perjantai 2. marraskuuta 2018

Uskonto ja naisen asema

Jotenkin tuntuu järkyttävältä olla ihminen, kun katsoo/lukee/kuulee Pakistanissa tapahtuvasta vääräuskoisjahdista. Tai Amerikan trumpismista. Järkyttävää sellainen moraali, että neljä lasta voidaan jättää äidittömäksi, kun äiti on naapurijuorun mukaan aukaissut suunsa ja puhunut uskonvastaisesti. Lapsista viis, kun äidin synti pitää sovittaa kuolemalla. No onneksi korkein oikeus tuli järkiinsä. Ainoa apu tällaisessakin pimeydessä on koko kansaa koskeva  peruskoulutus. Hirveän paljon ihmiskunta on edistynyt sitten keskiajan, mutta nämä uskonnolliset jäänteet ja diktaattorien kaipuu ovat tyrmistyttäviä. Profeettaa tai presidenttiä palvotaan jumalana tai vähintään hänen edustajanaan. Johtopäätelmä on väistämättä tosiasia, että ihmisellä pitää olla jokin korkeampi palvottava voima, suuri auktoriteetti. Jumala tai johtaja. Minua kauhistaa. Tulee mieleen rodunjalostuksillisia ajatuksia! Mutta siinäkin vallitsee jo paradoksi: valistuneet kansat eivät lisäänny,  vain kouluttamattomat, köyhät onnettomat, tietämättömät ja alistetut. Minun katsomukseni mukaan uskonnolla ja uskomuksilla alistettujen naisten raskauksista (lue oikein: RASKAUKSISTA) useimmat ovat RAISKAUKSIEN tuloksia. Sitten nämä onnettomat tytöt ja naiset vielä syyllistetään raskaudestaan. Minua järkyttää kuulua tällaiseen eläinkuntaan. -----------


Somehow, it feels scary to belong to a human race while
reading / hearing about the frenetic jihad in Pakistan. Or about American
trumpism. An astonishing kind of morality is that four children can be left out
of maternity because the mother has opened her mouth and according to the
neighbor's gossip ridiculed god. Not anyone cares for orphaned remaining children
while mother's sin needs to be matched by death. Fortunately, the Supreme Court
came to its senses. The only aid in such darkness is basic education for the
whole population. Much humanity has grown since the Middle Ages, but these The
only help in such darkness is basic education for the whole population. Much
humanity has grown from the Middle Ages, but these religious remains and
dictator worship are astonishing. The Prophet or the President worships as a
god or at least his representative. The conclusion is inevitably the fact that
man has to have a higher worshiping power, a great authority. God or leader.
I'm scared. Eugenics ideas appeares into my mind! But there is already a
paradox: the well educated people do not increase, only the uneducated, poor,  ignorant and submissive. The most of girls's
and women's pregnancy in undeveloped countries are a result of  being raped. Then these unlucky girls and
women are guilty of being pregnant  - and
will be punished!  I'm shocked to belong
to this kind of animal kingdom.


maanantai 1. lokakuuta 2018

Lemmikin hankkiminen ja siitä luopuminen


Tämä viikko 4.-10.10. on omistettu eläimille- Suomessa vuodesta 1959 lähtien silloisen Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen, nykyisen Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton (SEY) aloitteesta. Ensimmäinen päivä on eläinten pyhimyksen, Franciscus Assisilaisen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.

Tänä vuonna teemana on lemmikkieläimen vastuullinen hankinta.

Kyseessä on koko perheen elämään vaikuttava asia. Lemmikiksemme vangittu luontokappale elää täysin armoillamme. Se joutuu sopeutumaan ihmisen tapoihin: sen pitää metsästää keittiössä, se tekee tarpeensa meidän aikataulumme, ei oman kehonsa vaatimusten mukaan, jne. 

Sopeudummeko me?

Lapsi on usein se perheenjäsen, joka lemmikkiä kinuaa. Hän tahtoo helliä. On kurjaa kuunnella kehuja, kuinka lapsen tahtoa testataan hoitovastuulla. Kyllä hoitaminen on perustaltaan aikuisen velvollisuus, lasta ei voi eikä saa velvoittaa yksin. Lapsen ei tarvitse lähteä 365:nä aamuna pissareissulle. ”Sinähän sitä halusit, hoida kans!” Jos näin, minkä mallin aikuinen antaa vastuusta ja toisen kunnioituksesta. Ellei vanhempi aio osallistua, lemmikkiä ei pidä hankkia.

Jo hankintavaiheessa pitäisi ymmärtää, että luopumisen päivä tulee joskus. Luopuminen on aina yhtä tuskallista, mutta oman tuskan edellä kulkee lemmikin hyvä olo. Tuskankin keskellä koira iloitsee pienistäkin helpotuksen hetkistä ja näyttää sen. Helposti kuvittelemme, että kaikki on hyvin, ja pitkitämme. Nykyisin lääkärit eivät tee pelkkää bisnestä, vaan kertovat, kun aika on päästää irti. Meillä on ollut toistakymmentä koiraa, muutama hevonen ja kissa. Lasten kanssa yhdessä on käsitelty kuolema ja eutanasian mahdollisuus lopettaa lemmikin tuska. Luulen, että vastuu on opittu.

lauantai 29. syyskuuta 2018

VETO-OIKEUS ja tasa-arvo

Kuinka ihmeessä Hesarin pääkirjoittaja voi todeta näin falskisti (tämän aamun lehdessä sivulla A4: https://nakoislehti.hs.fi/8815fe72-d0a8-4be5-bc92-edde9ee86c9b/4)

"Yhdysvallat on yksi YK:n perustajamaista, sen suurin rahoittaja ja päämajan isäntämaa" (tämä tietysti totta) "mutta periaatteessa vain yksi 193 TASA-ARVOISESTA JÄSENMAASTA" !?
Kuinka voidaan puhua tasa-arvosta, kun päätöksissä on mahdollista käyttää VETO-OIKEUTTA? Tasa-arvo toteutuu toki päätösten noudattamisessa, koska jokainen jäsenvaltio sitoutuu noudattamaan mm. turvallisuusneuvoston päätöksiä. Mutta varmaa on, että päätökset eivät synny tasa-arvoisesti. Etenkin kaksi suurinta, kotikenttä USA ja Venäjä hallitsevat juuri herkintä aluetta, maailman turvallisuutta VETO-OIKEUDELLA (Venäjä esim. viime vuosina yli sata kertaa). Kuinka usein turvallisuusneuvoston päätös onkaan vesittynyt vetoamisen vuoksi, kun useimmiten juuri Venäjä on torpannut kaikkien muiden jäsenten yksimielisen päätöksen? Eikö ole turha arvostella turvallisuusneuvostoa saamattomuudesta ja heikkoudesta, kun etenkin nuo kaksi äärilaitoja edustavat valtiot (tosin eipä enää arvoiltaan kovinkaan erilaisia) päättävät, ei neuvosto?

VETO-OIKEUDESTA ei päästä koskaan eroon, sillä joku joka tapauksessa vesittää juuri ko. oikeudella senkin päätöksen.

Meidän perheessämmekin oli yhdellä jäsenellä veto-oikeus: koiralla... -----------------------------
How in the world the Hesari (our biggest newspaper) chief editor  can say so falsely (this Morning on page A4: https://nakoislehti.hs.fi/8815fe72-d0a8-4be5-bc92-edde9ee86c9b/4)
:
"The United States is one of the founding countries of the United Nations, its largest financier and the host country of the headquarters" (this of course true) "but in principle only one of 193 members"!
How can we talk about equality when decisions can be made to use VETO? Obviously, equality is achieved in the respect of decisions, as each Member State undertakes to respect, inter alia, the Security Council's decisions. But it is certain that decisions will not be equal. Particularly the two largest, the home field USA and Russia dominate the most sensitive area, the world's security by UN Security Council (Russia, for example, on the latest few years over hundred times). How often is the Security Council's decision been watered down when in most cases just Russia has torpedoed the unanimous decision of all other members? Is it not unnecessary to criticize the Security Council for  indecisiveness, especially when most often those two states that are extremist (though no more very different!) conclude, not the Security Council?

We will never get rid of VETO, because in any case, some member state uses it also in this case. A paradox.

Formely also one family member had a veto: our dog...

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Suomi, jälkeenjäänyt hygieniafasistinen valtakunta.


Menin hakemaan lehteä kotikoirani Neron kanssa paikallisesta Rautakirjasta. "Ensin pitää viedä koira pois", sanoi myyjä. "Miksi, tähän menee kaksi minuuttia", kysyin minä. "Meillä myydään elintarvikkeita", myyjä jatkoi.
Seisoin korkean tiskin takana, kaikki elintarvikkeet eli karkit ympärillä olivat moninkertaisesti käärittynä, tuoretavara lasivitriinissä MONINKERTAISESTI MUOVITETTUNA (ympäristöystävällisesti?), jäätelöt jokainen erikseen pakkauksissaan suljetuissa pakastearkuissa jne. Rautakirja ei tietääkseni myy tuoretta lihaa tai kalaa tai muuta irtotavaraa.
Pelikoneilla istui märissä saappaissaan öljyltä haisevissa haalareissa papparainen. Hänkö voi maleksia siinä ajattomasti, minun pieni kotikoirani ei saa seistä tiskin takana kahta minuuttia lehden saadakseni. Sanoisin, että voi pyhä yksinkertaisuus! Ja järki hoi, älä jätä!
Aika yleisesti Euroopassa koira saa tulla hienoimpaan ravintolaankin mukanamme. Ja pöytien alla on useita, isompiakin, kiltisti käyttäytyviä otuksia. Tietääkseni siellä ihmiset ovat jopa terveempiä kuin meidän hygieniafasistisessa valtakunnassamme.
Olisikohan Rautakirjan hypättävä ajan tasalle ja muutettava omia sääntöjään, vaikka tämä Suomi onkin edelleen sääntövaltakunta? Ison ketjun pioneerimainen sääntömuutos on mahdollista. Kun ei ole irrallisesta tuoretavarasta kysymys.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Do you eat sick animals in European Southern countries?

In southern European countries such as Italy, Spain or Portugal, no healthy dogs or cats are not allowed to be killed. Well, what about your food: healthy cows, chickens and sheep? What is difference? Or do you eat only sick animals in those countries? 

How to understand that logic:
abandoning a pet to a trash or leaving it on a motorway in the middle of nowhere is not forbidden? Giving a mercy is.


Etelä-Euroopan maissa kuten Italiassa, Espanjassa tai Portugalissa ei saa tappaa terveitä, ihmisten hyläkäämiä koiria tai kissoja. No, terveitä lehmiä, kanoja ja lampaita saa tappaa  - ruoaksi. Vai syöttekö siellä Espanjassa, Portugalissa, Italiassa ynnä muissa em. maissa sairaita eläimiä?

Miten pitää ymmärtää tuo logiikka:
lemmikin hylkääminen roskapönttöön tai jättäminen moottoritielle ei ole kiellettyä? Niiden armahtaminen on.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Kansalaisten tasa-arvo-mantra


Tasa-arvon valtakuntako Suomi?
On kuulemma lottovoitto syntyä Suomeen. On joissakin asioissa. Mutta kun puhutaan tasa-arvosta, kattia kanssa! Otan esimerkin köyhistä ja eläkeläisistä.
Unkarissa kaikki eläkeläiset saavat matkustaa julkisilla, metrolla, busseilla ja raitiovaunuilla ja laivoilla ilmaiseksi. Saksassa bussilla pääsee pitkin kaupunkia 1,5 eurolla ainakin meidän sikäläisessä kaupungissamme Überlingenissä. Australiassa matkustat 2,5 taalalla ympäri Sydneyn seutukuntaa.
Senioreille(60v) ja eläkeläisille $2.50 päivässä, Opal-kortti.  
Auli, Sydney: "Olen kolunnut paikat 200km säteellä viikonloppuina, sama maksu. Sillä äBlue Mountains, Newcastle, Kiama, junasta bussiin, unlimited."
Mutta meillä: seutulippu on 5 euroa kerta eli kympin eestaas. Aika paljon, kun vouhkataan julkisten kulkuneuvojen käyttöä päästöjen estämiseksi. 
Sairaseläkeläinen, joka saa 750 euroa kuukaudessa käteen, maksaa siitä vuokransa ja elantonsa, ei paljon voi matkustella eikä kansaneläkeläinen sen kummemmin.
Minä, opettajaeläkeläinen (entinen palkansaaja siis), joka omistan auton ja asun Tapiolassa, kävelen ensin kilometrin metroon päästäkseni, sitten maksan sen kympin kaupungissa asioidakseni, en kyllä kovin innoissani sitä tee. Samalla kympillä pystyn ajamaan kaupunkiin ja parkkeeraamaan asiani ajaksi parkkihalliin. Kuka luulee, että viitsin vaivautua ja maksaa moisesta julkisesta, kun ja omalla autollani olen vapaa kulkemaan. On se kornia, koska todella kannatan yksityisautoilun välttämistä taajamissa. Köyhä ei pysty, varakasta ei motivoi. Eniten suren juuri noita eläkeläisiä.

Sosiaalidemokratia on sitä, että vain työikäisten palkansaajien etuja työikäiset valvovat. Todellisuudessa lapset, köyhät ja etenkin köyhät eläkeläiset kärsivät. Mitä niistä, kunhan palkat ja työttömyyskorvaukset juoksevat! Työikäiset työttömät ja varattomat saavat bussimaksunsakin yhteiskunnan verovaroista. 
Todella tekopyhää mantraa höpistä köyhistä ja lapsiperheistä! Huomautan, että meillä on ollut enimmäkseen demarihallitukset. Ne ovat päättäneet nyt vielä vallitsevista systeemeistä.
Minä ajan metrolla ja busseilla ja ratikoilla muualla, mutta en Suomessa.
Tämän maan tasa-arvohuuto ja sosiaalinen hyvinvointi on huuhaata.

torstai 29. maaliskuuta 2018

Pupu-Prisma ja ABC


Pupu-Prisma 
Outo uutinen Joensuun Prismasta: kauppa ottaa myyntiin eläviä kaneja ja -marsuja. Valistunut kansa paheksuu ja kauppias puolustautuu hyvien olosuhteiden järjestämisellä. Mutta yhtään ei auta, että eläimillä on myymälässä hyvät oltavat. Ongelma on siinä, että shoppailija ostaa hetken mielijohteesta söpön eläimen, kun se on kauppareissulla helposti tarjolla. Kun lapsi kinuaa. Palauttaako S-ryhmä vastuuttoman tavan ostaa elävä lemmikki lahjaksi? Eihän kukaan osta vauvojakaan lahjaksi!
Olen boikotoinut S-ryhmää siitä lähtien, kun teitten varsille alkoi ilmestyä keltavihreitä hirvityksiä, ABC-huoltoasemia, joista saa kalleinta polttoainetta ja jotka rumentavat koko kauniin maamme. Ravintoloiden sisustus on migreenin laukaisevaa kakkaruskealla höystettyä oranssia. Nyt tuli yksi boikottiaihe lisää. Eläin ei ole esine, joka heitetään pois, kun ei enää huvita.
Rakennuspuoleen liittyvä surullinen esimerkki löytyy Äänekoskelta:  kaupungin sisääntulon pilaa  S-marketti, rumilus vailla vertaa. Ennen paikalla olivat hienot käyntikortit: funkistyylinen hotelli Hirvi ja kodikas matala puurakenteinen matkahuolto pikku putiikkeineen sekä nykyisen parkkipaikan kohdalla Monrepos-puisto, jossa matkustavainen hengähti junaa ja bussia odotellessa suihkulähteen solinassa koivujen siimeksessä. Nyt on S-kolossi silmät nyrjäyttävine ajoluiskineen ja ABC-polttoainepumppuineen. Onneksi on vielä Hirvi.
Toivotan pehmopupuista pääsiäistä!






torstai 15. maaliskuuta 2018

Eläinrääkkäystä ei ole poronhoito, mutta koira kerrostalossa voi olla




Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT! Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä viidennestätoista kerroksesta aina ulos.  Mietipä tuota!
Opetin koirani pennusta Hesarille, toimi hyvin öisin, muulloin ei käyttänyt. Säästyimme molemm vanhuskoiran pidätysvaikeuksien rasituksista.
Eläinrääkkäystä ei ole poroteurastus, kerrostalon vankina ja hihnan päässä eläminen on.Tarpeet ihmisen aikataululla. Kokeilepa itse, ota vaikka kello isännäksi! Kolme kertaa päivässä, tai jopa vain kahdesti, aamulla ja illalla. Oletko kone, kuten edellytät lemmikiltäsi? 
Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT! Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä viidennestätoista kerroksesta aina ulos.  Mietipä tuota!
Eläinrääkkäystä ei ole poroteurastus, kerrostalon vankina ja hihnan päässä eläminen on. Tarpeet ihmisen aikataululla. Kokeilepa itse, säännöstele vatsantoimintasi kolmeen kertaan päivässä. Jopa kahteen kertaan.
Meillä oli naapuripariskunta, joka lähti seitsemältä töihin, käytti koirat pitkällä lenkillä ennen lähtöä, mutta seuraavan kerran vasta iltaseitsemältä kotiin tultuaan. Koko aivan kaksi lemmikkiä oli kahden talossa, jossa eivät päässeet seuraaman liikennettä ikkunoista eikä vatsa tai rakko saanut toimia sisällä ollessa. Sisäsiistejä kun olivat, tietysti. Pariskunta "rakasti" lemmikkejään. Niinköhän?
Kun koira tuo talutushihnansa ja katsoo sinua vetisin silmin, mutta iloisesti häntää heiluttaen, sinua naurattaa, "kun se on niin viisas" tai "ovela" ja arvelet sen vain haluavan ulos leikkimään. 
Mietipä vähän. 
Koiran häntä on kommunikaatioväline. Se heiluttaa aina häntäänsä kertoen sillä asiansa. Se ei tarkoita pelkästään iloa ja leikki- tai lenkkihalua. Sillä voi olla hätä, sen ruumiintoiminnot huutavat tarpeitaan. Mutta sen on pidäteltävä, koska emäntä tai isäntä ei nyt juuri ehdi, tahdo, ennätä lähteä käyttämään sitä ulkona. 
Miksi puhutaan aina lenkittämisestä? 
Mikään koirakirja ei kerro, ettei jokaiselle pissahädälle tarvitse pukeutua paksusti ja lähteä viittä kilometriä taivaltamaan. Ystäväni, kaksinkertainen pedantti tohtorismies otti eläkepäivilleen koiran ja luki kuusi koirakirjaa ulkoa ynnä muita lisäksi. Hän kertoi, että hän koettaa aamulla vetkuttaa kymmeneen asti - aamukahvit hän joi kello seitsemältä ja koira tietysti nousi samalla - ennen kuin läksi lemmikin kanssa ulos. "Kun ei jaksanut heti lähteä pitkille kävelyille", kuten hän ilmaisi. Minä esitin, että eikö hän olisi voinut helpottaa itseään ja lemmikkiään opettamalla sen metsänreunassa olevan talonsa pihapiiriin aamujen ensihädälle. 
Ei koiran kanssa tarvitse aamulla lähteä heti pitkälle lenkille, kunhan käyttää ensi hädällä portaan pielessä, ja vasta myöhemmin kunnon kuntoilulenkille ja nuuskimiselle, kirjeiden lukemiselle ja kirjoittamislenkille.
Itse opetin kaksi pennusta kasvattamaani koiraa Hesarille, toimi hyvin öisin, muulloin eivät käyttäneet. Säästyimme vanhuskoiran pidätysvaikeuksien rasituksista molemmat, emäntä ja lemmikki.  Rescuekoiria en ole voinut tuohon ehdollistaa, olleet liian vanhoja, ja sisäsiisteys piintyneisiin tapoihin ehdollistunutta.  
Mietipä, jos sinunkin pitäisi odottaa aamupissalle menoa siksi, ettei sinua päästetä asialle vasta kuin parin tunnin päästä. Miltä tuntuisi? Onko sinulla ollut koskaan hätä niin, ettet ole päässyt sitä toimittamaan? Miltä tuntui, kun vatsassa pyöri tai rakko pullistui? Useimmalla kerrostalon kymmenennen kerroksen koiralla on jatkuva paha olo. 
Oletko huomannut, kuinka iloinen lemmikkisi on ulkoa tultua? Sitä on helpottanut, se on onnellinen. Se ei tuo hihnaansa, vaan noutaa nallensa ja pallonsa ja tahtoo leikkiä. Tiedät itsekin, mikä helpotus on sinullakin hotelli helpotuksessa käytyäsi. Mieti sitä. Koiran keho toimii aivan samoin kuin meidän ihmistenkin. Siksihän sitä lajia on käytetty koe-eläiminäkin. Vai onko tuo kokeilu ollut valhetta? Sitäkin surkeutta, ihmisen armoilla olevan olennon alistamista sopii mietiskellä. 
Meillä oli kerran villakoira, jo pari kertaa astunut leikkaamaton uros, joka ei pystynyt tyhjentämään millään rakkoaan muuten kuin tipotellen. Sen piti merkata reviirinsä kaikkialla, etenkin vieraassa paikassa. Yritimme pitkittämällä ulosmenoja  venyttää rakkoa, mutta ei onnistunut. Eikä tarvinnutkaan onnistua.  Kerran Kuopion kadulla olin kiireinen ja hoputtelin poikaa, kun vastaan tuleva rouva ystävällisesti sanoi: "Elä  estä poikoa lukemasta kirjeitä ja vastoamasta niihi!".  Sitähän se on!
Sekin, että koiran oletetaan aina tekevän asiansa kerralla. Se päästetään koirapuistossa asioille, ja sitten nuuskiminen ja reviirin merkitseminen onkin kiellettyä. Uroskoira, jota varsinkaan ei ole kastroitu, ei oikein pystykään tyhjentämän rakkoaan kerralla. Sen pitää voida merkitä kulkunsa, sen rakko tyhjentyy tipoittain tai vähän kerrallaan. Ihminen kieltää tämänkin lajityypillisen käyttäytymisen.  Koiran hajuaisti on satakertainen meidän ihmisten hajuaistiin verrattuna, ja se elää hajujen monipuolisessa maailmassa. Ja jopa niiden ehdoilla. 
Koiran jätökset kaupungissa ovat kauhistus. Aivan oikein, ovat ne. Nykyisin onneksi useimmat lemmikin omistajat siistivät jätöksensä (heidänhän ne itse asiassa ovat!), mutta silti se on ongelma. Esimerkiksi New Yorkissa on alueita, joissa koiraa ei saa edes laskea maahan puistossa. Mihin luulet sen tekevän tarpeensa? Seurasin kerran hienoa herraa, joka kantoi puolilta päivin pikku lemmikkiään puistoon, jossa vartija kielsi koiran tuomisen koko puistoon. Herra kuljetti pikkuista pitkän matkan ennen kuin se pääsi salaa tekemään asiansa talon nurkalle, asfaltille. Mikä ei ollenkaan ole luonnollinen tarpeentekopaikka.
Islannin pääkaupunki Reykjavik on itse asiassa eläinystävällinen kieltäessään lemmikkikoirat kaupungin alueella. Oikein! Koirat kiittävät, ei tietenkään itsekäs ihminen. Islantilaiset ovat valistuneita, länsimaisesti sivistynyt kansa.
Jos koiran annetaan valita jätöksiensä paikka, se tekee ne vähintään ruohikolle tai mieluiten pensastoon tai puunjuurelle. Keskellä katua oleva pakkautunut kakka on tasan omistajan omaa syytä. Siihen ei yksikään omista koiristani ole suostunut. Yhdelle (narttukoira) oli käydä huonosti, kun Helsingin keskustasta ei löytynyt ruohikkoa. Ei edes pissaamisesta tullut mitään ennen kuin heinätupsu löytyi. Koira kätkee luontaisesti jätöksensä.  Samoin kuin etsii maton - oletko huomannut, ja kieltänyt! - jolla syö. Jonne kiikuttaa vaikka toiseen huoneeseen ruokapalasensa, jokaisen kerrallaan, jos keittiön lattialla ei ole yhtään matonkulmaa. Matto edustaa ruohikkoa. Itse laitoin kynnysmaton, ja se näyttää kelpaavan. Ruokakuppi on toisessa laidassa huonetta, ja jokainen purupala kiikutetaan kynnykselle.

Lemmikinkin tahdomme omaksi iloksemme. Huviksemme tai hyödyksemme. Toki niin voimme tehdä, jos muistamme, että jokaisen lajin tyypillisen käyttäytymisen pitää antaa toteutua. 
Jokaisen koiraa havittelevan pitäisi lukea ensimmäiseksi entisen Korkeasaaren johtajan, aiemmin  eläintieteen laitoksella eläinfysiologian opettajana ja dosenttina toimineen Seppo Turusen kirja Lemmikkielämää; ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen. 






Tasa-arvon paradoksi SoTe


TASA-ARVON PARADOKSI

Suomessa on kummallinen peikko, jonka nimi on SoTe. Sosiaali-ja terveysalan uudistusta on tehty jo monien hallitusten ajan, ja päämäärään ei ole päästy, Johtuen poliittisista valtataisteluista, ja ihmisten yksinkertaisesta ajattelusta. Pelätään eriarvoisuuden lisääntymistä, terveyden varjolla bisnestä, varojen hukkaantumista kansainvälisille yhtiöille, ties mitä. 
Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisiltä on hävinnyt taju siitä, mitä asiat  maksavat. Mitä sairaalan varustaminen ja toiminnan ylläpitäminen edellyttää. Palkkatyöstä ollaan tarkkoja, mutta palveluja hoitavien palkkoja ei lasketa.

Kun koulunkäynti on ilmaista, oppilaat tuhoavat kirjoja ja kouluruoka ei kelpaa. Lukiolainen joutuu maksamaan oppivälineistään suureksi osaksi itse, jolloin syntyy pieni ymmärrys siitä, kuinka paljon yhden oppilaan opiskelukustannukset ovat. Sekin vain kirjojen ja läppäreiden ja omaan opiskeluun tarvittavien tarvikkeiden osalta. Koulua ei ole ilman  opettajia, yhä vaativammin koulutettua henkilökuntaa. Koulurakennukset maksavat miljoonia, tietysti, koska on suurista rakennuksistaja vaativista varusteluista kysymys.
Yhteiskunta eli veronmaksajat kustantavat kaiken. 
Meillä on prosenttipohjainen verotus. Tuntuu siltä, että kansa ei osaakaan prosenttilaskua. 

Yksi prosentti tuhannesta eurosta on kymmenen (10) euroa, yksi prosentti kymmenestä tuhannesta on 100 euroa. Vaikka veroprosentti olisi kaikille sama, yhteiskunnan saama euromäärä on tuloista riippuen erilainen: suuremmasta summasta valtio ja kunta saavat enemmän.
Verotuksemme on kuitenkin progressiivinen eli kasvaa verotettavan tulon mukaan. Haitari voi olla esimerkiksi 19 - 75% . (Vm. luku on totta, kun mukana on ylitöissä 40 vuotta raataneet ns. varakkaat yrittäjät, jotka ovat luoneet ja turvanneet työllisyyttä, ja saavatkin palkaksi eläkkeensä lisäksi "varmuuden vuoksi" laitetun rangaistusveron.)
---------------------------------
Sosiaaliturvasta teen tähän yksinkertaisen esimerkin.
Toisin sanoen, kun 1000 euroa saava eläkeläinen maksaa 25% kuukausitulostaan, hän maksaa yhteisiin varoihin siis 250€. Hänelle jää elantoon 750€. Sillähän ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan selviä. Ainakaan hyvin. 
Kun progressio aiheuttaa sen, että 10 000€ ansaitseva maksaa tulostaan 49%, yhteiskunta saa häneltä 4900€. Tottahan ero on suuri, ja tuo 10 000 tienannut selviää elannostaan hyvin omin varoin. Kuten hänen täytyykin.  
Yhteiskunta saa menoihinsa tuolta yksityiseltä 58 800€ vuodessa, eläkeläiseltä 3000€.
Eläkeläisellä jää hyvin vähän ruokaan, vaatehuoltoon, hygieniaan, lääkkeisiin ynnä muuhun pakolliseen. 
----------------------
Otetaan esimerkki kahdesta ihmisestä, täysin tulottomasta ja sairaseläkeläisestä.
Sairaseläke on asunnon omistajalle 750€ kuukaudessa, josta verottaja ottaa 19%  (142,5€).
Toinen,  joka  ei kykene työhön, mutta ei saa myöskään sairaseläkettä, koska vamma ei ole mahdollisesti pysyvä eikä hänellä ole omistusasuntoa vaan hän asuu vuokralla, saa terveyden- ja sairaanhoidosta kokonaan ilmaiseksi. Hänen vuokransa maksaa sosiaalitoimi.
Sairaseläkettä 750€ kuukaudessa saava omistaa asunnon, pienen yksiön. Sen hän on hankkinut elämänsä aikana pienistä tuloistaan säästäen.  Jos hän asuu siinä itse, hän maksaa hoitovastikkeen, mikä on tietysti pienempi kuin vuokra vieraan asunnosta. Jos se on pieni yksiö, vastike on 250€ plus vesi ja sähkö, yhteensä noin 300-350€. Kun se poistetaan tuosta 607,5:stä, jää elämiseen ja sairastamiseen vain 257,5 €.
Jos hän onkin vuokrannut pois asuntonsa, hän saa tulona vastikkeen maksun jälkeen 250€. Hän asuu muualla vuokra-asunnossa, josta maksaa 500€/kk plus vesi ja sähkö eli 600€/kk. Elämiseen jää siis sama 257,52€. Hän ei saa sosiaaliturvasta mitään tukea, koska omistaa asunnon. Sairauskulut ovat suuret, ja hän maksaa sairaalahoidosta itse perusmaksun eikä saa siihen sosiaalitukea. 


Hän on syvällä köyhyysloukussa. Lääkkeisiin, joita on paljon, hän sentään saa osittaisen tuen.
Vuokralla asuvalle tulottomalle maksetaan kaikki sairauskulut. 
Asunnon omistava ei aiheuta suurta menoa yhteiskunnalle, vuokraisäntä saa yhteiskunnalta vuokralla-asuvalta 6000€ vuodessa ja asukas elämiseensä 4800€ sekä sairaus- ja lääke- ym yllättävät kulut. Yhteensä hänen peruselantonsa maksaa yhteiskunnalle 10800€ vuodessa.
Asunnon omistaja käy leipäjonon päähän, vuokralla-asujan ei tarvitse. Leipäjonon antimet hankkii yksityinen hyväntekeväisyys, siihenkään ei yhteiskunnan varoja tarvita.
Kumpi olisi yhteiskunnalle järkevämpää:
1.       maksaa oman asunnon omistajalle 100€ tukea silloin tällöin sairaskuluihin ja muuhun satunnaiseen tarpeeseen (hammaslääkäri ei kuulu jostain syystä terveydenhoitoon, vaan on edelleen ylellisyyttä)
2.       maksaa asuntoa omistamattoman vuokrakulut 500 € (6000€/v) vuokraisännän pussiin ja kaiken elannon (10800€ vuodessa) sekä satunnaiset terveyden- ja sairaanhoitokulut.

Poliitiikassa ns. tasa-arvoa ajavat ovat sitä mieltä, että on oikein, että asunnon omistava ei saa yhteiskunnan tukea. He eivät huomaa, että yhteiskunta tukeekin juuri sitä kapitalistia, joka omistaa vuokra-asunnon, jossa tuo ansiotuloton asuu. Yhteiskunnalta kuluu vuokralla asuvan tukeen 1000€ kuukaudessa, toinen vastaa itse kaikesta. Vain sen vuoksi, että hänellä on asunto, jonka voi syödä. Niin hänelle sanotaan. ”Myy asuntosi.”
Oikeudenmukaista? Järkevää?
Nuori sairas omistaja-eläkeläinen myy siis asuntonsa, ja sen syötyään pääseekin sitten täyden yhteiskunnan tuen piiriin. Jos hän voisi pitää itse säästämänsä kodin, hänestä ei olisi yhteiskunnalle rasitusta kuin satunnaisen satasen verran.
Paradoksi ?
------------------------------
SoTe pelottaa, koska ”kansainvälisille firmoille menevät yhteiskunnan rahat ja valinnanvapaus koskee vain varakkaita kaupunkilaisia."
Kuinka? 
Pienipalkkainen eläkeläinen ei pääse nykyjärjestelmässä koskaan maan parhaaseen ortopediseen sairaalaan Ortoniin lonkkaleikkaukseen, koska Orton on ykstyisin varoin ylläpidetty. Hän jonottaa puoli vuotta tai enemmän julkiseen sairaalaan päästäkseen. SoTen toteutuessa hänelläkin on mahdollisuus päästä Ortoniin, jos leikkauksella on kiire. 
Kaukana palveluista asuva joutuu tänäänkin lähtemään kauas kaupunkiin hoitoa saadakseen, SoTen toteutuessa hänellä on mahdollisuus päästä kuitenkin valitsemaan nopeampi vaihtoehto, joskin hän joutuu kulkemaan saman matkan, koska haja-asutusalueelle ei sentään SoTekaan simsalabim rakenna muutamaa ihmistä varten suurta laitosta. Kansa keksii valittaa kaukaisista keskuksista nyt. miksi se ei ollut yhtä suuri ongelma aiemmin?
”On väärin, että varakkaat pääsevät samalle viivalle köyhien kanssa ja voivat Käyttää sote-palveluja yhdenvertaisesti”. Miksi se on väärin? 
Olisiko  se tasa-arvoa, että kaikki kansalaiset tosiaan olisivat tasavertaisia terveyden- ja sairaanhoidossa, kun kuitenkin nuo varakkaat, samoin kuin heidän perustamansa työllisyyttä turvaavat yhtiöt ja teollisuus ovat puitteet ja toiminnankin kustantaneet? Miksi heidän pitäisi olla pelkästään maksumiehiä? Miksi työn antaja on roisto eikä ansaitse mitään etuuksia? Työllistäjä maksaa myös työterveydenhoidon, jonka piiriin palkansaaja kuuluu. 
Meillä on paljon eriarvoisuutta, totta. Se ei kohdistu pelkästään köyhiin ja voimattomiin, vaan niin sanottuihin rikkaisiin. Rangaistus kohdistuu varallisuuteen eikä rikkomukseen.
Onko se tasavertaisuutta, että esimerkiksi liikennerikkomuksista rangaistaan rahalla, jolloin työtön nuori selviää hurjastakin liikenteen vaarantamisesta rikesakolla, mutta turvallisella autolla ajava vähäisen nopeuden yleensä hiljaisella moottoritiellä ylittänyt varakas ihminen joutuu maksamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja pelkästään siitä, että lakipykälän mukaan hän teki väärin.

Eikö rikkomuksesta pitäisi olla yhtäläinen rangaistus kaikille. Sellainen, joka on yhtä vaikuttava molemmille eli kuten Australiassa: ajokortin omaavalla on tietty pistemäärä, esimerkiksi 12, josta rikkomus vähentää tietyn määrän, nopeusrikkomuksesta esimerkiksi 4 pistettä. Kun pisteet on vähentyneet nollaan, menetät ajokortin. Sen uudelleen saamiseksi on suoritettava uudet testit. Rangaistus on yhtä pureva jokaiselle, niin rikkaalle kuin köyhälle, ja vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen tehokkaasti. Australian teillä ei ole kaahareita. Siitä pitää huolen myös runsas, piilotettu valvontakameraverkosto. Et tiedä, missä kamerat ovat. Puissa, pylväissä, näkymättömissä.
Australiassa on ollut tietynlainen valinnanvapaus jo kymmenet vuodet. Jokaisen on maksettava pieni vuosittainen vakuutusmaksu, johon jokainen pystyy, mutta sitten voi valita lääkärinsä ja sairaalansa. Järjestelmä kohtelee myös eläkeläisiä hyvin. He saavat vuosittain silmälasi- hammas- matkustus- ynnä muita etuja. Eläkeläiset matkustavat ympäri suurta maata parilla dollarilla, silmälasit tulevat ilmaiseksi tietyllä järjestelmällä jne. Jotkut siirtolaiset ovat yrittäneet palata pohjoiseen kotimaahan eläkkeellä, mutta paenneet takaisin Down Under, koska ovat kauhistuneet. Jos Aussieläke on pieni, se ei haittaa, kun tukea on niin paljon.  
Miksi meillä ei oteta mallia maista, joissa suunnitellun soten tapainen järjestelmä jo toimii? Miksi meillä ei oteta mallia myös liikenteen turvallisuutta takaaviin menetelmiin? Nythän sakkomenetelmä ei tehoa ollenkaan eli rangaistusmenetelmä ei pure. Jokainen autoilija tuntee kaahaajat, jotka tietävät valvontakameroiden sijainnit eikä nopeudella ole rajaa muilla alueilla. Taajamien ympärillä nuoret, vanhoilla autoilla ilman ansiotuloja ja siten pikkusakoilla selviävät kaahailevat surutta ja huoletta.
Mietin yhä, mitä onkaan eriarvoisuus ja mitä tasa-arvo merkitseekään. Ei se toteudu, kun ei ole ymmärrystä.
Pelolla ei ole realiteetteja kuten ei idealismillakaan.
Pelko on epämääräinen vastustuksen kapula. Se estää kehityksen ja muutoksen.
Tulevaisuus poukkoilee.
Masentaa.



















tiistai 23. tammikuuta 2018

Sallittu energia? What kind of energy would be allowed?

Ei tuulivoimaloita, ei vesivoimaloita, ei puunhakkuuta energiakäyttöön. Mitä sitten? Atomivoima on puhtainta energiaa. Mutta ei tietenkään sitäkään. Mitä sitten? Mikä energialähde on sallittua? 


Kiinassa kuollaan kylmään, kun hiili on kielletty (ihan oikein), kaasu loppunut (tyhmää kertakäyttölämmitystä), sähkölämmitys liian kallista (mutta sehän tarvitsee myös joko vesi- tuuli- kaasu- puu- tai atomivoimaa!)  
Kenellekään ei tule mieleen ottaa oppia meiltä, jossa tehdään varaavia uuneja, joita tarvitsee lämmittää vain kerran, kaksi päivässä pesällisellä puuta (uusiutuvaa energiaa), mutta siitäkin tulee päästöjä, joten kiellettäköön se kohta meilläkin. Just. Mikä kumma olisi vähäpäästöisintä, tehokasta energiaa?
Vai palelemmeko mieluummin hamaan maailman loppuun asti. Tulee se kumminkin!


---

No wind farms, no hydroelectric power plants, no woodcutting for energy use. So what? Atomic force is the cleanest energy. But of course not, too dangerous.
So what? What energy source is allowed?

In China, they die in freezing houses, because carbon is banned (right), gas out of stock (stupid disposable heating method) electric heating too expensive (does'nt it need also water, atomic, gas power or..?).

Not anyone is curious to learn how we Skacndinavians make heat saving brick fiireplaces, which need to heat only once, twice a day by firewood (renewable energy). But it releases also pollutant emissions! So let us deny it, too.
That´s it! 

What would be the most low-emission, efficient energy? Or do we prefer to freeze till the final end of the World? It will happen anyway! 


?




Hengellisyys, luonto ja suku

  Hyvä ystäväni, ajattelultaan sielunveljeni, keskimäärin kolme kirjaa viikossa  ahmiva Oiva sai minut taas luopumaan ennakkoasenteestani ja...