Näe lapsen hätä
Laitan tähän kolumnini lapsen hädästä, ilmestynyt tänään SisäSuomen lehdessä(Keskisuomalainen)
Kerronpa yhden opettajantyöhöni suuresti vaikuttaneen jutun koulusta. Asia on tärkeä juuri nyt.
Kolmasluokkalainen poika juoksi maanantaina ruokajonossa ensimmäiseksi. Järjestystä rakastava opettaja moitti ankarasti etuilusta. Poika purskahti itkuun. Lopulta selvisi, että yksinhuoltajaäiti oli lähtenyt perjantaina miesystävän kanssa risteilylle, poika jäi yksin kotiin. Jääkaappi oli tyhjä. Poika oli käynyt naapureissa leikkimässä, odottanut olkkarissa, kun perhe aterioi. Kukaan ei pyytänyt syömään. Koko viikonlopun poika oli nähnyt nälkää. Maanantaina hän sai siitä koulussa nuhteet.
Nyt on kodeissa monenlaista ahdistusta. Myös siksi, että ravintolat ovat kiinni. Alkoholisoituneet vanhemmat juovat kotona. Lapsi joutuu kokemaan kokopäiväistä jännitystä, kun ei edes kouluaikaa voi hengähtää. Koulu on monelle vaikeissa oloissa elävälle lapselle turvapaikka. Siellä on kaverit, joiden seurassa paha unohtuu, siellä voi olla ainoa luotettava aikuinen. Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista ilmoittamaan lapsen hädästä. Opettaja on viranomainen, jonka pitää tukea, ymmärtää ja puuttua, jos on tarpeen. Kasvatusvastuu on kodin ja koulun yhteinen.
Naapurit ovat myös vastuussa. Niin lapsista kuin vanhuksista tai muuten heikommassa asemassa olevista lähimmäisistään. Etenkin lapsista, joilta ei voi odottaa, että kykenisivät puolustautumaan, jos heitä kaltoin kohdellaan.
Minun toivomukseni on: pitäkää, ystävät hyvät, silmänne auki ja koettakaa huomioida naapurinkin lapset, sillä heillä voi olla hätä. Pyytäkää pöytään, jos joku uskaltautuu tänä aikanakin teille leikkimään. Tai viekää evästä leikkipaikalle. Kyselkää naapurin vointia. Lapsenkin – joka kyllä aina sanoo voivansa hyvin. Mutta pidentäkää tuntosarvianne, nähkää syvemmälle. Lapsi ei voi odottaa. Kuten Gabriela Mistral, Nobel-palkittu runoilija sanoo: ”Hänen nimensä on Tänään”.
------------
(”Monet asiat, joita haluamme, voivat odottaa. Lapsi ei voi. Hänen ruumiinsa ja aistinsa kehittyvät koko ajan. Hänelle me emme voi sanoa: huomenna, Hänen nimensä on tänään.” Gabriela Mistral, kirjallisuuden Nobel 1945)
