Tässä tulee kolme ihmetyksen
aihetta:
1. Silpominen
3. Demokratia - heikkoutta?
1.Osaamme kauhistella ja tuomita ja
surra afrikkalaista silpomiskulttuuria, jossa tyttöjen ulkoiset sukuelimet
silvotaan, osin tai täysin. Mutta mitä se on, kun jotkut laittavat renkaita ja
ruuveja huuliin, nenään, silmäluomiin, poskiin, korvannipukoihin, napaan,
sukuelimiin, nännin päihin? Lävistetyt korvikset ovat olleet länsimaisten
naisten ja miesten koristelua. itsellänikin on ollut lävistetyt korvanapit 14-vuotiaasta lähtien. Sitä ei koeta silpomiseksi saati masokismiksi, itsensä kiduttamiseksi.
Voisihan se ollakin. Alkukantainen
jäänne.
Kaiken huippu ovat he, jotka
leikkelevät korviaan suipoksi eläinten korvien mukaan, irrottavat hampaitaan,
viilaavat niitä teräviksi, halkovat kielensä käärmeen kielen mukaiseksi,
upottavat sarvia otsaansa ja niin edelleen.
Vaikka minulla on korvalehdissäni
useampikin reikä koruja varten, en voisi suudella poikaa, jolla on ruuvi ja
rengas huulessa. Miltä se tuntuisi, eroottiseltako? En ymmärrä. Pitäisi varoa,
ettei satuta itseä tai sitä toista.
Enkä pysty näkemään teräsrengasta
nenässä muuten kuin roikkuvana räkämällinä. Sillä siltähän se näyttää. Ruokani
ei menisi kurkusta alas, jos istuisin sellaista vastapäätä. Mielikuvitukseni
muokkaa sen korun limaklöntiksi, en voi mitään. Onhan meillä erilaiset
kauneuskäsitykset, ja olkoonkin niin. Minä en vaan näe silpomiskoruissa mitään
kauneutta. Napatimantti tai pikkuinen rengas on ihan kiva ja nätti, sormukset
ja korvikset, kaularenkaat ja pukuihin kiinnitetyt vaikka kuinka runsaat rojut
ovat mukavia. Mutta ihon repiminen, siinä en näe kauneutta saati seksikkyyttä.
Nenärengas tuo mieleen, että mitä nuhanenäisenä? Huhhuh!
Silpominen on muutakin kuin
tyttöjen sukuelinten silpomista. Termi voisi tarkoittaa myös tuollaista itsensä
repimistä, joskaan se ei sodi itsemääräämisoikeutta, ei ole pakotettua. Silti,
kehon raateluahan se joka tapauksessa on. Eläimet eivät tee sellaista.
2.Ukrainan sota on tuonut monia
ajatuksia sodasta, siitä yksilöstä tai hänen häntäilijöistään, jotka voivat
hyökätä vaikkapa lasten kimppuun, tuhota heidän kotejaan, luonnossa
villieläinten pesiä ja eläimiä, silpoa kaupunkeja, ihmisiä, eläimiä, kasveja,
metsiä ja puita.
Minä en ymmärrä.
Mietin, onko ihmisessä jokin tarve
tuhota ja silpoa, haavoittaa ja tappaa. Ja kuinka he, joilla ei ole kykyä
myötäelämiseen eikä heillä ole omaatuntoa, pääsevät aina silloin tällöin
valtaan. Ja kuinka sellaisia hallitsijoita, jotka eivät aloita sotia, hyökkää
toisten kansojen kimppuun, sanotaan heikoiksi. Onko se heikkoutta, että yrittää
saada aikaan ja säilyttää ehkä jo olemassa olevaa demokratiaa ja säätää lakeja,
joilla turvataan kaikkien yhtäläisiä oikeuksia hyvää elämään. Jos puhumme
USA:sta ja maan presidenteistä, mielestäni vahvoja olivat juuri he, jotka yrittivät
saada tasa-arvoa ja kunnioitusta. Presidenteistä voin mainita viimeisimpiä,
kuten John F. Kennedy, myös hänen seuraajansa Lyndon B. Johnsonkin yritti, Jimmy
Carter, Barack Obama, ja viimeisimmin Joe Biden.
3. USA:sta puheen ollen ihmettelen
aina, miksi amerikkalaiset vihaavat mustia, orjien jälkeläisiä. Itse asiassa
hehän ovat sen maan rakentaneet! Heidät on väkipakolla sinne tuotu, ovat olleet
noita vihattuja maahanmuuttajia, jos nykyajasta puhutaan, ja sitten, kun ovat
raataneet, maata muokaten ja viljellen, kaivoksissa uurastaen ja sairastuen,
sitten heitä iljetään inhota ja pitää ala-arvoisena ihmisrotuna.
Kuinka tyhmä ihminen on?
Nyt Venäjän, Putin-diktaattorin ja
hänen hännystelijöittensä hyökkäys Ukrainaan ja halu valloittaa se, on
mielestäni käsittämätön. Varmaan muidenkin mielestä. Mutta minä ihmettelen
sitä, mitä Venäjä tai Putin hyötyy poltetusta maasta? Aikooko rakentaa
uudelleen, siirtää asukkaita Venäjältä? Vaikea uskoa, kun tietää, mitä Suomen
valloitetulle Karjalalle on tehty. Viipurin kaupunki on edelleen melkein
rauniokasa. Suomi on pelastanut erillisiä rakennuksia, Neuvostoliitto ja Venäjä
on pitänyt koko pitkän alueen etelästä pohjoiseen runneltuna, raunioina,
villiintyneenä pusikkona, ihmiset köyhyydessä. Mitäpä hyötyä alueista olikaan?
Oli tietysti meriyhteyden parantuminen, kaivoksia ja metsää. Mutta kaikki tuo
olisi onnistunut kaupankäynnillä. Muutama vuosikymmen kaupankäynti
onnellistutti niin Venäjää, Suomea kuin Ukrainaakin.
Poltetun maan taktiikka ei kuulu
ainakaan enää nykyisyyteen. Eikä entisten suuruuksien haalinta. Kommunistinen
Neuvostoliitto haukkui jatkuvasti länttä imperialismista. Mitähän muuta tämä
nyt sitten on?
Länsimaiset demokraatit haukkuivat
ja haukkuvat yhä Eurooppaa ja suurvaltoja siirtomaapolitiikasta. Mitähän muuta
tämä nyt on?
Mikä on ihmisen logiikka?
Ihmetyksen aihetta riittää.
