Ihmettelen sitä, että kansaeläkettä ei maksettaisi ulkomaille, mm. sairauden vuoksi (astma esim) asuville, vaan pakotetaan heidät kotimaahan, jossa eivät pienellä eläkkeellänsä pärjää. Esim Espanjassa asuessaan he eivät käytä lainkaan Suomen julkisia palveluja ja tukia, koska pystyvät ostamaan sikäläisiä edullisia palveluita ikänsä vuoksi edullisesti. Espanjassa selviävät ilman apuja. Mutta jos joutuvat palaamaan, he joutuvat käyttämään täkäläisiä sotepalveluita. On annettava toimeentulotukea jne, koska alle tuhannen euron nettoeläkkeellä ei elä. Tunnen tapauksia vaikka kuinka monta. Paljon kalliimmaksi tälle valtiolle tulee pakottaa paluu. Työnsä he ovat täällä jo tehneet, kansaneläke on ansaittu. Eikö pitäisi olla yhtenäisessä Euroopassa sama, minne se maksetaan? Tai minne tahansa muuallekin. Mieluummin muualle, jonne ei tarvitse sotepalveluja kustantaa.
Sama koskee pienen omistusasunnon asuntotuen poistoa. Jos pakotetaan syömään pieni työllä säästetty ja hankittu lähiöyksiö, muutaman kymppitonnin tulolla ei kauan elä (kaikki eivät asu Helsingissä, maaseutukaupungissa yksiöstä saa keskimäärin 30t, (itse maksoin pikkukaupungissa 20t /33neliöstä!). Näytöspolitiikkaa. Ollaan säästävinään.
Tunnen pari tosi hurjaa tapausta niin Espanjasta kotimaahan pakotetusta eläkeläisestä kuin täysin tuilla elävästä ihmisestä, jonka korkean helsinkivuokrankin Kela maksaa.
Eläkeläinen pystyi hoitamaan itsensä täysin Espanjassa alle tuhannen euron eläkkeellä, ei tarvinnut kotimaasta mitään apuja, ei edes terveydenhoitoa. Nyt Suomeen pakotettuna hänelle joudutaan maksamaan toimeentulotukia ja vuokria ja tietysti hän käyttää hammashoitoa ja terveyspalveluja, käyttää siis sotepalveluja, jotka aiemmin sai kohdistettua niitä tarvitseville paikallisille.
Toinen Suomessa asuva nuori sairaseläkeläinen (vain käsivamma) asuu Helsinkiläisessä kunnan asunnossa, vuokra on korkea tuhannen euron luokkaa, mutta senpä maksaa kokonaisuudessaan Kela. Luottotiedot häneltä on menneet, hän matkustaa siis huolettomasti julkisessa liikenteessä, koska häneltähän ei voi periä sakkoja, varaton kun on. Kuitenkin hän matkustelee vuosittain aurinkoon lomailemaan. Millä rahalla, sopii kysyä.
Kolmas omisti yksiön, työllään hankkimansa pienen kodin, jonka hoitovastike on velkaosuuden kanssa niin suuri, että hän on saanut siihen 200 euroa asumistukea. Eläke on 850 euroa netto. Nyt hänen on pitänyt yrittää myydä, ei mene kaupaksi, mutta on muuttanut vuokra-asuntoon, koska ei kykene asumaan omassaan. Hän saa vuokratuloa juuri sen hoito- ja rahoitusvastikkeen verran, mutta vuokra-asuntoa ei kykene hoitamaan. Kalliiseen vuokra-asuntoon hän saa nyt sitten asumistuen, jonka Kela tietysti joutuu maksamaan Runsaasti enemmän kuin oman yksiön asumistuki oli ollut.
Onko edellisen kaltaisissa yksilöä koskevissa talousratkaisussa järkeä? Tämmöistä talouspolitiikkaa en ymmärrä. Kuten sanottu, kuulostaa näytökseltä: ollaan säästävinään. Todellisuudessa leikkaamisella väärästä päästä joudutaan suuremmaksi maksumieheksi. Jos hyvinvointivastuuta vielä valtakunnassa olisi.
