torstai 20. lokakuuta 2011

Pyhä lakko-oikeus uudistettava

Olin 70-luvulla radikaaliopettaja, joka paheksuin kollegojani, kun eivät uskaltautuneet lakkoilemaan palkkakuopissaan.
Nyt ihmettelen, miten pyhä lakko-oikeus maailmanlaajuisesti onkaan. Aina ymmärretään, vaikka lakkoilu kuinka vaikuttaisi omaan, ulkopuolisen sivullisen elämään.
Jos nyt tekniset ryhtyvät meillä lakkoon, menetys on miljardin luokkaa Suomen liikevaihdolle, loppupelissä koko maan taloudelle. Se miljardi ei ole suinkaan työnantajien, yritysten pussista pois, se on laajentuessaan ja jo nyt meidän jokaikisen kansalaisen pussista eri tavoin pois.

Mitä kreikkalaisetkin saavat lakoillaan aikaan? Eivät ainakaan sitä, mitä toivoisivat. Pidän kreikkalaisten asennetta todella tyhmänä, ja vakavasti ajatellen ihmisen tulevaisuuden käyttäymistä todella synkistävänä ja masentavana. Mnemmekö keskinkertaisen massan mukana takapakkia kohti neandertaaleja?

Ihmettelen, kuinka voidaan puhuakaan saavutettujen etujen säilyttämisestä. Mitä ihmettä sellainen typeryys on? Elämän tulee joustaa. Ei yhteiskunta ole sen kummempi kuin laajennettu perhe: jos on vaikeaa, säästetään, ollaan ostamatta kallista, tyydytään vähempään, tehdään itse. Tasapaino harmonisoidaan perheen sisällä. Miksi yhteisö ei toimi samalla tavoin?

Lakko-oikeus nykymuodossaan on jäänne, edistyksen este. Sitä voitaisiin muuttaa yhteiskuntaa lamauttamatta esimerkiksi siten, että etuja tavoittelevat tai omia epäkohtiaan korjaavat työläiset (olemme kaikki työläisiä) pitäisivät kokonaisuuden kannalta tärkeän tuotannon ja toiminnan yllä, mutta jarruttaisivat. Tekisivät minimin. Kyllä sekin vaikuttaa. Yksinkertainen esimerkki opettajien avulla: opettajat tulisivat kouluun, mutta eivät opettaisi , vahtisivat vain, että oppilaat suorittaisivat tehtäviään, katselisivat elokuvia tai muuta tyhjänpäiväistä (voisi vaikuttaa myös oppilaiden asenteisiin suotuisasti). Tai lentoemäntien avulla: jospa he tekisivät lentotyönsä, mutta eivät palvelisi asiakkaita, eivät kantaisi ruokaa eivätkä edes hymyilisi, saisivat varmasti edunvalvontansa yhtä hyvin hoidettua kuin jäämällä kokonaan kotiin, mikä aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle - siis meille jokaiselle.
Olkoon työ tai tuotanto miten yksityistä tahansa, lakkoilu taannuttaa koko taloutta. Seurannaisvaikutukset, suorat seuraukset, kierre, mikä syntyy. Lopulta, inflaation ym. vaikutuksesta ollaan samassa pisteessä, samassa kuopassa kuin ennen lakkoiluakin. Viiveellä, mutta varmasti.

Kuka keksii edunvalvonnalle uudet muodot? Hän ansaitsee Nobelin (yhteiskunta)rauhan palkinnon.

SUVAITSEVAISUUS

Minut  on kasvatettu liberaalisti, täysin suvaitsevaksi, erilaisuutta arvostavaksi. Äidin, yksinhuoltajan periaatteena oli se, että jokaisel...