You can make the World better

We all have a responsibility to get a better World. You ARE ABLE to do something. For example http://www.sos-childrensvillages.org/about-us/mission-statement

An animal needs a nest - eläin tarvitsee pesän

Let´s start a new campaign:
Donate to your closest animal shelter a sleeping pad You can cut a thin maddrass as three pieces and cover it for example by IKEA´s cheapest nap blankets (throws), which are strong enough also for big dogs though making a nest.
Lahjoitapa lähimmälle löytöeläintarhalle makuualusta (peitto, täkki yms)

How many pet enjoys its life?

I am thinking, how many PET really enjoy its life as a PET (jester, clown) really. We people are so selfish.

Sika on siisti eläin

Perkkiössä on hieno sikatila, jossa sian luontaista elämäntapaa kunnioitetaan. Ajatella, kuinka harvassa tällainen tietoisuus kuitenkin on, kun tilaa kuvataan ainutlaatuiseksi Suomessa. Varmaan se on tosiaan totta muuallakin, vrt Tanskan ja Viron ym jättilaitokset.

Jo 80-luvulla Karjalohjalla oli sikatila, jossa siat olivat kesäisin ulkona ja niille tehtiin niitylle mökit, joita ne rakastivat. Ne valitsivat itse lättinsä, missä yöpyivät ja lepäsivät. Sika on siisti, sille pitää rakentaa sisälle nurkkaus, jossa tekee asiansa. Sähköviestissä oli 90-luvulla juttu tilasta, jossa sikala oli rakennettu sian lajikäyttäytymistä kunnioittaen ja ah, miten siisti paikka se oli. Ja eläimet onnellisia. Tonkimispaikka (ei ulosteita, vaan "puhdasta" mutaa), nukkumispahnat ja vessa! On niitä harvakseltaan ollut. Hienoa, jos lisääntyy.

Mallia Australiasta - onko siirtolainen keskimääräistä älykkäämpi?

Mallia Australian älykkäistä järjestelmistä

Äänestyprosentti laskee, eurovaalit eivät kiinnosta edes puolta väestöstä.
Miksi ei meillä - miksei koko Euroopassa – otettaisi käyttöön sama kuin Australiassa: jos et äänestä, joudut maksamaan parinsadan sakon. Ei yhtään hullumpaa, vaikka onkin kysymys rangaistuksesta, mikä yleensä ei johda pysyviin tuloksiin ihmisten käyttäytymisessä. Tämmöinen pieni rahallinen muistutus kansalaisvelvollisuudesta on paikallaan.

Muutenkin australialaiset tuntuvat olevan valiojoukkoa monessa asiassa.

Meillä suunnitellaan alkoholiveron korottamista ja Viro-Suomi viinarallin kieltämistä. Eikö se, että ihmiset hakevat juomansa naapurimaasta, kerro sitä, että meillä jokin mättää? Luulenpa, että jos laskemme alkoholin verotusta, se ei johda juoppouteen, vaan olut ostetaan kotoa, ja käyttö on jopa kohtuullisempaa kuin viinarallattelun seuraukset ovat. Pärjäähän Virokin pienemmällä viinan hinnalla, miksi emme me.

Australiassa on myös nerokas liikennerangaistuskäytäntö. Kaikki rikkeet on pisteytetty, ja ylinopeusrikkeet ovat ankarimmasta päästä. Kahdentoista pisteen (voi olla vanha tieto, mutta suhde oikea) kiintiöstä voit menettää neljä tai kuusi, ja kaikki kaksitoista pistettä menetettyäsi joutuu korttisi hyllylle. Meillä nuoret työttömät, vanhoilla autoilla ajelevat poikaset hurjastelevat surutta, koska rikkomus on vain rahalla korvattavissa ja tulottomalle pieni, lähinnä rikesakko. Mitä varakkaampi olet ja mitä paremmalla autolla ylittelet ajonopeuksia, sitä enemmän maksat. Minä ajan aina 10%:n ylinopeutta, koska se nyt vähintään on maan tapa, mutta silti ohitseni pyyhältävät bemarit ja nuorten miesten japanilaiset romut. Australiassa liikennekamerat on piilotettu, meillähän jokainen tietää, missä kamera on, ja nopeuden voi säätää sen mukaan. Missään maassa ei ajeta niin pahasti ylinopeuksia kuin meillä. Saksan moottoriteiden vapaat nopeudet ovat asia erikseen. Australialainen ei aja liian lujaa, vaikka etäisyydet ovat ihan toista luokkaa kuin meillä. Siellä on ilo ajella.

Olen miettinyt, onko kansa, joka on muodostunut siirtolaisista ja valikoidusta väestä, paljon muita älykkäämpi. Siihen johtopäätökseen tulee väkisin juuri Australiassa. Eläkeläisten asema, verotus ja terveydenhoito toimivat myös järkevämmin kuin meillä. Toivoisin, että meidän päättäjämme kävisivät kunnon opintoretkellä joskus, tutustuisivat kattavasti sikäläisiin systeemeihin. Olen itse ollut maassa lähes kaksikymmentä kertaa lyhyemmin ja pidempiä aikoja, ja tunnen järjestelmää. Jo semmoinen pikku seikka kuin New Yorkin kaksoistornien terrori-isku antoi kuvan jälkiseurauksista siellä ja muualla. Matkustimme Amerikan läpi lokakuussa nine-elevenin jälkeen ja Eurooppa ja USA molemmat, etenkin tietysti USA olivat täydessä kaaoksessa, lennot sekaisin, kentät sekaisin, aikataulut ja tavarat täydessä sotkussa. Sotkujen vuoksi menettämiemme lentojen uudelleen onnistuttua jatkoimme suoraan Australiaan, ja odotimme samaa sekamelskaa. Mutta kuinka ollakaan, kaikki kentillä selkeässä - uudessa - järjestyksessä, matkatavaroiden siirtely ja ihmisten tarkastus tarkkaa, mutta hyvin suunniteltua. Maahantulo kesti normaalin ajan.

On ilmeistä, että ihminen, joka lähtee turvallisesta ja tutusta ja on valmis tuntemattomaan ja uusiin ratkaisuihin, on älyllisesti luova. Siirtolaiseksi ei arkajalka ja rutiineihin piintynyt ryhdy. Myöhemmin Australia on myös valikoinut maahantulijoita, jolloin vain ammattiensa valiot ovat voineet asettua pysyvästi maahan. Kaikki edellinen näkyy yhteiskunnan toimivuudessa.
Voisimmekohan ottaa oppia, kun emme itse osaa järjestää? Vai olemmeko kyvyttömiä edes siihen?

Koiran inhimillistäminen ja muotivaatteet

Annamari Vänskä on tutkijatohtorina Tukholman yliopistossa ja dosenttina Helsingin yliopistossa. Nyt 12.9.2013 hän luennoi aiheenaan Tavarataivas. Vänskä on palkittu tietokirjailija, aiheenaan muoti ja sen ilmiöt. Helsingin Sanomissa oli tänään 31.8. buffi, jossa hän toteaa, miten koirista on tullut esim ja erityisesti Japanissa vauvan korvikkeita, joita puetaan ja kohdellaan inhimillistäen kuin lasta. Kuvitellaan, että koira ajattelee ja tuntee kuin ihminen.Ei anneta sen olla eläin, jolla on lajille tyypilliset tarpeet, vietit ja vaistot, jotka sitä määräävät. Unohdetaan, että inhimillistetty eläin on onneton ja epätietoinen ja menettää hermonsa, kun sen lajityypillinen käyttäytyminen ja tarpeet kielletään. Buffi kertoo myymälöistä, joissa koirille on saatavilla alusvaatteista timantteikoruihin, lenkkareista villapaitoihin ja niin edelleen. Tämän totesin erityisesti taannoin Amerikassa, kun etsin koiralleni tavallista kaulapantaa, mutta kahdessa kerroksessa oli vain vaatteita ja tarvikkeita, tavallisia tavaroita pienessä peränurkassa.

Koirien käytöshäiriöt lisääntyvät ja kuiskaajia tarvitaan, kun onneton ja hermostunut koira muuttuu agressiiviseksi sohvalla räksyttäjäksi ja naapurien purijaksi.

Televisio täynnä ongelmaeläinten käytös- ja koulutusohjelmia, mutta missään ei yksinkertaista informaatiota siitä, että eri eläimillä on eläimelliset tarpeensa, joiden mukaan niiden pitää saada elää. Koiran maailmassa haistelu on tärkeää, sen sosiaaliverkosto. Inhimillistetty koira ei saa haistella nurkkia, lukea toisten kirjeitä ja kirjoitella itse. Se ei saa hoitaa reviiriään, mikä sille kuuluisi.

Jokainen voi olla koirakuiskaaja, kun vain tarkkailee ja seuraa epäitsekkäästi ja uteliaasti lemmikkinsä toimia ja aivoituksia ja antaa sen olla lajinsa edustaja. Mikään ei ole mielenkiintoisempaa havainnointia. Rajat koiralle annetaan jokapäiväisessä elämässä kuten lapsellekin, ei erikseen käskyttelemällä.
Minulla on ollut lukuisia koiria, rotupuhtaita, sekarotuisia, löytöeläimiä ja orpoja, yhdelläkään ei ole ollut käytöshäiriöitä. Koska ne ovat kasvaneet kanssani omaa elämääni myötäillen ja helposti oppineet mukailemaan käyttäytymistään. Olemme yhdistäneet reviirimme. Koskaan en ole sanonut kenellekään "tietäväni", mitä ne ajattelevat, tuntevani kyllä. Kuulen usein emännän tai isännän koiraltaan inhimillistä käytöstä edellyttäessään tai sitä temputtaessaan ylpeänä toteavan : "Kyllä minä tiedän, että se tykkää siitä..." Minä en halaa tai temputa omaksi huvikseni. Minä kunnioitan koiraani oman lajinsa edustajana ja muotoilen sen käytöksen siltä pohjalta. Enkä osta sille rusetteja tai lenkkareita saati mekkoja ja t-paitoja.

Toivoisin, että Annamari Vänskäkään ei luennoi koiraa inhimillistävästä muodista hauskana asiana. Sillä hauska asia se ei ole.   Kuuluisin vaatesuunnittelijamme, muodinluoja Jukka Rintalakin teki taannoin kokoelman, jossa oli lemmikeille emännän vaatetukseen (takit) sopivia nuttuja. Ihan mukavia ja eläinystävällisiä, mutta vaaran tunnusmerkit olivat kätkössä ja saattavat laueta ellei aina jakseta ja uskalleta - ymmärretä muistuttaa lajityypillisen elämän kunnioittamisesta. Joillekin kunnioitus on luontaista ja vaistomaista, useimmiten se pitää oppia eli ottaa selvää, miten mikin eläin käyttäytyy, mikä sille on tärkeää ja luontaista.  Vain sillä tavalla saamme meitä myötäilevän, hyväkäytöksisen, onnellisen lemmikin itseämme onnellistuttamaan.

Annamari Vänskä tutkijana tietysti kertoo, millaista koiramuoti on ilmiönä - jos hän koskettelee ko. aihetta kuten oletan - mutta toivonpa, että hänkin muistaa tähdentää, että koirien vaatemuoti voisi olla koiramaista.

Ihmiset eivät ymmärrä eläinten luonnonmukaista elämää ja perustarpeita

TV-kanavat ovat täynnä esim koiran kasvatus- ja koulutusohjelmia, mutta kukaan ei ole keksinyt tehdä ohjelmaa eläimen lajityypillisestä käyttäytymisestä. Ihmiset treenaavat ja lenkittävät, mutta eivät tiedä peruasioista: että koiran pitää saada haistella, "lukea ja kirjoittaa kirjeitä", että sillä on tarpeet, jotka sen pitää voida tehdä, ja että kissa tekee asiansa vain puhtaaseen paikkaan, ja että sian pitää saada tonkia ja kylpeä, mutta myös nukkua puhtailla pahnoilla, jne jne. Kuka aloittaisi sellaisen lifestyleohjelman?

 Ohjelmassa voitaisiin käydä läpi myös villieläimiä koskevia asioita, kertoa, kuinka ne elävät ja kuinka meidän tulee niihin suhtautua