Työharjoittelu ja työllistäminen menneet sekaisin

En ollut uskoa korviani eilistä radio-ohjelmaa kuunnellessani: että harjoittelijoita ei oikein huvita lähteä harjoittelupaikkoihin, kun ne eivät takaakaan tulevaa työpaikkaa! Sketsin aiheeksi hyvä, mutta että vakavasti tehty ohjelma...
1990-luvulla yritettiin rekrytoida hyviä koulunkäyntiavustajia, ja saatiinkin työnvälitystoimistojen kautta ihan hyviä työntekijöitä, joiden työsuhdetta olisi haluttu jatkaa edes koulun koko lukuvuoden ajaksi. Mutta kun piti "antaa muillekin työttömille mahdollisuus työllistyä", suhde kesti vain kuusi (6) kuukautta eli työntekijän kannalta aivan tyrmistyttävä periaate: työsuhdetta ei voinut jatkaa. Koulun kannalta yhtä tyrmäävä asia: oppilailla vaihtui luokan avustaja juuri, kun he olivt tottuneet toisiinsa ja työ sujui hyvin. Maaliskuussa piti vaihtaa uusi ihminen, joka ei edes ennättänyt oppia tuntemaan oppilaita ennen lukukauden loppua.

Nyt pitäisi harjoittelijalle taata työpaikka valmistumisen jälkeen. Onhan aikoihin eletty.
Harjoittelu on opintojen soveltamista käytäntöön eikä mikään työpaikka. Tosin kun joku harjoittelija osoittautuu alalle ja juuri kyseiseen tehtävään hyvin soveltuvaksi, hän voi valmistuttuaan olla haluttu työntekijä. Mutta entäpä, kun tynanataja haluaa auttaa opiskelijoita (jaa-a, "itsekästä ilmaistyöllistämistä"!?) ja antaa paljon harjoittelupaikkoja, miten hän voi taata jokaiselle jatkopaikan?

Onkohan työllistämistuella rekrytointi edelleen yhtä typerää kuin viime vuosikymmenellä, ovatko nämä kaksi asiaa heittäneet häränpyllyä?
Seuraus: varmempaa on olla antamatta harjoittelupaikkaa.