Eläinrääkkäystä ei ole poronhoito, mutta koira kerrostalossa voi olla

Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT! Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä viidennestätoista kerroksesta aina ulos.  Mietipä tuota!

Opetin koirani pennusta Hesarille, toimi hyvin öisin, muulloin ei käyttänyt. Säästyimme molemm vanhuskoiran pidätysvaikeuksien rasituksista.

Eläinrääkkäystä ei ole poroteurastus, kerrostalon vankina ja hihnan päässä eläminen on.Tarpeet ihmisen aikataululla. Kokeilepa itse, ota vaikka kello isännäksi! Kolme kertaa päivässä, tai jopa vain kahdesti, aamulla ja illalla. Oletko kone, kuten edellytät lemmikiltäsi? 

Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT! Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä viidennestätoista kerroksesta aina ulos.  Mietipä tuota!

Eläinrääkkäystä ei ole poroteurastus, kerrostalon vankina ja hihnan päässä eläminen on. Tarpeet ihmisen aikataululla. Kokeilepa itse, säännöstele vatsantoimintasi kolmeen kertaan päivässä. Jopa kahteen kertaan.

Meillä oli naapuripariskunta, joka lähti seitsemältä töihin, käytti koirat pitkällä lenkillä ennen lähtöä, mutta seuraavan kerran vasta iltaseitsemältä kotiin tultuaan. Koko aivan kaksi lemmikkiä oli kahden talossa, jossa eivät päässeet seuraaman liikennettä ikkunoista eikä vatsa tai rakko saanut toimia sisällä ollessa. Sisäsiistejä kun olivat, tietysti. Pariskunta "rakasti" lemmikkejään. Niinköhän?

Kun koira tuo talutushihnansa ja katsoo sinua vetisin silmin, mutta iloisesti häntää heiluttaen, sinua naurattaa, "kun se on niin viisas" tai "ovela" ja arvelet sen vain haluavan ulos leikkimään. 

Mietipä vähän. 

Koiran häntä on kommunikaatioväline. Se heiluttaa aina häntäänsä kertoen sillä asiansa. Se ei tarkoita pelkästään iloa ja leikki- tai lenkkihalua. Sillä voi olla hätä, sen ruumiintoiminnot huutavat tarpeitaan. Mutta sen on pidäteltävä, koska emäntä tai isäntä ei nyt juuri ehdi, tahdo, ennätä lähteä käyttämään sitä ulkona. 

Miksi puhutaan aina lenkittämisestä? 

Mikään koirakirja ei kerro, ettei jokaiselle pissahädälle tarvitse pukeutua paksusti ja lähteä viittä kilometriä taivaltamaan. Ystäväni, kaksinkertainen pedantti tohtorismies otti eläkepäivilleen koiran ja luki kuusi koirakirjaa ulkoa ynnä muita lisäksi. Hän kertoi, että hän koettaa aamulla vetkuttaa kymmeneen asti - aamukahvit hän joi kello seitsemältä ja koira tietysti nousi samalla - ennen kuin läksi lemmikin kanssa ulos. "Kun ei jaksanut heti lähteä pitkille kävelyille", kuten hän ilmaisi. Minä esitin, että eikö hän olisi voinut helpottaa itseään ja lemmikkiään opettamalla sen metsänreunassa olevan talonsa pihapiiriin aamujen ensihädälle. 

Ei koiran kanssa tarvitse aamulla lähteä heti pitkälle lenkille, kunhan käyttää ensi hädällä portaan pielessä, ja vasta myöhemmin kunnon kuntoilulenkille ja nuuskimiselle, kirjeiden lukemiselle ja kirjoittamislenkille.

Itse opetin kaksi pennusta kasvattamaani koiraa Hesarille, toimi hyvin öisin, muulloin eivät käyttäneet. Säästyimme vanhuskoiran pidätysvaikeuksien rasituksista molemmat, emäntä ja lemmikki.  Rescuekoiria en ole voinut tuohon ehdollistaa, olleet liian vanhoja, ja sisäsiisteys piintyneisiin tapoihin ehdollistunutta.  

Mietipä, jos sinunkin pitäisi odottaa aamupissalle menoa siksi, ettei sinua päästetä asialle vasta kuin parin tunnin päästä. Miltä tuntuisi? Onko sinulla ollut koskaan hätä niin, ettet ole päässyt sitä toimittamaan? Miltä tuntui, kun vatsassa pyöri tai rakko pullistui? Useimmalla kerrostalon kymmenennen kerroksen koiralla on jatkuva paha olo. 

Oletko huomannut, kuinka iloinen lemmikkisi on ulkoa tultua? Sitä on helpottanut, se on onnellinen. Se ei tuo hihnaansa, vaan noutaa nallensa ja pallonsa ja tahtoo leikkiä. Tiedät itsekin, mikä helpotus on sinullakin hotelli helpotuksessa käytyäsi. Mieti sitä. Koiran keho toimii aivan samoin kuin meidän ihmistenkin. Siksihän sitä lajia on käytetty koe-eläiminäkin. Vai onko tuo kokeilu ollut valhetta? Sitäkin surkeutta, ihmisen armoilla olevan olennon alistamista sopii mietiskellä. 

Meillä oli kerran villakoira, jo pari kertaa astunut leikkaamaton uros, joka ei pystynyt tyhjentämään millään rakkoaan muuten kuin tipotellen. Sen piti merkata reviirinsä kaikkialla, etenkin vieraassa paikassa. Yritimme pitkittämällä ulosmenoja  venyttää rakkoa, mutta ei onnistunut. Eikä tarvinnutkaan onnistua.  Kerran Kuopion kadulla olin kiireinen ja hoputtelin poikaa, kun vastaan tuleva rouva ystävällisesti sanoi: "Elä  estä poikoa lukemasta kirjeitä ja vastoamasta niihi!".  Sitähän se on!

Sekin, että koiran oletetaan aina tekevän asiansa kerralla. Se päästetään koirapuistossa asioille, ja sitten nuuskiminen ja reviirin merkitseminen onkin kiellettyä. Uroskoira, jota varsinkaan ei ole kastroitu, ei oikein pystykään tyhjentämän rakkoaan kerralla. Sen pitää voida merkitä kulkunsa, sen rakko tyhjentyy tipoittain tai vähän kerrallaan. Ihminen kieltää tämänkin lajityypillisen käyttäytymisen.  Koiran hajuaisti on satakertainen meidän ihmisten hajuaistiin verrattuna, ja se elää hajujen monipuolisessa maailmassa. Ja jopa niiden ehdoilla. 

Koiran jätökset kaupungissa ovat kauhistus. Aivan oikein, ovat ne. Nykyisin onneksi useimmat lemmikin omistajat siistivät jätöksensä (heidänhän ne itse asiassa ovat!), mutta silti se on ongelma. Esimerkiksi New Yorkissa on alueita, joissa koiraa ei saa edes laskea maahan puistossa. Mihin luulet sen tekevän tarpeensa? Seurasin kerran hienoa herraa, joka kantoi puolilta päivin pikku lemmikkiään puistoon, jossa vartija kielsi koiran tuomisen koko puistoon. Herra kuljetti pikkuista pitkän matkan ennen kuin se pääsi salaa tekemään asiansa talon nurkalle, asfaltille. Mikä ei ollenkaan ole luonnollinen tarpeentekopaikka.

Islannin pääkaupunki Reykjavik on itse asiassa eläinystävällinen kieltäessään lemmikkikoirat kaupungin alueella. Oikein! Koirat kiittävät, ei tietenkään itsekäs ihminen. Islantilaiset ovat valistuneita, länsimaisesti sivistynyt kansa.

Jos koiran annetaan valita jätöksiensä paikka, se tekee ne vähintään ruohikolle tai mieluiten pensastoon tai puunjuurelle. Keskellä katua oleva pakkautunut kakka on tasan omistajan omaa syytä. Siihen ei yksikään omista koiristani ole suostunut. Yhdelle (narttukoira) oli käydä huonosti, kun Helsingin keskustasta ei löytynyt ruohikkoa. Ei edes pissaamisesta tullut mitään ennen kuin heinätupsu löytyi. Koira kätkee luontaisesti jätöksensä.  Samoin kuin etsii maton - oletko huomannut, ja kieltänyt! - jolla syö. Jonne kiikuttaa vaikka toiseen huoneeseen ruokapalasensa, jokaisen kerrallaan, jos keittiön lattialla ei ole yhtään matonkulmaa. Matto edustaa ruohikkoa. Itse laitoin kynnysmaton, ja se näyttää kelpaavan. Ruokakuppi on toisessa laidassa huonetta, ja jokainen purupala kiikutetaan kynnykselle.

Lemmikinkin tahdomme omaksi iloksemme. Huviksemme tai hyödyksemme. Toki niin voimme tehdä, jos muistamme, että jokaisen lajin tyypillisen käyttäytymisen pitää antaa toteutua. 

Jokaisen koiraa havittelevan pitäisi lukea ensimmäiseksi entisen Korkeasaaren johtajan, aiemmin  eläintieteen laitoksella eläinfysiologian opettajana ja dosenttina toimineen Seppo Turusen kirja Lemmikkielämää; ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. 

• 
  

Tasa-arvon paradoksi SoTe

TASA-ARVON PARADOKSI

Suomessa on kummallinen peikko, jonka nimi on SoTe. Sosiaali-ja terveysalan uudistusta on tehty jo monien hallitusten ajan, ja päämäärään ei ole päästy, Johtuen poliittisista valtataisteluista, ja ihmisten yksinkertaisesta ajattelusta. Pelätään eriarvoisuuden lisääntymistä, terveyden varjolla bisnestä, varojen hukkaantumista kansainvälisille yhtiöille, ties mitä. 

Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisiltä on hävinnyt taju siitä, mitä asiat  maksavat. Mitä sairaalan varustaminen ja toiminnan ylläpitäminen edellyttää. Palkkatyöstä ollaan tarkkoja, mutta palveluja hoitavien palkkoja ei lasketa.

Kun koulunkäynti on ilmaista, oppilaat tuhoavat kirjoja ja kouluruoka ei kelpaa. Lukiolainen joutuu maksamaan oppivälineistään suureksi osaksi itse, jolloin syntyy pieni ymmärrys siitä, kuinka paljon yhden oppilaan opiskelukustannukset ovat. Sekin vain kirjojen ja läppäreiden ja omaan opiskeluun tarvittavien tarvikkeiden osalta. Koulua ei ole ilman  opettajia, yhä vaativammin koulutettua henkilökuntaa. Koulurakennukset maksavat miljoonia, tietysti, koska on suurista rakennuksistaja vaativista varusteluista kysymys.
Yhteiskunta eli veronmaksajat kustantavat kaiken. 

Meillä on prosenttipohjainen verotus. Tuntuu siltä, että kansa ei osaakaan prosenttilaskua. 

Yksi prosentti tuhannesta eurosta on kymmenen (10) euroa, yksi prosentti kymmenestä tuhannesta on 100 euroa. Vaikka veroprosentti olisi kaikille sama, yhteiskunnan saama euromäärä on tuloista riippuen erilainen: suuremmasta summasta valtio ja kunta saavat enemmän.
Verotuksemme on kuitenkin progressiivinen eli kasvaa verotettavan tulon mukaan. Haitari voi olla esimerkiksi 19 - 75% . (Vm. luku on totta, kun mukana on ylitöissä 40 vuotta raataneet ns. varakkaat yrittäjät, jotka ovat luoneet ja turvanneet työllisyyttä, ja saavatkin palkaksi eläkkeensä lisäksi "varmuuden vuoksi" laitetun rangaistusveron.)

---------------------------------
Sosiaaliturvasta teen tähän yksinkertaisen esimerkin.

Toisin sanoen, kun 1000 euroa saava eläkeläinen maksaa 25% kuukausitulostaan, hän maksaa yhteisiin varoihin siis 250€. Hänelle jää elantoon 750€. Sillähän ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan selviä. Ainakaan hyvin. 

Kun progressio aiheuttaa sen, että 10 000€ ansaitseva maksaa tulostaan 49%, yhteiskunta saa häneltä 4900€. Tottahan ero on suuri, ja tuo 10 000 tienannut selviää elannostaan hyvin omin varoin. Kuten hänen täytyykin.  

Yhteiskunta saa menoihinsa tuolta yksityiseltä 58 800€ vuodessa, eläkeläiseltä 3000€.

Eläkeläisellä jää hyvin vähän ruokaan, vaatehuoltoon, hygieniaan, lääkkeisiin ynnä muuhun pakolliseen. 

----------------------

Otetaan esimerkki kahdesta ihmisestä, täysin tulottomasta ja sairaseläkeläisestä.

Sairaseläke on asunnon omistajalle 750€ kuukaudessa, josta verottaja ottaa 19%  (142,5€).
Toinen,  joka  ei kykene työhön, mutta ei saa myöskään sairaseläkettä, koska vamma ei ole mahdollisesti pysyvä eikä hänellä ole omistusasuntoa vaan hän asuu vuokralla, saa terveyden- ja sairaanhoidosta kokonaan ilmaiseksi. Hänen vuokransa maksaa sosiaalitoimi.

Sairaseläkettä 750€ kuukaudessa saava omistaa asunnon, pienen yksiön. Sen hän on hankkinut elämänsä aikana pienistä tuloistaan säästäen.  Jos hän asuu siinä itse, hän maksaa hoitovastikkeen, mikä on tietysti pienempi kuin vuokra vieraan asunnosta. Jos se on pieni yksiö, vastike on 250€ plus vesi ja sähkö, yhteensä noin 300-350€. Kun se poistetaan tuosta 607,5:stä, jää elämiseen ja sairastamiseen vain 257,5 €.
Jos hän onkin vuokrannut pois asuntonsa, hän saa tulona vastikkeen maksun jälkeen 250€. Hän asuu muualla vuokra-asunnossa, josta maksaa 500€/kk plus vesi ja sähkö eli 600€/kk. Elämiseen jää siis sama 257,52€. Hän ei saa sosiaaliturvasta mitään tukea, koska omistaa asunnon. Sairauskulut ovat suuret, ja hän maksaa sairaalahoidosta itse perusmaksun eikä saa siihen sosiaalitukea. 

Hän on syvällä köyhyysloukussa. Lääkkeisiin, joita on paljon, hän sentään saa osittaisen tuen.

Vuokralla asuvalle tulottomalle maksetaan kaikki sairauskulut. 

Asunnon omistava ei aiheuta suurta menoa yhteiskunnalle, vuokraisäntä saa yhteiskunnalta vuokralla-asuvalta 6000€ vuodessa ja asukas elämiseensä 4800€ sekä sairaus- ja lääke- ym yllättävät kulut. Yhteensä hänen peruselantonsa maksaa yhteiskunnalle 10800€ vuodessa.

Asunnon omistaja käy leipäjonon päähän, vuokralla-asujan ei tarvitse. Leipäjonon antimet hankkii yksityinen hyväntekeväisyys, siihenkään ei yhteiskunnan varoja tarvita.

Kumpi olisi yhteiskunnalle järkevämpää:

1.       maksaa oman asunnon omistajalle 100€ tukea silloin tällöin sairaskuluihin ja muuhun satunnaiseen tarpeeseen (hammaslääkäri ei kuulu jostain syystä terveydenhoitoon, vaan on edelleen ylellisyyttä)

2.       maksaa asuntoa omistamattoman vuokrakulut 500 € (6000€/v) vuokraisännän pussiin ja kaiken elannon (10800€ vuodessa) sekä satunnaiset terveyden- ja sairaanhoitokulut.

Poliitiikassa ns. tasa-arvoa ajavat ovat sitä mieltä, että on oikein, että asunnon omistava ei saa yhteiskunnan tukea. He eivät huomaa, että yhteiskunta tukeekin juuri sitä kapitalistia, joka omistaa vuokra-asunnon, jossa tuo ansiotuloton asuu. Yhteiskunnalta kuluu vuokralla asuvan tukeen 1000€ kuukaudessa, toinen vastaa itse kaikesta. Vain sen vuoksi, että hänellä on asunto, jonka voi syödä. Niin hänelle sanotaan. ”Myy asuntosi.”

Oikeudenmukaista? Järkevää?

Nuori sairas omistaja-eläkeläinen myy siis asuntonsa, ja sen syötyään pääseekin sitten täyden yhteiskunnan tuen piiriin. Jos hän voisi pitää itse säästämänsä kodin, hänestä ei olisi yhteiskunnalle rasitusta kuin satunnaisen satasen verran.

Paradoksi ?

------------------------------

SoTe pelottaa, koska ”kansainvälisille firmoille menevät yhteiskunnan rahat ja valinnanvapaus koskee vain varakkaita kaupunkilaisia."
Kuinka? 

Pienipalkkainen eläkeläinen ei pääse nykyjärjestelmässä koskaan maan parhaaseen ortopediseen sairaalaan Ortoniin lonkkaleikkaukseen, koska Orton on ykstyisin varoin ylläpidetty. Hän jonottaa puoli vuotta tai enemmän julkiseen sairaalaan päästäkseen. SoTen toteutuessa hänelläkin on mahdollisuus päästä Ortoniin, jos leikkauksella on kiire. 

Kaukana palveluista asuva joutuu tänäänkin lähtemään kauas kaupunkiin hoitoa saadakseen, SoTen toteutuessa hänellä on mahdollisuus päästä kuitenkin valitsemaan nopeampi vaihtoehto, joskin hän joutuu kulkemaan saman matkan, koska haja-asutusalueelle ei sentään SoTekaan simsalabim rakenna muutamaa ihmistä varten suurta laitosta. Kansa keksii valittaa kaukaisista keskuksista nyt. miksi se ei ollut yhtä suuri ongelma aiemmin?

”On väärin, että varakkaat pääsevät samalle viivalle köyhien kanssa ja voivat Käyttää sote-palveluja yhdenvertaisesti”. Miksi se on väärin? 

Olisiko  se tasa-arvoa, että kaikki kansalaiset tosiaan olisivat tasavertaisia terveyden- ja sairaanhoidossa, kun kuitenkin nuo varakkaat, samoin kuin heidän perustamansa työllisyyttä turvaavat yhtiöt ja teollisuus ovat puitteet ja toiminnankin kustantaneet? Miksi heidän pitäisi olla pelkästään maksumiehiä? Miksi työn antaja on roisto eikä ansaitse mitään etuuksia? Työllistäjä maksaa myös työterveydenhoidon, jonka piiriin palkansaaja kuuluu. 

Meillä on paljon eriarvoisuutta, totta. Se ei kohdistu pelkästään köyhiin ja voimattomiin, vaan niin sanottuihin rikkaisiin. Rangaistus kohdistuu varallisuuteen eikä rikkomukseen.

Onko se tasavertaisuutta, että esimerkiksi liikennerikkomuksista rangaistaan rahalla, jolloin työtön nuori selviää hurjastakin liikenteen vaarantamisesta rikesakolla, mutta turvallisella autolla ajava vähäisen nopeuden yleensä hiljaisella moottoritiellä ylittänyt varakas ihminen joutuu maksamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja pelkästään siitä, että lakipykälän mukaan hän teki väärin.

Eikö rikkomuksesta pitäisi olla yhtäläinen rangaistus kaikille. Sellainen, joka on yhtä vaikuttava molemmille eli kuten Australiassa: ajokortin omaavalla on tietty pistemäärä, esimerkiksi 12, josta rikkomus vähentää tietyn määrän, nopeusrikkomuksesta esimerkiksi 4 pistettä. Kun pisteet on vähentyneet nollaan, menetät ajokortin. Sen uudelleen saamiseksi on suoritettava uudet testit. Rangaistus on yhtä pureva jokaiselle, niin rikkaalle kuin köyhälle, ja vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen tehokkaasti. Australian teillä ei ole kaahareita. Siitä pitää huolen myös runsas, piilotettu valvontakameraverkosto. Et tiedä, missä kamerat ovat. Puissa, pylväissä, näkymättömissä.

Australiassa on ollut tietynlainen valinnanvapaus jo kymmenet vuodet. Jokaisen on maksettava pieni vuosittainen vakuutusmaksu, johon jokainen pystyy, mutta sitten voi valita lääkärinsä ja sairaalansa. Järjestelmä kohtelee myös eläkeläisiä hyvin. He saavat vuosittain silmälasi- hammas- matkustus- ynnä muita etuja. Eläkeläiset matkustavat ympäri suurta maata parilla dollarilla, silmälasit tulevat ilmaiseksi tietyllä järjestelmällä jne. Jotkut siirtolaiset ovat yrittäneet palata pohjoiseen kotimaahan eläkkeellä, mutta paenneet takaisin Down Under, koska ovat kauhistuneet. Jos Aussieläke on pieni, se ei haittaa, kun tukea on niin paljon.  

Miksi meillä ei oteta mallia maista, joissa suunnitellun soten tapainen järjestelmä jo toimii? Miksi meillä ei oteta mallia myös liikenteen turvallisuutta takaaviin menetelmiin? Nythän sakkomenetelmä ei tehoa ollenkaan eli rangaistusmenetelmä ei pure. Jokainen autoilija tuntee kaahaajat, jotka tietävät valvontakameroiden sijainnit eikä nopeudella ole rajaa muilla alueilla. Taajamien ympärillä nuoret, vanhoilla autoilla ilman ansiotuloja ja siten pikkusakoilla selviävät kaahailevat surutta ja huoletta.

Mietin yhä, mitä onkaan eriarvoisuus ja mitä tasa-arvo merkitseekään. Ei se toteudu, kun ei ole ymmärrystä.
Pelolla ei ole realiteetteja kuten ei idealismillakaan.
Pelko on epämääräinen vastustuksen kapula. Se estää kehityksen ja muutoksen.
Tulevaisuus poukkoilee.
Masentaa.