Lensin 11.2.2023 Malagaan, ja oli myrsky kuin hurrikaani. Koko pitkän laskun ajan kone keikkui kuin vene myrskyssä. Mutta hienosti suoriutui Finnairin kapteeni ja kone, metrilleen oikein landattiin.
En kyllästy koskaan maailman muotojen tarkkailuun, siksi istun aina ikkunan ääressä, niska vääränä monimuotoista Eurooppaakin taas katselin. On ollut upeaa nähdä Pohjoisnapa - Neuvostoliiton aikaan lennettiin Japaniin Pohjoisnavan kautta - Siperian valtavat sinisenä kiemurtelevat joet ja niiden lukemattomat jättipadot, läntisen Afganistanin ja itäisen Iranin ruskeat tyhjät vuoristot, Australian punainen keskusta kuin hyvin vaottu perunapelto - mm. Ulurulla eli Ayers Rockilla en ole käynyt, mutta nähnyt sen ja sen kumppanit Olgat ihan tarkasti auringon laskiessa, hurjat punaisessa maailmassa kimaltavat suolajärvet kuin meret, Kalliovuoret, Grönlanti päivällä ja sen värikkäät revontulet yöllä, Islanti ihmeellisine maanmuotoineen, jne. Maapallo on taivaalta katsottuna ihmeitä täynnä. Kun istut keskellä konetta, et näe mitään. Minulle ei ole päämäärä tärkein, en matkusta pisteestä A pisteeseen B, vaan niitten välillä.
