Martin Clunes , tv:stä tuttu hassua maalaislääkäriä esittänyt englantilainen näyttelijä Tyynenmeren saarilla, nyt Papua New Guinean Trobrianilla, pikkuisella saarella, jossa pelataan intohimoisesti krikettiä ja lauletaan moniäänisesti kirkossa ja kaikki ruoka kasvatetaan itse eikä sähköä tai muita mukavuuksia ole.
Ohjelmat ovat hyvin liikuttavia, vaikuttavia, luontoa
suuresti kunnioittavia ja elämämme ehtoja niin suurenmoisesti valaisevia. Saaret,
jotka katoavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun vuoksi. Vain
seitsemän perhettä enää sitkeästi majoissaan pysyen, koska heidän sydämensä
itkee, jos he joutuvat muuttamaan. Monen
perheen sydän on itkenyt jo pitkään. Koulussa ei ole enää opettajaa, pastori
yrittää parhaansa opettaa jäljellä olevia lapsia. Lapset laulavat puhtaasti ja
kirkkaasti kansallislaulua kuningatar Elisabethin kuoleman johdosta, vaikka kuningatar
ei olekaan enää heidän hallitsijansa vuoden 1975 itsenäistymisen jälkeen.
Australalainen ystäväni oli rakentamassa 11 vuotta Uuden
Papua Guinean infrastruktuuria ja on ollut liikuttavaa kosketella hänen saarelta
tuomiaan kansan käsitöitä, tarve- ja kulttiesineitä ja kuunnella hänen rakkautta
ja kunnioitusta uhkuvia tarinoitaan tuosta luonnon ehdoilla elävästä viidakkokansasta
ja sen elämän säilymisen ehdollistamista tavoista. Australian valistuneen
vaikutuksen vuoksi saarilla on paljon luontoa suojelevia kansallispuistoja ja
sääntelyä, jotta jotta eläinkanta ja luonnon monimuotoisuus säilyisi. Isojalkakana
munii tulivuoren lämpimään tuhkaan munat lämpimän tuhkan haudottavaksi, ja arvokkaiden
munien keräämistä säännellään puolivuosittaisen rauhoittamisen avulla. Tulikärpästen
parittelutanssi tähtien kanssa ja niin edelleen. Luonnonsuojelualueita on
maalla ja merellä. Amerikkalaisten vaikutusta sen sijaan ei voi kehua. Kulttuuria
on tuhottu kaikenmaailman hömpötyksillä ja säilykelihapurkeilla ja
ylellisyyksillä ja esteillä. Guamiin tuli yksi tiine naaraskäärme, nyt 50 kilometrin
pituisella saarella yritetään hävittää -
eettisesti - lintu- ja villieläinkantaa sekä myös infrastruktuuria kuten
sähkölinjoja tuhoavaa 1,6 miljoonaa käärmettä.
Clunes saa kokea huimia asioita amerikkalaisten ja
japanilaisten aiheuttamien sotarikosten lisäksi yhtä lailla suurta luonnon lainalaisen
kiertokulun jumalallista vaalimista. Filippiinien saarilla hän tutustui
kummituseläimeen, jonka salametsästäjästä tuli riistanvartija ja laji alkoi
elpyä. Pienellä kanootilla Mikronesian
saariston suojelualueella meloen hän sai nähdä kuvauskopterin välityksellä maailman
uhanalaisimman, aran eläimen, jonka elämän säilymistä koronapandemia edisti,
kun itsekkäästi utelias ihminen ei päässyt häiriköimään, dugongi, delfiinipyrstöinen
manaatin näköinen norsun kokoinen merinisäkäs, jotka paikalliset asukkaatkaan
eivät ole voineet nähdä.
Palaun saareen tullessa passiin kirjoitetaan lauseita, jotka
pitää hyväksyä maahan päästäkseen, kuten: ”Lupaan jättää jalanjäljen, joka
huuhtoutuu pois…” Kalastuskielto on
elvyttänyt jo riuttoja, uhanalainen karettikilpikonna, kotkarausku, harmaa
riuttahai ja kaikki eläimet elävät ilman verkkojen vihollisuutta.
Peleilun viidakoissa on 80 vuotta vanhojen taistelujen
jäljiltä edelleen tuhansia räjähteitä, pomminpurkajat ovat tuhonneet vuoden
2015 jälkeen yli 20 000 räjähdettä. Viidakossa on pudonneita lentokoneita,
panssarivaunuja ym. enimmäkseen amerikkalaisten, myös japanilaisten jäljiltä.Glunes
liikuttuu kyyneliin.
Tulevaisuus : Martin juttelee 22-vuotiaan Veronica Moyabonan
kanssa tulevaisuudesta. Tytön vanhemmat ovat hyväksyneet, että tytär lähtee
opiskelemaan biologiaa ja kemiaa Läntiseen Uuteen Britanniaan. He hoitavat
Veronican kaksi lasta ja jo miehestään eronnut tyttö lähtee yksin. jotta voisi
antaa lapsilleen tulevaisuuden ja auttaa vanhempiaan.
