maanantai 30. huhtikuuta 2018

Suomi, jälkeenjäänyt hygieniafasistinen valtakunta.


Menin hakemaan lehteä kotikoirani Neron kanssa paikallisesta Rautakirjasta. "Ensin pitää viedä koira pois", sanoi myyjä. "Miksi, tähän menee kaksi minuuttia", kysyin minä. "Meillä myydään elintarvikkeita", myyjä jatkoi.
Seisoin korkean tiskin takana, kaikki elintarvikkeet eli karkit ympärillä olivat moninkertaisesti käärittynä, tuoretavara lasivitriinissä MONINKERTAISESTI MUOVITETTUNA (ympäristöystävällisesti?), jäätelöt jokainen erikseen pakkauksissaan suljetuissa pakastearkuissa jne. Rautakirja ei tietääkseni myy tuoretta lihaa tai kalaa tai muuta irtotavaraa.
Pelikoneilla istui märissä saappaissaan öljyltä haisevissa haalareissa papparainen. Hänkö voi maleksia siinä ajattomasti, minun pieni kotikoirani ei saa seistä tiskin takana kahta minuuttia lehden saadakseni. Sanoisin, että voi pyhä yksinkertaisuus! Ja järki hoi, älä jätä!
Aika yleisesti Euroopassa koira saa tulla hienoimpaan ravintolaankin mukanamme. Ja pöytien alla on useita, isompiakin, kiltisti käyttäytyviä otuksia. Tietääkseni siellä ihmiset ovat jopa terveempiä kuin meidän hygieniafasistisessa valtakunnassamme.
Olisikohan Rautakirjan hypättävä ajan tasalle ja muutettava omia sääntöjään, vaikka tämä Suomi onkin edelleen sääntövaltakunta? Ison ketjun pioneerimainen sääntömuutos on mahdollista. Kun ei ole irrallisesta tuoretavarasta kysymys.

SUVAITSEVAISUUS

Minut  on kasvatettu liberaalisti, täysin suvaitsevaksi, erilaisuutta arvostavaksi. Äidin, yksinhuoltajan periaatteena oli se, että jokaisel...