Tämä oli odotettavissa.
Turkistuottajat suuttuivat, kun siitoseläimiä on jo lähdetty kuljettamaan Kiinaan. Missä ovat eläinten puolustajat, eläinsuojelujärjestöt?
Eläinsuojelujärjestöt johtivat osaltaan tähän, kun lähtökohtana on ollut turkistarhaajien ahdinkoon jouduttaminen ja tarhauksen lopettaminen. Jos olisi kehitetty oloja, vaadittu tuotantoeläimille luonnonmukaisempaa kohtelua ja pidetty ammatinharjoittaminen sallittuna, tätä ei olisi tapahtunut. Joku ahdinkoon ajettu tarhaaja ehkä myi laitoksensa kiinalaisille, ja tässä ollaan. Tiedämme, miten Kiinassa kohdellaan eläimiä, lemmikkejäkin. Kohtelu on brutaalia, esineellistettyä. Voisin sanoa, että halveksin, mutta ehkä lähinnä säälin turisteja, jotka matkaavat kyseiseen maahan – myös muihin samanlaisiin Aasian maihin – koska he eivät näe. Noissa maissa ihminen on keskiössä, kaikki muu luonto valjastetaan palvelemaan sen mukavuutta, jota hyvinvoinniksikin kuvitellaan.
Kiinalaiset ovat hyvin älykkäitä, ovat aina olleet. Ruutikin keksittiin siellä päin. Heillä on tarve olla ensimmäisiä, varsinkin kaupankäynnissä, ja ovat onnistuneet aika hyvin. Nykyisin he ovelasti ostavat lännestä sen tuotannon, mitä sitten itse ryhtyvät kehittämään ja myyvät omanaan. Niin kävi Volvon, nyt käy turkisteollisuuden. Teollisuudesta on kysymys. Suurteollisuudesta. Suomessa kehitettyjä eläimiä ryhdytään kuljettamaan toiselle puolelle maapalloa ja tuottamaan sitten aivan toisessa mittakaavassa, kun on täällä pikkuisessa Suomessa tehty. Maailmalla ostetaan ja käytetään takuuvarmasti edelleen turkiksia. Me kuvittelimme parantavamme maailman lopettamalla pikku maassamme tuotannon. Eurooppa kokonaisuudessaan on pieni hurskasten hyvistelevien pesä, maailma on paljon suurempi. Keinojenkin pitäisi olla toiset. Mustavalkoisilla paikallisilla vaatimuksilla edistystä ei ole saatu aikaan. Kehitystä el’äinten oloissa on toki tapahtunut, vaikka siitä ei niinkään ole oltu kiinnostuneita, koska kehittämisen on peittänyt koko tuotantoalan lakkautusvaatimus. Turkiseläin, juuri se on kärsinyt eniten. Myös sen vuoksi, että tarhaaja on asetettu ahdinkoon, jossa hän ei mitenkään motivoidu eikä selviydy kehittymään.
Me olisimme voineet näyttää mallia koko maailmalle, kuinka tuotantoeläimiä kohdellaan, nyt kaikki vesittyy. Kiinalaiset ovat oppineet hyvien eläinyksilöiden tuotantomenetelmät tarhaomistuksensa kautta, nyt he voivat siirtyä suurempaan. Tietotaito on varastettu. Eläimet joutuvat suuren turkisteollisuuden siemeneksi. Siinä meille mainetta maailmalla! Eläinsuojelusta ei häivääkään.
Kuka myi kiinalaisille kettutarhan, kuka antoi luvan kiinalaisille toimia maassamme tarhaajina? Me sinisilmäiset typerykset!
Mallina voisimme hyvin toimia. Meistä otetaan Kiinassa peruskoulutuksen mallia, sadat rehtorit ovat tulleet jo vuosikausia perehtymään järjestelmäämme ja kouluttautumaan itse. Ei ole tarvinnut ujuttaa opettajia saati oppilaita malliksi!
Tunnen tyrmistystä sinisilmäisyydestämme. Me typerät hurskastelijat.
Haloo nyt kaikki eläinsuojelujärjestöt! Lusikka kauniiseen käteen, näyttäkää kyntenne nyt tässä älkääkä tuhratko yksilöpolitiikassa ("vain anarkisti käyttää turkiksia" - ei auta)! Ei turkistuotantoon yhtään siitoseläintä Suomesta!
