lauantai 6. huhtikuuta 2019

DEMOKRATIA – MITÄ?



Onko muka niin, että perhettä, kuntaa ja valtiota ei voi hoitaa kuten yritystä? niin on kuulemma, kuten vasemmiston puheenjohtaja julisti Sipilän hallituksesta.


Meillä perheessä koirallakin on ”puheoikeus”! Selvitämme yhdessä, miten jokaisen hyvä olo järjestetään.
Eikö teilläkin kuten ainakin meillä mietitä, mikä on tuotto (tulot), sen mukaan arvioidaan menot ja investoinnit ja otetaan lainaa kestokyvyn mukaan? Päämääränä perheen ja jokaisen jäsenen hyvinvointi. Eikös saman kaavan pitäisi toimia kunnassa ja valtiossa?


Olemme Euroopassa päässet demokraattiseen hallintatapaan. Kuten tasa-arvoisessa perheessä ja työpaikassa, kaikilla on oikeus ja vastuu vaikuttaa päätöksiin ja osallistua velvollisuuksiin. Ei sen kummemmin ole valtion hoidossakaan. Poliittiset ryhmät ovat valtioperheen jäseniä.


Yksin- tai harvainvalta on pyramidi: käskyt lähtevät yläkärjestä. Sana ei kulje ylös, käskyt kyllä alas. Ennen yritykset toimivat niin. Valtiossa sitä kutsutaan diktatuuriksi. Perheessäkin voi olla vain yksi, joka päättää kaikesta kysymättä muiden toiveita ja tahtoja.
Demokratiassa pyramidi seisoo kärjellään.


Tasa-arvoisessa yhteisössä jokainen saa sanoa mielipiteensä. Se, ken ei sano, sietäköön muiden tekemät päätökset. Valittaminen ei ole reilua. Muuten, modernissa Australiassa saa 200 taalan sakon jos ei äänestä.

Siis äänestä. Ellei löydy ihan sopivaa ehdokasta, linja riittää.


Pieni kevennys: olin Lohjan kaupunginvaltuustossa kahden naisen sitoutumattomassa ryhmässä. Meille vaa`ankielille asiat ratkaisivat, ei vasen eikä oikea. Demari- ja kokoomusryhmät olivat keskenään samankokoiset. Arvaa, miksi olimme molempien suosiossa aina ennen äänestystä!

Tämä kolumnikirjoitukseni oli Sisä-Suomen lehdessä 26.3.2019

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Media vaikuttavin valtiomahti?

A-studion (to 7.3. Yle 1) juontaja tivasi poliitikoilta, MILLOIN polttomoottoriautoista pitäisi päästä. Helppo kysymys, helppo vastaus, kun sanoo vuoden. Mutta mikä vaikuttaa kansalaisen elämään, on se, MITEN AIKATAULU TOTEUTETAAN. Jos vain määrätään, että vuonna 2021 ei liikenteessä saa olla yhtään polttomoottorikäyttöistä autoa, joutuu kansalaiset todella eriarvoiseen asemaan. Joku yritti vastata, miten tavoite saavutetaan - esim. auto - ja käyttöverotuksen muutokset jne - juontaja tyrmäsi: "vastataan nyt vain kysymykseen, milloin". Oleellista olisi, mitä me itse kukin joudumme tekemään.
Mistä saataisiin tarpeeksi älykkäitä toimittajia/juontajia? Media on kuin onkin yksi, ehkä eniten vaikuttava valtiomahti.

perjantai 1. helmikuuta 2019

Toimittaja kostaa aina

Katso linkki. 
https://www.paivanlehti.fi/kuinka-paaministeri-oikein-aikoinaan-rikastui-valtionyhtio-lainasi-rahat-sipila-sai-miljoonavoitot/?fbclid=IwAR1tyMr228MpLwUhmVncYoNSI65Fj2aqBSNJyPq3OUuGGAy0TEjdnfgW4J0

Kommentit Facebookissa: "kansaa on kupattu." Jaha.

Kansa näkee vain silmillään eli mitä silmä ei näe, sitä ei ole. Media syöttää kansalle vain toista puolta asioista - tietysti! Kiva räpeltää esim. nyt Sipilän rikastumista. Solitran rahoista Sipilät ovat perustaneet säätiön, joka on pelastanut jo satoja ahdingossa olevia perheitä, pieniä yrittäjiä, jotka olisivat joutuneet muuten köyhyysloukkuun. Kriteerinä ei ainakaan ole lestadiolaisuus ollut. Mutta eihän siitä puhuta. Tietenkään.

Mitähän tulisi, jos Sipilä antautuisi selvittämään tätä hyväntekeväisyydeksi kutsuttua toimintaansa? Sitä tulisi, että pääministeri käyttää vaaliaseena, pääministeri rehvastelee, pääministeri haluaa kiillottaa kuvaansa, pääministeri on tekopyhä... Jotenkin tulee mieleen sama, kun mieleltään sairas harhaileva lapsi haukkuu häntä auttavaa äitiään teeskentelijäksi. Toimittaja kostaa AINA, jos ei saa haluamaansa. Pääministeri Sipilä on kieltäytynyt retostelemasta säätiöllään, ja se on hirveätä, kauheata. Toimittajat eivät pääse hehkuttamaan, kuinka Sipilä kehuskelee ja hurskastelee.

lauantai 12. tammikuuta 2019

Koulupuku luo ulkoisen tasa-arvon ja estää kiusaamista

Toivoisin, että joku haluaisi ryhtyä tekemään kansainvälistä vertailevaa tutkimusta koulukiusaamisen syistä. Vertailtavana olisi kiusaamisen synty, määrä ja laatu niin, että kriteerinä olisi yhtenäisen koulupuvun, osittaisen tai koko pukeutumisen käyttö ja ei-käyttö.

Tosiasia on se, että kiusaaminen alkaa hyvin usein vaatetuksesta. Olen toiminut sekä alakoulun että yläkoulun erityisopettajana, ja vaatetus on etenkin murrosikäisten kesken asia, joka määrää kaveriporukkaan kuulumista tai siitä hylkimistä.
Esimerkkejä:
Oppilas osti pinkin hatun, jossa oli Lapinhatun tapaisia sakaroita, ja joku huusi heti, että "utareet päässä", jolloin ennen suosittua tyttöä ruvettiin nimittelemään Utareleenaksi ym,  Tyttö hävitti rakkaan hattunsa, mutta kiusaaminen jatkuikin.

Kun katsoo yläkoulun pihassa oppilasjoukkoa, yleisväri on tummansininen. Miksi?
Siksi, että toppatakin on parasta olla sininen, ellei kallis kaikkien hyväksymä merkkituote, ja ainakin farkut on omistettava asemansa säilyttääkseen.

Yläkoulun erityisopetusryhmässäni on ollut useampi varaton poikaoppilas, jota on ryhdytty kiusaamaan hänen vaatimattomien vaatteittensa vuoksi. Jokainen vanhempi tietää, että vaatteiden vuoksi ei voi erottua toisista. Ei vahvakaan oppilas. Jollain tavalla jokainen noudattaa laumasääntöjä.

Koulupuku vaikuttaa tasa-arvon säilymiseen. Kun jokaisella on samanlainen pusero tai koko asu, vaateuksesta ei synny kysymystä ollenkaan. Tulee mieleeni armeijan alokkaan haastattelu, jossa hän sanoi viihtyvänsä, koska siellä ei kiusata. Syyksi sen, että kaikilla kun on samanlainen asu, niin ei kiusata. Häntä oli kaiketi kiusattu juuri vaatteiden vuoksi.

Toivon siis kansainvälistä vertailevaa tutkimusta koulupuvun käytön korrelaatiota koulukiusaamiseen. Tutkimuksen on oltava EU-keskeinen, siksi, että kasvatus- ja koulukulttuuri  on kuitenkin länsimainen ja siten riittävän yhtenäinen.

Tällaista tutkimusta ei ole ainakaan kovin syvällisesti tehty. Jos Suomi muutenkin kasvatuksen mallimaana saisi jonkin merkittävän tuloksen aikaiseksi, se loisi meille huimasti lisäarvoa.
Ryhtyisin itse toimeen, mutta koen itseni turhan vanhaksi - olen eläkeläinen ja tauko näistä  harrastuksissa jo turhan pitkä! 

perjantai 2. marraskuuta 2018

Uskonto ja naisen asema

Jotenkin tuntuu järkyttävältä olla ihminen, kun katsoo/lukee/kuulee Pakistanissa tapahtuvasta vääräuskoisjahdista. Tai Amerikan trumpismista. Järkyttävää sellainen moraali, että neljä lasta voidaan jättää äidittömäksi, kun äiti on naapurijuorun mukaan aukaissut suunsa ja puhunut uskonvastaisesti. Lapsista viis, kun äidin synti pitää sovittaa kuolemalla. No onneksi korkein oikeus tuli järkiinsä. Ainoa apu tällaisessakin pimeydessä on koko kansaa koskeva  peruskoulutus. Hirveän paljon ihmiskunta on edistynyt sitten keskiajan, mutta nämä uskonnolliset jäänteet ja diktaattorien kaipuu ovat tyrmistyttäviä. Profeettaa tai presidenttiä palvotaan jumalana tai vähintään hänen edustajanaan. Johtopäätelmä on väistämättä tosiasia, että ihmisellä pitää olla jokin korkeampi palvottava voima, suuri auktoriteetti. Jumala tai johtaja. Minua kauhistaa. Tulee mieleen rodunjalostuksillisia ajatuksia! Mutta siinäkin vallitsee jo paradoksi: valistuneet kansat eivät lisäänny,  vain kouluttamattomat, köyhät onnettomat, tietämättömät ja alistetut. Minun katsomukseni mukaan uskonnolla ja uskomuksilla alistettujen naisten raskauksista (lue oikein: RASKAUKSISTA) useimmat ovat RAISKAUKSIEN tuloksia. Sitten nämä onnettomat tytöt ja naiset vielä syyllistetään raskaudestaan. Minua järkyttää kuulua tällaiseen eläinkuntaan. -----------


Somehow, it feels scary to belong to a human race while
reading / hearing about the frenetic jihad in Pakistan. Or about American
trumpism. An astonishing kind of morality is that four children can be left out
of maternity because the mother has opened her mouth and according to the
neighbor's gossip ridiculed god. Not anyone cares for orphaned remaining children
while mother's sin needs to be matched by death. Fortunately, the Supreme Court
came to its senses. The only aid in such darkness is basic education for the
whole population. Much humanity has grown since the Middle Ages, but these The
only help in such darkness is basic education for the whole population. Much
humanity has grown from the Middle Ages, but these religious remains and
dictator worship are astonishing. The Prophet or the President worships as a
god or at least his representative. The conclusion is inevitably the fact that
man has to have a higher worshiping power, a great authority. God or leader.
I'm scared. Eugenics ideas appeares into my mind! But there is already a
paradox: the well educated people do not increase, only the uneducated, poor,  ignorant and submissive. The most of girls's
and women's pregnancy in undeveloped countries are a result of  being raped. Then these unlucky girls and
women are guilty of being pregnant  - and
will be punished!  I'm shocked to belong
to this kind of animal kingdom.


maanantai 1. lokakuuta 2018

Lemmikin hankkiminen ja siitä luopuminen


Tämä viikko 4.-10.10. on omistettu eläimille- Suomessa vuodesta 1959 lähtien silloisen Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) aloitteesta. Ensimmäinen päivä on eläinten pyhimyksen, Franciscus Assisilaisen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.

Tänä vuonna teemana on lemmikkieläimen vastuullinen hankinta.

Kyseessä on koko perheen elämään vaikuttava asia. Lemmikiksemme vangittu luontokappale elää täysin armoillamme. Se joutuu sopeutumaan ihmisen tapoihin: sen pitää metsästää keittiössä, se tekee tarpeensa meidän aikataulumme, ei oman kehonsa vaatimusten mukaan, jne. 

Sopeudummeko me?

Lapsi on usein se perheenjäsen, joka lemmikkiä kinuaa. Hän tahtoo helliä. On kurjaa kuunnella kehuja, kuinka lapsen tahtoa testataan hoitovastuulla. Kyllä hoitaminen on perustaltaan aikuisen velvollisuus, lasta ei voi eikä saa velvoittaa yksin. Lapsen ei tarvitse lähteä 365:nä aamuna pissareissulle. ”Sinähän sitä halusit, hoida kans!” Jos näin, minkä mallin aikuinen antaa vastuusta ja toisen kunnioituksesta. Ellei vanhempi aio osallistua, lemmikkiä ei pidä hankkia.

Jo hankintavaiheessa pitäisi ymmärtää, että luopumisen päivä tulee joskus. Luopuminen on aina yhtä tuskallista, mutta oman tuskan edellä kulkee lemmikin hyvä olo. Tuskankin keskellä koira iloitsee pienistäkin helpotuksen hetkistä ja näyttää sen. Helposti kuvittelemme, että kaikki on hyvin, ja pitkitämme. Nykyisin lääkärit eivät tee pelkkää bisnestä, vaan kertovat, kun aika on päästää irti. Meillä on ollut toistakymmentä koiraa, muutama hevonen ja kissa. Lasten kanssa yhdessä on käsitelty kuolema ja eutanasian mahdollisuus lopettaa lemmikin tuska. Luulen, että vastuu on opittu.

lauantai 29. syyskuuta 2018

VETO-OIKEUS ja tasa-arvo

Kuinka ihmeessä Hesarin pääkirjoittaja voi todeta näin falskisti (tämän aamun lehdessä sivulla A4: https://nakoislehti.hs.fi/8815fe72-d0a8-4be5-bc92-edde9ee86c9b/4)

"Yhdysvallat on yksi YK:n perustajamaista, sen suurin rahoittaja ja päämajan isäntämaa" (tämä tietysti totta) "mutta periaatteessa vain yksi 193 TASA-ARVOISESTA JÄSENMAASTA" !?
Kuinka voidaan puhua tasa-arvosta, kun päätöksissä on mahdollista käyttää VETO-OIKEUTTA? Tasa-arvo toteutuu toki päätösten noudattamisessa, koska jokainen jäsenvaltio sitoutuu noudattamaan mm. turvallisuusneuvoston päätöksiä. Mutta varmaa on, että päätökset eivät synny tasa-arvoisesti. Etenkin kaksi suurinta, kotikenttä USA ja Venäjä hallitsevat juuri herkintä aluetta, maailman turvallisuutta VETO-OIKEUDELLA (Venäjä esim. viime vuosina yli sata kertaa). Kuinka usein turvallisuusneuvoston päätös onkaan vesittynyt vetoamisen vuoksi, kun useimmiten juuri Venäjä on torpannut kaikkien muiden jäsenten yksimielisen päätöksen? Eikö ole turha arvostella turvallisuusneuvostoa saamattomuudesta ja heikkoudesta, kun etenkin nuo kaksi äärilaitoja edustavat valtiot (tosin eipä enää arvoiltaan kovinkaan erilaisia) päättävät, ei neuvosto?

VETO-OIKEUDESTA ei päästä koskaan eroon, sillä joku joka tapauksessa vesittää juuri ko. oikeudella senkin päätöksen.

Meidän perheessämmekin oli yhdellä jäsenellä veto-oikeus: koiralla... -----------------------------
How in the world the Hesari (our biggest newspaper) chief editor  can say so falsely (this Morning on page A4: https://nakoislehti.hs.fi/8815fe72-d0a8-4be5-bc92-edde9ee86c9b/4)
:
"The United States is one of the founding countries of the United Nations, its largest financier and the host country of the headquarters" (this of course true) "but in principle only one of 193 members"!
How can we talk about equality when decisions can be made to use VETO? Obviously, equality is achieved in the respect of decisions, as each Member State undertakes to respect, inter alia, the Security Council's decisions. But it is certain that decisions will not be equal. Particularly the two largest, the home field USA and Russia dominate the most sensitive area, the world's security by UN Security Council (Russia, for example, on the latest few years over hundred times). How often is the Security Council's decision been watered down when in most cases just Russia has torpedoed the unanimous decision of all other members? Is it not unnecessary to criticize the Security Council for  indecisiveness, especially when most often those two states that are extremist (though no more very different!) conclude, not the Security Council?

We will never get rid of VETO, because in any case, some member state uses it also in this case. A paradox.

Formely also one family member had a veto: our dog...

Tarinoitani lapsille eläimistä – lapsen silmin

  Olen kirjoittanut SEY:lle perheemme eläintarinoita, kaikki todella taphtuneita, ja ne on julkaistu kouluille oppimateriaalina tai oheisma...