Mikä on sinun on myös minun, mut mikä on minun ei ole sinun

Jouduin ostamaan uuden lentolipun Hongkongista Helsinkiin, hinta 1500€, ihan omasta pussista . Joku kysyi, pyydänkö korvausta Finnairilta! Ai että kuinka: sekö onkin syyllinen. Eikö korvausta pidä pyytää lentoemäntien ja stuerttien ammattijärjestöltä, heillehän minä sen jouduin uhraamaan! Minä, kansalainen. Kuinka moni muu antoi roponsa ulkomaiselle yhtiölle?
Onko sekin unohdettu, että Finnair on valtionyhtiö?

Missä on yhteiseen hiileen puhaltaminen, yhteisten ratkaisujen laatiminen valtakunnan hyväksi (en tarkoita vain lentoemäntien joukkoa)? Yhteisen hyvän nimissä ajetaan yksilön (lue: ammattikuntien) saavutettujen etujen kasvattamista, ei koko kansakunnan yhteisen hyvinvoinnin säilymistä. Ammattijärjestöt syyllistyvät puheiss havleksimiinsa riistotoimiin (kansantalous). Katsokaa Kreikan upseereita tai Espanjan kroisoslennonjohtajia, kun muut maat koettavat auttaa kansakuntia pulasta selviytymiseen.
Perhe on pienoisyhteiskunta, jossa ihan lunnollisesti säästetään toisessa, kun toista tarvitaan. Niin pitäisi olla koko laajassa yhteiskunnassakin. Miten voimme olla niin keskinkertaisia, ettemme ymmärrä. Saavutettu etu on populistinen jäänne. Hallitukset yrittävät joskus yhteisiä leikkauksia, mutta tämä kansaa edustava joukko ymmärretään jonkinlaiseksi riistäjäksi, herraksi, joka vain repii "pienen ihmisen" selkänahkoja. Minä pieni ihminen en ymmärrä ympärilläni kuuluvaa epäjohdonmukaista puhetta.
Minulla oli naapuirina kunnallispoliitikko, silloinen kommunisti, joka toimi ihan arkipäivässäkin niin, että mikä on sinun, on myös minun, mutta mikä on minun, ei ole sinun.Hänen mielestään se oli yhteiseksi hyväksi.