Why did no one dare to ask Heinäluoma (a social democratic politician) at the morning tv interview why the Greek people will keep on going in vested benefits, low retirement age, long vacations, etc and we others cover the costs? The advantage of this democracy is somehow a sacred thing, no matter how silly, inappropriate at the time and inhibitory of development it is. In Finland we have quite the same problem. If the trends are changing, people get keep on going and to be paid by outsiders. Individual priviledges inside the borders or state problems by state members - as in Europe.
Somehow shocking to see Greek on the street with banners with the text: "We do not owe anyone, we do not pay anything, we do not sell anything!"
OTHERS must pay, in order to maintain THEIR standard of living!
The standard of living, how does it work. I am thinking of one Finnish farmer's wife, who designed a new overcoat for buying, but went to ten years before she was able to make her dream come true, because every year there rose many other needs for coat money: to renew broken machines, to repair animal shelters, etc. things which were necessary to stabilize the economy.
A Finnish -European - farmer does not have any share in the standard of living.
Life is not stable, permanent. Sometimes a development may be a setback, then some flexibility is needed to give up, even nice chores. Once again a balance is achieved, the benefits are fixed again.
Lifestyle has to change to keep pace with the evolution. Although a socialist attempts to idealize a human behavior, the markets are always decisive. That's how also the whole Nature works. Sometimes there is water, sometimes not, the savings and growth are depending about it. Light, water, the amount of heat and the regulation of prerequisites (life style) is a market economy of the Nature.
Democracy is a control to keep the balance with greediness and weakness! Control is the only necessary, permanent and posed model, as well. Wich rules is the markets, in any case.
maanantai 19. syyskuuta 2011
Kreikan saavutetut edut ja velkasaneeraus ja Heinäluoma
Miksi kukaan ei uskaltanut kysyä Heinäluoman aamuisessa tv-haastattelussa, miksi Kreikan kansa saa porskuttaa saavutetuilla eduilla, alhaisella eläkeiällä, pitkillä lomilla jne? Saavutettu etu on demokratioissa jotenkin pyhä juttu, vaikka se olisi kuinka typerä, aikaan sopimaton ja kehitystä estävä asia. Meillä Suomessahan on aivan sama juttu. Jos suhdanteet muuttuvat, kansan pitää saada porskuttaa, ja jonkun ulkopuolisen pitää maksaa. Jotenkin pöyristyttävä nähdä kreikkalaisella kadulla banderolli, joissa teksti: "Me emme ole velkaa kenellekään, me emme maksa mitään, me emme myy mitään!" Maksakoot siis MUUT, jotta meidän elintasomme säilyy!
Elintaso, saavutettu etu. Ajattelen suomalaista maajussia, jolla ei ole yhtään saavutettua elintasoetua. Ajattelen erästä ns. ison tilan emäntää, joka suunnitteli uuden päällystakin ostamista, mutta meni kymmenen vuotta ennen kuin hän sen sai, koska joka vuosi takkiraha monen muun mukavan ohella meni rikki menneen koneen, korjattavan eläinsuojan ynnä muun korjaamiseen, mikä oli välttämätöntä talouden tasapainottamiseksi.
Rakenteiden ja tarpeiden pitää muuttua elämän mukana. Elämä ei ole stabiili, pysyvä. Joskus kehitys voi olla takapakkia, silloin joustetaan luopumalla jostain, jopa jo käytännöksi tulleesta mukavasta. Kun tasapaino taas saavutetaan, etuja rukataan uudestaan. Elämäntapojen pitää muuttua kehityksen mukana. Vaikka sosialisti kuinka yrittää idealisoida maailmaa ja ihmisen käyttäytymistä, markkinat aina ratkaisevat. Niinhän luontokin toimii. Joskus on vettä, joskus ei, säästö ja kasvu sen mukaan. Valon, veden, lämmön määrä on luonnon säätelynmukaista markkinataloutta. Ihminen auttaa sitä kontrolloimalla. Sitähän demokratia on: kontrollia, etteivät ahneet voita tai heikot tuhoudu! Kontrolli onkin ainoa tarpeellinen, pysyvä ja rittävä toimintamalli. Maailma toimii markkinaperiaatteen mukaan joka tapauksessa.
Elintaso, saavutettu etu. Ajattelen suomalaista maajussia, jolla ei ole yhtään saavutettua elintasoetua. Ajattelen erästä ns. ison tilan emäntää, joka suunnitteli uuden päällystakin ostamista, mutta meni kymmenen vuotta ennen kuin hän sen sai, koska joka vuosi takkiraha monen muun mukavan ohella meni rikki menneen koneen, korjattavan eläinsuojan ynnä muun korjaamiseen, mikä oli välttämätöntä talouden tasapainottamiseksi.
Rakenteiden ja tarpeiden pitää muuttua elämän mukana. Elämä ei ole stabiili, pysyvä. Joskus kehitys voi olla takapakkia, silloin joustetaan luopumalla jostain, jopa jo käytännöksi tulleesta mukavasta. Kun tasapaino taas saavutetaan, etuja rukataan uudestaan. Elämäntapojen pitää muuttua kehityksen mukana. Vaikka sosialisti kuinka yrittää idealisoida maailmaa ja ihmisen käyttäytymistä, markkinat aina ratkaisevat. Niinhän luontokin toimii. Joskus on vettä, joskus ei, säästö ja kasvu sen mukaan. Valon, veden, lämmön määrä on luonnon säätelynmukaista markkinataloutta. Ihminen auttaa sitä kontrolloimalla. Sitähän demokratia on: kontrollia, etteivät ahneet voita tai heikot tuhoudu! Kontrolli onkin ainoa tarpeellinen, pysyvä ja rittävä toimintamalli. Maailma toimii markkinaperiaatteen mukaan joka tapauksessa.
torstai 19. toukokuuta 2011
Oikea demokratia ja politiikkademareiden mantrat
Kun kuuntelen demareiden puheenjohtaja Urpilaisen ja honkki Heinäluoman haastatteluja, he muistavat jokaisessa käyttää kolmea kansaa kosiskelevaa ja kateutta ruokkivaa iskutermiä:
tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, työllisyyden edistäminen ja kaiken yllä hyvinvointi.
Kaikki ilman muuta maailman tärkeimpiä asioita, kukaan järkevästi ajatteleva ihminen ei kiistä. Vaan kun Urpilainenkaan ei sano mitään muuta, edes jotain konkreettista rakentavaa. Viimeaikaisissa hallituskeskusteluissa olen kuullut yhden haastattelun, jossa näistä mantroista toistui vain yksi!
1. mantra työllisyys
"Meidän pitää hoitaa työllisyys paremmin".
Mikä logiikka, kun huudetaan työpaikkojen perään, mutta samalla estetään niden luonti yrityksiä monin raasittein rokottamalla, verotuksella ensimmäiseksi. Jokainen pieni ja keskisuuri yritys työllistäisi, koska kasvu edellyttää sitä, mutta verotuksen vuoksi se on mahdotonta. kustannukset syövät kaiken kehityksen ja voiton, jolla, huom voidaan lisätä investointia ja niitä työpaikkoja. En tiedä yritystä (keskisuuri/pieni) joissa ei voittoa käytettäisi investointiin, jos voittoa kertyisi.
2. mantra tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Rikokset, palvelut ja hyödykkeet ovat eriarvoisia varakkuuden mukaan. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että ajonopeussakko on olematon romuautola ajavalle nuorelle työttömälle, joka hurjastelee suurta turvattomuutta aiheuttaen, kuin hyvällä autolla ajavalle suurituloiselle. Pisterangaistus, joka on mm Australiassa johta siihen, että ylinopeuksia ei aja kukaan. olen itsekin menettänyt ko maassa 4 pistettä 12:sta, kahden vuoden sisällä menettäisin korttini helposti! Aussi ajaa säyseästi, menkää katsomaan. Piilokameroita on kaikialla.
Nyt meillä kaavaillaan tv-maksujenkin porrastusta tulojen mukaiseksi. Uskomatonta. Sama hyödyke koyhälle ja rikkaalle. Tasa-arvoa olisi ehkä se, että lupa poistettaisiin esim eläkläisiltä tai tiettyyn rajaan asti ansaitsevilta. Katso seuraavaa..
Eikö verotus olisi oikeudenmukaisempi, jos esimerkiksi 6000 euroon asti (vuodessa) jokainen tienaa verotta, sen ylittävästä tulosta kaikki maksavat hitaasti progressoituen? Tällainen järjestelmäkin on olemassa, ihmiset onnellisempia kuin me tällä katkeran kateuden maassa.
3. mantra hyvinvointi
Mitä termi hyvinvointi tarkoittaakin. jokainen aikansa lasi ja järkevästi ajateleva ihminen ymmärtää, että hyvinvointi on tasa-arvoa tereveydenhoidossa, kansalaisen kohtelussa, kouluuksessa. Sitä säädelläänkin skandinavian maissa oikein hyvin. ketään ei voida alistaa, syrjiä tai hylätä seuraamuksitta. Mutta kun on saavutettu hurjia etuisuuksia, kuten palkka, työturva jne. ja ne tulkitaan muuttumattomaksi, kansantaloudellisesta tilasta riippumattomaksi alati kasvavaksi oiekudeksi, ollaan mielivallassa. sanoisin sitä tyhmyydeksi. Joustammehan me yksityistaloudessakin. Kun on otettu isoa lainaa tms joudumme säästämään ja joustamaan menoissamme, perheessä. Yheiskuntahan on iso perhe, samat lain'alaisuudet pätevät siinä. Hyvinvoinnista on tullut hedonistinen (itsekeskeinen) itseisarvo, ei ihmisten hyvän elämän perusta, mitä se lienee yhteiskunnallisena terminä alunperin merkinnyt.
Mietin kaiken aikaa, mitä on keskiluokkainen ajattelu, keskinkertainen älykkyys, joka ylläpitää tietysti keskiluokkaisuutta. Mitä on demokratia poliittisenä käsitteenä, onko se sittenkin vain tosipopulismia, manipulaation väline. Mietin, mitä demareiden intelligenssi oikein on. Urpilainen käyttää aseena 'älyllistä epärehellisyyttä' , kun debatissa iskusanat eivät riitä. Mutta onko se juuri demariin sopiva ominaisuus. Eikö älyllistä epärehellisyyttä ole mm se, että Euroopan jäsenkansoja on vaikea tukea, mutta samaan hengenveton kotimaan parempiosaisia vaaditaan osallistumaan omien luusereiden auttamisen. Yrittäjä tekee 20-tuntista päivää, kun mm. verotuksen vuoksi ei voi työllistää eli palkata lisätyövoimaa, joka nauttii työttömyysturvaajoko laiskuuttaan tai sen vuoksi, ettei pääse em syystä työllistymään. Koira ajaa häntäänsä!
Pysyitkö kärryllä?! Mietihän sitäkin. Ja sitä, eikö poliitikon pitäisi ymmärtää talouden lain'alaisuudet.
tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, työllisyyden edistäminen ja kaiken yllä hyvinvointi.
Kaikki ilman muuta maailman tärkeimpiä asioita, kukaan järkevästi ajatteleva ihminen ei kiistä. Vaan kun Urpilainenkaan ei sano mitään muuta, edes jotain konkreettista rakentavaa. Viimeaikaisissa hallituskeskusteluissa olen kuullut yhden haastattelun, jossa näistä mantroista toistui vain yksi!
1. mantra työllisyys
"Meidän pitää hoitaa työllisyys paremmin".
Mikä logiikka, kun huudetaan työpaikkojen perään, mutta samalla estetään niden luonti yrityksiä monin raasittein rokottamalla, verotuksella ensimmäiseksi. Jokainen pieni ja keskisuuri yritys työllistäisi, koska kasvu edellyttää sitä, mutta verotuksen vuoksi se on mahdotonta. kustannukset syövät kaiken kehityksen ja voiton, jolla, huom voidaan lisätä investointia ja niitä työpaikkoja. En tiedä yritystä (keskisuuri/pieni) joissa ei voittoa käytettäisi investointiin, jos voittoa kertyisi.
2. mantra tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Rikokset, palvelut ja hyödykkeet ovat eriarvoisia varakkuuden mukaan. Minun oikeustajuuni ei mahdu se, että ajonopeussakko on olematon romuautola ajavalle nuorelle työttömälle, joka hurjastelee suurta turvattomuutta aiheuttaen, kuin hyvällä autolla ajavalle suurituloiselle. Pisterangaistus, joka on mm Australiassa johta siihen, että ylinopeuksia ei aja kukaan. olen itsekin menettänyt ko maassa 4 pistettä 12:sta, kahden vuoden sisällä menettäisin korttini helposti! Aussi ajaa säyseästi, menkää katsomaan. Piilokameroita on kaikialla.
Nyt meillä kaavaillaan tv-maksujenkin porrastusta tulojen mukaiseksi. Uskomatonta. Sama hyödyke koyhälle ja rikkaalle. Tasa-arvoa olisi ehkä se, että lupa poistettaisiin esim eläkläisiltä tai tiettyyn rajaan asti ansaitsevilta. Katso seuraavaa..
Eikö verotus olisi oikeudenmukaisempi, jos esimerkiksi 6000 euroon asti (vuodessa) jokainen tienaa verotta, sen ylittävästä tulosta kaikki maksavat hitaasti progressoituen? Tällainen järjestelmäkin on olemassa, ihmiset onnellisempia kuin me tällä katkeran kateuden maassa.
3. mantra hyvinvointi
Mitä termi hyvinvointi tarkoittaakin. jokainen aikansa lasi ja järkevästi ajateleva ihminen ymmärtää, että hyvinvointi on tasa-arvoa tereveydenhoidossa, kansalaisen kohtelussa, kouluuksessa. Sitä säädelläänkin skandinavian maissa oikein hyvin. ketään ei voida alistaa, syrjiä tai hylätä seuraamuksitta. Mutta kun on saavutettu hurjia etuisuuksia, kuten palkka, työturva jne. ja ne tulkitaan muuttumattomaksi, kansantaloudellisesta tilasta riippumattomaksi alati kasvavaksi oiekudeksi, ollaan mielivallassa. sanoisin sitä tyhmyydeksi. Joustammehan me yksityistaloudessakin. Kun on otettu isoa lainaa tms joudumme säästämään ja joustamaan menoissamme, perheessä. Yheiskuntahan on iso perhe, samat lain'alaisuudet pätevät siinä. Hyvinvoinnista on tullut hedonistinen (itsekeskeinen) itseisarvo, ei ihmisten hyvän elämän perusta, mitä se lienee yhteiskunnallisena terminä alunperin merkinnyt.
Mietin kaiken aikaa, mitä on keskiluokkainen ajattelu, keskinkertainen älykkyys, joka ylläpitää tietysti keskiluokkaisuutta. Mitä on demokratia poliittisenä käsitteenä, onko se sittenkin vain tosipopulismia, manipulaation väline. Mietin, mitä demareiden intelligenssi oikein on. Urpilainen käyttää aseena 'älyllistä epärehellisyyttä' , kun debatissa iskusanat eivät riitä. Mutta onko se juuri demariin sopiva ominaisuus. Eikö älyllistä epärehellisyyttä ole mm se, että Euroopan jäsenkansoja on vaikea tukea, mutta samaan hengenveton kotimaan parempiosaisia vaaditaan osallistumaan omien luusereiden auttamisen. Yrittäjä tekee 20-tuntista päivää, kun mm. verotuksen vuoksi ei voi työllistää eli palkata lisätyövoimaa, joka nauttii työttömyysturvaajoko laiskuuttaan tai sen vuoksi, ettei pääse em syystä työllistymään. Koira ajaa häntäänsä!
Pysyitkö kärryllä?! Mietihän sitäkin. Ja sitä, eikö poliitikon pitäisi ymmärtää talouden lain'alaisuudet.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Mikä on sinun on myös minun, mut mikä on minun ei ole sinun
Jouduin ostamaan uuden lentolipun Hongkongista Helsinkiin, hinta 1500€, ihan omasta pussista . Joku kysyi, pyydänkö korvausta Finnairilta! Ai että kuinka: sekö onkin syyllinen. Eikö korvausta pidä pyytää lentoemäntien ja stuerttien ammattijärjestöltä, heillehän minä sen jouduin uhraamaan! Minä, kansalainen. Kuinka moni muu antoi roponsa ulkomaiselle yhtiölle?
Onko sekin unohdettu, että Finnair on valtionyhtiö?
Missä on yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisten ratkaisujen laatiminen valtakunnan hyväksi (en tarkoita vain lentoemäntien joukkoa)? Yhteisen hyvän nimissä ajetaan yksilön (lue: ammattikuntien) saavutettujen etujen kasvattamista, ei koko kansakunnan yhteisen hyvinvoinnin säilymistä. Ammattijärjestöt syyllistyvät puheiss havleksimiinsa riistotoimiin (kansantalous). Katsokaa Kreikan upseereita tai Espanjan kroisoslennonjohtajia, kun muut maat koettavat auttaa kansakuntia pulasta selviytymiseen.
Perhe on pienoisyhteiskunta, jossa ihan lunnollisesti säästetään toisessa, kun toista tarvitaan. Niin pitäisi olla koko laajassa yhteiskunnassakin. Miten voimme olla niin keskinkertaisia, ettemme ymmärrä. Saavutettu etu on populistinen jäänne. Hallitukset yrittävät joskus yhteisiä leikkauksia, mutta tämä kansaa edustava joukko ymmärretään jonkinlaiseksi riistäjäksi, herraksi, joka vain repii "pienen ihmisen" selkänahkoja. Minä pieni ihminen en ymmärrä ympärilläni kuuluvaa epäjohdonmukaista puhetta.
Minulla oli naapuirina kunnallispoliitikko, silloinen kommunisti, joka toimi ihan arkipäivässäkin niin, että mikä on sinun, on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun.Hänen mielestään se oli yhteiseksi hyväksi.
Onko sekin unohdettu, että Finnair on valtionyhtiö?
Missä on yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisten ratkaisujen laatiminen valtakunnan hyväksi (en tarkoita vain lentoemäntien joukkoa)? Yhteisen hyvän nimissä ajetaan yksilön (lue: ammattikuntien) saavutettujen etujen kasvattamista, ei koko kansakunnan yhteisen hyvinvoinnin säilymistä. Ammattijärjestöt syyllistyvät puheiss havleksimiinsa riistotoimiin (kansantalous). Katsokaa Kreikan upseereita tai Espanjan kroisoslennonjohtajia, kun muut maat koettavat auttaa kansakuntia pulasta selviytymiseen.
Perhe on pienoisyhteiskunta, jossa ihan lunnollisesti säästetään toisessa, kun toista tarvitaan. Niin pitäisi olla koko laajassa yhteiskunnassakin. Miten voimme olla niin keskinkertaisia, ettemme ymmärrä. Saavutettu etu on populistinen jäänne. Hallitukset yrittävät joskus yhteisiä leikkauksia, mutta tämä kansaa edustava joukko ymmärretään jonkinlaiseksi riistäjäksi, herraksi, joka vain repii "pienen ihmisen" selkänahkoja. Minä pieni ihminen en ymmärrä ympärilläni kuuluvaa epäjohdonmukaista puhetta.
Minulla oli naapuirina kunnallispoliitikko, silloinen kommunisti, joka toimi ihan arkipäivässäkin niin, että mikä on sinun, on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun.Hänen mielestään se oli yhteiseksi hyväksi.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Työharjoittelu ja työllistäminen menneet sekaisin
En ollut uskoa korviani eilistä radio-ohjelmaa kuunnellessani: että harjoittelijoita ei oikein huvita lähteä harjoittelupaikkoihin, kun ne eivät takaakaan tulevaa työpaikkaa! Sketsin aiheeksi hyvä, mutta että vakavasti tehty ohjelma...
1990-luvulla yritettiin rekrytoida hyviä koulunkäyntiavustajia, ja saatiinkin työnvälitystoimistojen kautta ihan hyviä työntekijöitä, joiden työsuhdetta olisi haluttu jatkaa edes koulun koko lukuvuoden ajaksi. Mutta kun piti "antaa muillekin työttömille mahdollisuus työllistyä", suhde kesti vain kuusi (6) kuukautta eli työntekijän kannalta aivan tyrmistyttävä periaate: työsuhdetta ei voinut jatkaa. Koulun kannalta yhtä tyrmäävä asia: oppilailla vaihtui luokan avustaja juuri, kun he olivt tottuneet toisiinsa ja työ sujui hyvin. Maaliskuussa piti vaihtaa uusi ihminen, joka ei edes ennättänyt oppia tuntemaan oppilaita ennen lukukauden loppua.
Nyt pitäisi harjoittelijalle taata työpaikka valmistumisen jälkeen. Onhan aikoihin eletty.
Harjoittelu on opintojen soveltamista käytäntöön eikä mikään työpaikka. Tosin kun joku harjoittelija osoittautuu alalle ja juuri kyseiseen tehtävään hyvin soveltuvaksi, hän voi valmistuttuaan olla haluttu työntekijä. Mutta entäpä, kun tynanataja haluaa auttaa opiskelijoita (jaa-a, "itsekästä ilmaistyöllistämistä"!?) ja antaa paljon harjoittelupaikkoja, miten hän voi taata jokaiselle jatkopaikan?
Onkohan työllistämistuella rekrytointi edelleen yhtä typerää kuin viime vuosikymmenellä, ovatko nämä kaksi asiaa heittäneet häränpyllyä?
Seuraus: varmempaa on olla antamatta harjoittelupaikkaa.
1990-luvulla yritettiin rekrytoida hyviä koulunkäyntiavustajia, ja saatiinkin työnvälitystoimistojen kautta ihan hyviä työntekijöitä, joiden työsuhdetta olisi haluttu jatkaa edes koulun koko lukuvuoden ajaksi. Mutta kun piti "antaa muillekin työttömille mahdollisuus työllistyä", suhde kesti vain kuusi (6) kuukautta eli työntekijän kannalta aivan tyrmistyttävä periaate: työsuhdetta ei voinut jatkaa. Koulun kannalta yhtä tyrmäävä asia: oppilailla vaihtui luokan avustaja juuri, kun he olivt tottuneet toisiinsa ja työ sujui hyvin. Maaliskuussa piti vaihtaa uusi ihminen, joka ei edes ennättänyt oppia tuntemaan oppilaita ennen lukukauden loppua.
Nyt pitäisi harjoittelijalle taata työpaikka valmistumisen jälkeen. Onhan aikoihin eletty.
Harjoittelu on opintojen soveltamista käytäntöön eikä mikään työpaikka. Tosin kun joku harjoittelija osoittautuu alalle ja juuri kyseiseen tehtävään hyvin soveltuvaksi, hän voi valmistuttuaan olla haluttu työntekijä. Mutta entäpä, kun tynanataja haluaa auttaa opiskelijoita (jaa-a, "itsekästä ilmaistyöllistämistä"!?) ja antaa paljon harjoittelupaikkoja, miten hän voi taata jokaiselle jatkopaikan?
Onkohan työllistämistuella rekrytointi edelleen yhtä typerää kuin viime vuosikymmenellä, ovatko nämä kaksi asiaa heittäneet häränpyllyä?
Seuraus: varmempaa on olla antamatta harjoittelupaikkaa.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Silvo Kaasalainen paljasti todellisen korruption
Upeaa!
Tämän aamun aamutv:ssä haastateltiin professori Silvo Kaasalaista, ja oi että olen mielissäni, että joku arvovaltainen henkilö VIHDOIN sanoi sen, mitä minä monien vähän fiksumpien ohella olen aina ajatellut, inhotessani kaikenmaailman toisarvoisia ja politiikasta vieroittavia Tiura-räävittelyjä. Kampanjarahoitus ei johda riippuvuuteen päätösten teossa. Miksi johtaisi? Poliitikko voi saad mielin määrin rahaa, poliitikon työtä raha ei sen koommin eli sisään päästyä vahdi.
Mutta kun virka annetaan/saadaan poliittisin perustein, politiikan määräysvalta on jatkuvaa ja sinun on noudatettava tasan tarkkaan mandaattiasi, joka sinut on virkaasi nimittänyt. Virkamiestä pitäisi kontrolloida ainoastaan asia/asiantuntemus, poliitikon työ on luottamustoimi äänestäjiltä. Ei rahoittajilta.
Yksi lainaus S.Kaasalaisen sanoista:
"Kuntien palveluongelmat voidaan ratkaista, jos valtio ottaa vastuun itse aiheuttamastaan eriarvoisuudesta ja irtautuu puoluepoliittisesta taktikoinnista.
Joku toinen blogisti kirjoitti seuraavasti, ja osui tosi oikeaan, joskin nimitti poliittisia nimityksiä piilokorruptioksi - sehän on mitä näkyvintä, vaan ihmissopulit eivät ole nähneet, heidät on mediasopuli vaientanut:
Tohtori Silvo Kaasalainen on pitkän linjan kunnallis- ja yleispolitiikan sektorin tuntija, tutkija ja toimija. Korruption vähyyden loisteessa kiekoillut Suomi tarvitsee Silvon kaltaisia kansalaisten silmien avaajia, jotta nämä näkisivät millä vaatteilla poliittinen yläluokkammen koreilee ja millä kultaisilla vaunuilla härkisti ajelee, kansalaisten kustannuksella.
Tämän aamun aamutv:ssä haastateltiin professori Silvo Kaasalaista, ja oi että olen mielissäni, että joku arvovaltainen henkilö VIHDOIN sanoi sen, mitä minä monien vähän fiksumpien ohella olen aina ajatellut, inhotessani kaikenmaailman toisarvoisia ja politiikasta vieroittavia Tiura-räävittelyjä. Kampanjarahoitus ei johda riippuvuuteen päätösten teossa. Miksi johtaisi? Poliitikko voi saad mielin määrin rahaa, poliitikon työtä raha ei sen koommin eli sisään päästyä vahdi.
Mutta kun virka annetaan/saadaan poliittisin perustein, politiikan määräysvalta on jatkuvaa ja sinun on noudatettava tasan tarkkaan mandaattiasi, joka sinut on virkaasi nimittänyt. Virkamiestä pitäisi kontrolloida ainoastaan asia/asiantuntemus, poliitikon työ on luottamustoimi äänestäjiltä. Ei rahoittajilta.
Yksi lainaus S.Kaasalaisen sanoista:
"Kuntien palveluongelmat voidaan ratkaista, jos valtio ottaa vastuun itse aiheuttamastaan eriarvoisuudesta ja irtautuu puoluepoliittisesta taktikoinnista.
Joku toinen blogisti kirjoitti seuraavasti, ja osui tosi oikeaan, joskin nimitti poliittisia nimityksiä piilokorruptioksi - sehän on mitä näkyvintä, vaan ihmissopulit eivät ole nähneet, heidät on mediasopuli vaientanut:
Tohtori Silvo Kaasalainen on pitkän linjan kunnallis- ja yleispolitiikan sektorin tuntija, tutkija ja toimija. Korruption vähyyden loisteessa kiekoillut Suomi tarvitsee Silvon kaltaisia kansalaisten silmien avaajia, jotta nämä näkisivät millä vaatteilla poliittinen yläluokkammen koreilee ja millä kultaisilla vaunuilla härkisti ajelee, kansalaisten kustannuksella.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Erilaisuuden ymmärtämisestä ja kohtaamisesta
UUSI 2. PAINOS!
Oiva Ikonen - Ansaliina Krogerus (toim.)
Ainutkertainen oppija
A Unique Learner
Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen.
How to understand we are not similar - how to meet difference.
(Not in English yet)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)