FARMASEUTTI ON PARAS LÄÄKKEIDEN YHTEENSOPIVUUDEN TUNTIJA

 Otsikko voi antaa kuvan, että lääkäri olisi tarpeeton määrätessään monisairaalle useita eri sairauksiin vaikuttavia rohtoja, ja että apteekista voisi saada parempaa tietoa. Mutta siitä ei ole kysymys. Kyse on siitä, että kun monisairaalle määrätään yksittäisiä lääkkeitä eikä niiden vaikutusta toisiinsa tunneta, viisainta on kysyä farmaseutilta, kuinka mikin lääke toimii keskenään yhdessä käytettynä. Farmaseutti on ammattilainen, joka tuntee nuo kemiallisten yhdisteiden ihmeet ja niiden vaikutukset.

Minä olen alkanut kysellä apteekissa monien lääkärin määräämien ja niiden kanssa syömieni ravintolisien tai muiden reseptivapaiden rohtojen yhteisvaikutuksia, ja olen saanut todella hienoja vastauksia. Muun muassa refluksitautiin vaikuttavan lääkkeen nauttimisaikataulusta joidenkin vaikkapa verenpaine- ja kolesterolilääkkeiden ym. yhteisvaikutuksesta. Olin ottanut samaan aikaan sellaista, joka vaikuttikin mm. aamulla otettavan verenohennuslääkkeen tehoon heikentävästi, mutta jos siirsin ko. rohdon kauas toisistaan eli iltaan, saatoin käyttää sitä edelleen. Farmaseutti kertoi, kuinka eri vaihtoehdot vaikuttavat suhteessa muuhun lääkitykseeni. Kullanarvoista tietoa. Olen siis vaihtanut joitakin näillä neuvoilla,  ja elämän laatu, kuten esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutukset ovat muuttuneet niin, että joissakin tapauksissa ovat jopa hävinneet, ja laboratoriokokeet ovatkin muuttuneet tuloksiltaan paremmiksi kuin aikaisempien kombinaatioiden oltua käytössä.

Olen vakaasti sitä mieltä, että apteekit sekä vähentävät lääkärivastaanottojen ruuhkaa neuvontatoimillaan, ja auttavat lääkkeiden yhteiskäytöstä seurattavien vaikutusten tasaantumiseen. Lääkäri ei aina voi tietää tai tuntea tarkasti kemiallisten yhdistelmien tarkkoja yhteisvaikutuksia, jolloin farmaseutti voi olla suureksi avuksi oikeiden kombinaatioiden laatimisessa.  Kysy apteekista, sanoisin!

KAUPPA SE ON JOKA KANNATTAA – SOTA EI KOSKAAN.

 KONEAIKUINEN

Ihmisen olemukseen kuuluu kauppa. Lapsi leikkii kauppaa, vaikkei vanhemmat olisi kauppiaita tai yhtikäs mihinkään kaupantekoon liittyviä henkilöitä. Joku väittää, että jostain lapsi on saanut mallin. Ehkä, mutta ei lähtökohtaisesti. Se kuuluu lajinsäilymiseen, vaikka toisin väitettäisiin. Lapsen leikki ei tarvitse mallia.

Paradoksi. Miksi kaupankäynnistä on tehty synti? Koskee erityisesti taiteita.

Säveltäjä sanoo, ettei ole mikään kaupallisen musiikin kannattaja. Että hänen makunsa on ei-kaupallinen musiikki. Hän laittaa musiikin ja kaupan vastakohdikseen.

Ei niin tarvitse olla. Eikä pidä olla.  Jos ja kun sävellys vaikuttaa kuulijan tunteisiin, tuo elämyksen, vaikuttaa jopa elämäntyön valintaan tai muuta vastaavaa, miksi se muuttuu myyntituotteena halveksuttavaksi? Ei voi ymmärtää. Kyllä Mozart, Beethoven, Sibelius myyvät hyvin. Eikö ei-kaupallisesta musiikista pitävä säveltäjä hyväksykään sitä? Ei kai, koska arvostaa niin kovin intialaista kansanmusiikkia.

Hyvä toki niin.

Tästä johtuisi aivan toinenkin aihe: miksi kaupankäynti valtioiden välillä ei riitä nykyisin, miksi pitää sotia ja tuhota kaikki kauppasuhteet ja kaiken kukkuraksi tuhlata kansantuloa ja tietyti siinä mukana hyvinvointia?  Mietin usein Venäjän johdon ajatuksia laajenemishalustaan. Eikö olisi ollut luontevampaa jatkaa hyviä kauppasuhteita, ostaa pienemmiltä niiden menestykseksi, myydä omaa materiaalista rikkautta eikä ympätä suuria varjoa tuhokoneistoihin?  Olen miettinyt samalla venäläistä luonnetta ja sen poukkoilevaa kehitystä. Venäläinenhän on pohjimmiltaan hyvin tunteellinen olento.  

Miten hänen syvällinen sydämensä, empatiakykynsä on kadonnut, tuhoutunut? Ei nykyaikana, vaan sukupolvien saatossa. Venäläinen on kärsinyt sukupolvet epäoikeudenmukaisuutta, laidasta laitaan. Nyt se näkyy.  Kyllä Hitlerin natsismia moititaan ja siitä syytetään kaikkia vastustajia, ja samalla toimitaan täysin natsismin tavalla.

Kerronpa ajatukseni.

Tsaarien aikakaudella venäläinen kansa oli köyhää, kitui ja kärsi suuremman sorrosta, jolla suuromistaja rikastui rikastumistaan. Kansan selkänahka oli verillä ja ruvella. Lopulta syntyi kapina, joka käänsi täysin nurin entisen yhteiskuntamenon. Tiedämme, tunnemme historian. Kommunismi voitti, kansa sai muka vallan, tasa-arvo muka voitti. Vaan mitä tapahtui?

Koneisto voitti. Yhteiskunta toimi kuin kone ja teki myös ihmisestä koneen. Yksilöllä ei ollut minkäänlaista vastuuta, kun ei myöskään omia oikeuksia. Tunteet on tukahdutettu parin kolmen sukupolven aikana. Yhteiskunta hoiti kasvatuksen, siitäkään, omista lapsista ei tarvinnut, ei aina voinutkaan välittää. Ihmisen malli katosi vanhemmuuden myötä. Lapset kasvoivat laitoksissa, joskus jopa kaukana kotoa. Lapsi itki ehkä hiljaa illalla vuoteessaan, mutta ikävä ja tunne tukahtui vähän kerrassaan. Oli pakko, jotta selviäisi. Syntyi koneaikuinen.

Nyt meitä hallitsevat nämä koneaikuiset. Omaatuntoa ei taida koneihmisellä olla. Se tuhoutui illalla lapsen itkuisessa sängyssä.  

Sukellusveneeseen annettiin kuolla liuta ihmisiä, koska salaisuus oli tärkeämpi kuin ihmishenki. Mitä kansalle kerrottiin? Varmaankin, että länsi ei tullut auttamaan. Vaikka yritti heti, muttei päästetty. Valhe on hyötyväline. 

Radio YLE 1

 

Radio YLE 1

Yle ykkönen on minulle todella ykkönen. Miksikö?

Ensinnäkin asiaohjelmiensa ja haastattelujen sekä musiikkiohjelmien ammatillisen toimittamisen, asiallisuuden ja tyylin vuoksi.

Siksi, että sitä toimittavat ammattialiset, jotka

-          - kertovat haastateltavan nimen paitsi ohjelman alussa, myös aina sopivassa tilanteessa puhutellessaan. Onhan niin, että jos ryhdyn kuuntelemaan kesken ohjelman, kuten usein käy mm. autoillessa, en välttämättä tunnista enkä tiedä, kuka haastateltava on. Muilla kanavilla saatetaan jutustella loppuun asti mainitsematta alun jälkeen kertaakaan pitkässäkin ohjelmassa nimeä, joten ”oletko sinä” ”teetkö sinä”, ”mitä ajattelet ” , jne. henkilö  menee arvailuksi. Olenpa kuunnellut Radio Suomissakin - joka muutoin on myös suosikkini eli kakkossijalla - haastatteluja, joissa ei lopussakaan mainita haastateltavan nimeä, vaan todetaan ainoastaan, että ”kiitos sinulle haastattelusta” tms. Siis kenelle kiitos!?

-          -  juontajat puhuvat kunnollista kieltä eivätkä hölöttele keskenään tai naureskele, kikattele ja arvuuttele, eivät unohda kuuntelijaa ulkopuoliseksi

-          -   esittelevät tai ainakin mainitsevat musiikkikappaleiden lopussa vähintään sen nimen, säveltäjän, sanoittajan, orkesterin, esittäjän. Useimmiten juuri kappaleen lopuksi se on hyvä tehdä, koska voi olla, että kuultu kappale on tuntematon, mutta sen haluaisi kuulla uudelleen vaikkapa netistä, mutta ellei tiedä siitä mitään, ei voi löytää. Niin käy useimmilla kanavilla. Ne, jotka ovatkin soittokanavia ilman juontajaa, on tietysti eri juttu.

-         -   ovat valmistautuneet hyvin.

Rakastan YLE ykköstä! Asiaa, taidetta, politiikkaa, reportaaseja, henkilökuvia, keskusteluja, kaikkea! On siellä sitäkin, sisältöjä, mitkä suljen, mutta yleistoimitus on hienoa kuultavaa. Tänään 13.6. oli loistava juuri menehtyneen tv-toimittaja, uutisankkuri, suomenkielen taitaja Arvi Lindin kielihaastattelu, suomenkielen sanojen merkitysten ja niiden erojen analyysi. Kuinka nerokkaasti ja kansantajuisesti hän osaa ja hänet päästettiin esittämään ja vertailemaan sanojen merkityksiä ja kuinka hauskasti hän saattoi esimerkeillä kertoa, miten hullusti ja huvittavasti ja harmittavastikin merkityksiä sotketaan. Vaikkapa se, miten käytetään sanaa selkeä selvän asemesta jne, paljon huvittavia kömmähdyksiä ja kielen köyhdyttämisen tähden harmillisia esimerkkejä. Kiertoilmauksista on tullut muoti-ilmiö, ollaan varovaisia ja joudutaan hakoteille. Saattoi liittyä Aristoteleen kantapää-ohjelmaan, se jäi kesken ohjelman mukaan tullessani pimentoon, mutta upeaa kuultavaa oli. 

Kiitos kanavalle. Sama koskee pitkälti myös tv YLE ykköstä.

Konservatismi, demokratia, fasismi, natsismi...

Akatemiaprofessori Matti Jantusen kirjoittama analyysi ja pohdinta ajattelija, kirjailija, New York Timesin chattäilijä David Brooksin otsikkoaiheita koskevasta ajattelusta on kiva - olispa hauska seurata moisen ihmisen chattejä, mutta ei jaksa enää englanninkielisiä tekstejä, hyvä kun joku kääntelee. Myötäilen nimittäin mm. tuota itselleni uutta tietoa konservatiivisesta ajattelusta/näkemyksistä.

Brooks Matin kääntämänä: ”Lyhyt historiani konservatismista menee näin. 1600-luvun uskonsotien jälkeen kaikki päättivät: Riittää! Yhteiskunta on rakennettava jonkin muun kuin uskonnollisterjn kiistojen varaan. "

Noin määriteltynä minäkin hyväksyn konservatismin! Pohdin usein otsikon mukaisia ismejä ja hallitsevia yhteisöjä ja henkilöitä, jotka niitä lietsovat ja niiden mukaan toimivat. Aina tulen samaan tulokseen kiteytettynä: ihminen on aina vaan massakäyttäytyjä, laumaeläin. ja aina löytyy narsistisia psykopaatteja, yksilöitä, jotka kykenevät manipuloimaan, suorastaan suggeroimaan massoja heidän hullun teorioitaan seuraamaan. Uskomaan valheisiin. Ei käyttämään järkeä, omaa järkeään. Kyllä sitä voisi olla, mutta mikä saa ihmisen hullaantumaan ja riehaantumaan niin kuin nähdään festareissa, urheilutapahtumissa, uskonnollisissa tapahtumissa jne? Itse olen jäänyt aina sivustakatsojaksi ja mielestäni nähnyt massahysterian. Tapahtui ensi kerran 60-luvulla opiskelijaliikkeiden aikaan, mm. kun itsenäisyyspäivän soihtukulkue Jyväskylässä kiellettiin. Minulla syttyi lamppu! Sen jälkeen olen aina ajatellut, ihmetellyt ns. järkevinä ja älykkäinä pitämieni ihmisten hysteerisestä mukaan menosta milloin mihinkin liikkeeseen. Kansanliikkeet ovat usein juuri noita ismihysterioita noudattavia ja toteuttavia psykopaattihallitsijoita vastaan, hyvä niin, ja on saatu muutettua jopa valtiojärjestyksiä, yleensä yksinvallasta demokratiaksi. Mutta kun liikkeet muuttuvat terrorisoiviksi tai jopa historiaa halveksien muuttavaksi massakäytökseksi, (kuka tietää totuuden historiasta, sitäkin voi aina kysyä ja olla kriittinen) kysymys on kyseenalaisesta toiminnasta. Jos ihminen menettää arvostelukykynsä eikä pysty visioimaan tulevaisuutta, menee kuin sopuli muiden mukana, pitää olla huolissaan. Ainakin minä olen.

Kansaneläkkeen poisto ulkomailla asuvilta todellinen talousmoka

 

Ihmettelen sitä, että kansaeläkettä ei maksettaisi ulkomaille, mm. sairauden vuoksi (astma esim) asuville, vaan pakotetaan heidät kotimaahan, jossa eivät pienellä eläkkeellänsä pärjää. Esim Espanjassa asuessaan he eivät käytä lainkaan Suomen julkisia palveluja ja tukia, koska pystyvät ostamaan sikäläisiä edullisia palveluita ikänsä vuoksi edullisesti. Espanjassa selviävät ilman apuja. Mutta jos joutuvat palaamaan, he joutuvat käyttämään täkäläisiä sotepalveluita. On annettava toimeentulotukea jne, koska  alle tuhannen euron nettoeläkkeellä ei elä. Tunnen tapauksia vaikka kuinka monta. Paljon kalliimmaksi tälle valtiolle tulee pakottaa paluu. Työnsä he ovat täällä jo tehneet, kansaneläke on ansaittu. Eikö pitäisi olla yhtenäisessä Euroopassa sama, minne se maksetaan? Tai minne tahansa muuallekin. Mieluummin muualle, jonne ei tarvitse sotepalveluja kustantaa.

Sama koskee pienen omistusasunnon asuntotuen poistoa. Jos pakotetaan syömään pieni työllä säästetty ja hankittu lähiöyksiö, muutaman kymppitonnin tulolla ei kauan elä (kaikki eivät asu Helsingissä, maaseutukaupungissa yksiöstä saa keskimäärin 30t, (itse maksoin pikkukaupungissa 20t /33neliöstä!). Näytöspolitiikkaa. Ollaan säästävinään.

Tunnen pari tosi hurjaa tapausta niin Espanjasta kotimaahan pakotetusta eläkeläisestä kuin täysin tuilla elävästä ihmisestä, jonka korkean helsinkivuokrankin Kela maksaa. 

Eläkeläinen pystyi hoitamaan itsensä täysin Espanjassa alle tuhannen euron eläkkeellä, ei tarvinnut kotimaasta mitään apuja, ei edes terveydenhoitoa. Nyt Suomeen pakotettuna hänelle joudutaan maksamaan toimeentulotukia ja vuokria ja tietysti hän käyttää hammashoitoa ja terveyspalveluja, käyttää siis sotepalveluja, jotka aiemmin sai kohdistettua niitä tarvitseville paikallisille. 

Toinen Suomessa asuva nuori sairaseläkeläinen (vain käsivamma) asuu Helsinkiläisessä kunnan asunnossa, vuokra on korkea tuhannen euron luokkaa, mutta senpä maksaa kokonaisuudessaan Kela. Luottotiedot häneltä on menneet, hän matkustaa siis huolettomasti julkisessa liikenteessä, koska häneltähän ei voi periä sakkoja, varaton kun on. Kuitenkin hän matkustelee vuosittain aurinkoon lomailemaan. Millä rahalla, sopii kysyä. 

Kolmas omisti yksiön, työllään hankkimansa pienen kodin, jonka hoitovastike on velkaosuuden kanssa niin suuri, että hän on saanut siihen 200 euroa asumistukea. Eläke on 850 euroa netto. Nyt hänen on pitänyt yrittää myydä, ei mene kaupaksi, mutta on muuttanut vuokra-asuntoon, koska ei kykene asumaan omassaan. Hän saa vuokratuloa juuri sen hoito- ja rahoitusvastikkeen verran, mutta vuokra-asuntoa ei kykene hoitamaan. Kalliiseen vuokra-asuntoon hän saa nyt sitten asumistuen, jonka Kela tietysti joutuu maksamaan  Runsaasti enemmän kuin oman yksiön asumistuki oli ollut. 

Onko edellisen kaltaisissa yksilöä koskevissa talousratkaisussa järkeä? Tämmöistä talouspolitiikkaa en ymmärrä. Kuten sanottu, kuulostaa näytökseltä: ollaan säästävinään. Todellisuudessa leikkaamisella väärästä päästä joudutaan suuremmaksi maksumieheksi. Jos hyvinvointivastuuta vielä valtakunnassa olisi.

VERKKOKAUPPA LISÄNNYT REKKOJEN MÄÄRÄÄ MAANTIELLÄ

Heti haluan huomauttaa, että en tahdo mollata rekkayrittäjiä, tärkeää ja vaativaa yritteliäisyyttä, mutta jotain on pielessä.

Perheemme on sahannut yksin ja erikseen 40 vuoden ajan Helsinki-Keski-Suomi akselilla, ja liikennemäärien ero on valtava. Tulin muutama päivä sitten Espoosta Äänekoskelle, valitsin tiistai-iltapäivän kuvitellen, että rekkaliikenne olisi vähäisempää kuin maanantaina. Tyrmistys oli melkoinen, sillä en ole parin miljoonan ajokilometrini aikana moista kokenut: nelostie oli täynnä rekkoja, edessä ja takana ja vastaantulevalla kaistalla. Komeasti valaistuja kuin joulukuuset myös, pimeässä ja sumuisessa lumikelissä vähän hankaloitti ajoa. Lisäksi nykyiset rekat ajavat lujaa, perässäni seurasi Lahti-Jyväskylä välillä yksi hännässä kiinni, vaikka ajoin koko ajan 10 ylinopeutta. Kuskilla oli tietysti kiire kotiin, ajoi todennäköisesti tyhjänä, koska ylämäetkään eivät juuri karkottaneet sitä. Nelostie on melko hankala ohitustilanteissa, keskikaistalla on aita ja ohituskaistoja vähän.

Paradoksi koko asiassa on se, että ilmaston muutoksesta ollaan huolissaan ja autoilua yritetään vähentää ja poistaa päästöjä, mutta verkkokaupan myötä pysyvät kivijalkakaupat kivijalkakaupat kuolevat, konkurssit lisääntyvät. Verkkokauppa on kaiketi suurin syy, kiinakauppa kukoistaa, ihmiset eivät ajattele. Rekkaliikenne kuljettaessaan tavaralaatikoita jopa suoraan ihmisten koteihin lisääntyy räjähdysmäisesti. Siltä äskettäin nelostiellä vaikutti. En ole moista vielä neljänkymmenen vuoden ja parin miljoonan kilometrin ajomatkoilla kokenut.

Pitäisikö olla huolissaan?

Diplomatia ei ole kaveruutta ja päinvastoin

 Lainaan aluksi tähän ajankohtaisen somekeskustelun, jonka mm Markku Piri, taiteilija, moniosaaja, intellektuelli, aloitti. Loistava kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi esitti rohkean puheenvuoron, joka on mahdollista vain täällä kaukana. Miksikö, lyhyt selitys lopuksi.

Suora lainaus Pirin postauksesta tässä:

”TÄRKEÄ PUHEENVUORO
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. Ohjelman ensimmäinen 17 minuuttia on täyttä asiaa.
Hän viittaa tRumpiin hulluna kuninkaana kuin Ranskan aurinkokuningas: "Minä Olen Valtio". Ja että Euroopan on ryhdistäydyttävä, koska tämän hullun suunnitelma vallan kolmijaossa (USA, Venäjä, Kiina) on saattaa Eurooppa USA:n vasallivaltioiksi.
- tRump on tietysti se maski tai kaaoksen pölypilvi, jonka suojassa miljardööriäijät vetelevät naruista aivan Project 2025 käsikirjan mukaan.
Olisi hyvä, että YLE tekstittäisi sen myös englanniksi ajatellen kansainvälistä jakoa. ”

Ajattelen täsmälleen samoin kuin molemmat herrat. Koko järkevä maailma on Koskenniemen kanssa samaa mieltä,

Kuitenkin somekeskustelu alkoi rönsyillä moneen suuntaan kuten aina, ja jotenkin intellektuellina itseään pitävät arvottavat nykyisen presidenttimme golfaamista pähkähullun rapakontakaisen narsistipresidentin kanssa mielistelynä.

Eivätkö arvostelijat ymmärrä, mikä on kaveerauksen ja diplomatian ero. Siinä ei paljon eroa ole, jos sen hyvin hallitsee. Tai on. Järkevä (intellektuelli?) ymmärtää myös, että valtaansa käyttävää pähkähullua ei voi kritisoida päin naamaa. Hän ottaa heti herneen nenäänsä, suuttuu ja "näyttää", kuka käskee. Etteivätkö sodatkin aika usein syty siitä näyttämisestä? Mutta jos viisaampi osaa vetää oikeista, "kivoista" naruista, saatetaan päästä suotuisiin tavoitteisiin. Se on diplomatiaa, jota voi toteuttaa vaikkapa golfaamalla. Muinoin sitä meilläkin toteutettiin paljon saunomalla... Saattoi pieni maamme pelastua monesta niillä lauteilla.

Täällä, tarpeeksi kaukana voimme sanoa suorat sanat, mutta sanotaanpa ne saleissa tai golfkentillä, nyrkkiä tulee, ei neuvottelua saati sopua. Toki Eurooppa on hämillään eikä löydä suoran vaikuttamisen keinoja ja pelkää juuri tuota herkkää narsistin nenää, tietää seuraukset. Meidän pressamme on kyllä keksinyt keinot. Annetaan hänen käyttää taitavaa diplomatiaansa. Luottaisin häneen. Ei kannattaisi mollata eikä pyytää katsomaan peiliin, kuten eräs toimittaja teki jokin päivä sitten.