Pitääkö pienen lapsen nukahtaa itkuun - pimeässä huoneessa?

Päiväkotilapsilta kysyttiin kolmea asiaa, mitä he pelkäävät. Vastauksista aika usein: "pimeää ja painajaisia". Sitten kuulin, kuinka ihan korkeasti koulutetut, lastenhoitokirjansa pilkuntarkasti lukeneet vanhemmat laittavat parivuotiaan lapsen kellontarkasti omaan huoneeseen nukkumaan, yksin, täysin pimeään. Lapsi valvoo usein pimeässä huoneessa ja itkee itsensä uneen.

Älykkään lapsen mielikuvitus lentää pimeässä, mörköpainajaiset saattavat värittää koko elämän.

Onko tämmöinen pimeässä itkuun nukkuva lapsi neuvolan ohje? Vai ovatko nämä tv-nannyohjelmat vaikuttaneet?

"Se vaan koettelee, kyllä se sinne nukahtaa."

Mielestäni on kyse jo hylkäämisestä.

Hyvinvointilapsen ei pitäisi nukahtaa kuten kadulla yksin elävän katulapsen.

Pieni lapsi tarvitsee turvallisen nukahtamisen, se ei sillä tavalla "koettele". Vanhemman pitää jaksaa lukea valoisa satu illalla, jota lapsi voi miettiä ennen nukahtamista, ja vanhemman pitäisi jaksaa olla lähellä, kunnes uni tulee tai ainakin on läjellä. Ja miksi pitää olla pimeässä? Muka estää unen tuloa. Ei pidä paikkaansa.

Hän nauttii siitä, että on saanut koko maailman polvilleen

 

Tiedämme, kuka on nyt todellinen maailman valloittaja. Ukrainan sota on vain temppu, jolla koko maailma on varpaillaan ja joutuu järjestelemään ravitsemus- energia- kuljetus-, suhde- ynnä muut kansalliset asiansa vain hänen temppunsa vuoksi.

Hän nauttii siitä, että on saanut koko maailman polvilleen. Hän viis välittää oman kansansa tilasta, eristyksestä ja perheiden onnettomuudesta, kun ne menettävät poikiaan ja tyttäriään hänen temppunsa alttarille. Oma kansa on väline ja uhri.

Oletteko huomanneet hänen nykyisen, myhäilevän, ei lainkaan ahdistuneen katseensa? Ilme kertoo tyytyväisyydestä, suorastaan seesteisyydestä. Maailma on halussa. Miksi muuten hänen kuviaan jatkuvasti esitetään meille? Siitäkin hän on onnellinen. Emme halua nähdä joka päivä tätä itsetyytyväisyyden ilmettä.

Sairasta.

We know who the real world conqueror is now. He enjoys in the fact that he has brought the whole world to its knees. The war in Ukraine is just a trick with which the whole world is on its toes and has to organize its nutrition, energy, transport, relations and other national affairs just because of his trick.

He does not care one iota about the condition of his own people, their isolation and the misfortune of families as they lose their sons and daughters at the altar of his tricks. One's own people are a tool and a victim.

Have you noticed his current, satisfied, not at all anxious look? The expression speaks of satisfaction, downright serenity. The world is possessed. Why else are his pictures constantly being shown to us? He is happy about that too. We don't want to see this smug look every day.

It's sick.

DIKTAATTORI

DIKTAATTORI

 

Moni miettii, mitä diktaattorin päässä liikkuu? Minäkin. 

Yksi asia on varma, ja se ohjaakin kaikkea muuta.
Itsevaltias on itseään ylivertaisena pitävä ihminen. Hän kuvittelee tietävänsä, kuinka maailmaa muutetaan paremmaksi, tai kuinka hän saa rikkautta ja kunniaa ja jää suurena ja vahvana historiaan.

Pohjaltaan itsevaltias on suuri pelkuri. Häntä kalva pelko, että joku on häntä parempi. Hän ei myönnä sitä itselleenkään ja haluaa vakuuttaa kaikki muut, kansan, ehkä koko ihmiskunnan ylivertaisuudestaan. Se viisaampi, älykkäämpi, taitavampi voi olla yksilö tai kansa tai kokonainen ihmisrotu. Ja koska hänellä yksin on valta, hän voi hävittää tuon uhkaajan.

Diktaattori voi olla aluksi vilpitön halussaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Sellaiseksi, jossa asuvat ihmiset toteuttavat hänen unelmaansa utopiasta. Hän uskoo, että se on toteutettavissa, koska hänen unelmiinsa ja lupauksiinsa uskovat monet, kohta koko kansa.

Kaikki tämä on historiassa nähty ja nähdään tänäänkin. Ihmisparka ei ole muuttunut vähääkään. Hän on höynäytettävissä. Enemmistö on kokonaisnäkemykseen kykenemätön, se hurmaantuu ja toimii laumana. Hitler, Mussolini, Stalin, Trump. Voi muistaa myös meidän 1960-luvu ns. älymystöämme. Nuorison osa meni laumana radikaaliaatteiden mukaan. Muistan itseäni samanikäisenä. En mennyt mukaan, olin vastarannan kiiski ”ymmärtämätön” , ”tiedostamaton”, kun en ihannoinut Neuvostoliittoa, kommunismin yhteisöaatetta, en vihannut isänmaallisuutta, lottia, sotaveteraaneja, jotka olivat raukkoja. Heidän ei sallittu avata traumojaan, puhua sodasta ollenkaan. Muistan opiskelutoverini, joka purki joka käänteessä hänen omasta mielestään traumaattisia synnytyksiään, mutta sotaveteraanien täytyi pitää kaikki kokemuksensa sisällään, hänen mielestään he olivat sodan ihannoijia, itsekkäitä muka-sankareita. Äitini ja tätini toimivat kaikki sotavuodet lottina, tiesin toisenlaisen todellisuuden. Tunsin itseni luopioksi, en tyhmäksi. Olin hirveän huolestunut, jopa ahdistunut. Pelkäsin tuota laumatulevaisuutta.

Aina syntyy diktaattoreita. Ei ole heidän sairaan mielensä syy, että he voivat toteuttaa hävitystä, vaan syy on niiden, jotka päästävät nuo itseään palvovat yksilöt valtaan. On käsittämätöntä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa juuri köyhimmät ja surkeimmassa vähemmistöasemassa olevat äänestävät Trumpia, palvovat häntä, joka vihaa köyhyyttä, pitää sitä ihmisen omana valintana, ei suo yleistä terveydenhoitoa eikä mustaa kansanosaa vaikuttamaan asioihin, kerää ja kasvattaa jättiomaisuuttaan, halveksii uskontoja, levittää valheita – sortaa vähäosaisia. Ja juuri he haluavat hänet kuninkaakseen. Hänen kuvitellaan olevan messias, kun on luvannut kaikille työtä. Kertomatta sitä, että kaikilla aikeillaan estää kaiken hyvinvoinnin niiltäkin jotka saavat työtä, huonosti palkattua raatamista, jolla ei makseta sairauskuluja eikä heidän lastensa koulutusta. Koska hän estää juuri ne perusasiat, jotka parantaisivat näiden vähäosaisten elämää. Ihmispoloiset ovat niin tyhmiä, etteivät kuule eivätkä näe muuta kuin sen hetken hyvän, joka on heille on tuon huumaajan manipuloijan lupaama työ. Joka ei lopulta auta heitä paljonkaan, sillä he eivät siinä järjestelmässä tule toimeen, ellei järjestelmää muuteta.

Diktaattori on manipuloija, ja ihmispolot ovat niin helposti manipuloitavissa. Manipuloija pyrkii aina omaan hyvinvointiinsa ja etujensa turvaamiseen ja kasvattamiseen.

Koulukiusaaminen ei lopu pelkällä sovittelulla

 Luin OPETTAJA-lehdestä 18/2022 Unto-opettajan ahdistavasta syyllisyydentunteesta, kun ei pystynyt auttamaan kiusaamisesta kärsivää oppilastaan, joka teki lopulta itsemurhan. Surullinen tarina suuresta myötätunnosta. Viimeinen tikki tämän tarinan kirjoittamiseen minulle oli, kun puhelimeeni ilmestyi - jälleen kerran - pyyntö lähettää rahaa koulukiusaamisyhdistykselle. Olen nimittäin ihan kokemuksen perusteella sitä mieltä, että rahaa ei tarvita eikä täsmäsovittelu itsessään auta. Pitää luoda yhteisöllisyys kotien kanssa ja muuttaa koulun toimintatappoja. Yksittäinen opettaja voi tehdä paljon, mutta hänen harteilleen ei saa hän itsekään sälyttää koko vastuuta.

Olen toiminut koko 80-luvun yläkoulun laaja-alaisena erityisopettajana, ns. klinikkamaikkana, ja sitä ennen 70-luvulla samaisissa tehtävissä silloisessa isojen jätkien kansoittamassa kansalaiskoulussa, kiltit koulukkaat olivat oppikouluissa. Ambulanssi kutsuttiin muutaman kerran välitunnilla ovelasti piilossa pieksetyn oppilaan noutamiseksi. 90-luvulla työskentelin erityisopettajien kouluttajana ja rehtorina ja 2000-luvulla touhusin kahden kaupungin päätoimisesti palkattuna erityisopetuksen kehittäjänä toteuttaen Opetushallituksen erityistukea koskevia hankkeita. Tämä taustastani tarinani pohjaksi.

Yläkoulun aikaan 80-luvulla minulla oli muutama koulukiusaamisesta kärsinyt oppilas, ja yksi tapaus on jäänyt erityisesti mieleeni. Kahdeksannen luokan poika haettiin marraskuun lopun pakkasella metsästä lymyämästä. Alkoi hänen kanssaan pitkä pienryhmässä opiskelun prosessi, jota opettajakunnasta osa vastusti sanoin: ”Ei yhtä voi kohdella eri tavalla kuin muita”. Pidin pääni oman työjärjestyksen tekemisessä kyseiselle oppilaalle - ei ollut vielä virallista HOJKSia, lainmukaista henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskevaa suunnitelmaa! - ja lopputulos oli oikea, kiusaaminen väheni, ei kylläkään loppunut ihan kokonaan. Ei pystytty yhteistyöhön perheen kanssa, koska kiusatun perhe ei tullut koskaan paikalle. Siinä olikin yksi syy, miksi poikaa kiusattiin, vanhanaikaisten vaatteiden ja kotiolojen vuoksi - ja kiusaajista ei saatu tietoa, sillä mobbaaminen tapahtui yli luokkarajojen. Erittäin lahjakkaaksi osoittautunut poika vietti koko koulupäivänsä ajan pienryhmässä analysoiden kanssani tilaansa, harjoitteli ryhmään sijoittumista ja ryhmän hyväksymäksi tulemista, ja maaliskuussa hän oli valmis siirtymään luokkansa mukaan kaikissa aineissa. Tuossa tapauksessa koulu pystyi ilman vanhempiakin hoitamaan homman jonkinlaiseen turvalliseen maaliin.

Ja sitten, paljon myöhemmin tapahtui kummia.

Oma poikani siirtyi maalta silloisen yläasteen seiskalle Helsingin keskustan suureen kouluun. Hän kertoi kerran sivulauseessa, vahingossa, että ”on se kumma, kun päätä hakataan välitunnilla kiviseinään”!
Poikani puhui hiukan murretta, ja häntä pidettiin landepaukkuna. Siinäpä syy, että voitiin hakata päätä kiviseinään. Pojallani on myös vähäisiä asperger- tunnusmerkkejä, omanlaisia ajatuksia ja tapoja, jotka myös kiinnittivät kavereiden huomion. Murrosikäisille tärkeä ulkoinen olemus vaatetuksineen oli ihan normaali stadilainen.
Minä sain ensisijaisesti äitinä, toiseksi ammatiltani erityisopettajana niin sanotusti hepulin, silmissäni säkenöi. Kyseisessä koulussa ei ollut vielä yhtään yleisopetukseen integroitua erityisopettajaa, kuraattori kävi ja psykologinkin sai pyynnöstä keskustelemaan, mutta koulussa ei kyetty puuttumaan toimintamalleihin.

Kutsuin luokanvalvojan avustuksella vanhemmat iltapalaveriin. Lähes kaikki vanhemmat saapuivat, minä kerroin juurta jaksain tapauksen. Kysyin, mitä voitaisiin tehdä. Mielestäni tärkeintä oli luoda kotien välinen yhteys. Vanhemmat olivatkin loistavaa väkeä. Laadittiin yhteyslista. Yksi isä ehdotti, että hän voisi alkaa pelata poikien ja tyttöjenkin kanssa amerikkalaista jalkapalloa, koska pelasi sitä itse, yksi äiti sanoi olevansa Helsingin Sanomissa töissä ja voisi viedä koko luokan yöretkelle lehden painoon Vantaalle. Hyviä ideoita sateli. Yhdessä sovittiin pidettäväksi uusi kokoontuminen, jossa olisivat oppilaat vanhempineen ja sovittaisiin retkistä, joita vanhemmat olivat valmiita järjestämään. Näin tapahtui.
Helsingin opetustoimi aktivoitui hetkessä, ja jo seuraavana vuonna yläkouluissa oli laaja-alaiset pienryhmiä mahdollistavat erityisopettajat. Toimi on koulun tukirakenteissa erittäin tärkeä, mutta toki silti vaatii tarkkasilmäisyyttä, sisukkuutta ja diplomatiaa koulutuksen antamasta ammattitaidosta huolimatta - tai juuri siksi, asenne ja mieluiten taito jo koulutukseen sisällytettynä.

Minä olin tietysti etuoikeutettu hoitamaan oman pojan kiusaamisasiaa, koska olin ammattilainen ja lisäksi tarpeeksi kiukkuinen. Tein radikaalitempun, ja vedin poikani koulusta kahdeksi kuukaudeksi takaisin maalle. Käytiin kuitenkin Helsingissä kaikki vanhempien järjestämät hienot yhteiset vapaa-ajalle järjestetyt tapahtumat, ja kun poika palasi joululoman jälkeen, kukaan ei enää kiusannut. Poika sai käydä koko yläasteen loppuajan rauhassa. Sovelsin kyllä samaa jo aiemmin erityisopettajan virkaa hoitaessani.

Vuosia aikaisemmin olimme saaneet vanhimman tyttären luokan vanhempien puhelinnumeroista muodostetulla yhteyslistalla lasten ovelat yökylävalheet eliminoiduttua. Kaverin yökylämenon sijaan lapset olivatkin porukalla viettäneet iltoja paikalla majailleita alkoholisteja ”kääntäen” ja lopputuloksena oli kaksi sairaalareissua korvikeaineiden juomisesta ja loppujengin kerääminen hangesta. Vanhempien tarkistussoittojen avulla iltamenot ja yökylät muuttuivat lasten tietoisuudessa kontrolloiduiksi ja yhteisöllisyys sai vallan.  

Mikä tämän tarinan opetus tahtoo olla? Se, että täsmäsovittelu ei yksin auta, se ainoastaan kiihdyttää oppilaita, kun kiusatusta on tullut silmätikku. Oppilaiden luovuus ja oveluus on salattu ja mittaamaton. Ylipäätänsä koulun sisäiset toimet eivät kykene poistamaan kiusaamista, ellei koko ryhmän vanhempia ja oppilaita saada mukaan yhteistyöhön. Jos vanhemmista ei löydy aloitteellista aktiivisuutta, koululla on kyllä mahdollisuus ja velvollisuuskin tehdä rivakka aloite ja ryhtyä toimiin. Kun ja jos epäonnistumisia sattuu, syys ei missään tapauksessa ole yksittäisen opettajan syy. Ansio saattaa ollakin!

Tämän olen nähnyt pitkähkön koulu-urani aikana.

#opettajalehti #koulukiusaaminen

 

Satu - A Fairy Tale

 Sadun (ei Satun) päivä. Onnea Sadulle!

Myös kirjoitetulle sadulle onnea!

Sadun pitää sisältää empaattinen juoni, tunnekuohu. Sadun pitää kutkuttaa mielikuvitusta, saada lapsi kuvittelemaan ja ratkomaan asioita itse. Satu ei ole kurjan todellisuuden kuvitusta. Sadun pitää päättyä onnellisesti.

Koska se on satu.

En tiedä, mistä satukirjasta oli kyse, valitettavasti, mutta luin sitä yhä uudestaan ja uudestaan ja se oli niin suuri ja painava, että sitä oli pidettävä pöydällä, sitä ei jaksanut pitää sylissä. Olin joko koulussa jo tai ehkä en ollut vielä. Tarinat, siis sadut vaikuttivat tunteisiini, elin niissä mielikuvissa, joita sadut loivat, kuvittelin sitä maailmaa, josta tarinat kertoivat, ja tiesin, että mikään ei ollut mahdollista eikä totta, mutta oli silti - siinä teoksessa. Kirjan sisältö vaikutti koko elämääni, vaikuttaa varmaan edelleen. Ahmin myös muita satuja niin paljon kuin Äänekosken kirjasto ja äidin koulun kirjat anniskelivat. Surin, iloitsin, otin osaa, seikkailin kertomusten mukana. Miten pärjäisin nyt, ellei noita suloisia, julmia, ihania satuja olisi ollut?

#satu

Miksi YK (UN) on toimintakyvytön

 YK:n toiminta on maailman valtioiden yhteistyötä, mikä onkin muuttanut asioita paremmaksi, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo on lisääntynyt. Valvonta on mahdollistunut ja asioista neuvotellaan.  Kuitenkin järjestön syntymisen varmistamiseksi piti antaa joillekin suurvalloille ns. VETO-oikeus. Tuo oikeus mahdollistaa sen, että ne voivat kieltäytyä tai kumota kaikkien muiden jäsenten suunnitelman ja sen toteuttamisen. Yleensä, tai aina oikeuden toteuttajalla on oma etu kyseessä. Voi olla niin, että ko. valtion toiminta tuomitaan, mutta VETO-oikeudellaan se voi estää toteutuksen. Turvallisuusneuvosto on muuttunut nössöksi kumileimasimeksi. Sillä ei ole juuri merkitystä. Nyt näemme jälleen kerran neuvoston neuvottomuuden. Sodat jatkuvat, kun mm. Venäjä käyttää aina oikeuttaan olla eri mieltä, ja useimmiten on - aina, kun omasta edusta on kysymys. Ilmeisesti eniten juuri Venäjä on käyttänytkin VETO-oikeuttaan.

Kannattaa katsoa linkistä hiukan turvallisuusneuvoston tilastoja.

  https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_veto-oikeuden_k%C3%A4yt%C3%B6st%C3%A4_Yhdistyneiden_kansakuntien_turvallisuusneuvostossa

#UN #YK #veto-oikeus YK

Ihmisen mieli poliittisen puoluejumaluuden alla

 Katsoin tv-ohjelman DDR:n puoluevallasta, Stasin toiminnasta 1980-luvulla. Ne tuhansien värvättyjen vahtaajien raportoimat mammuttiarkistot tavallisten ihmisten arkielämästä, yksityiskohtainen valvonta, koteihin tunkeutuminen salaa, mielen murtaminen ja vangitseminen. Kohteena olivat ihan tavalliset ihmiset, jotka eivät olleet tehneet mitään muuta kuin halunneet muuttaa pois maasta esimerkiksi Berliinin länsipuolelle. Pieni hotellin työntekijä, joka halusi mennä avioon italialaisen miehen kanssa, joka ei halunnut tulla itä-Berliinin puolelle. Naisesta muuttotoiveineen tuli kansan vihollinen numero yksi, petturi ja terroristi. Tai se muusikko, joka pääsi konsertoimaan lännen puolelle, missä lauloi lastenlaulun piikkilangasta. Sama, joskin paljon julmempi kohtelu vankilaan joutumisen jälkeen hänen kohdallaan. 

Tuollainen kohteluhan ei ole mihinkään hävinnyt. Puolue, yksin puolue on ihmisten mielissä edelleen oikeassa. Toisinajattelija on aina väärässä, jopa vihollinen. kaikkialla sama, myös niin sanotusti demokraattisessa, vapaan ajattelun sallivassa Suomessa.

Kun kuuntelee eri poliittisia näkemyksiä omaavien ihmisten keskusteluja, edellinen puoluemielivalta ihmisten mielissä näkyy selvästi. Kun "väärän" puolueen edustaja sanoo ajavansa jotain asiaa, toista puoluemielipidettä edustava leimaa sen halveksivasti "tuon puolueen tyypilliseksi" populismiksi tai oman edun tavoitteluksi tai miksi milloinkin. Mutta jos oman puolueen, sen, jonka piirissä perheessä on kasvanut, sanoo toisessa yhteydessä saman asian, kuulijan mielestä puhuja onkin täysin oikeassa. Kerron hauskan esimerkin, joka ei liity puolueajatteluun, mutta on samaa inhimillistä ominaisuutta.

Tein kahden vuoden projektin eräässä kaupungissa, vedin projektia, jossa koulun opetusmenetelmiä piti muuttaa jokaista oppilasta henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan tukevaksi. Tuolloin oli luotu ns HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. HOJKS tehtäisiin oppilaille, jotka tarvitsivat erityistä tukea oppimiseensa. Muutaman suuren koulun rehtorit asettuivat vastustamaan jyrkästi, kieltäytyivät ehdottomasti muuttamasta mitään ja kehuivat omaa vanhaa järjestelmäänsä, jossa oppilaan tulee sopeutua opetusmenetelmään ja edetä ryhmän mukaan eikä yksilöllisiä oppimistyylejä tarvitse kunnioittaa. Kyseiset rehtorit kertoivat auliisti, kuinka hienosti heidän kouluissaan edetään ja menestytään. Hauskaa oli se, että yksi noista vastarannan rehtoreista kutsui projektini loppuvaiheessa kokoon oikein seminaarin, jossa halusi esitellä oman  koulunsa uudet tuulet. Emme voineet olla kulissien takana naureskelematta, kun hän esitteli täsmälleen saman, jo toteuttamansa kehityssuunnitelman, jonka minä olin esittänyt kaksi vuotta aikaisemmin, ja jota hän oli äärimmäisen aggressiivisesti vastustanut! Inhimillistä, ehkä hiukan raadollista, mutta hyvä niin. Minä ja kaupungin koulutoimen johtoryhmä myhäilimme oikein tyytyväisinä. Hän oli keksinyt asiat ihan itse! 

Olinko minä murtanut hänen mielensä, manipuloinut, aivopessyt? Joskus se voi olla positiivistakin. Ehkä...

Miksi olemme niin manipuloitavissa?

 Järkyttävä nähdä, kuinka me ihmispoloiset olemme manipuloitavissa. Gaialand, YLE1:llä ja Areenassa https://areena.yle.fi/1-50728256

Pahimmin sydämeni särkyy, kun ajattelen sitä 3-vuotiasta lasta, jonka guru pakotti olemaan HÄNEN kanssaan lasten teltassa, erossa vanhempien läheisyydestä, kun sairasti ja kovissa tuskissa kuoli. Miltä mahtoi lapsesta tuntua, hyljätyltä ja kammottavan pelottavalta. Tai sitä nuorta miestä, joka kuoli nääntyen tuhansien kilometrien kävelylenkillä. Kuolemista ei saanut hiiskua kenellekään, ei edes ryhmän jäsenille. Guru itse eleli loistavasti hotelleissa, kansansa taivasalla. Kuinka ihmeessä korkeasti koulutetut ihmisetkin uskoivat tuota kovaa valehtelevaa yksilöä? Samanlainen guruhan meillä on nyt tuolla rajan takana...

Se alkaa hitaasti. Aluksi hän on messias, joka ottaa selvää, mistä ihmiset ovat tyytymättömiä, mitä he haluavat, mikä on heidän ihannemaailmansa, utopiansa. Hän kertoo, kuinka hän voi toteuttaa heidän ihanteensa ja valta-asemaan kansan tuella päästyään ryhtyy oikeasti muuttamaan maailmaa. Hän toteuttaa ihmisten toiveita, sallii paljon, mikä on ihmeellistä ahdistuneelle kansalle. Ohmiset sokaistuvat, ihastuvat, antautuvat. Gurun päämäärä on hänelle itselleen selvä: hänestä tulee valtias, hän saa kaiken, minkä kuvittelee tekevän juuri hänet onnelliseksi. Lopulta ihmiset huomaavat olevansa vankeja.

Shocking to see how manipulative we humans are. Gaialand . My heart breaks the worst when I think of that 3-year-old child whom the guru forced to be with HIM in the children's tent, separated from the closeness of his parents, when he died sick and in great pain. How the child must have felt, abandoned and horribly scary. Or the young man who died while walking thousands of kilometers from Finland to Belgium to see their guru. No one was allowed to hear about the deaths, not even the members of the group. The Guru himself lived splendidly in hotels, in the sky of his people. How on earth did highly educated people believe that hard lying individual? We now have a similar guru over there across the Finnish border...

It starts slowly. At first he is a messiah who finds out what people are dissatisfied with, what they want, what is their ideal world, their utopia. He tells how he can realize their ideals and, after reaching a position of power with the support of the people, starts to really change the world. He fulfills people's wishes, allows much, which is wonderful for a distressed people. People get blinded, fall in love, surrender. The Guru's goal is clear to himself: he will become a ruler, he will get everything that he imagines will make HIM happy. In the end, people realize that they are prisoners.

#Gaialand #manipulointi

VILLA LIINA - Galleriassa kesänäyttely 22

 

Miesten primitiivistä saalistusviettiä

 Peitsin toinen luonto

Niinsanottu urheilukalastus, mitä hemmettiä sellainen onkaan! Ei ravinnoksi, vaan huvin vuoksi, saalistusviettiä tyydyttämään. YLEn ohjelma tänään, "Peitsin toinen luonto" https://areena.yle.fi/1-50378985 oli inhottavaa katseltavaa, sillä ukot heittokalastivat - vai mitä perhoilua onkaan - saivat upeita kaloja, punalohta, villikirjolohia jne, sitten saalista ihailtiin ja päästettiin vapaaksi. Kala on takuulla haavoittunut. Riuhtovan kalan kitalaki taatusti koukusta rikki. Milloin tuollaisesta primitiivisestä saalistusvietistä päästään?

Sotamoraali - outo juttu. The morality of the war ?

 On tuo sodan moraali kummallista! Jos siviilissä myy varastettua tavaraa, siitä joutuu käräjille ja pahimmassa tapauksessa vankilaan, mutta kun sotaa käyvä valtio varastaa viljaa, se voi ihan rauhassa(!?) myydä sitä kolmannelle valtiolle! Tiedät kyllä, mistä on kysymys nyt.

Sota oikeuttaa (!?) tuhoamaan, tappamaan, varastamaan, valloittamaan. En ymmärrä. Olen vain surullinen ja käsitän niin, ettei ole ihmiskunta kovin paljon kehittynyt.

"Venäjän varastama vilja kulkee Ukrainan suurlähettilään mukaan Krimin kautta muun muassa Turkkiin ja Syyriaan."

The morality of the war is strange! If a civilian sells stolen goods, he gets sentenced and, in the worst case, imprisoned, but when a warring state steals grain, it can only freely (!?) Sell it to a third state! Yes, you know what it's about.

War entitles (!?) To destroy, kill, steal, conquer. I do not understand. I’m just sad: humanity hasn’t evolved very much.

-----

"According to the Ukrainian ambassador, grain stolen by Russia passes through Crimea to Turkey and Syria, among others.."

Open letter to Russian Tsarevits, Mr. Putin.

 Your Highness, Mr. Russian Tsarevits, Mr. Putin.

Life has been nice since the 1990s. For all of us: the Chinese, the Europeans, the Americans, the Russians. The world opened up, small Russian peripheral countries like Estonia became independent and began to develop tremendously. We were allowed to travel freely from west to east and from east to west. We got to enjoy the highest quality ballet in the world and great concerts in St. Petersburg and Moscow, Muscovites and St. Petersburgers were happy to go shopping in Helsinki, visited to Paris, Berlin and London, wealth increased. Trade, one of the basic means of species conservation, was liberated. Trade was global, Russia produced gas, sold it widely to Europe, and bought Western commodities.

The West even began to like Russia, which began to be considered a valuable, even equal friend. 

You said on Victory Day that the fight against Ukraine is justified because anti-Russian sentiment has increased. Yes, it is, but only now. The propagandistic lie fed to the people is that this would have been the case before this brutal attack. Now the opposition to Russia is increasing by the force of the tsunami, as you have seen. Unfortunately, you caused it yourself.

We have assumed that at last man would have evolved to respect a little more of his fellow species and to work together. Disappointment has turned into dismay.

The time of the tsars was not free for a penniless people, but the few who could afford were allowed to move and live freely. The tsars were despots, but still did not prevent the people move — unfortunately, the people meant mostly only the aristodracy and welthy. Under communism, the people could not move, there was no money and no freedom to leave, because if they were allowed, there would be no certainty of return. Indeed, some dared to stay, the few great artists who were able to go to Europe at some point. The world would have received an ordinary traveler, but the Soviet citizen did not receive permission from his own administration. We western people had condescending attitude,  we went to the Soviet Union by trading tights and jeans, the people bought eagerly that western vanity. When communism withered away, Russia was reborn, the Russian was allowed to be free, and he was received in the West with open arms without doubt. Thirty years it took.

Now a Russian citizen is not welcome in any country. Because of their Russianness and the sanctions. No one would have wanted to impose this punishment, but since there is no desire to respond to the attack with direct destructive force that kills people and all living things, it has been necessary to show the unjust madness of this operation by other means. One of the inherent qualities of man is that it is cheap to knock out weaker. Who does that? Answer: dictators do. In psychology, the answer would probably be that narcissists do.

You, dear Mr. Putin respect veterans and are appealing to them now. Despite the heavy experiences of the veterans in World War II, they forgave and, even felt the brotherhood of fate. We, the post-war generation, learned to love Russia’s great art treasure, which we were free to admire, visit, and vice versa. Overall, life felt happy. We believed and liked our neighbours. Even you, Mr Putin, were believed and trusted in the West.

Wouldn’t it have been more fun to trade, to compete in sports, to exchange the pleasures of culture, to travel freely as it was possible to do in thirty  years? You tell your people that you are on a crusade to destroy Nazism. And isn't that crusade just Nazism? After all, the goal is a nationalist conquest, Russia's world power. 

Does the thinking Russian believe in nationalist propaganda? Many who are able to think for themselves do not believe, but they have been silenced.

I hope that thirty years of freedom and joy will be restored, and that neither the living nor the inanimate world will be destroyed, but that we will be able to focus fully on preventing climate change and rescuing our descendant.

Mr. Putin, I would like to have a happier future also for your descendants as well.

Avoin kirje herra Tsarevits Putinille.

 Arvoisa herra Venäjän Tsarevits, Mr. Putin.

Elämä on ollut mukavaa 1990-luvulta lähtien. Meille kaikille: kiinalaisille, eurooppalaisille, amerikkalaisille, venäläisille. Maailma avautui, pienet Venäjän reunamaat, kuten Viro, itsenäistyivät ja alkoivat kehittyä valtavasti. Saimme matkustaa vapaasti lännestä itään ja idästä länteen. Saimme nauttia maailman laadukkaimmasta baletista ja mahtavista konserteista Pietarissa ja Moskovassa, moskovalaiset ja pietarilaiset kävivät mielellään ostoksilla Helsingissä, vierailivat Pariisissa, Berliinissä ja Lontoossa, varallisuus kasvoi. Kauppa, yksi lajien säilyttämisen peruskeinoista, vapautettiin. Kauppa oli globaalia, Venäjä tuotti kaasua, myi sitä laajasti Eurooppaan ja osti länsimaisia ​​hyödykkeitä.
Länsi alkoi jopa pitää Venäjästä, jota alettiin pitää arvokkaana, jopa tasavertaisena ystävänä. 

Sanoitte voitonpäivänä, että taistelu Ukrainaa vastaan ​​on perusteltua, koska Venäjän-vastaisuus on lisääntynyt. Kyllä on, mutta vasta nyt. Kansalle syötetty propagandistinen valhe on, että näin olisi tapahtunut ennen tätä julmaa hyökkäystä. Nyt Venäjän vastustus lisääntyy tsunamin voimalla, kuten olette nähneet. Valitettavasti aiheutitte sen itse.

Olemme olettaneet, että ihminen olisi vihdoinkin kehittynyt kunnioittamaan vähän enemmän lajitovereitaan ja toimimaan yhdessä. Pettymys on muuttunut kauhistukseksi.

Tsaarien aika ei ollut rahattomalle kansalle vapaata, mutta harvat, joilla oli varaa, saivat liikkua ja elää vapaasti. Tsaarit olivat despootteja, mutta eivät silti estäneet ihmisten liikkumista – valitettavasti ihmiset tarkoittivat enimmäkseen vain aristokratiaa ja varakkaita. Kommunismin aikana ihmiset eivät voineet liikkua, ei ollut rahaa eikä vapautta lähteä, koska jos heidän sallittaisiin, paluu ei olisi varmaa. Todellakin, jotkut uskalsivat jäädä, ne harvat suuret taiteilijat, jotka pääsivät jossain vaiheessa lähtemään Eurooppaan. Maailma olisi vastaanottanut tavallisen matkustajan, mutta Neuvostoliiton kansalainen ei saanut lupaa omalta hallinnoltaan. Meillä länsimaisilla oli alentuva asenne, menimme Neuvostoliittoon sukkahousuilla ja farkuilla, ihmiset ostivat innokkaasti sitä länsimaista turhamaisuutta. Kun kommunismi kuihtui, Venäjä syntyi uudelleen, venäläisen annettiin olla vapaa ja lännessä hänet otettiin vastaan ​​epäilemättä avosylin. Siihen meni kolmekymmentä vuotta.

Nyt Venäjän kansalainen ei ole tervetullut mihinkään maahan. Heidän venäläisyytensä ja sanktioidensa vuoksi. Kukaan ei olisi halunnut määrätä tätä rangaistusta, mutta koska hyökkäykseen ei haluta vastata välittömällä tuhovoimalla, joka tappaa ihmisiä ja kaikkea elävää, on tämän operaation epäoikeudenmukaisuus jouduttu osoittamaan muilla keinoin. Yksi ihmisen luontaisista ominaisuuksista on se, että on halpaa tyrmätä heikompi. Kuka tekee niin? Vastaus: raukkis ja diktaattori. Psykologiassa vastaus olisi luultavasti, että narsisti tekee.

Te, hyvä herra Putin, kunnioitatte veteraaneja ja vetoatte heihin nyt. Huolimatta veteraanien raskaista kokemuksista toisessa maailmansodassa, he antoivat anteeksi ja jopa tunsivat kohtalon veljeyden. Me, sodanjälkeinen sukupolvi, opimme rakastamaan Venäjän suurta taideaarretta, jota saimme ihailla vieraillen, ja päinvastoin. Kaiken kaikkiaan elämä tuntui onnelliselta. Uskoimme ja pidimme naapureistamme. Jopa teihin, herra Putin, uskottiin ja luotettiin lännessä.

Eikö olisi ollut hauskempaa käydä kauppaa, kilpailla urheilussa, vaihtaa kulttuurin nautintoja, matkustaa vapaasti, kuten se oli mahdollista kolmenkymmenen vuoden aikana?

Sotaharjoitukset uhkaavat porojen vasomista Norjassa

Nyt on sitten jo sota poroja vastaan! Norjan puolella poronhoitoalueelle on tulossa sotaharjoitukset. Sitä varten on ehdotettu poronhoitajille, että vasovat porot pitäisi siirtää. Maallikkokin ymmärtää, että kun vasominen on alkanut, siirto on mahdotonta. Se tietää porojen kuolemaa. Minä katson, että kyse on paitsi taloudellinen, ennen kaikkea eläinsuojelullinen. Harjoituksista olisi pitänyt ilmoittaa hyvissä ajoin.

https://areena.yle.fi/1-3830094

Venäjän reunavaltioiden tuskat

Venäjä on vain sotinut ja aiheuttanut tuskaa kautta aikain useimmille pienille reunavaltioille, ei oikeaa ystävyyttä, saati tukea. Tsetsenia, Georgia, Ukraina, Viro, Suomi jne, miettikääpä. Jopa Valko-Venäjän 1999 syntynyt valtioliitto, mitä tapahtuisi ilman sitä?

Taustalla raukkamainen pelko! 

YLE1:n ohjelmassa "Sadan vuoden sankarit" on yhden haastatellun järkyttävä karjalaisten evakkotarina matkalla poikineesta lehmästä. Vasikka oli pakko jättää tielle. Lehmä ei olisi millään jatkannut matkaa ja pysähteli vähän väliä kääntyen katsomaan taakseen. Lehmän hirveä huoli vasikastaan oli kertojan kipein sotamuisto. Kuinka paljon nyt jääkään eläimiä sotatantereille.

Aja hitaammin, säästät ja vastustat sotaa Ukrainassa.

 Nonniin taas! Miljardööri, se fiksuakin fiksumpi, radikaali ja edistyksellinen Richard Branson on polttoaineen kulutuksesta kanssani samaa mieltä! Kirjoitin kolumnissani Sisä-Suomen Lehdessä jo kuukausi sitten, kuinka olen vähentänyt matkanopeuttani kymmenellä kilometrillä, esim. juuri 110:stä sataseen ja huomannut, että polttoainetta säästyy kaksi litraa satasella. Nyt Branson on ehdottanut, että valtiot laskisivat nopeusrajoituksia kymmenellä kilometrillä, jolloin polttoaineen kulutus vähenisi, energiajärjestö IEA:n mukaan jopa 290 tuhannella öljybarrelilla päivässä. Tällöin Venäjän öljyn myynti myös vähenee eikä tukea sotimiseen tule. Yksinkertaistin, mutta kuvassa on 25.4.2022 Hesarista Talouselämän lainaus. 

Ihan ollaan samoilla koordinaateilla Bransonin kanssa! Hän on hyvin radikaali ja edistyksellinen ihminen, olen fanittanut jo kauan. Ajelen pikkuteitä mieluusti, mutta myös siellä, missä minut on helppo ohittaa. jos ohitat KRO-2-rekisterisen auton, tiedän, ettet kovin paljon ajattele nyt kulutusta ja maailman tilannetta! Kannattaisi.

Kaksi Salomea

 Niin tuli katsottua Kansallisoopperan Salome. Olihan hiukan erilainen kuin aikanaan Metropolitanissa näkemäni versio, jossa Karita Mattila oli Salomena! Musiikki nytkin aivan upeaa, mutta Raamatun aikainen (!) teksti - Herodes, profeetta Jokanaan, Herodiaan tytär Salome , Jokanaanin julistus ihmisen pojasta jne. - ja lavastus sekä kaikki muu olivat äärimmilleen pelkistettyjä ja nykyaikaa villeimmillään, häiritsi. Hienosti oli keksitty seitsemän hunnun tanssin korvike, mutta miksi ei kävelyn ja oleilun sijaan olisi voinut pistää vaikka erillistä tanssiesitystä, varsinkin kun kastanjettien äänen kuuluessa korostui tanssin puute? Ymmärrän, että koko oopperan rakenne olisi pitänyt muuttaa, jos se tanssi siinä olisi ollut, mutta miksi ei niinkin? Hiukan kiusalliselta tuntui myös Jokanaanin pitkä pyörintä alastomana. Metropolitanin tekopalmuja ja veristä tekopäätä en kaivannut enkä Salomen söpöä pyrähdystä alastomana, mutta jotenkin tekstin olisi pitänyt sopia paremmin näyttämökuvaan. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Tulkoon sanotuksi! Ei silti mikään huono juttu .

Karita Mattilan loppukohtaus Metropolitanissa  2004

Kuvassa Kansallisoopperan Salome 2022

Taivas ja Helvetti - uskot tuhoavat lopulta koko ihmiskunnan!

 Katsoin eilen lestadiolaisten suviseuroista, tänään jehovantodistajista tehtyä ohjelmaa, ja olen taaskin järkyttynyt. (Vaikka vaarini veli,1900-luvun alussa Hetassa vaikuttanut kirkkoherra olikin ns. uuslestadiolaisuuden perustajia!) Siitä, että ihan älykkäät (? - älykkyys on ihmisen määritelmä, minkälaisten ihmisten?!) voivatkaan elää niin, että pääsevät taivaan iloihin ja riemuihin, jos uskovat. Muutoin joutuvat helvettiin. Kun heitä haastatellaan, he ihan todella uskovat, että ne ovat konkreettisia paikkoja. Niitä ajatellessa tuntee joko euforista iloa tai hirvittävää kauhua. Niin suurta, että pitää hylätä lapsi, joka on uskaltanut erota liikkeestä. Eikö ole suurin synti, että sallii kaikkien lasten syntyä, "koska lapsi on Jumalan lahja", mutta hylkääkin tämän pyhän lahjan, jos se luopuu vanhemman antamasta uskosta. Kuinka semmoisella asenteella voi päästä tuohon taivaaseen? Ihmettelen kyllä.

Ihmettelen, onko suurin osa ihmiskunnasta tosiaankin ns. apukoulutasoista porukkaa. Sellaista, joka ei kykene abstraktiin ajatteluun, vaan konkretisoi kaiken. Sellaista, joka uskoo Trumppeihin ja Putineihin, messiaisiin. Trumpia, itselleen kultaiset linnoitukset kerännyttä ökyrikasta miestä äänestivät köyhimmät, ja eristäytyneet, aseilla varustautuneet vihan ja epäluulon täyttämät ihmiset. Lopussa seuraa pelko, kuten Venäjällä nyt. Jos Trump olisi ollut pidempään vallassa, olisi käynyt samoin: köyhät kyykkyyn, pelko olisi sulkenut suut. Onneksi demokratia, intellektuaali väestö olikin enemmistönä. Demokratia vaatii toteutuakseen kykyä monitahoiseen ajatteluun, kykyyn nähdä kokonaisuus.

Kuinka siis maailman käy: apukoululaiset lisääntyvät, maailmasta vastuuta tuntevat eivät. Juuri heidän pitäisi, jotta maailma pelastuisi.

Serkkuni pikkupoika leikki silloisilla "uusilla aseilla" ja totesi ihastuneena: "Tärkeintä ovat uudet aseet." Siihen äiti: "Niin ovat, mutta tärkeämpää on se, että ajattelet."

"Ajattelepa ite", sanoi Jope Ruonansuukin.

Sodan etiikka - sotarikollinen - mitä se on?

Sotarikollinen. Sodan etiikka. En ymmärrä.
Sota on jo itsessään, itseisarvoltaan rikos. Ai sotaa käyvää voi nimittää sotarikolliseksi, jos rikkoo ns. sodan etiikkaa? Ei sellaista myöskään ole. Sodalla ei ole minkäänlaista eettistä aspektia.
Ihmettelen. Pidän alkukantaisena ajatteluna. 

En halua analysoida sodan etiikkaa, koska se on niin halveksittava termi. Tiedän toki, mitä sillä tarkoitetaan, mutta en hyväksy koko käsitettä. 

Tiedän myös, mitä sotarikollisella tarkoitetaan, mutta sekin on tyrmistyttävä termi sellaisena kuin sitä käytetään. Esim. Venäjän johtaja ei ollut sotarikollinen ennen kuin ryhtyi piirittämään kaupunkeja ja tappamaan siviilejä. Sanattomasti, pohjimmiltaan tarkoittaa sitä, että hyökätessään Ukrainaan hän ei ollut vielä rikollinen - ainakaan sotarikollinen! 

Onpas logiikkaa! Eettistä ajattelua?

#sodan etiikka #sotarikollinen

Autoilun säätöä ja säästöä

Ajan usein Espoon ja Äänekosken väliä, 317 km suuntaansa. Havaitsen, että uusilla moottoritiepätkillä mm. Jyväskylän päässä ajetaan täysin omia nopeuksia. Satelliitin mukaan minun mittarini näyttää kolme kilometriä liikaa, ja olen harrastanut noin 8-10 % ylinopeutta eli satasen alueella noin sataa kymmentä. Mitä tapahtuukaan Jyväskylän Tourulassa, missä nopeus on moottoritien jälkeen laskettu 70 kilometriin ja minä ajan 10%:n ylinopeutta, siis lähes kahdeksaakymppiä: yli puolet autoilijoista viuhahtaa heittämällä ohi.

Johtopäätökseni on se, että heillä täytyy olla joko tutkanpaljastin tai he ovat todenneet, ettei alueella ole mitään valvontaa. Vaikka tutkanpaljastin on kielletty, se on helppo kätkeä. Niitä kun on monenlaisia. 

Saman hurjastelun huomaan muuallakin Keski-Suomessa. Kerran kävi niin, että tuliterä Mersu ohitti minut hujauttaen kapealla kaksikaistaisella osuudella, ja yhtä äkkiä Toivakan Viisarimäessä, pitkässä mäessä olevalla satasen rajoituksella olevalla ohituskaistalla jarruttikin kahdeksaankymppiin. Minä tietysti äkkihidastajan ohi. Rinnallani Mersu kiihdyttikin ja minun piti lisätä vauhtia hetkellisesti. Meni pari kilometriä, ja poliisi pysäytti minut. Mersu sivuutti arvokkaasti meidät. Minä sain sakot liikenteen vaarantamisesta - huomaa, ohituskaistalla – ohitseni ajat sitten kapealla osuudella hurjastellut Mersu ei.

Etelässä esimerkiksi kehäteillä kukaan ei hurjastele samalla tavalla kuin Keski-Suomessa. Siellä kun on paljon kameroita. Tosin näkyvät kamerat johtavat myös poukkoiluun. On ainakin yksi maa, jossa ei hurjastella, ja syynä on se, että kameroiden paikkoja vaihdellaan ja ne ovat enimmäkseen piilossa. Olen saanut kerran nopeussakot ko. maassa, koska en tiennyt kamerasta. Ihan oikein! Mitäpäs hurjastelin! Liikenne ei poukkoile missään ja autoilijat pitävät tarkan huolen tasaisesta rajoitetusta nopeudesta. Ajaminen on miellyttävää, liikenneraivoakaan ei ole. Ko. maa on Australia. 

Nyt tällä kurjalla Euroopan kriisikaudella, jolloin polttoaineen hinta on taivaissa, ajelen Suomen moottoriteillä alle satasta silloin, kun minut on helppo ohittaa, sillä huomasin polttoainetta säästyvän noin kaksi litraa satasella. Matka-aika on lisääntynyt Espoo-Äänekoski- akselilla, kun ajelen mieluusti myös pikkuteitä, missä nopeusrajoitus onkin säästeliäs kahdeksankymppinen. 

The World...same fear in 1980...

Ajattelin poikani syntyessä, minkälaiseen maailmaan hän joutuu...sama pelko tänään, hänen syntymäpäivänään 42 vuotta myöhemmin!

My son was born 24.02.1980 and on the next day I made this picture! Again the same fear...

How have Dictators got their power?

 It happened: Ukraine has been attacked by Russia (Putin).

How true Chaplin's film The Dictator is!

Why is it that those unscrupulous dictators come to power? Finally, of course, the reason is fear, and I doubt that the Duma has already voted in favor of recognizing the eastern part of Ukraine because it has been dangerous to vote against or not to vote. After all, it’s no secret how you vote, and it’s a question of your own safety. It has been seen how tentacles extend into the other side of the world today, the airport murder of a North Korean relative far from home, the kill of some Russians in London (Litvinenko, Yanusevsky..) and so on.

So why is it that those who have no conscience at all come to power? Why do people with a sense of responsibility and empathy vote for these power-hungry individuals to control themselves?

The real superpower is Australia, a model of how everyone is allowed to live their own kind of life. "All flowers can bloom." Different peoples are allowed to speak their own language, make their own bread, bring their own culture to the delight of others. All flowers are given flowers. Indigenous peoples have also been apologized (unlike in the US).

It is somehow horrible how much money  is being put into brutal war machines. But if there is no conscience, the values ​​are as hard as the metal from which the machine is built. People, soft values ​​are worthless. If all that money, those funds were put into developing and maintaining a diverse life, the world would work well.

Russia could intervene in the refugee problem, declare a unified world policy instead of conquering small states for its own so-called needs. Couldn’t those needs be trade, with mutual benefits? Isn’t the dictator capable of such a holistic view? The answer is pretty clear: is unable. Because such control needs conscience. Conscience is the ability to take care, empathy. Dictator destroys for its own benefit.

 Remains the question: how do such individuals, they get their mandate? Where is the opposing force of the people?

The executive power of the dictator is also fear. The unknown has to be eliminated. We have seen and will continue to be seen. China, North Korea, African countries, etc. Small groups are dangerous, they must be put in their own ghettos. Their own language that the ruler does not understand, their way of life is frightening, they must be destroyed. What such an elimination has in common is the fear of losing power alone.

 If the conqueror wanted success, he would allow the conquered to preserve their culture, even to develop it as the wealth of all other peoples. However, fear blinds reason. If the machinery of the dictator’s head were to work psychologically and real victory would result, he would give all flowers bloom. That would be for the best for the country, the conquest could be seen as justified - even! At least tolerated.

Does conscience disappear when There is a tiny hole in democracy? The question arises when it seems that the dictator who came to power has sometimes been softer, more humane. Or has it been only a tactic from the start? After all, Hitler had a clear goal from an early youth. It is only looking for its implementation. 

In fact, the best Hitler biography is probably Veikko Huovinen's "Veitikka" (Trickster? I don't know a correct translation)! Worth reading. Although it is somehow a humorous work to its name, Huovinen has done a lot of real research work on it, one that no other biographer has done. Sharp analysis in addition to the facts. With humor. After all, the fate of dictators is always the same: they will be destroyed. Huovinen could turn a tragedy successfully into an amusement. (I've also read Ian Kershaw´'s "Hitler", comprehensive and good, heavy in scope and details, I've also tried several times to get inside the creature's head in "Mein Kampf", hundreds of articles ... phew.)

One can't help but wonder.

Omatunnottomat diktaattorit - miksi he pääsevät valtaan?

Ukraina on siis joutunut venäjän (Putinin) hyökkäyksen kohteeksi.

Kuinka totta Chaplinin elokuva Diktaattori onkaan.

Mistä johtuu, että juuri nuo omatunnottomat diktaattorit pääsevät valtaan? Lopuksi syynä on tietysti pelko, ja epäilenpä, että duumakin on äänestänyt jo Ukrainan itäosien tunnustuksen puolesta siksi, että on ollut vaarallista äänestää vastaan tai olla äänestämättä. Eihän pysy salassa, kuinka äänestät, ja on kysymys omasta turvallisuudesta. on nähty, kuinka lonkerot ulottuvat nykymaailmassa toiselle puolelle tellusta, Pohjois-Korean sukulaisen lentokenttämurha kaukana kotoa, Lontoossa tapahtuneet venäläisten eliminoinnit  ynnä muuta. 

Mistä siis johtuu, että juuri ne, joilla ei ole ollenkaan omaatuntoa, pääsevät valtaan? Miksi he, joilla on vastuuntuntoa ja empatian kyky, äänestävät nämä vallanhaluiset yksilöt hallitsemaan itseään? 

Todellinen suurvalta on Australia, ja se on malli siitä, kuinka jokaisen annetaan elää omanlaistaan elämää. Eri kansat saavat puhua omaa kieltään, tehdä omaa leipäänsä, tuoda omaa kulttuuriaan toistenkin iloksi. Kaikkien kukkien annetaan kukkia. Alkuperäiskansoiltakin on pyydetty anteeksi (toisin kuin USA:ssa).

On jotenkin hirvittävää, kuinka paljon 1kansan varoja laitetaan julmiin sotakoneisiin. Mutta elei ole omaatuntoa, arvot ovat yhtä kovia kuin se metalli, jolla koneisto rakennetaan. Ihmiset, pehmeät arvot ovat arvottomia. Jos se kaikki raha, ne varat laitettaisiin monipuolisen elämän kehittämiseen ja ylläpitoon, maailma toimisi hyvin. 

Venäjä voisi puuttua pakolaisongelmiin, julistaa yhtenäistä maailmanpolitiikkaa sen sijaan, että ryhtyy valloittamaan pieniä valtioita omiin niin sanottuihini tarpeisiinsa. Eivätkö nuo tarpeet voisi olla kaupankäyntiä, jolloin hyöty olisi molemminpuolinen? Eikö diktaattori kykene niin kokonaisvaltaiseen näkemykseen? Vastaus on melko selvä: ei kykene. Koska sellainen hallitseminen tarvitsee omaatuntoa. Omatunto on sitä, että kykenee huolehtimaan huonommin voivien hyvinvoinnista, empatiaa. Diktatorinen hallitseminen tuhoaa oman edun vuoksi. 

Kysymys kuuluu edelleen: miten tällaiset yksilöt , juuri he saavat suurimman vallan? Missä on kansan vastustava voima? 

Diktaattorin toimeenpaneva voima on myös pelko. Se tulee ilmi silloin, kun valta on saatu. Omaa elämäänsä elävät väärää oppia kannattavat pitää eliminoida. Se on nähty ja nähdään edelleen. Kiinassa Pohjois-Koreassa, Afrikan maissa jne. Pienet ryhmät ovat vaarallisia, heidät pitää saartaa omiin ghettoihinsa, kieltää oma kieli, jota valtias ei ymmärrä, heidän elintapansa on väärä, heidät pitää hävittää. Yhteistä tällaiselle eliminoimiselle on yksinvaltiaan pelko vallan menettämisestä.

Sehän on hölmöyden huippu! Jos valloittaja haluaisi menestyksen itselleen, hän sallisi valloitetuille heidän kulttuurinsa säilyttämisen, jopa sen kehittämisen kaiken muun kansan rikkautena. Pelko kuitenkin sokaisee järjenkäytön. Jos diktaattorin pään koneisto toimisi psykologisesti ja todellinen voitto olisi tuloksena, hän antaisi kaikkien kukkien kukkia. Se juuri olisi maan parhaaksi, valloituksen voisi nähdä oikeutettuna – jopa! Ainakin siedettynä.

Häviääkö omatunto, kun demokratia ei toimi tai sitä ei ole ollutkaan? Kysymys herää, kun näyttää siltä, että valtaan päässyt diktaattori on ollutkin joskus pehmeämpi, inhimillisempi. Vai onko se ollut hämäystä, taktiikkaako alusta asti? Olihan Hitlerilläkin jo nuoruusiästä saakka selkeä päämäärä. Se etsi vain toteutustaan. Itse asiassa paras Hitler-elämäkerta taitaa olla Veikko Huovisen "Veitikka"! Kannattaa lukea. Vaikka se on eräällä tavalla humoristinen teos nimeä myöten, sen pohjaksi Huovinen on tehnyt paljon ihan oikeaa tutkimustyötä, sellaista, mitä kukaan muu elämäkertojen kirjoittaja ei ole tehnyt. Terävää analyysia faktojen lisäksi. Huumorilla. Lopultahan diktaattoreiden kohtalo on aina sama: heidät nolataan ja tuhotaan. Traagista, Huovinen kääntänyt onnistuneella tavalla huvittavaksi. Loppunsa diktaattorit ansaitsevat, joskin ennättävät tuon huvittavuutensa vuoksi tuhota paljon elämää. ((Olen lukenut toki myös laajimman ja uusimman, Ian Kershaw´n "Hitlerin", kattava ja hyvä, laajuudessaan ja yksityiskohdissaan raskas, "Taistelunkin" kautta olen useasti yrittänyt päästä otuksen pään sisään, artikkeleita satoja...voivoi.)

Ei voi kuin ihmetellä.

 

 

Venäjän maine

Kirjoitin tämän viikko sitten, on jäänyt luonnokseksi, eli voi todeta vain, ettämaailma on olut voimaton, Omatunnotonyksilö saa jälleen päättää maailman kohtalosta. Sota Ukrainassa on alkanut.

------------------------------------------------------------------------

Maailman johtajat ovat olleet ihailtavan aktiivisia Ukrainan tilanteessa. Saksan, USA:n, Suomen presidentit ovat keskustelleet suoraan presidentti Putinin kanssa, pää- ja ulkoministerit käyttäneet diplomaattista neuvottelumahdollisuutta, jonka Venäjä on hyväksynyt. Erittäin hienoa. Silti, yhteydenpito pitää olla edelleen tiiviisti jatkuvaa.

Venäjä (Putin?)  on huomannut, että kokko maailma on sotatilaa vastaan, kukaan, paitsi nyt tuo Valkovenäjän johtaja eivät salli sotaa eikä minkäänlaista uutta miehitystä Ukrainaan, eikä todellakaan mihinkään päin maailmaa. 

Venäjä voisi normaalitapauksessa aloittaa sodan, jotta ei menettäisi kasvojaan, mutta nyt on kasvojen menetys kääntynytkin toisin päin: Venäjä ei menetä kasvojaan, jos uskaltaa luopua hyökkäyksestä3 Ukrainaan. Se osoittaa vahvuutta poistaa joukkojaan rajoilta. Koko maailma kunnioittaisi maan johtajaa, Putinia, jos niin kävisi.  

Odotan maailman johtajien tiivistä painostusta, yhteydenpitoa Venäjän kanssa. Vain siten voidaan estää sodan syttyminen. 

Your Highness, President Putin.

 Ваше Высочество, Президент Путин. Самый сильный лидер в мире тот, кто способен предотвратить войны, первобытные споры между людьми и народами.

Я верю в вас, господин Президент.

Your Highness, President Putin. The strongest leader in the world is the one who is able to prevent wars, primitive disputes between people and nations.

I believe in you, Mr. President.

Teidän korkeutenne, presidentti Putin. Maailman vahvin johtaja on se, joka pystyy estämään sodat, primitiiviset kiistat ihmisten ja kansojen välillä. Uskon teihin, herra presidentti.

Hurskastelua ihmisarvosta

Katsoin sattumalta kansanedustaja Sari Tanuksen haastattelua Alfalta, - ohjelman nimeä en tiedä sattumasta johtuen, Kompassiko ehkä? - missä tuo kristillisdemokraatti hämmästeli valtionsyyttäjän toimintaa ja korosti ihmisarvoa jokaiselle kuuluvana oikeutena, TEOISTA RIIPPUMATTA.

Paradoksi on se, että hänkin pitää Päivi Räsäsen lausuntoja homoista Räsäsen yksilölliseen ihmisarvoisuuteen kuuluvana oikeutena sanoa, mitä ajattelee, tässä tapauksessa vapaasti johonkin uskomukseen kuuluvana kirjaimena (Raamattu) tuomita jokin ihmisryhmä. Räsäsen lausumat eivät mistään näkökulmasta ole ihmisarvoa kunnioittavia. Räsäsenkö ihmisarvo on loukkaamaton, mutta ei hänen kohteenaan olevien ihmisten!? Just! Inhottavaa hurskastelua!

Minun mielestäni. Minun ihmisarvoni, saanko sittenkään sanoa?!

Telluksemme on liian pieni typeryksien tappelutantereeksi

On se kummallista, että vieläkään ei ole tajuttu, kuinka pienellä telluksellamme suuren äärettömyyden reunalla elämme, ja siksi kaikkien kansojen ja valtaryhmittymien täytyisi pitää yhtä, jotta telluksemme pysyisi hengissä. Meidän tulisi ymmärtää, että tämä pallo avaruudessa on hyvin pieni ja pienuudessaan haavoittuva. Siihen ei mahdu pikkumiekkosten pikkuisten telluksen pintaa peittävien maaplänttien valloitus, siihen ei mahdu erilaisten uskontojen ja aatteiden ristiriidat. Tärkeintä on se, että ihmiskunta, yksi suuri rotu kykenee  säilyttämään tämän lopulta niin pienen palloraukkamme elämän. Nyt, kun avaruuden valloitustemme seurauksin satelliittimahdollisuuksin näemme, kuinka pieni maapallo kaiken suuren äärettömyyden, avaruuden keskellä on, pitäisi meidän kaikkien, tyhmimpienkin tajuta, että meillä ei ole varaa tapella pienistä maaplänteistä suuren, mutta kuitenkin niin pienen telluksemme pinnalla. Sotapäällikkö ei ole enää suuri, hän on hyvin, hyvin pieni. Hän on raukka, joka ei ymmärrä kokonaisuutta. Ja hänelle käy lopulta aina huonosti. Putininkin pitäisi tutustua paremmin historiaamme. Kenenkään valloittajan ei ole käynyt hyvin. 

Käsittämätöntä oli Hitlerin kaltaisen yksilöhullun valta, ihailu ja palvonta. Tai ei se käsittämätöntä sittenkään ole. Ihmisten enemmistö on suomalaisen hyvän koulutusmääritelmän mukaan heikkolahjaisen tasoista: apukoulu oli niitä varten, joiden äly ei riittänyt ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia eikä syy-seurausyhteyksiä. Heille yksinkertaistettiin maailmankuva, jonka he saattoivat omaksua. Kansan enemmistö kuuluu tähän joukkoon. Kaikkialla maailmassa. 

Kansa tarvitsee kuitenkin edelleen johtajan, ja johtajaksi nousee se, joka kykenee hurmaamaan yksinkertaiset suurilla kuvilla. Demoratia ei sovi tälle ihmiskunnalle, vain harvat kykenevät ymmärtämään sen mahdollisuuden kaikkien oikeudesta ja hyvästä olosta. Dikataattori tahtoo kaiken itselleen, ja hän pystyy syöttämään saman kurjalistolle. Minä saan kaiken, kun hänkin on saanut. Mietittäänpä muutamia: Trump lähihistoriassa, Hitler hiukan kauempana. Nyt on Putin Venäjällä, täsmälleen samoin edellytyksin. 

Kansa, enemmistö, on keskimääräisesti hyvin tyhmä. Se ei näe metsää puilta. Enemmistö voittaa useimmiten - ei aina. Onneksi.  

Olen ollut entisen apukoulun, siistittynä terminä sopeutumattomien ja "mukautettua opetussuunnitelmaa" noudattavien koulun rehtori. Se oppilasporukka vanhempineen edusti koko kansaa, itse asiassa. Vanhemmat vaativat lapsiaan korkeakoulutuksiin, vaikka lapset, kuten vanhemmatkaan tuskin lukutaitoa omaksuivat. Opetussuunnitelma oli mukautettu, tarkoittaen sitä, että kaikki oli yksinkertaistettu. Silti poika ei ymmärtänyt, miksi esimerkiksi ruotsinkielessä on kaksi hän-pronominia, toinen naispuolista, toinen miespuolista varten. Mahdoton ja hullu jäänne sekin tietysti, mutta koska hän on hän, miksi ruotsinkielessä on naiselle erilainen hän kuin miehen hän, han ja hon. E i mennyt kaaliin. Näin hän ymmärsi koko yhteiskunnan. Tai paremmin: ei ymmärtänyt. Yhteiskunta ei ole ihan yksinkertainen järjestelmä missään muodossa. 

1960-luvulla elimme kapina-aikaa. Osoitettiin mieltä kaukaisen Chilen ja Biafran puolesta, vastustettiin turkistarhausta ja Vietnamin sotaa, turkistarhausta, joskin sitä myöhemmin. Oikein. Paitsi, että porukka meni kuin sopulilauma jokaisen uuden pikku-heurekan perässä. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, että surkeita asioita voitaisiin korjata, eläimille järjestää kunnolliset lajityypilliset elinolot, metsää voisi hoitaa säästäen jne. Järki ei ollut ollenkaan käytössä, vain massahuuto, vastustus. Ei ratkaisuja. 

Se on niin ihmillistä. Ei inhimillistä, vaan ihmillistä.

Surullista olla ihminen, jolle tärkeintä on maine ja (typerysjoukkojen) kunnia, valta. 

Ihmettelen, miksi sotilaat alistuvat joukkovoimaksi. Ymmärrän, että rangaistusten pelossa, järjestelmät on luotu alistumaan. Siltikään en ymmärrä. Miksi ei löydy siitä joukosta niitä, jotka ymmärtävät pienen telluksemme 0yhtenäisyyden tarpeellisuuden. 

Ymmärrän, että sotilaskuri on tässä järjestelmässä välttämätön, mutta miksi ylipäätänsä on tuo sotilasjärjestelmä olemassa edelleen. se on tietystikin juuri se paradoksi: apukoulutasoiset vallitsijat ja kansan lietsojat tarvitsevat joukkonsa, ja kaikkien muidenkin on vastattava, koska muutoin hullut voittavat. Jokaisella ideologialla on oltava järjestelmänsä järjestetyiksi voimiksi, muutoin pahuus voittaa. Niin yksinkertaista se näyttää olevan. 

Valitettavasti en usko maailmanrauhaan, kun näen, miten pieni ihminen on. 

Emme ole kypsiä onneen.