Oivallus on elämän eliksiiriä.
Niin kauan kuin kykenet oivaltamaan uusia asioita, olet elossa.
Niin kuvittelen nyt, kun olen vanha, mutta saan edelleen uusia oivalluksia! Ne ovat elämässä melkein parasta. Voi kokea olevansa voimissaan!
Kuten tänä aamuna kuunneltuani ikuista SOTE-keskustelua ja opposition ikuista joka asian vastustusta .
Oppositio pitää hallinnossa olla, se on selvä. Ellei oppositiota ole, ei ole demokratiaakaan.
Mutta opposition tehtävä tuoda kriittisesti esiin hallituksesta poikkeavia näkemyksiä on parhaimmillaan sitä, että se tuo uusia esityksiä asioiden hoitamiseksi. Kritiikki vaikuttaa vain ollessaan rakentavaa. Pelkkä arvostelu on tyhjien tynnyrien kolinaa. Sen osaavat kaikki, etenkin ne tyhmimmät.
Meillä tuntuu useimmiten siltä, että oppositio kokee tehtäväkseen ainoastaan vastustaa ja vasta sitten kritisoida. (Ainakin vasemmiston ollessa opponeeraamassa. He rääpivät eniten - useimmiten vain rääpivät.)
Aamulla oivalsin mielestäni yhden uuden totuuden suomalaisen opposition käyttäytymisen perusteista. Esimerkkinä erinomainen on SOTE-suunnitelma:
oppositiopuolueet hätääntyvät , kun on vaara, etteivät ne SAAKAAN KUNNIAA uudistuksesta!
Toisin sanoen:
pitää vastustaa, jotta suunnitelma ja sen ratkaisu jäisi pöydälle, ja tulevaisuudessa, kun olisi todennäköistä olla hallitusasemassa (koska kansahan on aina tyytymätön ja äänestää seuraavissa vaaleissa joka tapauksessa hallitusta vastaan) voisi SAADA KUNNIAN suunnitelman toteuttamisesta!
Kun edellinen hallitus olisi sen huolella valmistellut!
NIIN SE VAIN ON!
Niin kauan kuin kykenet oivaltamaan uusia asioita, olet elossa.
Niin kuvittelen nyt, kun olen vanha, mutta saan edelleen uusia oivalluksia! Ne ovat elämässä melkein parasta. Voi kokea olevansa voimissaan!
Kuten tänä aamuna kuunneltuani ikuista SOTE-keskustelua ja opposition ikuista joka asian vastustusta .
Oppositio pitää hallinnossa olla, se on selvä. Ellei oppositiota ole, ei ole demokratiaakaan.
Mutta opposition tehtävä tuoda kriittisesti esiin hallituksesta poikkeavia näkemyksiä on parhaimmillaan sitä, että se tuo uusia esityksiä asioiden hoitamiseksi. Kritiikki vaikuttaa vain ollessaan rakentavaa. Pelkkä arvostelu on tyhjien tynnyrien kolinaa. Sen osaavat kaikki, etenkin ne tyhmimmät.
Meillä tuntuu useimmiten siltä, että oppositio kokee tehtäväkseen ainoastaan vastustaa ja vasta sitten kritisoida. (Ainakin vasemmiston ollessa opponeeraamassa. He rääpivät eniten - useimmiten vain rääpivät.)
Aamulla oivalsin mielestäni yhden uuden totuuden suomalaisen opposition käyttäytymisen perusteista. Esimerkkinä erinomainen on SOTE-suunnitelma:
oppositiopuolueet hätääntyvät , kun on vaara, etteivät ne SAAKAAN KUNNIAA uudistuksesta!
Toisin sanoen:
pitää vastustaa, jotta suunnitelma ja sen ratkaisu jäisi pöydälle, ja tulevaisuudessa, kun olisi todennäköistä olla hallitusasemassa (koska kansahan on aina tyytymätön ja äänestää seuraavissa vaaleissa joka tapauksessa hallitusta vastaan) voisi SAADA KUNNIAN suunnitelman toteuttamisesta!
Kun edellinen hallitus olisi sen huolella valmistellut!
NIIN SE VAIN ON!
