perjantai 10. joulukuuta 2010

Mikä on sinun on myös minun, mut mikä on minun ei ole sinun

Jouduin ostamaan uuden lentolipun Hongkongista Helsinkiin, hinta 1500€, ihan omasta pussista . Joku kysyi, pyydänkö korvausta Finnairilta! Ai että kuinka: sekö onkin syyllinen. Eikö korvausta pidä pyytää lentoemäntien ja stuerttien ammattijärjestöltä, heillehän minä sen jouduin uhraamaan! Minä, kansalainen. Kuinka moni muu antoi roponsa ulkomaiselle yhtiölle?
Onko sekin unohdettu, että Finnair on valtionyhtiö?

Missä on yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisten ratkaisujen laatiminen valtakunnan hyväksi (en tarkoita vain lentoemäntien joukkoa)? Yhteisen hyvän nimissä ajetaan yksilön (lue: ammattikuntien) saavutettujen etujen kasvattamista, ei koko kansakunnan yhteisen hyvinvoinnin säilymistä. Ammattijärjestöt syyllistyvät puheiss havleksimiinsa riistotoimiin (kansantalous). Katsokaa Kreikan upseereita tai Espanjan kroisoslennonjohtajia, kun muut maat koettavat auttaa kansakuntia pulasta selviytymiseen.
Perhe on pienoisyhteiskunta, jossa ihan lunnollisesti säästetään toisessa, kun toista tarvitaan. Niin pitäisi olla koko laajassa yhteiskunnassakin. Miten voimme olla niin keskinkertaisia, ettemme ymmärrä. Saavutettu etu on populistinen jäänne. Hallitukset yrittävät joskus yhteisiä leikkauksia, mutta tämä kansaa edustava joukko ymmärretään jonkinlaiseksi riistäjäksi, herraksi, joka vain repii "pienen ihmisen" selkänahkoja. Minä pieni ihminen en ymmärrä ympärilläni kuuluvaa epäjohdonmukaista puhetta.
Minulla oli naapuirina kunnallispoliitikko, silloinen kommunisti, joka toimi ihan arkipäivässäkin niin, että mikä on sinun, on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun.Hänen mielestään se oli yhteiseksi hyväksi.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Työharjoittelu ja työllistäminen menneet sekaisin

En ollut uskoa korviani eilistä radio-ohjelmaa kuunnellessani: että harjoittelijoita ei oikein huvita lähteä harjoittelupaikkoihin, kun ne eivät takaakaan tulevaa työpaikkaa! Sketsin aiheeksi hyvä, mutta että vakavasti tehty ohjelma...
1990-luvulla yritettiin rekrytoida hyviä koulunkäyntiavustajia, ja saatiinkin työnvälitystoimistojen kautta ihan hyviä työntekijöitä, joiden työsuhdetta olisi haluttu jatkaa edes koulun koko lukuvuoden ajaksi. Mutta kun piti "antaa muillekin työttömille mahdollisuus työllistyä", suhde kesti vain kuusi (6) kuukautta eli työntekijän kannalta aivan tyrmistyttävä periaate: työsuhdetta ei voinut jatkaa. Koulun kannalta yhtä tyrmäävä asia: oppilailla vaihtui luokan avustaja juuri, kun he olivt tottuneet toisiinsa ja työ sujui hyvin. Maaliskuussa piti vaihtaa uusi ihminen, joka ei edes ennättänyt oppia tuntemaan oppilaita ennen lukukauden loppua.

Nyt pitäisi harjoittelijalle taata työpaikka valmistumisen jälkeen. Onhan aikoihin eletty.
Harjoittelu on opintojen soveltamista käytäntöön eikä mikään työpaikka. Tosin kun joku harjoittelija osoittautuu alalle ja juuri kyseiseen tehtävään hyvin soveltuvaksi, hän voi valmistuttuaan olla haluttu työntekijä. Mutta entäpä, kun tynanataja haluaa auttaa opiskelijoita (jaa-a, "itsekästä ilmaistyöllistämistä"!?) ja antaa paljon harjoittelupaikkoja, miten hän voi taata jokaiselle jatkopaikan?

Onkohan työllistämistuella rekrytointi edelleen yhtä typerää kuin viime vuosikymmenellä, ovatko nämä kaksi asiaa heittäneet häränpyllyä?
Seuraus: varmempaa on olla antamatta harjoittelupaikkaa.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Silvo Kaasalainen paljasti todellisen korruption

Upeaa!
Tämän aamun aamutv:ssä haastateltiin professori Silvo Kaasalaista, ja oi että olen mielissäni, että joku arvovaltainen henkilö VIHDOIN sanoi sen, mitä minä monien vähän fiksumpien ohella olen aina ajatellut, inhotessani kaikenmaailman toisarvoisia ja politiikasta vieroittavia Tiura-räävittelyjä. Kampanjarahoitus ei johda riippuvuuteen päätösten teossa. Miksi johtaisi? Poliitikko voi saad mielin määrin rahaa, poliitikon työtä raha ei sen koommin eli sisään päästyä vahdi.
Mutta kun virka annetaan/saadaan poliittisin perustein, politiikan määräysvalta on jatkuvaa ja sinun on noudatettava tasan tarkkaan mandaattiasi, joka sinut on virkaasi nimittänyt. Virkamiestä pitäisi kontrolloida ainoastaan asia/asiantuntemus, poliitikon työ on luottamustoimi äänestäjiltä. Ei rahoittajilta.

Yksi lainaus S.Kaasalaisen sanoista:
"Kuntien palveluongelmat voidaan ratkaista, jos valtio ottaa vastuun itse aiheuttamastaan eriarvoisuudesta ja irtautuu puoluepoliittisesta taktikoinnista.

Joku toinen blogisti kirjoitti seuraavasti, ja osui tosi oikeaan, joskin nimitti poliittisia nimityksiä piilokorruptioksi - sehän on mitä näkyvintä, vaan ihmissopulit eivät ole nähneet, heidät on mediasopuli vaientanut:
Tohtori Silvo Kaasalainen on pitkän linjan kunnallis- ja yleispolitiikan sektorin tuntija, tutkija ja toimija. Korruption vähyyden loisteessa kiekoillut Suomi tarvitsee Silvon kaltaisia kansalaisten silmien avaajia, jotta nämä näkisivät millä vaatteilla poliittinen yläluokkammen koreilee ja millä kultaisilla vaunuilla härkisti ajelee, kansalaisten kustannuksella.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Erilaisuuden ymmärtämisestä ja kohtaamisesta


UUSI 2. PAINOS!

Oiva Ikonen - Ansaliina Krogerus (toim.)
Ainutkertainen oppija
 A Unique Learner
Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen.
How to understand we are not similar - how to meet difference.
(Not in English yet)

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Celibacy is a bogeyman

Celibacy causes - has always caused damage of the brain, the reason is not masturbation as in old bogeyman books was said. Celibacy - in God's name! - makes men mad, no wonder, so constraned it is. How many millions of boys have been shattered by Catholic church in its hístory? How many poor men have been cheated to give their lives for that man made God - Catholic church is not the only guilty one. Gods are man made, where/what is Godhood?

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

One baby in every month dies for abuse by their parents in Finland

Its terrible. The holy home should not be untouchable. Home can be a Hell for kids. As well as for innocent, needy pets. We need a helpless pet to show our power, and babies to lose our nerves.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Ahtaaja - työnantajasi olemme ME!

Onpa aikoihin eletty, kun terroristit voivat säädellä yhteiskuntaelämää. Sitä nimitetään anarkiaksi.

Ahtaajat pyytävät - vaativat - tosiasiassa KULTAISTA KÄDENPURISTUSTA. Onhan aikoihin eletty!
Vaatimalla vuoden palkkaa irtisanomisesta, lakkoilemalla moisen pöyristyttävän vaatimuksen vuoksi he juuri nyt varmistavat irtisanomisensa, koska valtakunta joutuu - joutui jo ensimmäisenä lakkopäivänä - katastrofin partaalle.
Suomi-nimisen pikkuvaltion tavarantoimitukseen ei voi luottaa, tilaukset vähenevät, tavara ei käy kaupaksi, siis kontit seisahtuvat satamiin jo siksi. Ja seuraus: ahtaajien enemmistö jää vaille työtä. Tästäkö pitäisi saada korvaus!
Suoritustason työssä kultainen kädenpuristus aiheuttaa sen, että voi tehdä työnsä hiukan löysästi, vaikeuttaa työtoverien tahtia , vaikka vain vähän, ja saada potkut. Mutta eipä haittaa, vuodessa ehtii kivasti lekotella kaljapullon kaverina vaikka satamassa toisille naljaillen.
Jope Ruonansuun osuu moposketsissään napakymppiin kansamme tilasta ja luonteesta.

Kuka onkaan ahtaajankin työnantaja: me kaikki. Kaverit. Meidänkö pitäisi maksaa siitä, että jäämme pulaan.
Vanha patruunajäänne on antiikinaikuista mennyttä elämää. Sitä ei ainakaan sataman konteista löydy. Metsot, Storaensot, teollisuus- ja maataloustuotanto, kaikki tuotanto, se olemme me.

Tämä työnantaja-duunari-asetelma hämmästyttää, kummastuttaa. Eniten pöyristyttää neuvottelijoiden suhtautuminen. Miksi kukaan ei lyö nyrkkiä pöytään ja sano suoraan, mistä on kysymys. Terrorismista, anarkiasta.
Olen erityisopettaja, ja suuren perheen äiti. Lapsille on laitettava rajat. Työntekijä on kansa lapsi. Ja hyvin infantiililta näyttää.

Arvostan työtätekeviä, aivan kaikkia. Me tarvitsemme toisiamme, lumenlapioijasta suurten linjojen vetäjään ja tuotantokoneistojen vastuulliseen johtajaan.
Minunkin työnantajani olemme me, siis te. Ahtaajatkin. Minun työni on määrännyt valtio ja työtäni kantaa kansakunta, kunta, viime kädessä vanhemmat. Kuntaa tuppaan sanoa työnantajakseni.
Kultaisia kädenpuristuksia en ilkeäisi oppilaitteni vanhemmilta - siis kansalta - pyytää, vaikka lapset loppuisivat, saati jos tekisin työni epätyydyttävästi.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ruoka vuodenaikojen mukaan!

Nyt kuljetuslakon aikana voisi jokainen kokeilla Jaakko Kolmosen antamaa herätystä, jonka itse viime syksynä sain ja toimii omalla kohdallani erinomaisesti: perinteistä suomalaista vuodenaikojen mukaista lähiruokaa. Olen selviytynyt tämän talven erinomaisesti ostamatta yhtään salaatinkerää, mangoa tai mitään tuonti- tai keinotekoisesti sähköllä ja kemikaaleilla tuotettua kasvihuonetuotetta. Vain marjoja, juureksia, paljon paikallista kalaa, monipuolista lähiruokaa. Perinteiseen tapaan vuodenaikojen mukaan saatavin tarvikkein eläen tunnen elämäni laadukkaammaksi ja vointini erinomaiseksi. Ensi vuonna lisään marjoja, sieniä, juureksia ym säilöttävää talvivarastoon. Niitä saa myös lähimarketeista. Kannattaa jokaisen kokeilla.

Keskustelua otsikkolinkissä

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

I love those who hate mediocrity

I am looking for a book telling about an Olympic champion (49er class) Thomas Johansson, who won a gold medal in Summer Olympics in Sydney and knows after 68 500 kilometres sail in Volvo Ocean Race 2008-09 what is a property of being unyielding. He hates mediocrity.
I love that.

Hengellisyys, luonto ja suku

  Hyvä ystäväni, ajattelultaan sielunveljeni, keskimäärin kolme kirjaa viikossa  ahmiva Oiva sai minut taas luopumaan ennakkoasenteestani ja...