maanantai 1. lokakuuta 2018

Lemmikin hankkiminen ja siitä luopuminen


Tämä viikko 4.-10.10. on omistettu eläimille- Suomessa vuodesta 1959 lähtien silloisen Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) aloitteesta. Ensimmäinen päivä on eläinten pyhimyksen, Franciscus Assisilaisen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.

Tänä vuonna teemana on lemmikkieläimen vastuullinen hankinta.

Kyseessä on koko perheen elämään vaikuttava asia. Lemmikiksemme vangittu luontokappale elää täysin armoillamme. Se joutuu sopeutumaan ihmisen tapoihin: sen pitää metsästää keittiössä, se tekee tarpeensa meidän aikataulumme, ei oman kehonsa vaatimusten mukaan, jne. 

Sopeudummeko me?

Lapsi on usein se perheenjäsen, joka lemmikkiä kinuaa. Hän tahtoo helliä. On kurjaa kuunnella kehuja, kuinka lapsen tahtoa testataan hoitovastuulla. Kyllä hoitaminen on perustaltaan aikuisen velvollisuus, lasta ei voi eikä saa velvoittaa yksin. Lapsen ei tarvitse lähteä 365:nä aamuna pissareissulle. ”Sinähän sitä halusit, hoida kans!” Jos näin, minkä mallin aikuinen antaa vastuusta ja toisen kunnioituksesta. Ellei vanhempi aio osallistua, lemmikkiä ei pidä hankkia.

Jo hankintavaiheessa pitäisi ymmärtää, että luopumisen päivä tulee joskus. Luopuminen on aina yhtä tuskallista, mutta oman tuskan edellä kulkee lemmikin hyvä olo. Tuskankin keskellä koira iloitsee pienistäkin helpotuksen hetkistä ja näyttää sen. Helposti kuvittelemme, että kaikki on hyvin, ja pitkitämme. Nykyisin lääkärit eivät tee pelkkää bisnestä, vaan kertovat, kun aika on päästää irti. Meillä on ollut toistakymmentä koiraa, muutama hevonen ja kissa. Lasten kanssa yhdessä on käsitelty kuolema ja eutanasian mahdollisuus lopettaa lemmikin tuska. Luulen, että vastuu on opittu.

Hengellisyys, luonto ja suku

  Hyvä ystäväni, ajattelultaan sielunveljeni, keskimäärin kolme kirjaa viikossa  ahmiva Oiva sai minut taas luopumaan ennakkoasenteestani ja...