Olenpa kuunnellut Radio Suomissakin - joka muutoin on myös suosikkini eli kakkossijalla - haastatteluja, joissa ei lopussakaan mainita haastateltavan nimeä, vaan todetaan ainoastaan, että ”kiitos sinulle haastattelusta” tms. Siis kenelle kiitos!?

-          -  juontajat puhuvat kunnollista kieltä eivätkä hölöttele keskenään tai naureskele, kikattele ja arvuuttele, eivät unohda kuuntelijaa ulkopuoliseksi

-          -   esittelevät tai ainakin mainitsevat musiikkikappaleiden lopussa vähintään sen nimen, säveltäjän, sanoittajan, orkesterin, esittäjän. Useimmiten juuri kappaleen lopuksi se on hyvä tehdä, koska voi olla, että kuultu kappale on tuntematon, mutta sen haluaisi kuulla uudelleen vaikkapa netistä, mutta ellei tiedä siitä mitään, ei voi löytää. Niin käy useimmilla kanavilla. Ne, jotka ovatkin soittokanavia ilman juontajaa, on tietysti eri juttu.

-         -   ovat valmistautuneet hyvin.

Rakastan YLE ykköstä! Asiaa, taidetta, politiikkaa, reportaaseja, henkilökuvia, keskusteluja, kaikkea! On siellä sitäkin, sisältöjä, mitkä suljen, mutta yleistoimitus on hienoa kuultavaa. Tänään 13.6. oli loistava juuri menehtyneen tv-toimittaja, uutisankkuri, suomenkielen taitaja Arvi Lindin kielihaastattelu, suomenkielen sanojen merkitysten ja niiden erojen analyysi. Kuinka nerokkaasti ja kansantajuisesti hän osaa ja hänet päästettiin esittämään ja vertailemaan sanojen merkityksiä ja kuinka hauskasti hän saattoi esimerkeillä kertoa, miten hullusti ja huvittavasti ja harmittavastikin merkityksiä sotketaan. Vaikkapa se, miten käytetään sanaa selkeä selvän asemesta jne, paljon huvittavia kömmähdyksiä ja kielen köyhdyttämisen tähden harmillisia esimerkkejä. Kiertoilmauksista on tullut muoti-ilmiö, ollaan varovaisia ja joudutaan hakoteille. Saattoi liittyä Aristoteleen kantapää-ohjelmaan, se jäi kesken ohjelman mukaan tullessani pimentoon, mutta upeaa kuultavaa oli. 

Kiitos kanavalle. Sama koskee pitkälti myös tv YLE ykköstä.

Konservatismi, demokratia, fasismi, natsismi...

Akatemiaprofessori Matti Jantusen kirjoittama analyysi ja pohdinta ajattelija, kirjailija, New York Timesin chattäilijä David Brooksin otsikkoaiheita koskevasta ajattelusta on kiva - olispa hauska seurata moisen ihmisen chattejä, mutta ei jaksa enää englanninkielisiä tekstejä, hyvä kun joku kääntelee. Myötäilen nimittäin mm. tuota itselleni uutta tietoa konservatiivisesta ajattelusta/näkemyksistä.

Brooks Matin kääntämänä: ”Lyhyt historiani konservatismista menee näin. 1600-luvun uskonsotien jälkeen kaikki päättivät: Riittää! Yhteiskunta on rakennettava jonkin muun kuin uskonnollisterjn kiistojen varaan. "

Noin määriteltynä minäkin hyväksyn konservatismin! Pohdin usein otsikon mukaisia ismejä ja hallitsevia yhteisöjä ja henkilöitä, jotka niitä lietsovat ja niiden mukaan toimivat. Aina tulen samaan tulokseen kiteytettynä: ihminen on aina vaan massakäyttäytyjä, laumaeläin. ja aina löytyy narsistisia psykopaatteja, yksilöitä, jotka kykenevät manipuloimaan, suorastaan suggeroimaan massoja heidän hullun teorioitaan seuraamaan. Uskomaan valheisiin. Ei käyttämään järkeä, omaa järkeään. Kyllä sitä voisi olla, mutta mikä saa ihmisen hullaantumaan ja riehaantumaan niin kuin nähdään festareissa, urheilutapahtumissa, uskonnollisissa tapahtumissa jne? Itse olen jäänyt aina sivustakatsojaksi ja mielestäni nähnyt massahysterian. Tapahtui ensi kerran 60-luvulla opiskelijaliikkeiden aikaan, mm. kun itsenäisyyspäivän soihtukulkue Jyväskylässä kiellettiin. Minulla syttyi lamppu! Sen jälkeen olen aina ajatellut, ihmetellyt ns. järkevinä ja älykkäinä pitämieni ihmisten hysteerisestä mukaan menosta milloin mihinkin liikkeeseen. Kansanliikkeet ovat usein juuri noita ismihysterioita noudattavia ja toteuttavia psykopaattihallitsijoita vastaan, hyvä niin, ja on saatu muutettua jopa valtiojärjestyksiä, yleensä yksinvallasta demokratiaksi. Mutta kun liikkeet muuttuvat terrorisoiviksi tai jopa historiaa halveksien muuttavaksi massakäytökseksi, (kuka tietää totuuden historiasta, sitäkin voi aina kysyä ja olla kriittinen) kysymys on kyseenalaisesta toiminnasta. Jos ihminen menettää arvostelukykynsä eikä pysty visioimaan tulevaisuutta, menee kuin sopuli muiden mukana, pitää olla huolissaan. Ainakin minä olen.

Kansaneläkkeen poisto ulkomailla asuvilta todellinen talousmoka

 

Ihmettelen sitä, että kansaeläkettä ei maksettaisi ulkomaille, mm. sairauden vuoksi (astma esim) asuville, vaan pakotetaan heidät kotimaahan, jossa eivät pienellä eläkkeellänsä pärjää. Esim Espanjassa asuessaan he eivät käytä lainkaan Suomen julkisia palveluja ja tukia, koska pystyvät ostamaan sikäläisiä edullisia palveluita ikänsä vuoksi edullisesti. Espanjassa selviävät ilman apuja. Mutta jos joutuvat palaamaan, he joutuvat käyttämään täkäläisiä sotepalveluita. On annettava toimeentulotukea jne, koska  alle tuhannen euron nettoeläkkeellä ei elä. Tunnen tapauksia vaikka kuinka monta. Paljon kalliimmaksi tälle valtiolle tulee pakottaa paluu. Työnsä he ovat täällä jo tehneet, kansaneläke on ansaittu. Eikö pitäisi olla yhtenäisessä Euroopassa sama, minne se maksetaan? Tai minne tahansa muuallekin. Mieluummin muualle, jonne ei tarvitse sotepalveluja kustantaa.

Sama koskee pienen omistusasunnon asuntotuen poistoa. Jos pakotetaan syömään pieni työllä säästetty ja hankittu lähiöyksiö, muutaman kymppitonnin tulolla ei kauan elä (kaikki eivät asu Helsingissä, maaseutukaupungissa yksiöstä saa keskimäärin 30t, (itse maksoin pikkukaupungissa 20t /33neliöstä!). Näytöspolitiikkaa. Ollaan säästävinään.

Tunnen pari tosi hurjaa tapausta niin Espanjasta kotimaahan pakotetusta eläkeläisestä kuin täysin tuilla elävästä ihmisestä, jonka korkean helsinkivuokrankin Kela maksaa. 

Eläkeläinen pystyi hoitamaan itsensä täysin Espanjassa alle tuhannen euron eläkkeellä, ei tarvinnut kotimaasta mitään apuja, ei edes terveydenhoitoa. Nyt Suomeen pakotettuna hänelle joudutaan maksamaan toimeentulotukia ja vuokria ja tietysti hän käyttää hammashoitoa ja terveyspalveluja, käyttää siis sotepalveluja, jotka aiemmin sai kohdistettua niitä tarvitseville paikallisille. 

Toinen Suomessa asuva nuori sairaseläkeläinen (vain käsivamma) asuu Helsinkiläisessä kunnan asunnossa, vuokra on korkea tuhannen euron luokkaa, mutta senpä maksaa kokonaisuudessaan Kela. Luottotiedot häneltä on menneet, hän matkustaa siis huolettomasti julkisessa liikenteessä, koska häneltähän ei voi periä sakkoja, varaton kun on. Kuitenkin hän matkustelee vuosittain aurinkoon lomailemaan. Millä rahalla, sopii kysyä. 

Kolmas omisti yksiön, työllään hankkimansa pienen kodin, jonka hoitovastike on velkaosuuden kanssa niin suuri, että hän on saanut siihen 200 euroa asumistukea. Eläke on 850 euroa netto. Nyt hänen on pitänyt yrittää myydä, ei mene kaupaksi, mutta on muuttanut vuokra-asuntoon, koska ei kykene asumaan omassaan. Hän saa vuokratuloa juuri sen hoito- ja rahoitusvastikkeen verran, mutta vuokra-asuntoa ei kykene hoitamaan. Kalliiseen vuokra-asuntoon hän saa nyt sitten asumistuen, jonka Kela tietysti joutuu maksamaan  Runsaasti enemmän kuin oman yksiön asumistuki oli ollut. 

Onko edellisen kaltaisissa yksilöä koskevissa talousratkaisussa järkeä? Tämmöistä talouspolitiikkaa en ymmärrä. Kuten sanottu, kuulostaa näytökseltä: ollaan säästävinään. Todellisuudessa leikkaamisella väärästä päästä joudutaan suuremmaksi maksumieheksi. Jos hyvinvointivastuuta vielä valtakunnassa olisi.

VERKKOKAUPPA LISÄNNYT REKKOJEN MÄÄRÄÄ MAANTIELLÄ

Heti haluan huomauttaa, että en tahdo mollata rekkayrittäjiä, tärkeää ja vaativaa yritteliäisyyttä, mutta jotain on pielessä.

Perheemme on sahannut yksin ja erikseen 40 vuoden ajan Helsinki-Keski-Suomi akselilla, ja liikennemäärien ero on valtava. Tulin muutama päivä sitten Espoosta Äänekoskelle, valitsin tiistai-iltapäivän kuvitellen, että rekkaliikenne olisi vähäisempää kuin maanantaina. Tyrmistys oli melkoinen, sillä en ole parin miljoonan ajokilometrini aikana moista kokenut: nelostie oli täynnä rekkoja, edessä ja takana ja vastaantulevalla kaistalla. Komeasti valaistuja kuin joulukuuset myös, pimeässä ja sumuisessa lumikelissä vähän hankaloitti ajoa. Lisäksi nykyiset rekat ajavat lujaa, perässäni seurasi Lahti-Jyväskylä välillä yksi hännässä kiinni, vaikka ajoin koko ajan 10 ylinopeutta. Kuskilla oli tietysti kiire kotiin, ajoi todennäköisesti tyhjänä, koska ylämäetkään eivät juuri karkottaneet sitä. Nelostie on melko hankala ohitustilanteissa, keskikaistalla on aita ja ohituskaistoja vähän.

Paradoksi koko asiassa on se, että ilmaston muutoksesta ollaan huolissaan ja autoilua yritetään vähentää ja poistaa päästöjä, mutta verkkokaupan myötä pysyvät kivijalkakaupat kivijalkakaupat kuolevat, konkurssit lisääntyvät. Verkkokauppa on kaiketi suurin syy, kiinakauppa kukoistaa, ihmiset eivät ajattele. Rekkaliikenne kuljettaessaan tavaralaatikoita jopa suoraan ihmisten koteihin lisääntyy räjähdysmäisesti. Siltä äskettäin nelostiellä vaikutti. En ole moista vielä neljänkymmenen vuoden ja parin miljoonan kilometrin ajomatkoilla kokenut.

Pitäisikö olla huolissaan?

Diplomatia ei ole kaveruutta ja päinvastoin

 Lainaan aluksi tähän ajankohtaisen somekeskustelun, jonka mm Markku Piri, taiteilija, moniosaaja, intellektuelli, aloitti. Loistava kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi esitti rohkean puheenvuoron, joka on mahdollista vain täällä kaukana. Miksikö, lyhyt selitys lopuksi.

Suora lainaus Pirin postauksesta tässä:

”TÄRKEÄ PUHEENVUORO
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. Ohjelman ensimmäinen 17 minuuttia on täyttä asiaa.
Hän viittaa tRumpiin hulluna kuninkaana kuin Ranskan aurinkokuningas: "Minä Olen Valtio". Ja että Euroopan on ryhdistäydyttävä, koska tämän hullun suunnitelma vallan kolmijaossa (USA, Venäjä, Kiina) on saattaa Eurooppa USA:n vasallivaltioiksi.
- tRump on tietysti se maski tai kaaoksen pölypilvi, jonka suojassa miljardööriäijät vetelevät naruista aivan Project 2025 käsikirjan mukaan.
Olisi hyvä, että YLE tekstittäisi sen myös englanniksi ajatellen kansainvälistä jakoa. ”

Ajattelen täsmälleen samoin kuin molemmat herrat. Koko järkevä maailma on Koskenniemen kanssa samaa mieltä,

Kuitenkin somekeskustelu alkoi rönsyillä moneen suuntaan kuten aina, ja jotenkin intellektuellina itseään pitävät arvottavat nykyisen presidenttimme golfaamista pähkähullun rapakontakaisen narsistipresidentin kanssa mielistelynä.

Eivätkö arvostelijat ymmärrä, mikä on kaveerauksen ja diplomatian ero. Siinä ei paljon eroa ole, jos sen hyvin hallitsee. Tai on. Järkevä (intellektuelli?) ymmärtää myös, että valtaansa käyttävää pähkähullua ei voi kritisoida päin naamaa. Hän ottaa heti herneen nenäänsä, suuttuu ja "näyttää", kuka käskee. Etteivätkö sodatkin aika usein syty siitä näyttämisestä? Mutta jos viisaampi osaa vetää oikeista, "kivoista" naruista, saatetaan päästä suotuisiin tavoitteisiin. Se on diplomatiaa, jota voi toteuttaa vaikkapa golfaamalla. Muinoin sitä meilläkin toteutettiin paljon saunomalla... Saattoi pieni maamme pelastua monesta niillä lauteilla.

Täällä, tarpeeksi kaukana voimme sanoa suorat sanat, mutta sanotaanpa ne saleissa tai golfkentillä, nyrkkiä tulee, ei neuvottelua saati sopua. Toki Eurooppa on hämillään eikä löydä suoran vaikuttamisen keinoja ja pelkää juuri tuota herkkää narsistin nenää, tietää seuraukset. Meidän pressamme on kyllä keksinyt keinot. Annetaan hänen käyttää taitavaa diplomatiaansa. Luottaisin häneen. Ei kannattaisi mollata eikä pyytää katsomaan peiliin, kuten eräs toimittaja teki jokin päivä sitten.

TOPI-KESÄKISSAN TESTAMENTTI

 En tahdo päästä Toivo-kissan kohtalosta, uusi nimi ei auttanut. Suren sen kokemia kylmiä metsävuosia ja niitä kipuja, mitä sille koitui ja miksi se piti päästää kissojen taivaaseen. Kerronpa tässä, ja annan Topin testamentin lopuksi. Jakakaa, kiitos.

Topilla oli sarveiskalvo halki, silmä olisi pitänyt poistaa, munuaisissa oli vikaa, kävi pissalla 10 kertaa päivässä, hampaita oli jo löytötalossa pitänyt poistaa, etuhampaat ja muutama takaa, ja nyt kaksi kruunua oli täysin mätää, yksi toisella poskella samoin, lonkat olivat joko vammautuneet tai pahasti kuluneet, ei sietänyt rauhoitettunakaan koskemista niihin ym. Eläin ei ymmärrä kivuliaita toimenpiteitä eikä toipumista, ei olisi ollut oikein ruveta korjailemaan, eikä silti olisi varmuutta, että olisi tervehtynyt. Topi ehti kokea arasti turvallisuutta muutaman viikon ajan, alkoi jopa leikkiäkin iltaisin itsekseen. Topin löysi tarkkanäköinen mökkiläinen.

TOPIN TESTAMENTTI: ÄLÄ OTA KESÄKISSAA, ja jos yksinäinen kissa ilmestyy mökille, ole tarkkana ja ota selvää, mihin se kuuluu. Meillä on löytötaloja, joihin voi viedä, googlettamalla löytyy pelastus.

https://www.facebook.com/ansaliina.krogerus

Löytötaloon tuotuna

Kotikissana

Taivasmatkalla

LEIPÄÄ JA SIRKUSHUVEJA

 Aamuteeveessä jälkihiki, ja urheilun talouskeskustelu, joka näytti ihan kouriintuntuvasti, ettei antiikin sirkushuveista ole piiruakaan päästy.  

Urheilutietäjät peräsivät lisää rahaa. Jotta Suomikin menestyisi paremmin mm. olympialaisissa. Kun valtiolta ei heru tarpeeksi, esitti vanhempi guru, että pitää lobata yksityisiä miljardöörejä, että ne aukoisivat kukkaronnyörejään huippu-urheilulle, uudenaikaiselle gladiaattorikilpailulle.  Että kehtaavat. Näen punaista ja itken.

Ihmiskunta ei ole lainkaan kehittynyt muinaisen Rooman gladiaattorihuvien aikakaudesta. Nykyiset olympialaiset, huippu-urheilu rakennelmineen on vain ”kehittynyt” toiminta ihmisten viihdyttämiseksi. Minun tekee pahaa katsella pieniä tai suuria otteluita, joissa yleisö huutaa ja kirjoilee ja kannustaa ”taistelemaan” ja lyömään vastustajansa.

Puolella maailman kansoista ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia nähdä edes televisiosta – eivät tiedä edes sellaisen toosan olemassaolosta -  jotain upeita mittelöitä miljardien rahoitusta vaatineista kilpakentistä ja niissä riehuneista miljardeja vaatineissa varusteissa ja valmennuksissa kunnostautuneista kilpailijoista. He pakenevat pensaisiin tappajiaan, kulkevat rääsyissä ja keräävät, mitä saavat syödäkseen.  

Minä elän modernissa yhteiskunnassa, jossa on yritetty demokratiaa, tasa-arvoista huolenpitoa väh9äisemmistä.

Toisen asuinkaupunkini taloudenpidossa näkyy kuitenkin hyvin gladiaattorihenki. On rakennettu jäähalleja, keilailuhalleja, uimahalleja, kenttiä ja ratoja. Kyse on kansalaisten hyvinvoinnista, hurskas toive kehonkunnon ylläpitämisestä. Mutta taloudenpidon arvomaailma näkyy noissa laitoksissa. Ne palvelevat terveitä, kuntoilukykyisiä ihmisiä. Terveys- ja sairauspalveluista tingitään nyt, kun talous sakkaa, työt valuvat uusien tehtaiden myötä muualle. Lasten ja vanhusten hoitoa laiminlyödään. Edes ambulanssipalveluita ei syrjäkylille riitä. Kuntosaleilla riehuneetkin vanhenevat ja sairastuvat. Sitten hekin unohtuvat.

Että vielä pitäisi saada kiskottua avustusta gladiaattoritoimintaan niiltä, jotka ovat vaurastuneet, useimmiten omalla älyllään ja toimeliaisuudellaan! Hurskastelua ja kaksinaismoraalia ja vaikka mitä. Suomalaisittain ajatteluni taitaa olla lähinnä linkolaisuutta, mutta en myönnä linkolainen olevani. Liian suureksi hänen, pienen suomalaisen hätää maailman tilasta ei kannata pyhittää.  Ei kuulu pyhimyksiini.

On selvää, että ihmiselle ulkoplaneetat eivtä ole tulevaisuudessakaan sopivia asuinpaikkoja, miksi satsata älyttömiin avaruustutkimuksiin? Ulkoavaruutta voi tutkia, mitä lähisfäärit voivat antaa oman pienen planeettamme kehittämiseen, mutta siitäkin tulee uusi sotatanner ja on jo hokemani gladiaattoritason kilpailua sekin.

Miksi ruokitaan ihmisen raadollista taisteluviettiä huippu-urheilulla, kun maailma tuhoutuu juuri senkin takia. Hurskastelua on monenlaista, mm kulutuksen lisääntyminen mm teknisten laitteiden jatkuvalla uudistamisella. Tekniikan jätevuoret ovat häviämättömiä, meren elämä on jo puoliksi kuollutta eläinten vatsojen täyttyessä muovi- ja metalliromulla, kalat myrkyillä. Joita me ihmiset sitten nautimme. Joita meiltä jo nyt ravinnoksi kelpaamattomana tai vaarallisena kielletään käyttämästä ravinnoksemme. Hirmuista hurskastelua.

Ja yksityistä varallisuutta pitäisi jakaa enemmän ihmisen ruumiin huippuunsa treenaamiseen, jotta rahvaalla riittäisi huvia.

Ei tarvitse kuin astella pikkukylien ja kaupunkien baareihin ja kahviloihin maailmalla. Mitä niissä onkaan: suuret teeveeruudut, joissa otellaan toisen voittamisesta pallon tai kiekon perässä riehuen. Kansa kiljuu, kun maali syntyy. Ja tappelu syntyy myös baarissa, kun hävinnyttä joukkuetta kannattanut puoli pettyy.

Minä olen ollut voimistelija ja rakastanut itseni voittamista, eli kaipa ihmisen perusolemuksessa on itsesuojeluvietin jäännöksinä voittamisen halu. Silti näen huippu-urheilun jäänteenä tuosta vietistä, jota ei pitäisi ruokkia suuremmaksi. Yksityiset moljardit voisi suunnata maailman tasa-arvoisemmaksi kehittämiseksi. On joitakin miljardöörejä, jotka yrittävätkin. Se vaan on rikkaa rokassa, se ei auta ihmiskunnan kehitystä paremmaksi. Niin, mitä se parempi kehitys olisi? Sopii kysyä, vaikka jokainen sen kyllä tietää.

Tarinoitani lapsille eläimistä – lapsen silmin

 Olen kirjoittanut SEY:lle perheemme eläintarinoita, kaikki todella taphtuneita, ja ne on julkaistu kouluille oppimateriaalina tai oheismateriaalina. Toivoisin opettajien lukevan tai innostavan lapsia tarinoihin, ja keskustelemaan niidenkin pohjalta, kuinka suhtautua eläimiin.

Linkki on tässä:

Tarinoita-lapsille-eläimistä - lapsen silmin

Tarinoita lapsille eläimistä – lapsen silmin

Tältä sivulta löydät eläintarinoita, joita opettaja voi lukea lapsille. Isommat lapset voivat halutessaan lukea tarinoita myös itse.

Tälle sivulle kootut eläintarinat on kirjoittanut erityisopettaja ja erityisopettajien kouluttaja Ansaliina Krogerus. Krogerus on tehnyt pitkän uran paitsi kouluissa myös eläinsuojelutyön parissa: hän on toiminut muun muassa luonnonvaraisten eläinten hoitajana sekä muun muassa SEYn hallituksessa.

Kukin tarina on luettavissa omalla sivullaan alla olevasta linkistä. Voit myös tulostaa kaikki tarinat vihkosena tai yksittäiset tarinat kunkin tarinan omalta sivulta.

Asuntotuki meneekin sijoittajalle

 Asuntotuki poistui kokonaan vuoden 2025 alusta omistusasunnolta. Ratkaisu on käsittämätön. Outo ratkaisu etenkin oikeistohallitukselta. Tai ehkä sittenkin salainen tuki sijoittajille. Jotka ovat lisääntyneet huimasti. Yksiötä ei saa enää ostettua omaksi kodiksi, koska sijoittajat ostavat niitä jopa tukussa. Olen itse yrittänyt ostaa lastenlapsia varten pikkuasunnon, mutta en ole ennättänyt kilpaan, koska suurempi sijoittaja on varannut jo kaikki. 

Kerron nykyisestä ahdingosta kolme erilaista esimerkkitapausta, joita seuraan läheltä. Kaikki esimerkkitapaukset ovat Helsingissä.

1.     Alle tuhat euroa, ​tässä tapauksessa 850€/kk ​netto saava sairaseläkeläinen omistaa pienen kerrostaloyksiön, jonka hoitovastike ​rahoitusvastikkeineen on ​450€/kk.
Hän sa​i vuonna 2023 asuntotukea 150€/kk, joten hän selvi​s​i muista menoista jotenkute​n​. ​K​un asuntotuki poistu​i, hän ​o​n joutunut anomaan toimeentulotukea, koska ​jäljelle jäävä summa, 400 € ei riitä elämiseen​, ruokaan, lääkkeisiin, taloustarvikkeisiin jne, sen tietää jokainen.

Kysymys:
Onko järkevää, että elääkseen hän myy terveenä ollessaan hankkiman asuntonsa, koska joutuu asumaan myynnin jälkeen vuokra-asunnossa, jota ei missään tapauksessa pysty kustantamaan? Koko eläke todennäköisesti kuluisi, jos riittäisikään. Koska hän on nuori eikä vammautuminen edistä eliniän lyhenemistä, hän joutuu saamaan vuosikausia Kelan tms tukea syötyään asuntonsa myyntituoton. 

2.     Yksinhuoltajaäiti on perinyt vanhan rintamamiestalon, joka lämpiää puilla, olisi korjauksen tarpeessa, johon ei ole varaa, ja sijaitsee alueella, jossa ei käy asuntokauppa. Ylläpito maksaa melkoisesti.

Hänen käteen jäävä tulonsa on alle tuhat euroa kuukaudessa. Tilanteensa vuoksi hän sai asuntotukea ja selvisi. Nyt hänen olosuhteensa ei vaikuta, vaan asuntotuki poistui sen vuoksi, että hän omistaa asuntonsa. Vielä hän ei ole joutunut menettämään luottotietojaan, mutta laskujen maksamisen jälkeen hänelle ja lapselle ei jää mitään. Hän saa nyt seurakunnalta ruokalipukkeen ja vapaaehtoisjärjestö on antanut lämmityspuut. Talo ei mene kaupaksi, jotta sen voisi syödä. Jos menisikin kaupaksi, hän pääsisi sijoittajan omistamaan korkeavuokraiseen asuntoon. Helsingin seudulla esim. kaksiosta vähintäänkin tuhat euroa.
”Muuttakoon maalle” sanoo joku. Mutta työpaikkoja ei ole niin vain saatavilla. 

3.     Helsinkiläisnainen kaatui humalassa jäätiköllä, menetti käsivamman tähden kampaajan ammattinsa. Hän sai kunnalta kolmen huoneen asunnon uudesta kerrostalosta, jonka korkean vuokran yhteiskunta (Kela/asuntotuki) maksaa. Lisäksi hän saa lääkkeensä ja muut perustarpeet. Hän kulkee bussilla pummilla, koska ”kyllä Kela maksaa sakot” on vastaus. Ja Kela maksaa, koska hän on varaton! Hän otti luokseen miesystävänsä, jolla on normaalitulot ja joka asuu virallisesti eri osoitteessa eli ei alenna naisen tukia. Pariskunta tekee vuosittain useita etelän lomamatkoja, joita nainen uskaltaa kernaasti esitellä somessa – Kela ei toimi somessa!

Kysymys: Kenelle vuokralaisen asuntotuki meneekään? Vastaus: Sijoittajalle, joka saa pyytämänsä vuokran ja asuntotuen. Joka tapauksessa.

Lisäkysymyksiä ajateltavaksi:
Kuinka oikeistohallitukselle sopii se, että ihminen ei saa omistaa asuntoaan, vaan joutuu "syömään" sen, jos on köyhä? 
Mikä logiikka sisältyy siihen, että omistusasuntoon tarvittava pieni tuki poistuu, mutta köyhä omistaja joutuu sen jälkeen toisen vuokralaisena saamaan yhteiskunnalta paljon asuntotukea suurempaa toimeentulotukea (olemme hyvinvointivaltio, jossa olisi skandaali tappaa ihminen nälkään – mielenterveyden voi kyllä menettää)?

Onko tutkittu mihin vuokralaiselle suotu asuntotuki todellisuudessa menee?
Sijoittaja  - kunnankin ollessa sijoittaja - ei alenna saamaansa vuokraa, vaan saa pyytämänsä Kelalta. Tutkimattakin asiasta on selvä näyttö, mutta yhteiskunnassamme totuudet uskotaan vain opinnäytteillä!

Omassa kodissa heikkotuloiselle asujalle yhteiskunnan tarvitsisi maksaa paljon vähemmän eikä tuki menisikään sijoittajalle. Vai sekö onkin oikeistohallituksen tarkoitus?

Eikö olisi leikkauksen sijaan järkevämpää tutkia aina elämiseen tarvittavat  olosuhteet omistamisen tuotto tietenkin mukaan lukien. Pieni tai ylläpitoa vaativa asunto ei tuo, ainoastaan vie.

Olen itsekin ollut asuntosijoittaja, ja ihmettelen juuri siksi.

 

 

 

--

Onko maailmalla nyt uusi Mao, varpusten tappaja?

Mikä on sellainen demokratia, jossa yhdella ihmisellä on kuitenkin kaikkien asioiden lopullinen valtaoikeus? USA:ssahan on niin. Trump toimii kuten Mao Zedong, joka keksi Venäjäpelossaan "suuren harppauksen", jonka mukaan keksi mm. että pitää tappaa kaikki varpuset, kun ne syövät siemenet ja tuhoavat pellot! Diktaattorit ovat yleensä yksisilmäisiä, eivät kykene ymmärtämään kokonaisvaltaisesti - lillukanvarsiajattelu johtaa aina katastrofiin. Niinpä neljän miljardin tapetun varpusen tilalle levisivät aikaisemmin niiden ravintonaan käyttämät tuholaiset. Onko maailmalla nyt yhtä arvaamaton uusi varpusten tuhoaja.

Grönlanti – Greenland!

 Kuvitelkaapa, kuinka käy Grönlannin kansalle, jos se joutuu USA:n terveydenhoidon ja sosiaaliturvan alaiseksi.

Nyt Grönlantilaiset ovat modernin ja huippudemokraattisen valtion kansalaisia, mikä merkitsee sitä, että kaikista pidetään huolta.

Minkälainen on amerikkalaisen sairastuneen, varattoman tai ei kovin rikkaan kanssalaisen sosiaalinen, esim. asuntoon tai terveyteen liittyvä turva? Ei minkäänlainen. Jos sairastuu vakavasti, on vain yksi vaihtoehto: hakeutua yksityiselle lääkärille ja yksityiseen sairaalaan, joiden maksut on hoidettava itse yhteiskunnan tulematta millään tavalla vastaan. Tai tietenkin toinenkin vaihtoehto: hyväntekeväisyys, jos sattuu kohdalle.

Grönlantilainen on tanskalaisen sosiaali- ja terveydenhoitoturvan piirissä ja saa julkista apua.  Kuten kehittyneessä demokratiassa on lainsäädännöllä varmistettu.

Grönlanti, Vihreä maa, on todellakin vihreä jokaiselle asukkaalleen.

Grönlannissa on paljon masennusta, paljon alkoholiongelmia johtuen pelkästään syrjäisestä ja karussta maantieteellisestä asemasta. Mutta kukaan ei kuole nälkään eikä jää asunnottomaksi. Valtio hoitaa jonkinlaisen katon pään päälle ja perusterveydenhoidon.

Entinen demokratian edelläkävijä ja mallimaa on osoittautunut varsinkin viime aikoina täydelliseksi vastakohdakseen. Rotusorto on voimistunut, kansalaiset ovat kastijärjestelmässä, työllistyminen on vaikeaa, asuntoja ei saa kohtuullisella hinnalla, seurauksena on huume- ja muut oloa helpottavat ongelmat. Huumeongelma johtuu enemmän köyhyydestä, ihmisten ahdistuksesta kuin Meksikon rajaongelmista. Kuinka kävisi Grönlannin pienen vähemmistökansan  - verrattuna emämaan kansalaisten määrään – jos se joutuisi epätasa-arvoisen - epädemokraattisen Yhdysvaltojen alaisuuteen? Ajatteleva ihminen osaa kyllä kuvitella Realiteetti on nähty liittovaltion tasa-arvopolitiikassa.

Siinä Trump on varmasti oikeassa, että Grönlanti on tärkeä arktinen turvallisuuskysymys, joka tässä maailmantilanteessa on syytä hoitaa. Venäjä on lähellä!

 

Ylellä olisi tuhannen taalan paikka säilyttää vanhusten omatoimisuus

 

Ylellä olisi tuhannen taalan paikka säilyttää vanhusten omatoimisuus ja kotona pärjääminen.

Television kakkoskanavalla juoksi kello yhdeksältä aamuisin jumppahetki, joka kesti kymmenen minuuttia ja oli tarkoitettu, tai ainakin sopiva vanhenevalle väelle. Ohjelma tuli sopivaan kellonaikaan, Pikku Kakkosen ja lastenohjelmien perään, ei liian aikaisin eikä myöhään, juuri aamukahvia edeltäen tai sen jälkeen. Itselleni se auttoi päivän vetreyteen, lihakset lämpenivät ja liikkuvuus palautui yön jälkeen. Venytykset ja lihasvoimia kasvattavat rauhalliset liikkeet ovat tuiki tärkeitä päivittäisen fyysisen kuntomme ylläpitämiseksi.

Nyt ohjelma on poistettu. Miksi? Ei vienyt ohjelma-aikaa, ja auttoi meitä suurta ikäluokkaa pysymään kunnossa.

Nettitv:stänikin ohjelma oli hävinnyt 3.3. Tv on itselläni kaverina aina auki, jolloin voin hetkeksi pysähtyä, kun Jumppahetki alkaa. Vain erikseen tabletin avaamalla pystyn nyt näkemään ohjelman. Sen palauttaminen normaaliin tv-tarjontaan ylläpitäisi ratkaisevasti meidän suuren ikäluokan kuntoamme ja estäisi rapistumistamme.

Yle on veronmaksana ohjelmatarjonta, sillä olisi erinomainen asema pitää kansa kunnossa mahdollisimman pitkään. Jumppahetki oli juuri sitä niin sisällöltään kuin helppokäyttöisyydeltään.

Tilalle jäänyt/tullut Kotijumppaa Sofian kanssa on ihan liian raju ja pitkä ohjelma, sitä ei pysty toteuttamaan monikaan, en mm. minä. En voi hyppiä ja juosta enkä mennä makuulle ja hypätä pystyyn ja tehdä hikijumppaa kiivaassa tahdissa enkä ollenkaan. Nivelet eivät salli enää sellaista liikuntaa.

Voisiko meidän vanhojen ihmisten elämälle todella tärkeän aamunavauksen, kakkosen kymmenminuuttisen jumppahetken palauttaa normaaliin tv-tuotantoon?

https://areena.yle.fi/1-50489724

Jos maailman johtajat näkisivät dugongin...

 Martin Clunes , tv:stä tuttu hassua maalaislääkäriä esittänyt englantilainen näyttelijä Tyynenmeren saarilla, nyt Papua New Guinean Trobrianilla, pikkuisella saarella, jossa pelataan intohimoisesti krikettiä ja lauletaan moniäänisesti kirkossa ja kaikki ruoka kasvatetaan itse eikä sähköä tai muita mukavuuksia ole.

Ohjelmat ovat hyvin liikuttavia, vaikuttavia, luontoa suuresti kunnioittavia ja elämämme ehtoja niin suurenmoisesti valaisevia. Saaret, jotka katoavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun vuoksi. Vain seitsemän perhettä enää sitkeästi majoissaan pysyen, koska heidän sydämensä itkee, jos he joutuvat muuttamaan.  Monen perheen sydän on itkenyt jo pitkään. Koulussa ei ole enää opettajaa, pastori yrittää parhaansa opettaa jäljellä olevia lapsia. Lapset laulavat puhtaasti ja kirkkaasti kansallislaulua kuningatar Elisabethin kuoleman johdosta, vaikka kuningatar ei olekaan enää heidän hallitsijansa vuoden 1975 itsenäistymisen jälkeen.

Australalainen ystäväni oli rakentamassa 11 vuotta Uuden Papua Guinean infrastruktuuria ja on ollut liikuttavaa kosketella hänen saarelta tuomiaan kansan käsitöitä, tarve- ja kulttiesineitä ja kuunnella hänen rakkautta ja kunnioitusta uhkuvia tarinoitaan tuosta luonnon ehdoilla elävästä viidakkokansasta ja sen elämän säilymisen ehdollistamista tavoista. Australian valistuneen vaikutuksen vuoksi saarilla on paljon luontoa suojelevia kansallispuistoja ja sääntelyä, jotta jotta eläinkanta ja luonnon monimuotoisuus säilyisi. Isojalkakana munii tulivuoren lämpimään tuhkaan munat lämpimän tuhkan haudottavaksi, ja arvokkaiden munien keräämistä säännellään puolivuosittaisen rauhoittamisen avulla. Tulikärpästen parittelutanssi tähtien kanssa ja niin edelleen. Luonnonsuojelualueita on maalla ja merellä. Amerikkalaisten vaikutusta sen sijaan ei voi kehua. Kulttuuria on tuhottu kaikenmaailman hömpötyksillä ja säilykelihapurkeilla ja ylellisyyksillä ja esteillä. Guamiin tuli yksi tiine naaraskäärme, nyt 50 kilometrin pituisella saarella yritetään hävittää  - eettisesti - lintu- ja villieläinkantaa sekä myös infrastruktuuria kuten sähkölinjoja tuhoavaa 1,6 miljoonaa käärmettä.  

Clunes saa kokea huimia asioita amerikkalaisten ja japanilaisten aiheuttamien sotarikosten lisäksi yhtä lailla suurta luonnon lainalaisen kiertokulun jumalallista vaalimista. Filippiinien saarilla hän tutustui kummituseläimeen, jonka salametsästäjästä tuli riistanvartija ja laji alkoi elpyä.  Pienellä kanootilla Mikronesian saariston suojelualueella meloen hän sai nähdä kuvauskopterin välityksellä maailman uhanalaisimman, aran eläimen, jonka elämän säilymistä koronapandemia edisti, kun itsekkäästi utelias ihminen ei päässyt häiriköimään, dugongi, delfiinipyrstöinen manaatin näköinen norsun kokoinen merinisäkäs, jotka paikalliset asukkaatkaan eivät ole voineet nähdä.

Palaun saareen tullessa passiin kirjoitetaan lauseita, jotka pitää hyväksyä maahan päästäkseen, kuten: ”Lupaan jättää jalanjäljen, joka huuhtoutuu pois…”  Kalastuskielto on elvyttänyt jo riuttoja, uhanalainen karettikilpikonna, kotkarausku, harmaa riuttahai ja kaikki eläimet elävät ilman verkkojen vihollisuutta.

Peleilun viidakoissa on 80 vuotta vanhojen taistelujen jäljiltä edelleen tuhansia räjähteitä, pomminpurkajat ovat tuhonneet vuoden 2015 jälkeen yli 20 000 räjähdettä. Viidakossa on pudonneita lentokoneita, panssarivaunuja ym. enimmäkseen amerikkalaisten, myös japanilaisten jäljiltä.Glunes liikuttuu kyyneliin.

Tulevaisuus : Martin juttelee 22-vuotiaan Veronica Moyabonan kanssa tulevaisuudesta. Tytön vanhemmat ovat hyväksyneet, että tytär lähtee opiskelemaan biologiaa ja kemiaa Läntiseen Uuteen Britanniaan. He hoitavat Veronican kaksi lasta ja jo miehestään eronnut tyttö lähtee yksin. jotta voisi antaa lapsilleen tulevaisuuden ja auttaa vanhempiaan.

Unohtuko asukas, kun isännöinti kasvaa konserniksi?

 Vertailussa kaksi isäntää.

Tapaus yksi.

Ostin asunnon vuonna 1962 rakennetusta taloyhtiöstä. Aion teettää keittiöremontin. Vain kaapistot puretaan ja vaihdetaan sekä sijoitetaan toisin, vesipisteet ja sähköjuoksut säilyvät entisillä paikoilla. Lattiaa ei uusita. Purkuhommia ovat siis kaapistot ja välitilan yhtenäisen lasilevyn poisto.

Nykyisin asunnon ostajan on rekisteröidyttävä, ja mm. paperinen kauppakirja vaihdettava Maanmittauslaitoksessa sähköiseen henkilökohtaisesti, kädestä käteen. Ilmoitusjono toimistossa on tuntienkin pituinen. Käsittelyjono minun tapauksessani  seitsemän kuukautta. Aloittaisin keittiö- ja pintamaalausremontin heti asunnon vapauduttua, muuttamaan pitäisi päästä ennen virallista 7 kk rekisteröintiä. Remonttia varten tarvitsen valtakirjan eli luvan taloyhtiölle toimitettavaksi entisiltä omistajilta, jotka ovat sen 7kk ajan osakasrekisterissä, minä siis en.

Taloyhtiön isännöintiä hoitaa konserniksi paisunut Tapiolan Lämpö Oy.

Tässä seuraakin sitten melkoinen byrokratiarumba.

Otan yhteyttä isännöintijään, joka ilmoittaa, ettei hoida näitä asioita, mutta siirtää ilmoitukseni ja pyyntöni palveluvastaaville (huomaa monikko.)

Kaivan seuraavia toimenpiteitä varten konsernin nettisivut, josta löydän kohteet, mihin erinäiset omistustani ja toimenpiteitäni koskevat ilmoitukset pitää lähettää. Liitteiden kanssa. Liitteitä ovat MML:n todistus rekisteröintini ilmoituksesta sekä entisten asukkaiden valtakirja. Saan huoneiston hallinnan seuraavan kuukauden alussa, jolloin joudun luonnollisesti maksamaan jo hoitovastikkeet. Se pitää anoa erikseen, koska rekisteröinti kestää sen 7kk. Ellen maksa vastikkeita hallintaoikeuden siirryttyä, joudun tietysti vastuuseen, entiset omistajathan ovat antaneet minulle valtakirjan eivätkä tietenkään enää ole velvollisia talon hoitovastikkeisiin.

Kohteet, johon lähettelen sähköpostilla lisäkyselyihin vastauksia, todistuksia ja liitteitä:

1.       Isännöitsijälle ilmoitus remonttihalukkuudesta. Hän ei hoida asiaa, mutta siirtää sen palveluvastaaville.

2.       Palveluvastaavalle teen ilmoituksen remonttihalukkuudestani.

3.       Palveluvastaava kertoo, että on tehtävä ilmoitus  muutostyön koordinaattorille.

4.       Muutostyökoordinaattori siirtää lisäselvityksiä varten jonnekin, josta tulee lisäselvityspyyntöjä. Vastailen.

5.       Keittiöremonttia varten pyydän remonttisopimuksen kanssani tehneeltä urakoitsijalta hänen yhtiönsä yhteystiedot Y-tunnusten kera,  sähköasentajan sekä lvi-asentajan nimet ja tiedot.

6.       Urakoitsija lähettää tiedot, jotka siirrän sähköpostilla muutostyökoordinaattorille.

7.       Urakoitsija todistaa, että vanha keittiö on rakennettu vuoden 1994 jälkeen (2000-luvun alussa rakennettu IKEA), joten asbestitutkimusta eikä purkua tarvitse tehdä. (Asbesti vasta rumban aiheuttaisi!)

8.       Isännöintikonsernin nettisivulta löydän muutostyön ilmoituksesta ja tarkastusvalvonnasta lomakkeet, jotka täytän.

9.       Pakollisten tarkastusten hinnat ovat seuraavat:

a.       aloituskatselmus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

b.       purkutyön lopputarkastus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

c.       remontin lopputarkastus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

Ihmettelen, mistä kaukaa tarkastajat tulevat ja kuinka monta käyntiä tarvitaan. Valitsin vain pakolliset, joutunen lisäämään valvontatarkastuksia.

10.  Haluan maksaa taloyhtiölainan pois. Tarkka summa on esitetty jo isännöitsijäntodistuksessa ja välittäjän esittelyssä.
Tarvitsen silti lainan laskennan, hinta 74€.

11.   Tarvitsen tulevien vastikemaksujen listan, koska maksuvelvoitteeni alkaa seuraavan kuukauden alusta. Listaa ei ole tullut isännöitsijältä, johtuu kesken olevasta MML:n rekisteröinnistä. Pitää tehdä oma ilmoitus taloyhtiön rahoitusvastaavalle, liitteinä entisen omistajan valtakirja ja kauppakirja, joka minulle on kaupanteossa annettu vain paperisena, joten pyydän sen välittäjältä sähköisenä, jonka hän lähettää ja tallennan itselleni.

12.  Lähetän pyynnön vastikkeista.

13.  Tarvitsen autopaikan, kylmän, en sähköistä. Entisen omistajan paikka läheltä asuntoani menee jonossa seuraavalle. Asetun jonoon enkä tiedä, mistä sen saan, taloyhtiöön kuuluu useampi alue. Olen iäkäs ja jalkavaivainen. Välittäjä oli kertonut vain asunnon pihan paikoista, ”joita on helposti saatavilla”.

14.  Olen selannut isännöintikonsernin erittäin laajan lomakeviidakon ja täyttänyt kymmenkunta kyselyä ja ilmoituslomaketta. Ihmettelen, kuinka selviää se yksinäinen mummo, joka vaihtaa pienempään asuntoon, kun nyt on pakko selvitäkseen lisääntyvistä kustannuksista, ja  jolla ei ole nettiyhteyttä tai on vaikeuksia käyttää sitä. Eikä hänellä ole varaa vuokra-asuntoonkaan. Poliittinen vastaus kysymykseen on, että syököön kotinsa…

Tapaus kaksi.

Ostin samaan aikaan pienen yksiön maalaiskaupungista, koska tarvitsen sattuneesta syystä myös toista majoitusta siellä. Isännöintiä hoitaa toimisto, jonka isännöitsijälle ilmoitin pienestä keittiön remontista.  Kävin viemässä paperisen osakekirjan paikalliseen MML toimistoon sähköistettäväksi. Virkailija kertoi käsittelyn kestävän myös sen seitsemän kuukautta. Kun harmittelin, että tarvitsen remontin parin kuukauden sisällä, virkailija sanoi, että kyllä hän voi tehdä rekisteröinnin samalla! Seuraavana päivänä taloyhtiöni isännöitsijältä tuli pyytämättä sähköposti, jossa hän lähetti vastikemaksulistan ja kertoi, että kaikki asiat ovat kunnossa. Vain selkeä ilmoitus remontista suoraan isännöitsijälle tarvitaan.

Kysymys: mitä, kun isännöinti ei ole kasvottoman byrokratian varaan rakentunut rahastava lihava konserni, vaan taloyhtiöitä ja asukkaita palveleva selkeästi hallinnoitava yritys ja virasto, sanoisin että toimituskunta, joka tuntee asiakkaansa?
Vastaus: asukas selviää!

 

 

 

 

 

Euroopan vapaa liikkuvuus ja sarvikuonojen jäsenmaa Suomi

 Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, missä jäsenmaiden kansalaisilla on oikeus liikkua ja ymmärtääkseni myös asua vapaasti. Oikeustajuuni ei mahdu se, että kuitenkin heikoimmat kansalaiset, mm. sairaseläkeläiset menettävät pienen eläkkeensä, jos asuvat toisessa EU-maassa, useimmiten terveyssyistä. Tunnen muutamia sairaseläkeläisiä, joiden terveys säilyy lämpimässä ilmastossa paremmin kuin Suomen pakkasissa, mm. astmaatikot ja psoriasiksesta kärsivät. Suomessa he ovat sairaalakierteessä oireidensa vuoksi, etelän lämmössä pärjäävät ilman sairaaloita.

Toinen oikeustajuuni sopimaton asia on se, että jos edellä mainittu Suomen kansalainen elää tuolla vähän yli 700 euron kansaneläkkeellä kotisuomessa pienessä omistusasunnossaan ja pystyy kitkuttelemaan asunnon hoitovastiketta maksaen pienen asuntotuen varassa, hän pärjää. Kun häneltä viedään tuo tuki pois ja hän päätyy kalliiseen sijoittajan omistamaan vuokra-asuntoon, yhteiskunnan varoista joudutaan maksamaan paljon suurempi summa tukea kuukaudessa.
Plus miinus nolla tai pelkkä miinus. Lisäksi seurannaisvaikutukset sairaseläkeläisen mielenterveyteen tekevät lisähintaa julkisista varoista.

Seuraava esimerkki kahdesta sairaseläkeläisestä:

Yksi tuttavani asuu pikkuisessa sijoittajan omistamassa kaksiossa, jonka vuokra on 1000 euroa/kk. Hän saa asuntotukena koko vuokran, koska on sairaseläkeläinen ja ns. varaton, ja vuokratulohan menee suoraan sijoittajan pussiin.

Toinen eläkettä 750 euroa/kk saava asuu perimässään omassa pikku yksiössä, jonka hoitovastike jäljellä olevine velkaosuuksiineen on 500 euroa/kk.  Hän on saanut asuntotukea noin 200 euroa/kk.

Nyt kun omistusyksiössä asuva menettää asuntotukensa, hänelle joudutaan maksamaan toimeentulotukea, koska hänen 750 euron sairaseläkkeensä ei missään tapauksessa riitä peruselinturvaan. Jos hän joutuu myymään rakkaan pienen kotinsa ja elämään sen tulolla, hänen mielenterveytensä horjuu. Lisäksi verottaja käy kimppuun yhtäkkisen tulon vuoksi  ja ulosottokin voi olla edessä.

Mutta mitäpä, jos kansaneläkettä tai pientä sairaseläkettä saava vuokraa Suomessa pienen omistusyksiönsä ja sillä lisätulolla pärjää esimerkiksi Espanjan lämmössä ilman mitään tukia, onko järkevää poistaa se perustoimeentulo, kansaneläke siksi, että hän asuu toisessa EU-maassa? Pelkällä muutaman satasen vuokratulolla hän ei elä missään (huomaa, että hän maksaa kuitenkin yksiönsä hoitovastikkeen). 

Kysymys kuuluu: mikä ratkaisu on yhteiskunnalle kannattavampi?

Ja missä vapaa liikkuvuus, Euroopan yhtenäisyys?

Ja sitten suuriin kysymys: miksi nykyhallitus tuhoaa pienyrittäjyyttä leikkaamalla niiden palveluja käyttäviltä perheiltä ja vajaakykyisiltä, kuten sairailta ja vanhuksilta?

Ihmettelen näitä asioita siksi, että työllisyyttä ja omaisuuden koskemattomuutta tuhoava hallitus on porvarienemmistöinen. Eikö juuri sen periaatteisiin kuuluisi tukea yrittäjyyttä? Esimerkkinä kotitalousvähennyksen pienentäminen, mikä kaataa monia yrityksiä.

Vapaa liikkuvuus vesittynyt myös siinä, että byrokratiakin on lisääntynyt viime aikoina kehitysmaiden kaltaiseksi. Ihan kuin eläisimme sarvikuonojen maassa! Esimerkki löytyy äskettäisestä kahden EU-maan kansalaisten välisestä mökkikaupasta, mutta olkoon se vielä ihan eri juttu. 

 

Lapsen kuolemasta ei selviydy - he syntyivät enkeleiksi.

 

Sisä-Suomen Lehti 22.10.2024/Vierailija

He syntyivät enkeleiksi.

Lapsen kuolemasta ei koskaan kokonaan selviydy.

Nyt yksi äiti, kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen on kirjoittanut kirjan 13-vuotiaan poikansa kuolemasta. On ilman muuta tarpeellista ja arvokasta pohtia surua ja menetystä. Mutta jokin tässä nyt mätti, kun kuuntelin kirjoittajan julistavan tuntuista haastattelua. Kaiketi se, mitä muistoja se toi omista kokemuksistani. En missään tapauksessa vähättele, mutta kuulosti niin kaikkitietävältä. Aivan kuin hän olisi ainoa lapsensa menettänyt äiti ja vanhempi. Suru on toki aina ainutkertaisesti koskettava tunne, jokaisen oma, jakamaton.

Minulta on kuollut kolme lasta. Ensimmäinen oli esikoiseni, pieni poikani Jari Ermo. Sitten kuopus Lauri-poika, vammaisena valmiiksi enkeliksi syntynyt. Myöhemmin vielä lapsenlapsi, 15-vuotias ihana valkotukka Julia muuttui enkeliksi hypättyään sillalta rekan alle Espanjassa. Hänen äidilleen, tyttärelleni tuo suru on oleva elinikäinen vamma. Mitä kokikaan Julian pari vuotta vanhempi sisar, joka joutui tunnistamaan ymmärtämättömän poliisin käskystä siskonsa kolmena kappaleena moottoritiellä? Kuitenkin hän sai kirjoitettua samana syksynä itsensä ylioppilaaksi. Koulun psykologian opettaja piti sisarelle lakkiaisissa oman puheen siitä, kuinka hän tuosta kauhukokemuksesta ja surusta selviytyi – laudatur.

Olen säilyttänyt vuosikausia lehtikuvan 80-luvun Turkin maanjäristyksestä. Kuvassa äiti itkee lohduttomasti kolmen lapsensa vierellä menetystään. Tuo kuva äidistä kolmen pienen ruumiin vieressä on ollut minulle jollain tavalla vertaistukea antava, elämän realiteetit muistuttava ja tunteeni jakava. En ole ainoa, minun kokemuksiani paljon pahempia ovat naiset kautta maailman kokeneet ja kärsineet. En voi kieriskellä omassa surussani, vaikka minulla onkin oikeus surra omiani. 

Surustaan kirjoittanut Ahonen kertoi, että kuolemaa oli perheessä pohdittu usein jo monien kotieläinten menetysten yhteydessä. Samoin on tehty meidänkin perheessä, jossa on ollut koiria, kissoja ja hevosia, kaikki aikanaan menehtyneet. Lapsille oli aina selitetty, että eläimet eivät elä yhtä kauan kuin ihmiset, ja jokaisen kohdalla on käyty ennakkoon läpi kunkin kohtalo. Lapset ovat oppineet suhtautumaan kuolemaan elämään kuuluvana jatkeena.
Silti: lapsen kuolema on aina jäljen jättävä trauma.

 

Hallitus tuhoaa kansallisia aarteitamme.

Apua! Ei kai?!? Hallitus leikkelee kulttuurisista aarteistamme ja ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. 

Ylen uutisista: "Tunnetuista museokohteista suljetaan Seurasaari, Hvitträsk, Louhisaari ja Langinkoski." Säästösyistä. 

Hvitträsk on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus sekä jylhä ihan Kolin vertainen miniympäristö. Toimii nykyisin museona. On kokonaisuutena mahtava virkistysalue. Rakennukset valmistuivat vuonna 1903. https://www.kansallismuseo.fi/fi/hvittraesk

Hvitträsk on kansallinen aarre, helmi, jota kelpaa näyttää ulkomaalaisillekin. Ihana keidas ainutlaatuisine huippumaisemineen, puistoineen, erikoisine ulko- ja sisäarkkitehtuureineen, ei löydy vertaista koko maasta! Kuntoileville nörteillekin sopiva treenipaikka jyrkkine polkuineen ja portaineen. Saattavat ohimennen kuulla honkien huminan (jos ei ole napit korvissa, hah!) ja nähdä kallioiden, järven ja rakennusten kauneuden!  

Jos Seurasaari kuuluu poistoihin (tukileikkauksiin), kertoo täydellisestä ymmärtämättömyydestä. https://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaarenulkomuseo

Kyllä Stora Ensokin tukensa tarvitsee, tietty. Tuotantoa pitää tukea,  jopa maatalouttakin ja varsinkin sitä metsätalouden rinnalla. Mutta nämä kansalliset aarteet tuovat turisteja ja vähän rahaakin ja ovat jo itseisarvo. 

HERRAVIHAPOLITIIKKA ESTÄÄ JULKISEN JA YKSITYISEN YHTEISTYÖN

Hyvinvoinipalvelumme on jakautunut typerästi vastakkaisille barrikaadeille. Julkinen ja yksityinen terveydenhoito olisi helppo synkronoida yhteistyöhön. Mutta vanhan herravihapolitiikka vallitsee ja synkronointi on mahdotonta. Muusta tuo jäyhyys ja kielteisyys ei voi johtua. 

Miksi pääsemme päivystykseen vasta pää kainalossa? Miksi julkisen hyvinvoinnin jonot vain pitenevät? 

Australiassa - missä vanhaa herravihaa ei ole - ystäväni maksaa suoraan kukkarostaan vajaan viissatasen (500€) vuodessa ja valtio subventoi yksityistä. Samoin me Suomessa subventoimme julkista – jokainen meistä verotukseemme piilotettuna, pois tietoisuudestamme. Yksityisestä palvelusta maksavat ne jotka jaksavat, kustantavat kaiken. Niinpä sitten kansa jakautuu. Tutkailin omaa verotustani ja huomasin maksavani yli 900€ vuodessa ko. hyvinvointipalveluista - joita saan todella huonosti. Ystävät neuvovat valehtelemaan mm. hammashoitoon päästäkseen. Niin kuulemma tekevät, on oltava kuolemaisillaan! 
Aussiystäväni voi valita, kumpaan menee, ja maksu on sama tai yksityisessä korkeintaan hyvin vähän isompi. Valtio synkronoi molempien käyttöä. Sairaat eivät pääse liian sairaiksi, kun heti hoidetaan. Se on säästöä! 

Kummankin puolen hoidon ja tutkimuksen kustannukset ovat samat, samat koneet, lääkkeet, vempaimet. Luulemmeko, että julkisella olisi ehkä halvemmat laitteet?
Missä säästetään ja millä hinnalla? Kun joudutaan liian myöhäisiin hoitoihin, sairastaminen tulee kalliimmaksi kuin jos olisi päässyt nopeasti tutkimuksiin. Tiedän läheltä tapauksia, joissa julkisella on määrätty vain lepoa ja buranaa ja sitten, kun vuoden kipuilun jälkeen potilas menee yksityiselle, siellä lähetetään tutkimuksiin, joissa ilmenee vaikkapa pitkälle kehittynyt syöpä. Tuossa myöhäisen diagnosoinnin vaiheessa hoito tulee jo todella kalliiksi.

Esimerkkinä rakennusmiestuttava, joka kävi kipeiden nivusten vuoksi lääkärissä usein, ja aina määrättiin vain lepoa ja buranaa. Lopulta hänen kivuliaat reitensä estivät rakennustyön ja pakottivat yksityiselle vastaanotolle, jossa määrättiin oitis röntgen- ja magneettikuvaukset, verikokeet ynnä muut ja löydös oli pitkälle kehittynyt luusyöpä, jonka sairaalahoito leikkauksineen ja luusiirtoineen kesti toista vuotta ja lopputuloksena oli sairaseläke. Jos turhautunut kustannuspelokas lääkäri olisi heti määrännyt tarkempiin tutkimuksiin, leikkaus olisi ollut hoidettavissa paikallisesti ja työkyky olisi säilynyt. Julkinen aiheutti itse suuret kustannuksensa.

Samanlainen esimerkki on perheessäni pienen poikamme vammauduttua. Paljon samaa kuulee jokainen lähistöltään. Alkudiagnoosia ei tehdä kunnolla.

Tulee miettineeksi, pelotellaanko nuoret terveyskeskuslääkärit erityistutkimusten kustannuksilla niin, etteivät uskalla niihin lähettää? Mm. ”kalliisiin” magneettikuvauksiin ei julkisella palveleva lääkäri uskalla lähettää, vaikka se diagnosointi on usein paljastavin. Uskon nuorten lääkäreiden taitoihin, mutta he eivät voi vastustaa heille määrättyä byrokratiaa. He turhautuvat eikä kannata ihmetellä, että siirtyvät jo senkin vuoksi yksityispuolelle. Sitten kansa haukkuu heitä rahanhimosta.

Sivuhuomautuksena vanhusten palveluista voin mainita, että Ausseissa eläkeläinen saa silmälasit tietyin välein ilmaiseksi, samoin hammashoidon, ja kahdella dollarilla hän voi matkustaa tietyin välein vapaasti koko maan alueella. Ynnä muita etuuksia, joista me vain uneksimme. Ja maksamme piilotettuna verotuksessa ihan saman kuin siellä näkyvästi omasta pussista. Mutta kun meillä vanhaan herravihapolitiikkaan ei mahdu synkronointi julkisen ja yksityisen välillä. Meitä vain manipuloidaan. Oikeasti huijataan.