Tasa-arvon paradoksi SoTe

TASA-ARVON PARADOKSI

Suomessa on kummallinen peikko, jonka nimi on SoTe. Sosiaali-ja terveysalan uudistusta on tehty jo monien hallitusten ajan, ja päämäärään ei ole päästy, Johtuen poliittisista valtataisteluista, ja ihmisten yksinkertaisesta ajattelusta. Pelätään eriarvoisuuden lisääntymistä, terveyden varjolla bisnestä, varojen hukkaantumista kansainvälisille yhtiöille, ties mitä. 

Hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisiltä on hävinnyt taju siitä, mitä asiat  maksavat. Mitä sairaalan varustaminen ja toiminnan ylläpitäminen edellyttää. Palkkatyöstä ollaan tarkkoja, mutta palveluja hoitavien palkkoja ei lasketa.

Kun koulunkäynti on ilmaista, oppilaat tuhoavat kirjoja ja kouluruoka ei kelpaa. Lukiolainen joutuu maksamaan oppivälineistään suureksi osaksi itse, jolloin syntyy pieni ymmärrys siitä, kuinka paljon yhden oppilaan opiskelukustannukset ovat. Sekin vain kirjojen ja läppäreiden ja omaan opiskeluun tarvittavien tarvikkeiden osalta. Koulua ei ole ilman  opettajia, yhä vaativammin koulutettua henkilökuntaa. Koulurakennukset maksavat miljoonia, tietysti, koska on suurista rakennuksistaja vaativista varusteluista kysymys.
Yhteiskunta eli veronmaksajat kustantavat kaiken. 

Meillä on prosenttipohjainen verotus. Tuntuu siltä, että kansa ei osaakaan prosenttilaskua. 

Yksi prosentti tuhannesta eurosta on kymmenen (10) euroa, yksi prosentti kymmenestä tuhannesta on 100 euroa. Vaikka veroprosentti olisi kaikille sama, yhteiskunnan saama euromäärä on tuloista riippuen erilainen: suuremmasta summasta valtio ja kunta saavat enemmän.
Verotuksemme on kuitenkin progressiivinen eli kasvaa verotettavan tulon mukaan. Haitari voi olla esimerkiksi 19 - 75% . (Vm. luku on totta, kun mukana on ylitöissä 40 vuotta raataneet ns. varakkaat yrittäjät, jotka ovat luoneet ja turvanneet työllisyyttä, ja saavatkin palkaksi eläkkeensä lisäksi "varmuuden vuoksi" laitetun rangaistusveron.)

---------------------------------
Sosiaaliturvasta teen tähän yksinkertaisen esimerkin.

Toisin sanoen, kun 1000 euroa saava eläkeläinen maksaa 25% kuukausitulostaan, hän maksaa yhteisiin varoihin siis 250€. Hänelle jää elantoon 750€. Sillähän ei tässä yhteiskunnassa kuitenkaan selviä. Ainakaan hyvin. 

Kun progressio aiheuttaa sen, että 10 000€ ansaitseva maksaa tulostaan 49%, yhteiskunta saa häneltä 4900€. Tottahan ero on suuri, ja tuo 10 000 tienannut selviää elannostaan hyvin omin varoin. Kuten hänen täytyykin.  

Yhteiskunta saa menoihinsa tuolta yksityiseltä 58 800€ vuodessa, eläkeläiseltä 3000€.

Eläkeläisellä jää hyvin vähän ruokaan, vaatehuoltoon, hygieniaan, lääkkeisiin ynnä muuhun pakolliseen. 

----------------------

Otetaan esimerkki kahdesta ihmisestä, täysin tulottomasta ja sairaseläkeläisestä.

Sairaseläke on asunnon omistajalle 750€ kuukaudessa, josta verottaja ottaa 19%  (142,5€).
Toinen,  joka  ei kykene työhön, mutta ei saa myöskään sairaseläkettä, koska vamma ei ole mahdollisesti pysyvä eikä hänellä ole omistusasuntoa vaan hän asuu vuokralla, saa terveyden- ja sairaanhoidosta kokonaan ilmaiseksi. Hänen vuokransa maksaa sosiaalitoimi.

Sairaseläkettä 750€ kuukaudessa saava omistaa asunnon, pienen yksiön. Sen hän on hankkinut elämänsä aikana pienistä tuloistaan säästäen.  Jos hän asuu siinä itse, hän maksaa hoitovastikkeen, mikä on tietysti pienempi kuin vuokra vieraan asunnosta. Jos se on pieni yksiö, vastike on 250€ plus vesi ja sähkö, yhteensä noin 300-350€. Kun se poistetaan tuosta 607,5:stä, jää elämiseen ja sairastamiseen vain 257,5 €.
Jos hän onkin vuokrannut pois asuntonsa, hän saa tulona vastikkeen maksun jälkeen 250€. Hän asuu muualla vuokra-asunnossa, josta maksaa 500€/kk plus vesi ja sähkö eli 600€/kk. Elämiseen jää siis sama 257,52€. Hän ei saa sosiaaliturvasta mitään tukea, koska omistaa asunnon. Sairauskulut ovat suuret, ja hän maksaa sairaalahoidosta itse perusmaksun eikä saa siihen sosiaalitukea. 

Hän on syvällä köyhyysloukussa. Lääkkeisiin, joita on paljon, hän sentään saa osittaisen tuen.

Vuokralla asuvalle tulottomalle maksetaan kaikki sairauskulut. 

Asunnon omistava ei aiheuta suurta menoa yhteiskunnalle, vuokraisäntä saa yhteiskunnalta vuokralla-asuvalta 6000€ vuodessa ja asukas elämiseensä 4800€ sekä sairaus- ja lääke- ym yllättävät kulut. Yhteensä hänen peruselantonsa maksaa yhteiskunnalle 10800€ vuodessa.

Asunnon omistaja käy leipäjonon päähän, vuokralla-asujan ei tarvitse. Leipäjonon antimet hankkii yksityinen hyväntekeväisyys, siihenkään ei yhteiskunnan varoja tarvita.

Kumpi olisi yhteiskunnalle järkevämpää:

1.       maksaa oman asunnon omistajalle 100€ tukea silloin tällöin sairaskuluihin ja muuhun satunnaiseen tarpeeseen (hammaslääkäri ei kuulu jostain syystä terveydenhoitoon, vaan on edelleen ylellisyyttä)

2.       maksaa asuntoa omistamattoman vuokrakulut 500 € (6000€/v) vuokraisännän pussiin ja kaiken elannon (10800€ vuodessa) sekä satunnaiset terveyden- ja sairaanhoitokulut.

Poliitiikassa ns. tasa-arvoa ajavat ovat sitä mieltä, että on oikein, että asunnon omistava ei saa yhteiskunnan tukea. He eivät huomaa, että yhteiskunta tukeekin juuri sitä kapitalistia, joka omistaa vuokra-asunnon, jossa tuo ansiotuloton asuu. Yhteiskunnalta kuluu vuokralla asuvan tukeen 1000€ kuukaudessa, toinen vastaa itse kaikesta. Vain sen vuoksi, että hänellä on asunto, jonka voi syödä. Niin hänelle sanotaan. ”Myy asuntosi.”

Oikeudenmukaista? Järkevää?

Nuori sairas omistaja-eläkeläinen myy siis asuntonsa, ja sen syötyään pääseekin sitten täyden yhteiskunnan tuen piiriin. Jos hän voisi pitää itse säästämänsä kodin, hänestä ei olisi yhteiskunnalle rasitusta kuin satunnaisen satasen verran.

Paradoksi ?

------------------------------

SoTe pelottaa, koska ”kansainvälisille firmoille menevät yhteiskunnan rahat ja valinnanvapaus koskee vain varakkaita kaupunkilaisia."
Kuinka? 

Pienipalkkainen eläkeläinen ei pääse nykyjärjestelmässä koskaan maan parhaaseen ortopediseen sairaalaan Ortoniin lonkkaleikkaukseen, koska Orton on ykstyisin varoin ylläpidetty. Hän jonottaa puoli vuotta tai enemmän julkiseen sairaalaan päästäkseen. SoTen toteutuessa hänelläkin on mahdollisuus päästä Ortoniin, jos leikkauksella on kiire. 

Kaukana palveluista asuva joutuu tänäänkin lähtemään kauas kaupunkiin hoitoa saadakseen, SoTen toteutuessa hänellä on mahdollisuus päästä kuitenkin valitsemaan nopeampi vaihtoehto, joskin hän joutuu kulkemaan saman matkan, koska haja-asutusalueelle ei sentään SoTekaan simsalabim rakenna muutamaa ihmistä varten suurta laitosta. Kansa keksii valittaa kaukaisista keskuksista nyt. miksi se ei ollut yhtä suuri ongelma aiemmin?

”On väärin, että varakkaat pääsevät samalle viivalle köyhien kanssa ja voivat Käyttää sote-palveluja yhdenvertaisesti”. Miksi se on väärin? 

Olisiko  se tasa-arvoa, että kaikki kansalaiset tosiaan olisivat tasavertaisia terveyden- ja sairaanhoidossa, kun kuitenkin nuo varakkaat, samoin kuin heidän perustamansa työllisyyttä turvaavat yhtiöt ja teollisuus ovat puitteet ja toiminnankin kustantaneet? Miksi heidän pitäisi olla pelkästään maksumiehiä? Miksi työn antaja on roisto eikä ansaitse mitään etuuksia? Työllistäjä maksaa myös työterveydenhoidon, jonka piiriin palkansaaja kuuluu. 

Meillä on paljon eriarvoisuutta, totta. Se ei kohdistu pelkästään köyhiin ja voimattomiin, vaan niin sanottuihin rikkaisiin. Rangaistus kohdistuu varallisuuteen eikä rikkomukseen.

Onko se tasavertaisuutta, että esimerkiksi liikennerikkomuksista rangaistaan rahalla, jolloin työtön nuori selviää hurjastakin liikenteen vaarantamisesta rikesakolla, mutta turvallisella autolla ajava vähäisen nopeuden yleensä hiljaisella moottoritiellä ylittänyt varakas ihminen joutuu maksamaan jopa kymmeniä tuhansia euroja pelkästään siitä, että lakipykälän mukaan hän teki väärin.

Eikö rikkomuksesta pitäisi olla yhtäläinen rangaistus kaikille. Sellainen, joka on yhtä vaikuttava molemmille eli kuten Australiassa: ajokortin omaavalla on tietty pistemäärä, esimerkiksi 12, josta rikkomus vähentää tietyn määrän, nopeusrikkomuksesta esimerkiksi 4 pistettä. Kun pisteet on vähentyneet nollaan, menetät ajokortin. Sen uudelleen saamiseksi on suoritettava uudet testit. Rangaistus on yhtä pureva jokaiselle, niin rikkaalle kuin köyhälle, ja vaikuttaa liikennekäyttäytymiseen tehokkaasti. Australian teillä ei ole kaahareita. Siitä pitää huolen myös runsas, piilotettu valvontakameraverkosto. Et tiedä, missä kamerat ovat. Puissa, pylväissä, näkymättömissä.

Australiassa on ollut tietynlainen valinnanvapaus jo kymmenet vuodet. Jokaisen on maksettava pieni vuosittainen vakuutusmaksu, johon jokainen pystyy, mutta sitten voi valita lääkärinsä ja sairaalansa. Järjestelmä kohtelee myös eläkeläisiä hyvin. He saavat vuosittain silmälasi- hammas- matkustus- ynnä muita etuja. Eläkeläiset matkustavat ympäri suurta maata parilla dollarilla, silmälasit tulevat ilmaiseksi tietyllä järjestelmällä jne. Jotkut siirtolaiset ovat yrittäneet palata pohjoiseen kotimaahan eläkkeellä, mutta paenneet takaisin Down Under, koska ovat kauhistuneet. Jos Aussieläke on pieni, se ei haittaa, kun tukea on niin paljon.  

Miksi meillä ei oteta mallia maista, joissa suunnitellun soten tapainen järjestelmä jo toimii? Miksi meillä ei oteta mallia myös liikenteen turvallisuutta takaaviin menetelmiin? Nythän sakkomenetelmä ei tehoa ollenkaan eli rangaistusmenetelmä ei pure. Jokainen autoilija tuntee kaahaajat, jotka tietävät valvontakameroiden sijainnit eikä nopeudella ole rajaa muilla alueilla. Taajamien ympärillä nuoret, vanhoilla autoilla ilman ansiotuloja ja siten pikkusakoilla selviävät kaahailevat surutta ja huoletta.

Mietin yhä, mitä onkaan eriarvoisuus ja mitä tasa-arvo merkitseekään. Ei se toteudu, kun ei ole ymmärrystä.
Pelolla ei ole realiteetteja kuten ei idealismillakaan.
Pelko on epämääräinen vastustuksen kapula. Se estää kehityksen ja muutoksen.
Tulevaisuus poukkoilee.
Masentaa.