VERKKOKAUPPA LISÄNNYT REKKOJEN MÄÄRÄÄ MAANTIELLÄ

Heti haluan huomauttaa, että en tahdo mollata rekkayrittäjiä, tärkeää ja vaativaa yritteliäisyyttä, mutta jotain on pielessä.

Perheemme on sahannut yksin ja erikseen 40 vuoden ajan Helsinki-Keski-Suomi akselilla, ja liikennemäärien ero on valtava. Tulin muutama päivä sitten Espoosta Äänekoskelle, valitsin tiistai-iltapäivän kuvitellen, että rekkaliikenne olisi vähäisempää kuin maanantaina. Tyrmistys oli melkoinen, sillä en ole parin miljoonan ajokilometrini aikana moista kokenut: nelostie oli täynnä rekkoja, edessä ja takana ja vastaantulevalla kaistalla. Komeasti valaistuja kuin joulukuuset myös, pimeässä ja sumuisessa lumikelissä vähän hankaloitti ajoa. Lisäksi nykyiset rekat ajavat lujaa, perässäni seurasi Lahti-Jyväskylä välillä yksi hännässä kiinni, vaikka ajoin koko ajan 10 ylinopeutta. Kuskilla oli tietysti kiire kotiin, ajoi todennäköisesti tyhjänä, koska ylämäetkään eivät juuri karkottaneet sitä. Nelostie on melko hankala ohitustilanteissa, keskikaistalla on aita ja ohituskaistoja vähän.

Paradoksi koko asiassa on se, että ilmaston muutoksesta ollaan huolissaan ja autoilua yritetään vähentää ja poistaa päästöjä, mutta verkkokaupan myötä pysyvät kivijalkakaupat kivijalkakaupat kuolevat, konkurssit lisääntyvät. Verkkokauppa on kaiketi suurin syy, kiinakauppa kukoistaa, ihmiset eivät ajattele. Rekkaliikenne kuljettaessaan tavaralaatikoita jopa suoraan ihmisten koteihin lisääntyy räjähdysmäisesti. Siltä äskettäin nelostiellä vaikutti. En ole moista vielä neljänkymmenen vuoden ja parin miljoonan kilometrin ajomatkoilla kokenut.

Pitäisikö olla huolissaan?

Diplomatia ei ole kaveruutta ja päinvastoin

 Lainaan aluksi tähän ajankohtaisen somekeskustelun, jonka mm Markku Piri, taiteilija, moniosaaja, intellektuelli, aloitti. Loistava kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi esitti rohkean puheenvuoron, joka on mahdollista vain täällä kaukana. Miksikö, lyhyt selitys lopuksi.

Suora lainaus Pirin postauksesta tässä:

”TÄRKEÄ PUHEENVUORO
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. Ohjelman ensimmäinen 17 minuuttia on täyttä asiaa.
Hän viittaa tRumpiin hulluna kuninkaana kuin Ranskan aurinkokuningas: "Minä Olen Valtio". Ja että Euroopan on ryhdistäydyttävä, koska tämän hullun suunnitelma vallan kolmijaossa (USA, Venäjä, Kiina) on saattaa Eurooppa USA:n vasallivaltioiksi.
- tRump on tietysti se maski tai kaaoksen pölypilvi, jonka suojassa miljardööriäijät vetelevät naruista aivan Project 2025 käsikirjan mukaan.
Olisi hyvä, että YLE tekstittäisi sen myös englanniksi ajatellen kansainvälistä jakoa. ”

Ajattelen täsmälleen samoin kuin molemmat herrat. Koko järkevä maailma on Koskenniemen kanssa samaa mieltä,

Kuitenkin somekeskustelu alkoi rönsyillä moneen suuntaan kuten aina, ja jotenkin intellektuellina itseään pitävät arvottavat nykyisen presidenttimme golfaamista pähkähullun rapakontakaisen narsistipresidentin kanssa mielistelynä.

Eivätkö arvostelijat ymmärrä, mikä on kaveerauksen ja diplomatian ero. Siinä ei paljon eroa ole, jos sen hyvin hallitsee. Tai on. Järkevä (intellektuelli?) ymmärtää myös, että valtaansa käyttävää pähkähullua ei voi kritisoida päin naamaa. Hän ottaa heti herneen nenäänsä, suuttuu ja "näyttää", kuka käskee. Etteivätkö sodatkin aika usein syty siitä näyttämisestä? Mutta jos viisaampi osaa vetää oikeista, "kivoista" naruista, saatetaan päästä suotuisiin tavoitteisiin. Se on diplomatiaa, jota voi toteuttaa vaikkapa golfaamalla. Muinoin sitä meilläkin toteutettiin paljon saunomalla... Saattoi pieni maamme pelastua monesta niillä lauteilla.

Täällä, tarpeeksi kaukana voimme sanoa suorat sanat, mutta sanotaanpa ne saleissa tai golfkentillä, nyrkkiä tulee, ei neuvottelua saati sopua. Toki Eurooppa on hämillään eikä löydä suoran vaikuttamisen keinoja ja pelkää juuri tuota herkkää narsistin nenää, tietää seuraukset. Meidän pressamme on kyllä keksinyt keinot. Annetaan hänen käyttää taitavaa diplomatiaansa. Luottaisin häneen. Ei kannattaisi mollata eikä pyytää katsomaan peiliin, kuten eräs toimittaja teki jokin päivä sitten.