Köyhän lasta kiusataan
Köyhyys kuulemma lisääntyy.
Urani alussa olin parikymmentä vuotta erityisopettajana. Muistan kolmasluokkalaisen pojan, joka etuili maanantaina ruokajonossa. Opettaja nuhteli ankarasti. Kunnes kävi ilmi, ettei lapsi ollut saanut koko viikonloppuna ruokaa. Oli ollut kavereilla ruoka-aikana, mutta kukaan ei tarjonnut. Äiti oli lähtenyt ruotsinlaivalle miesystävän kanssa eikä jääkaappiin jäänyt mitään. Ei ollut kyse köyhyydestä, mutta voisi olla sitäkin.
Toisella pikku pojalla ei ollut lokakuussa kuin risat tennarit ja naru isojen housujen pidikkeenä. Etenkin tytöt osasivat pilkata julmasti.
Yläkoulussa oppilaissani oli niitä, joita kiusattiin, kun heillä ei ollut toppatakkia eikä uusia saati merkkifarkkuja. Yksi hiljainen kahdeksasluokkalainen poika omisti vain filttitakin ja kuluneet suorat housut ja häntä kiusattiin armottomasti. Hän pinnasi ja opettajat olivat vain äkäisiä. Hän kun oli erityisen lahjakas eikä opettajaien mielestä ollut mitään syytä karttaa koulua. Kavereille hän oli ”hikipinko”. Kerran opo löysi pojan metsästä itkemästä. Hän opiskeli pienryhmässäni puoli vuotta opettajien sekä tovereiden asennetta muutettaessa. Poika selvisi kiusaamisesta ja hänestäpä tuli myöhemmin tähtitieteilijä.
Vaatteet näyttävät olevan koulussa lähes suurin kiusaamisen syy.
Edellisestä seuraa kaksi asiaa, joita haluaisin tähdentää:
Ajattelemisen aihetta varmaankin.
Köyhyys kuulemma lisääntyy.
Urani alussa olin parikymmentä vuotta erityisopettajana. Muistan kolmasluokkalaisen pojan, joka etuili maanantaina ruokajonossa. Opettaja nuhteli ankarasti. Kunnes kävi ilmi, ettei lapsi ollut saanut koko viikonloppuna ruokaa. Oli ollut kavereilla ruoka-aikana, mutta kukaan ei tarjonnut. Äiti oli lähtenyt ruotsinlaivalle miesystävän kanssa eikä jääkaappiin jäänyt mitään. Ei ollut kyse köyhyydestä, mutta voisi olla sitäkin.
Toisella pikku pojalla ei ollut lokakuussa kuin risat tennarit ja naru isojen housujen pidikkeenä. Etenkin tytöt osasivat pilkata julmasti.
Yläkoulussa oppilaissani oli niitä, joita kiusattiin, kun heillä ei ollut toppatakkia eikä uusia saati merkkifarkkuja. Yksi hiljainen kahdeksasluokkalainen poika omisti vain filttitakin ja kuluneet suorat housut ja häntä kiusattiin armottomasti. Hän pinnasi ja opettajat olivat vain äkäisiä. Hän kun oli erityisen lahjakas eikä opettajaien mielestä ollut mitään syytä karttaa koulua. Kavereille hän oli ”hikipinko”. Kerran opo löysi pojan metsästä itkemästä. Hän opiskeli pienryhmässäni puoli vuotta opettajien sekä tovereiden asennetta muutettaessa. Poika selvisi kiusaamisesta ja hänestäpä tuli myöhemmin tähtitieteilijä.
Vaatteet näyttävät olevan koulussa lähes suurin kiusaamisen syy.
Edellisestä seuraa kaksi asiaa, joita haluaisin tähdentää:
1.
Kun tiedämme, että naapurissa on perhe, jolla ei
ole varaa lasten harrastuksiin eikä elokuvalippuihin, voisimme ottaa lapsen
mukaan lastemme kaveririentoihin. Mäkkäriin, urheilukisoihin, veneretkelle jne.
2.
Olen tutustunut kouluihin, joissa käytetään
koulupukuja. Vaatteisiin liittyvää kiusaamista ei ole.
Ajattelemisen aihetta varmaankin.
