keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Kateuspäivänä 2017

Rangaistusvero 40 vuoden ylityöstä ja työllistämisestä

Kun on innostunut osaamisestaan, perustanut yksin yrityksen toteuttaakseen unelmansa ja työllistääkseen muitakin innostuneita ja sitten menestyy, niin kateus iskee taatusti ympärillä.

Mies aloitti yksin, sai kaveriksi kollegan, jonka kanssa etsivät lisää taitavia osaajia kumppaneiksi. yritys alkoi menestyä, kasvoi ja työllisti yhä useampia. Kuitenkin yrittäminen merkitsi täysiä työpäiviä, ei milloinkaan alle 12 tunnin rupeamia, useimmiten enemmän. Kun joku sairastui, toiset asettuivat tilalle oman työn ohessa. Olisi palkattu enemmän osajia, mutta Suomen valtion kyräilevä verotus ja yhä lisääntyvät työhonoton riskit estivät. Lopulta työllisttettiin lähemmäs 200 henkilöä välittömästi, välillisesti moninkertainen määrä.
Kun rumba, jota tosin rakkaudella asiaan puurrettiin, loppui ja perustaja ja muut osakkaat jäivät eläkkeelle, heille langetettiinkin "varmuuden vuoksi" ylimääräinen vero. Veroprosenttksi koitui lähemmäs 70%. Itse kerätystä eläkkeestä piti antaa valtiolle vielä enemmän kuin työssä puurtaessa. Murto-osa jäi omaan käteen.

Miltä mahtaa tuntua, tasa-arvoiseltako ehkä?

Koko työelämänsä yrittäjät olivat nurisematta maksaneet yhteiskunnallisen osuutensa, satoja ja satoja tuhansia euroja jokapäiväisistä ylitöistään, surreet vain sitä, etteivät voineet palkata enempää epävarmaa työväkeä. Epävarmaa siksi, että tuotanto oli suhdannesidonnaista eikä kenenkään kanssa voinut tehdä ikuista sitovaa sopimusta. Ei siis kannattanut ollenkaan rekrytoida, koska siitä olisi saattanut johtua koko firman riski - seurauksena tietysti jokaisen työntekijän riski. Tehtiin siis itse sitä jatkuvaa ylityötä. Asiat oli hoidettava, asiakkaat palveltava. Sekö oli työntekijän riistämistä?

Onko sitten jotenkin epäisänmaallista, että yrittäjä muutti maahan, jossa koki itsensä arvokkaaksi eikä halveksituksi = rikkaaksi, ja jossa pystyi nauttimaan elämäntyöstään ja saattoi kokea tehneensä jotain hyvääkin. Jossa ei haukuttaisi riistäjäksi ja yhteiskunnan palveluiden hyväksikäyttäjäksi (mihin palveluihin ei milloinkaan ollut oikeutettu varallisuutensa vuoksi) ja jossa ei rangaistu tehdystä (yli)työstä. Yrittäjä oli itse maksanut lastenhoitonsa, terveys- ja sairauskulunsa, vanhuksensa.
Oliko jotenkin tasa-arvoista, että itsensä elättänyttä, veroilla muille palveluita järjestänyttä, mutta ei koskaan niistä itse nauttinutta vain rangaistiin? 

Isänmaa on rakas, mutta miksi se vaatii uhrautumaan? Rankaisee, kun pitäisi palkita siitä, että on järjestänyt työtä ja elantoa sen kansalaisille. Vain siksi, että piti työstään ja halusi rakentaa maataan - rakensi ja antoi työtä toisillekin.



 

lauantai 16. syyskuuta 2017

North Korean little Fatty

I have  one big subject of wonder:

The world's powerlessness to guide the play of the North Korean roly-poly. How is it possible in this united world that one country / state can be totally isolated as North Korea now. The fatty ruler has received international basic education in a democratic country Switzerland, has seen European democratic life and probably likes it, but still acts like a brat.

And we feel stregthless.

Pohjois-Korean pikkupullukka ja demokratia

Mietin kahta asiaa:

1. Maailman voimattomuutta Pohjois-Korean pikkupullukan leikkien ohjaamiseksi. Kuinka on mahdollista tässä yhtenäisessä maailmassamme, että yksi maa/ valtio voi eristäytyä niin totaalisesti kuin Pohjois-Korea nyt. Pikkupullukka hallitsija on saanut kansainvälisen peruskoulutuksensa  demokraattisessa maassa Sveitsissä, nähnyt eurooppalaista elämänmenoa ja luultavasti pitää siitä, mutta silti toimii kuin kakara. 

2. Mietin Suomi-neidon demareiden jämähtämistä viime vuosisadalle, kun voisivat elää ajassa. Sosiaalidemokraatit saivat suuren tasa-arvouudistuksen aikaan VIIME VUOSISADAN ALUSSA, mutta nyt voisivat toimia samaan malliin kuin USA:n demokraatit. Erkaantua vasemmistosta ja muodostua omaksi puhtaaksi yleisdemokraattiseksi ryhmäksi. Niinhän vihreät ovat tehneet - joskin nyt selvästi vasemmistolaistumassa - ja huomatkaa, demarit, he MENESTYVÄT! Veivät teidän asemanne.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Mikä on totta?

Mikä on totta?

Poliisi ja kirjailija Pasi Lönn vastasi haastattelussaan em. kysymykseen  kollegaansa, kirjailija Harri Tapperia mukaillen:

" Satujen totuudet ovat pitävämpiä totuuksia maailmassa."

Isoäiti sanoi aikanaan lapsille, jotka alkoivat epäillä joulupukin olemassaoloa:

"Se on satu joka on kerran vuodessa totta."

Hyvin viisaasti sanottu. Olen toistanut saman sadun totuuden omille lapsilleni, ja he jatkavat perinnettä.

tiistai 29. elokuuta 2017

No Head of State will present condolences for Azerbaijani dead and wounded

My neighbour's Russian-born ladyfriend, who was studying in Finland, died for couple of weeks ago in Azerbaijan at the factory's sabotage. She was on vacation and riding nearby with her friend.
 
More than 60 wounded. That terrorism is happening there continuously. But Western media does not know or tell. We hear about the events through our acquaintances. As now heard the very sad neighbour.
Even though Turku's latest terrorist event is r-e-a-l-l-y sad, it feels a little bit confusing when the whole world presents its condolences.
 
No Head of State will present condolences for Azerbaijani dead and wounded.

-------------------
 

Naapurin Suomessa opiskellut venäläissyntyinen naisystävä kuoli pari viikkoa sitten Azerbaidzanissa tehdassabotaasissa. Oli ystävättärensä kanssa lomalla ja ratsastamassa lähellä. Yli 60 haavoittui.

Noita terrorisabotaaseja tapahtuu sielläpäin jatkuvasti. Mutta länsimedia ei tiedä tai kerro. Kuulemme tapahtumista vain tuttavien kautta. Kuten kuuli nyt hyvin surullinen naapurimies.

Vaikka Turun tapahtuma on t-o-d-e-l-l-a surullinen, tuntuu hiukan kornilta, kun koko maailma esittää surunvalittelujaan ja Turun tori täyttyy kynttilöistä ja kukkasista. Kaunista, ja osoittaa ihmisten - länsimaalaisten ihmisten - myötatunnon laatua.

Yksikään valtionpäämies ei esitä surunvalitteluja azerbaidzanissa kuolleille ja haavoittuneille.
 
 



torstai 11. toukokuuta 2017

Humanisti-eetikko Kari Uusikylän kirje Juha Sipilälle

 

Ärsyynnyin. Syy: emeritusprofessori Kari Uusikylän blogiteksti Juha Sipilästä ja SoTesta. Laitan tähän otteita blogitekstistä ja loppuun omat kommenttini, tietoni ja ajatukseni. Jos tahtoo lukea koko Uusikylän tekstin, se löytyy tästä https://kariuusikyla.com/…/kertokaa-terveiset-juha-sipilal…/.
"...
Pääministeri Sipilä! ...
Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. ...

Kolme miestä saivat juuri ilman julkista hakua ison johtajan paikat uusissa maakunnallisissa sote -osakeyhtiöissä, joille kunnat joutuvat luovuttamaan miljardien kiinteistöomaisuuden. ...

Poliittinen puhe on pelkkää fraasimaista talouspuhetta, täynnä linjauksia, tulokulmia, ison kuvan näkyjä, visioita ja strategioita. Varsinainen sisältö on ohutta. ...

Juha Sipilä! Hallituksenne on toteuttanut Sitran suosittelemaa ”ketterän konsernijohtamisen” mallia ensi hetkistään alkaen. ...
Lastensuojeluunkin pörssifirmat ovat tulossa, onhan valinnanvapaus nykypäivää. Jopa lastenneuvoloiden yksityistämistä pohditaan –salassa tietenkin...

Suomi on varakas maa. Koulujen talouden kurjistamista ei voi puolustella millään tekosyyllä eikä muita syyttelemällä. Röyhkeimmille ja ahneimmille vallan suojateille on avattu ketterästi tie miljonääreiksi. Me hyvin toimeentulevat keskiluokkaiset tuijotamme älylaitetta ja omaa napaamme ja kitisemme muutaman kympin tulonmenetyksestä. Avuttomat, köyhät, vanhat ja sairaat saavat selvitä miten haluavat, pääasia, että pysyvät poissa silmistämme.

Pääministeri Sipilä, teillä on kristillinen vakaumus. ...
Usko ilman rakkauden tekoja on pelkkää sanahelinää..."
------------------------------------------------------------------------------
Uusikylän tekstiä, monitahoisia, tosiaan keskiluokkaisia käsityksiä voisi kommentoida pitkästi (suuresti arvostamani Uusikylän AMMATILLISET ansiot ja eettinen ajattelu eivät tietenkään ole keskiluokkaisia), mutta totean vain, että on ikävä lukea professoriarvovallalla jaettuja argumentteja jotka eivät perustu tiedemiehelle ominaiseen analyyttiseen tahi empiiriseen tietoon, ja vahvistavat käsitystä(ni) siitä, että humanisti ei ymmärrä sittenkään elämän lainalaisuuksia, pelikokonaisuutta, jonka nimi on yhteiskunta, ihmisen koti - elämä. Elämä on kuin onkin peli, positiivisesti. Pelin säännöt on politiikka. Politiikka ei ole kirosana.

Miksi yksityinen on kirosana? Kuitenkin yhteiskunnassamme yksilön hyvinvointi on ylinnä. Miksi ihmiset eivät uskokaan demokratiaan, siihen että normit, lait ja asetukset tarkkailevat, ettei vääryyksiä tehdä? Onko käsitys sisäistynyt kansan geeneihin kyräilynä, epäilynä ja varmuuden vuoksi kiellettynä? Onko se jäännettä ajalta, jolloin toiminnalla ei ollut kontrollia, joka demokraattisessa yhteiskunnassa on? SOTE on nyt kirosana. Vaikka kontrollia lisätään oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.
Onko tosiaan niin, että vasemmistopuolueet - tai "epäpoliittiset" humanistit - eivät tahdo oikeasti pienilompakkoisen yksilön, jonka etua ne ovat vaalivinaan, voivan päästä nopeaan hoitoon? Vedotaan, että syrjäkylän mummo ei voi kuitenkaan valita. Voiko nyt ollessaan julkisen varassa siellä periferiassa? Ihmeellistä logiikkaa ja visiointia!

On todella ikävä lukea kommentteja Sipilän uskonnollisuudesta, kun ei tiedetä, mitä kaikkea hän ja hänen perheensä vakaumuksensa pohjalta tekee. Sipilöiden säätiö on auttanut kymmeniä syvään ahdinkoon joutuneita, yhteiskunnan rakentamiseksi innovaationsa ja innostuksensa antaneita perheitä nousemaan katastrofin suosta. Perheitä, joita valtio saati pankit eivät ole auttaneet.
Sipilällä on hallussaan käsitys molemmista elementeistä: henki ja leipä, ja hän näkee, että ne voidaan yhdistää.
Onko kristillisyydestämme peräisin se, että Raamatun työteliäs Martta oli halveksittu, vain Marian taivashenkisyys arvostettu? Humanisti muistuttaa, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Hyvin tärkeää, mutta leipäkin pitää muistaa, ja se, kuka sen humanistillekin järjestää. Pääasia tuntuu olevan, että palkka juoksee ja palvelut pelaavat. Että on Maria. Kukaan ei saa olla Martta, häntä rangaistaan.

Yhteiskunnassamme on paljon tyhjää, jota voidaan tiivistää, ja siten auttaa hyvinvoinnin kehitystä myös vähäisempien hyväksi. Myös koulutuksessa. Ja meillä on kontrolli ja normit. Eivät normit ole pahasta, ja kontrolli hoituu sekä normeilla että laeilla ja asetuksilla, joskin niitä on jo yllin kyllin, jopa ahdingon aiheuttajiksi. Niitä voi kehittää, kuten ollaan tekemässä.
Luultavasti humanisti ei tätä ymmärtänyt. (Minäkin olen humanisti, koulutukseltani ja ajatuksiltani, mutta olen tietoinen siitä toisestakin puolesta).



 


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pipopäämiehet

Miksi miehillä on AINA se inhottava lippis tai pipo päässä! - ruokapöydässäkin? Onko niillä kaikilla kalju, ja miksi sitä pitää peittää? Pitäisi kunnioittaa edes pöytäseurassa olevia vanhoja herroja joille on automaatti huoneessa ja ainakin pöydässä ottaa lakki pois Minultakin menee ruokahalu siinä seurassa.
Tavat kunniaan, olkaa hyvät!

Minun erityisoppilaillani, murkkupojilla piti olla lippis aina päässä, ja annoin olla, paitsi ruokaillessa, koska se oli niiden turvapipo. Mutta se oli ihan eri asia. Se piti ymmärtää, siitä kyllä keskusteltiin, ja kerroin tapakulttuurista - jos jäi vaikka alitajuntaan.
Kotona voidaan kyllä neuvoa. Näyttää siltä, että sukupolvi on jo menetetty.

Miten hienoja ohjelmia Ville Haapasalon kanssa on tehty maailmalla, mutta kyllä elin myötähäpeässä, kun hän vieraili ja haastatteli vanhaa venäläistä veteraania, joka oli puheutunut ohjelmaa varten parhaaseen pukuunsa ja laittanut kaikki prenikkansa rintaansa, ja Villellä oli se musta kulahtanut pipo, puolisääreen ulottuvat shortsit ja croksit. Tosi loukkaavaa sitä herraa kohtaan. Ihme, että Ville otti pipon pois päästään uidessa! Kas, sinne se olisi sopinutkin!

Taas koulu kunniaan, jos ja kun vanhemmat eivät tiedosta, tajua, tiedä, jos ja kun heitäkään ei ole tapakasvatettu.
 


lauantai 6. toukokuuta 2017

Vankeinhoito - Elinkautinen

Yle Areenassa vielä dokumentti Elinkautinen. Pistää miettimään, onko järkeä sulkea ihminen koko elämäksi yhdestä, päihdyksissä tehdystä rikoksesta vankilaan perusteena se teko, ei ollenkaan sen ihmisen kasvu ja kehitys ja osoitettu yhteiskuntakelpoisuus. Sdkin tässä kerrotussa Henkan tapauksessa oli vain yhden järkevän virkailijan ymmärryksen js sisukkuuden ansiota; että Henkka pääsi avovankilaan, kouluttautumaan ja toteuttamaan luovuuttaan ja rakentavaa älyään. Vapauttaa ei pitäisi niitä, jotka eivät muutu ja ovat sairaasti luonteeltaan rikollisia. Niitä kuitenkin vapautetaan rikosnimikkeen perusteella, vaikka ovat vapaudessa vaarallisia. Taistelisin mielelläni noiden Henkkojen puolesta. 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Populismin paradoksia: köyhä kansa valitsee kapitalistin johtajakseen

Jotain on pielessä: esimerkit Ranskasta ja USAsta: köyhin väestö äänestää äärikapitalistia (äärioikeistoa) ; Le Pen ja Mr. Trump. Johtopäätös: ihmisten enemmistö on ihan apukoulutasoista ( vanha, mutta niin hyvä termi, en pyydä anteeksi), menee halpaan ja uskoo kaiken kuulemansa, kun näkee joulupukin tai luulee jumalaksi.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Oivallus oppositiosta

Oivallus on elämän eliksiiriä.

Niin kauan kuin kykenet oivaltamaan uusia asioita, olet elossa.
Niin kuvittelen nyt, kun olen vanha, mutta saan edelleen uusia oivalluksia! Ne ovat elämässä melkein parasta. Voi kokea olevansa voimissaan!

Kuten tänä aamuna kuunneltuani ikuista SOTE-keskustelua ja opposition ikuista joka asian vastustusta .

Oppositio pitää hallinnossa olla, se on selvä. Ellei oppositiota ole, ei ole demokratiaakaan.

Mutta opposition tehtävä tuoda kriittisesti esiin hallituksesta poikkeavia näkemyksiä on parhaimmillaan sitä, että se tuo uusia esityksiä asioiden hoitamiseksi. Kritiikki vaikuttaa vain ollessaan rakentavaa. Pelkkä arvostelu on tyhjien tynnyrien kolinaa. Sen osaavat kaikki, etenkin ne tyhmimmät.

Meillä tuntuu useimmiten siltä, että oppositio kokee tehtäväkseen ainoastaan vastustaa ja vasta sitten kritisoida. (Ainakin vasemmiston ollessa opponeeraamassa. He rääpivät eniten - useimmiten vain rääpivät.)

Aamulla oivalsin mielestäni yhden uuden totuuden suomalaisen opposition käyttäytymisen perusteista. Esimerkkinä  erinomainen on SOTE-suunnitelma:

oppositiopuolueet hätääntyvät , kun on vaara, etteivät ne SAAKAAN KUNNIAA uudistuksesta!

Toisin sanoen:
pitää vastustaa, jotta suunnitelma ja sen ratkaisu jäisi pöydälle, ja tulevaisuudessa, kun olisi todennäköistä olla hallitusasemassa  (koska kansahan on aina tyytymätön ja äänestää seuraavissa vaaleissa joka tapauksessa hallitusta vastaan) voisi SAADA KUNNIAN suunnitelman toteuttamisesta!
Kun edellinen hallitus olisi sen huolella valmistellut!

NIIN SE VAIN ON!

 

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Sinullakin ulkohuussi kerrostalossa

Sinullakin ulkohuussi kerrostalossa

Lemmikit
www.vapaalla.net

Ihmiset saavat paljon hienoa valistusta lemmikin ottamisesta ja siihen liittyvästä vastuusta. Hyvä. Puhutaan kovasti ruokailusta, terveyden- ja sairaanhoidosta, mutta eipä juuri tämän nisäkkään kehon muista tarpeista.

Jos otat koiran kerrostaloon, sen on sama kuin jos sinulla olisi ulkohuussi. Sinulla on sisävessa, johon pääset aina heti, kun on tarvis. Pääseekö koirasi? Varsinkin, jos asut kymmenennessä kerroksessa tai vaikkapa kolmannessa eikä talossa ole hissiä.

Mietipä, miltä tuntuu, kun aamulla joudut odottamaan tunnin, pari, pissalle päästäksesi. Muistatko, miltä tuntuu liian pitkä pidättely? Entäpä, kun vatsasi on löysä etkä pääsekään heti vessaan?
Koirallesi on opetettu - ja eläin tahtoo luonnostaa, että sisälle pesään (=kotiin, asumukseen) ei asioita tehdä.

Koiran keho ei ole kone, kuten ei sinunkaan kehosi ole.

Silti koirasi kehon pitää toimia kolmesti päivässä (standardi) tai silloin, kun sinä viitsit lähteä ulos. Mitäpä, jos asut kymmenennessä kerroksessa ja sinullakin olisi vain ulkohuussi? Tai vaikka kolmannessa hissittömässä talossa?

Mietipä tätä enne kuin säälit mökin mummoa, joka asuu sisävessattomassa mökissä maalla tai kun olet ottamassa kerrostaloasuntoosi koiraa lemmikiksi. Tilanteesi tulee olemaan sama kuin mökin mummolla. Pahempi, riippuen allasi olevien asuinkerrosten lukumäärästä.




 

Putin meets Le Pen - Russia´s smart plan to break down Europe


 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Oikeusvaltioko suojelee oikeudenmukaisesti - ketä?

"Oikeusvaltio on se, jota hallitaan lakien mukaan ja jossa kansalaiset ovat suojassa viranomaisten mielivallalta". 
 Laitkin voivat olla monenlaiset. 

Onko Amerikan Yhdysvallat nyt sellainen - onko koskaan ollutkaan? Vrt. aseenkantolupa jne. OnkoTurkki oikeusvaltio, jos perustuslaki uudistetaan niin, että diktatuuri vahvistuu - kansalaisia kohdellaan toki silloinkin lakien "suojan" mukaisesti (ketä suojellaan?)
No, voidaanhan kysyä myös, onko meidän länsimainen oikeusvaltiokäsityksemme oikeudenmukainen - jokaista kansalaista/ihmistä kohtaan. Siispä: onko määritelmä oikeusvaltiosta tulkitsematon, absoluuttinen,

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Oikeustaju siirtyy geeneissä

Hyvä, että kansan oikeustajua tutkitaan.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/01/26/tutkija-kansan-oikeustajuun-pitaa-suhtautua-varauksella

Miksi oikeustaju on eri kansoilla ja uskontokunnilla ja poliittisessa ajattelussa niin erilainen, on pakko tulla johtopäätelmään, että oikeustaju ei ole absoluuttinen, myötäsyntyinen, vaan ympäristön vaikuttama inhimillinen ominaisuus. olen miettinyt, miksi esim. poliittinen kanta pysyy suvun sisällä samana, vaikka ympärillä oleva yhteiskunta, koko maailman olisi tehnyt sadan vuoden takaisesta yhteiskuntajärjestyksestä täyskäännöksen, vaatisi uudenlaista oikeustajua. 
Perheen oikeustajun on pitänyt siirtyä ja iskostua geeneihin! 
Eivätkö geenitkin kehity ja muunnu? Jos isketään syntymästä saakka ja jo ennen sitä tietynlainen maailmankuva, se vakiintuu ajattelutoimintaan. Perheiden, sukujen "periytyvä" oikeustaju pitäisi ottaa huomioon tutkimuksissa.  Se voi muuttua nuoruuden kapinan myötä vastakkaiseksi perheen käsityksistä, mutta useimmiten palautuu suvun linjalle iän karttuessa. Jos lapsi on saanut kasvaa monipuolisten vaikutteiden alaisuudessa, saanut luvan koska esim- uskonnollisia tai poliittisia pikku kokemuksia naapurin lasten kanssa jne, hänellä on edellytykset muodostaa omat käsityksensä. Perheen maailmankuva ja eettiset periaatteet, elämänkatsomus kuitenkin pysyy taustalla punaisena lankana, mutta hän voi muodostaakin oman oikeudentajunsa ja uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksensa poikkeavasti. Mutta jos hän elää tiukassa suljetussa perheyhteisössä, hän toistaa suvun ajattelutavan suoraviivaisesti. 
Ylpeästi lausuttu toteamus: "Olen sosiaalidemokraatti/kokoomuslainen/lestadiolainen/ jehovantodistaja/ helluntailainen jne kolmannessa polvessa" ei mielestäni olekaan ansio, vaan huolestuttavampi ilmiö. Itse olen saanut osallistua vapaakirkkolaisten ja helluntailaisten pyhäkouluun kirkon evl pyhäkoulun (perheen kirkkouskovainen linja) lisäksi, naapurin lasten kanssa kommunistien vappukulkueeseen (perheeni porvarillinen), ties mitä, ja nyt olen suvaitsevainen globaalisti ajatteleva liberaali sekä poliittisesti että uskonnollisesti. Mitä minun geeneihini on kiinnittynyt? Kriittinen elämänkatsomus, luulisin.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Kuluttamisen paradoksi

 Ajatuksia herättävä juttu.
 "Elinkeinojen pitäisi elättää ihmisiä eikä ihmisten elinkeinoja"

Mutta Siltalakin toistaa mantran kulutuksesta: "...kulutuskysyntä heikkenee eikä raha kierrä..."
En ole koskaan ymmärtänyt paradoksia, jonka mukaan talous toimii vain kulutusta ylläpitämällä ja lisäämällä, mutta toisaalta kuluttaminen on enimmäkseen tarpeettomien tavaroitten hankkimista ja juuri sitä, mikä heikentää maapallon elinehtoja, tuottaa jätettä, tuhoaa luontoa ja tuhlailee luonnovaroja. Ihminen pärjää ihan mukavasti käyttämättä palautumatonta jätettä tuottavia tuotteita.           
Siltala: "Johto voisi pitää hetken ajan seiniä paikallaan niin, että työntekijät voivat asemansa puolustamisen sijasta tehdä ydintyötään ja saada kokea sen palkitsevan. Silloin ei tarvita enempää hengennostatusta. Win-win –tilanne on siinä." Tämä pitää paikkansa taatusti, mutta eikö nykyaikainen johto teekin niin? Ainakin omista kokemuksistani katsoen.

maanantai 6. helmikuuta 2017

Suvusta, omista juurista erottaminen on rikos.

Tätä esipuhetta seuraavan asian kerroin lohdutuksena N:lle, joka hoiti perheettömänä, siis ainoana, jolla oli aikaa, tätinsä hautaan. Ja kuinka ollakaan, kohta tädin kuoleman jälkeen koko kiireinen, kristittyjen esikuvana toimiva hyvien kauppojen jälkeen rukous- ja kiitosseuroja pitävä suku alkoi vainota ja syytellä, että N oli käyttänyt tädin rahat. Varmaan olikin, koska olihan vanhan tädin pitänyt elää ja sairastella, mikä ei ole missään ilmaista. Tuo rukoilevainen, erittäin varakas suku ei toki niitä rahoja tarvinnut, ei myöskään N. Mutta löytyi jokin trauma, josta tuli periaate. Suku katkaisi suhteet totaalisesti tähän lastensa nuorempaan tätiin, jolle veljen lapset olivat rakkaita ja tärkeitä, ja joille hänkin oli ollut tärkeä. Sitten rukoilevainen, varakas velikin kuoli. N lähetti adressin ja otti osaa. Hautajaisiin ei kutsuttu, kuten ei myöskään aikanaan ollut kutsuttu oman äidin hautajaisiin.

 N kertoi avoimesti tarinaansa, jotta löytyisi vertaisia. Hän epäili, että niitä olisi vähän. Että kukaan viisas ihminen ja perhe ei hylkäisi jäsentään selvittämättä ja selittämättä tai selvitystä pyytämättä. Että veri olisi sakeaa ja asia voitaisiin puida ja ilma puhdistaa. N ihmetteli, oliko hän outo harvinaisuus.

Ja minä vastasin:

N kulta, olet väärässä vain siinä, että luulet kaltaisiasi olevan vähän. Tämä maa on niitä täynnänsä! Minulle tulee juuri nyt mieleen lähes kymmenen ihan subjektiivista tuttua ja sukulaista. Ainakin kaikissa tietämissäni on kysymys perintöriidoista, ahneudesta, jostain lapsuudessa koetusta vääryydestä, jonka syytä ei ole selvitetty, ja ihan suoranaisesta typeryydestä. Parissa tietämässäni jutussa on hullu ei-kaikkea-huomioonottava ja aikansa elänyt laki saanut aikaan hirveät riidat. Lain avullakin voidaan sekä lyödä että harjoittaa vääryyttä. Eipä uskoisi, mutta niin on. Lait kulkevat aika usein muuttuvan ajan jäljessä. Ja ihminen on niin pieni, kaksinaismoraalinen ja epäjohdonmukainen - itsekäs. "Minä minä..." 
Isovanhempien kieltäminen lapsilta pitäisi olla rangaistava teko. He, kuten myös tädit ja sedät ja enot ovat usein tärkein turva ja ohjaava ihminen. Perinteiden jatkaja. Ajattelen omaa onneani, kun on ollut niitä kaikkia minulle, yksinhuoltajan ainoalle lapselle. 
Kun ei tiedä historiaansa, ei osaa arvioida aikaansakaan. Itsekkyydessään varsinkin eronneet vanhemmat tekevät lapsille todella pahan teon kieltäessään kontaktit, sisaruksiin, vanhempiin tai isovanhempiin. Sukuun. Jokainen kaipaa juuriaan ja niissä on vahvuus. 

Jehovan todistajat kieltäytyvät aseista ja selittävät, etteivät tahdo sotia. He eivät tahdo myöskään juoda verta. Silti he hylkäävät oman lapsensa, joka eroaa seurakunnasta. Koneistosta, järjestelmästä. Isovanhemmat eivät tahdo tuntea lapsenlapsiaan, koska ne ovatkin saatanan jälkeläisiä.  Ei heidän. He ilmoittavat, ettei heillä ole tätä lasta eikä hänen lapsiaan. On vain häpeä. Se ja seurakunta ovat tärkeämmät kuin oma veri. Saman talon roskiksella ei tervehditä, kadulla vaihdetaan puolta. 

Mutta eikö oman jälkeläisen hylkääminen ole pahempaa kuin fyysinen sota? Hylkääjä juo lapsensa verta. Missä se saatana luuraakaan...

perjantai 3. helmikuuta 2017

Vakuutusta ei saa yli kuusikymppisenä

Minut houkuteltiin tekemään terveysselvitys uudistettavaa 100-vuotiaaksi asti ulottuvaa vakuutusta varten. Vastailin kysymyksiin tunnollisesti, mikä oli helppoa, koska en ole sairas, en syö minkään valtakunnan lääkkeitä, olen siis perusterve. Ihanteellinen vakuutettava? Vastaus: vakuutukseni on evätty! Mikä vikana? Ikäpä tietysti! Mies, jolla on salkullinen lääkkeitä ja joka on käynyt läpi isot korjaukset ja ollut sairaalassa kuukausia vakavan sairastumisen vuoksi (parantunut), sai uudistettua kuitenkin vakuutuksensa "ehdollisesti". Minä en mitenkään. Kaipa ne tuumivat, että koska olen nyt terve, kaikki korvattavat rempat ovat edessäpäin.

Kaksoiskansalaisuutta voi käyttää vilpillisesti hyväksi

Tiedän kaverin, joka sai vuosikausia sekä Suomesta että Australiasta työttömyyskorvausta. Matkusteli sopivasti maiden väliä, asui Suomessa tarpeellisen ajan suvun saunakamarissa, Ausseissa on komea talo. Puoli vuotta siellä, puoli vuotta täällä, kumpikaan maa ei hoksannut. Kannattaisikohan tutkia ja ottaa vilpillisen hyväksikäytön estäminen mukaan lainsäädäntöön?

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Racial discrimination equal to apartheid

Trump racial discrimination equal to apartheid.

Apartheid is (I don´t say was) the most odious thing I know.

I am watching America's apartheid history. The same is happening again.
The Trump activity in racial discrimination is quite equal.

American people should remind each other in their each phrase, that black people built, Mexicans maintain the American dream. American people should remind each others, that black people were imported by force, they did not come voluntarily. 

Who built the American dream through their work - black people imported from Africa. 
Who maintain the American dream - Mexican people - neighbours.

The history repeats itself, true. Because a human being does not seem to change. Should.

tiistai 10. tammikuuta 2017

Koiralemmikki ihmisen tarpeiden mukaan ohjelmoitu yksinäinen vanki


Miljoonat lemmikkikoirat heräävät juuri nyt. Kymmenennessä kerroksessa, kahdennessatoista, viidennessä. Sinulla on kiire vessaan, kiusallista, se on varattu. Lapset jonossa. mies, sinä viimeisenä.

SUVAITSEVAISUUS

Minut  on kasvatettu liberaalisti, täysin suvaitsevaksi, erilaisuutta arvostavaksi. Äidin, yksinhuoltajan periaatteena oli se, että jokaisel...