Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee
kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT!
Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka
kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä
viidennestätoista kerroksesta aina ulos. Mietipä tuota!
Opetin koirani pennusta Hesarille, toimi hyvin öisin,
muulloin ei käyttänyt. Säästyimme molemm vanhuskoiran pidätysvaikeuksien
rasituksista.
Eläinrääkkäystä ei ole
poroteurastus, kerrostalon vankina ja hihnan päässä eläminen on.Tarpeet ihmisen
aikataululla. Kokeilepa itse, ota vaikka kello isännäksi! Kolme kertaa
päivässä, tai jopa vain kahdesti, aamulla ja illalla. Oletko kone, kuten
edellytät lemmikiltäsi?
Kuka arkkitehti on ensimmäinen, joka suunnittelee
kerrostaloon koiravessan? Kerrostalokoirilla - ja niiden omistajillahan on ULKOVESSAT!
Lemmikin omistajalla saattaa olla huoneistossa kolmekin, koira on vietävä joka
kerta ulos tarpeilleen. Ja kerrostalot senkun kasvavat korkeutta. Lähdepä
viidennestätoista kerroksesta aina ulos. Mietipä tuota!
Eläinrääkkäystä ei ole poroteurastus, kerrostalon vankina ja
hihnan päässä eläminen on. Tarpeet ihmisen aikataululla. Kokeilepa itse,
säännöstele vatsantoimintasi kolmeen kertaan päivässä. Jopa kahteen kertaan.
Meillä oli naapuripariskunta, joka lähti seitsemältä töihin,
käytti koirat pitkällä lenkillä ennen lähtöä, mutta seuraavan kerran vasta
iltaseitsemältä kotiin tultuaan. Koko aivan kaksi lemmikkiä oli kahden talossa,
jossa eivät päässeet seuraaman liikennettä ikkunoista eikä vatsa tai rakko
saanut toimia sisällä ollessa. Sisäsiistejä kun olivat, tietysti. Pariskunta
"rakasti" lemmikkejään. Niinköhän?
Kun koira tuo talutushihnansa ja katsoo sinua vetisin
silmin, mutta iloisesti häntää heiluttaen, sinua naurattaa, "kun se on
niin viisas" tai "ovela" ja arvelet sen vain haluavan ulos
leikkimään.
Mietipä vähän.
Koiran häntä on kommunikaatioväline. Se heiluttaa aina
häntäänsä kertoen sillä asiansa. Se ei tarkoita pelkästään iloa ja leikki- tai
lenkkihalua. Sillä voi olla hätä, sen ruumiintoiminnot huutavat tarpeitaan.
Mutta sen on pidäteltävä, koska emäntä tai isäntä ei nyt juuri ehdi, tahdo,
ennätä lähteä käyttämään sitä ulkona.
Miksi puhutaan aina lenkittämisestä?
Mikään koirakirja ei kerro, ettei jokaiselle pissahädälle
tarvitse pukeutua paksusti ja lähteä viittä kilometriä taivaltamaan. Ystäväni,
kaksinkertainen pedantti tohtorismies otti eläkepäivilleen koiran ja luki kuusi
koirakirjaa ulkoa ynnä muita lisäksi. Hän kertoi, että hän koettaa aamulla
vetkuttaa kymmeneen asti - aamukahvit hän joi kello seitsemältä ja koira
tietysti nousi samalla - ennen kuin läksi lemmikin kanssa ulos. "Kun ei
jaksanut heti lähteä pitkille kävelyille", kuten hän ilmaisi. Minä esitin,
että eikö hän olisi voinut helpottaa itseään ja lemmikkiään opettamalla sen
metsänreunassa olevan talonsa pihapiiriin aamujen ensihädälle.
Ei koiran kanssa tarvitse aamulla lähteä heti pitkälle
lenkille, kunhan käyttää ensi hädällä portaan pielessä, ja vasta myöhemmin
kunnon kuntoilulenkille ja nuuskimiselle, kirjeiden lukemiselle ja
kirjoittamislenkille.
Itse opetin kaksi pennusta kasvattamaani koiraa Hesarille, toimi hyvin öisin,
muulloin eivät käyttäneet. Säästyimme vanhuskoiran pidätysvaikeuksien
rasituksista molemmat, emäntä ja lemmikki. Rescuekoiria en ole voinut tuohon ehdollistaa, olleet liian vanhoja, ja sisäsiisteys piintyneisiin tapoihin ehdollistunutta.
Mietipä, jos sinunkin pitäisi odottaa aamupissalle menoa
siksi, ettei sinua päästetä asialle vasta kuin parin tunnin päästä. Miltä
tuntuisi? Onko sinulla ollut koskaan hätä niin, ettet ole päässyt sitä
toimittamaan? Miltä tuntui, kun vatsassa pyöri tai rakko pullistui? Useimmalla
kerrostalon kymmenennen kerroksen koiralla on jatkuva paha olo.
Oletko huomannut, kuinka iloinen lemmikkisi on ulkoa tultua?
Sitä on helpottanut, se on onnellinen. Se ei tuo hihnaansa, vaan noutaa
nallensa ja pallonsa ja tahtoo leikkiä. Tiedät itsekin, mikä helpotus on
sinullakin hotelli helpotuksessa käytyäsi. Mieti sitä. Koiran keho toimii aivan
samoin kuin meidän ihmistenkin. Siksihän sitä lajia on käytetty
koe-eläiminäkin. Vai onko tuo kokeilu ollut valhetta? Sitäkin surkeutta, ihmisen
armoilla olevan olennon alistamista sopii mietiskellä.
Meillä oli kerran villakoira, jo pari kertaa astunut leikkaamaton
uros, joka ei pystynyt tyhjentämään millään rakkoaan muuten kuin tipotellen.
Sen piti merkata reviirinsä kaikkialla, etenkin vieraassa paikassa. Yritimme
pitkittämällä ulosmenoja venyttää rakkoa, mutta ei onnistunut. Eikä tarvinnutkaan
onnistua. Kerran Kuopion
kadulla olin kiireinen ja hoputtelin poikaa, kun vastaan tuleva rouva ystävällisesti sanoi:
"Elä estä poikoa lukemasta kirjeitä
ja vastoamasta niihi!". Sitähän se
on!
Sekin, että koiran oletetaan aina tekevän asiansa kerralla.
Se päästetään koirapuistossa asioille, ja sitten nuuskiminen ja reviirin
merkitseminen onkin kiellettyä. Uroskoira, jota varsinkaan ei ole kastroitu, ei
oikein pystykään tyhjentämän rakkoaan kerralla. Sen pitää voida merkitä
kulkunsa, sen rakko tyhjentyy tipoittain tai vähän kerrallaan. Ihminen kieltää
tämänkin lajityypillisen käyttäytymisen.
Koiran hajuaisti on satakertainen meidän ihmisten hajuaistiin
verrattuna, ja se elää hajujen monipuolisessa maailmassa. Ja jopa niiden
ehdoilla.
Koiran jätökset kaupungissa ovat kauhistus. Aivan oikein,
ovat ne. Nykyisin onneksi useimmat lemmikin omistajat siistivät jätöksensä
(heidänhän ne itse asiassa ovat!), mutta silti se on ongelma. Esimerkiksi New
Yorkissa on alueita, joissa koiraa ei saa edes laskea maahan puistossa. Mihin
luulet sen tekevän tarpeensa? Seurasin kerran hienoa herraa, joka kantoi
puolilta päivin pikku lemmikkiään puistoon, jossa vartija kielsi koiran
tuomisen koko puistoon. Herra kuljetti pikkuista pitkän matkan ennen kuin se
pääsi salaa tekemään asiansa talon nurkalle, asfaltille. Mikä ei ollenkaan ole
luonnollinen tarpeentekopaikka.
Islannin pääkaupunki Reykjavik on itse asiassa
eläinystävällinen kieltäessään lemmikkikoirat kaupungin alueella. Oikein! Koirat
kiittävät, ei tietenkään itsekäs ihminen. Islantilaiset ovat valistuneita, länsimaisesti sivistynyt kansa.
Jos koiran annetaan valita jätöksiensä paikka, se tekee ne
vähintään ruohikolle tai mieluiten pensastoon tai puunjuurelle. Keskellä katua
oleva pakkautunut kakka on tasan omistajan omaa syytä. Siihen ei yksikään
omista koiristani ole suostunut. Yhdelle (narttukoira) oli käydä huonosti, kun
Helsingin keskustasta ei löytynyt ruohikkoa. Ei edes pissaamisesta tullut
mitään ennen kuin heinätupsu löytyi. Koira kätkee luontaisesti jätöksensä. Samoin kuin etsii maton - oletko huomannut,
ja kieltänyt! - jolla syö. Jonne kiikuttaa vaikka toiseen huoneeseen
ruokapalasensa, jokaisen kerrallaan, jos keittiön lattialla ei ole yhtään
matonkulmaa. Matto edustaa ruohikkoa. Itse laitoin kynnysmaton, ja se näyttää
kelpaavan. Ruokakuppi on toisessa laidassa huonetta, ja jokainen purupala
kiikutetaan kynnykselle.
Lemmikinkin tahdomme omaksi iloksemme. Huviksemme tai
hyödyksemme. Toki niin voimme tehdä, jos muistamme, että jokaisen lajin
tyypillisen käyttäytymisen pitää antaa toteutua.
Jokaisen koiraa havittelevan pitäisi lukea ensimmäiseksi
entisen Korkeasaaren johtajan, aiemmin
eläintieteen laitoksella eläinfysiologian opettajana ja dosenttina
toimineen Seppo Turusen kirja Lemmikkielämää; ihmisen eläinsuhde ja eläinten
hyödyntäminen.
