Tämä viikko 4.-10.10. on omistettu eläimille- Suomessa vuodesta 1959 lähtien silloisen Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) aloitteesta. Ensimmäinen päivä on eläinten pyhimyksen, Franciscus Assisilaisen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.
Tänä vuonna teemana on lemmikkieläimen vastuullinen hankinta.
Kyseessä on koko perheen elämään vaikuttava asia. Lemmikiksemme
vangittu luontokappale elää täysin armoillamme. Se joutuu sopeutumaan ihmisen
tapoihin: sen pitää metsästää keittiössä, se tekee tarpeensa meidän
aikataulumme, ei oman kehonsa vaatimusten mukaan, jne.
Sopeudummeko me?
Lapsi on usein se perheenjäsen, joka lemmikkiä kinuaa. Hän
tahtoo helliä. On kurjaa kuunnella kehuja, kuinka lapsen tahtoa testataan
hoitovastuulla. Kyllä hoitaminen on perustaltaan aikuisen velvollisuus, lasta
ei voi eikä saa velvoittaa yksin. Lapsen ei tarvitse lähteä 365:nä aamuna
pissareissulle. ”Sinähän sitä halusit, hoida kans!” Jos näin, minkä mallin aikuinen
antaa vastuusta ja toisen kunnioituksesta. Ellei vanhempi aio osallistua,
lemmikkiä ei pidä hankkia.
Jo hankintavaiheessa pitäisi ymmärtää, että luopumisen päivä
tulee joskus. Luopuminen on aina yhtä tuskallista, mutta oman tuskan edellä
kulkee lemmikin hyvä olo. Tuskankin keskellä koira iloitsee pienistäkin
helpotuksen hetkistä ja näyttää sen. Helposti kuvittelemme, että kaikki on
hyvin, ja pitkitämme. Nykyisin lääkärit eivät tee pelkkää bisnestä, vaan
kertovat, kun aika on päästää irti. Meillä on ollut toistakymmentä koiraa,
muutama hevonen ja kissa. Lasten kanssa yhdessä on käsitelty kuolema ja
eutanasian mahdollisuus lopettaa lemmikin tuska. Luulen, että vastuu on opittu.