Ukraina on siis joutunut venäjän (Putinin) hyökkäyksen kohteeksi.
Kuinka totta Chaplinin elokuva Diktaattori onkaan.
Mistä johtuu, että juuri nuo omatunnottomat diktaattorit pääsevät valtaan?
Lopuksi syynä on tietysti pelko, ja epäilenpä, että duumakin on äänestänyt jo
Ukrainan itäosien tunnustuksen puolesta siksi, että on ollut vaarallista
äänestää vastaan tai olla äänestämättä. Eihän pysy salassa, kuinka äänestät, ja
on kysymys omasta turvallisuudesta. on nähty, kuinka lonkerot ulottuvat
nykymaailmassa toiselle puolelle tellusta, Pohjois-Korean sukulaisen
lentokenttämurha kaukana kotoa, Lontoossa tapahtuneet venäläisten
eliminoinnit ynnä muuta.
Mistä siis johtuu, että juuri ne, joilla ei ole ollenkaan omaatuntoa,
pääsevät valtaan? Miksi he, joilla on vastuuntuntoa ja empatian kyky,
äänestävät nämä vallanhaluiset yksilöt hallitsemaan itseään?
Todellinen suurvalta on Australia, ja se on malli siitä, kuinka jokaisen
annetaan elää omanlaistaan elämää. Eri kansat saavat puhua omaa kieltään, tehdä
omaa leipäänsä, tuoda omaa kulttuuriaan toistenkin iloksi. Kaikkien
kukkien annetaan kukkia. Alkuperäiskansoiltakin on pyydetty anteeksi (toisin
kuin USA:ssa).
On jotenkin hirvittävää, kuinka paljon 1kansan varoja laitetaan julmiin
sotakoneisiin. Mutta elei ole omaatuntoa, arvot ovat yhtä kovia kuin se
metalli, jolla koneisto rakennetaan. Ihmiset, pehmeät arvot ovat arvottomia.
Jos se kaikki raha, ne varat laitettaisiin monipuolisen elämän kehittämiseen ja
ylläpitoon, maailma toimisi hyvin.
Venäjä voisi puuttua pakolaisongelmiin, julistaa yhtenäistä
maailmanpolitiikkaa sen sijaan, että ryhtyy valloittamaan pieniä valtioita
omiin niin sanottuihini tarpeisiinsa. Eivätkö nuo tarpeet voisi olla
kaupankäyntiä, jolloin hyöty olisi molemminpuolinen? Eikö diktaattori kykene
niin kokonaisvaltaiseen näkemykseen? Vastaus on melko selvä: ei kykene. Koska
sellainen hallitseminen tarvitsee omaatuntoa. Omatunto on sitä, että kykenee
huolehtimaan huonommin voivien hyvinvoinnista, empatiaa. Diktatorinen
hallitseminen tuhoaa oman edun vuoksi.
Kysymys kuuluu edelleen: miten tällaiset yksilöt , juuri he saavat suurimman
vallan? Missä on kansan vastustava voima?
Diktaattorin toimeenpaneva voima on myös pelko. Se tulee ilmi silloin, kun
valta on saatu. Omaa elämäänsä elävät väärää oppia kannattavat pitää
eliminoida. Se on nähty ja nähdään edelleen. Kiinassa Pohjois-Koreassa, Afrikan
maissa jne. Pienet ryhmät ovat vaarallisia, heidät pitää saartaa omiin
ghettoihinsa, kieltää oma kieli, jota valtias ei ymmärrä, heidän elintapansa on
väärä, heidät pitää hävittää. Yhteistä tällaiselle eliminoimiselle on yksinvaltiaan
pelko vallan menettämisestä.
Sehän on hölmöyden huippu! Jos valloittaja haluaisi menestyksen itselleen,
hän sallisi valloitetuille heidän kulttuurinsa säilyttämisen, jopa sen
kehittämisen kaiken muun kansan rikkautena. Pelko kuitenkin sokaisee järjenkäytön. Jos
diktaattorin pään koneisto toimisi psykologisesti ja todellinen voitto olisi
tuloksena, hän antaisi kaikkien kukkien kukkia. Se juuri olisi maan parhaaksi,
valloituksen voisi nähdä oikeutettuna – jopa! Ainakin siedettynä.
Häviääkö omatunto, kun demokratia ei toimi tai sitä ei ole ollutkaan?
Kysymys herää, kun näyttää siltä, että valtaan päässyt diktaattori on ollutkin
joskus pehmeämpi, inhimillisempi. Vai onko se ollut hämäystä, taktiikkaako alusta asti?
Olihan Hitlerilläkin jo nuoruusiästä saakka selkeä päämäärä. Se etsi vain
toteutustaan. Itse asiassa paras Hitler-elämäkerta taitaa olla Veikko Huovisen "Veitikka"! Kannattaa lukea. Vaikka se on eräällä tavalla humoristinen teos nimeä
myöten, sen pohjaksi Huovinen on tehnyt paljon ihan oikeaa tutkimustyötä,
sellaista, mitä kukaan muu elämäkertojen kirjoittaja ei ole tehnyt. Terävää
analyysia faktojen lisäksi. Huumorilla. Lopultahan diktaattoreiden kohtalo on
aina sama: heidät nolataan ja tuhotaan. Traagista, Huovinen kääntänyt
onnistuneella tavalla huvittavaksi. Loppunsa diktaattorit ansaitsevat, joskin
ennättävät tuon huvittavuutensa vuoksi tuhota paljon elämää. ((Olen lukenut
toki myös laajimman ja uusimman, Ian Kershaw´n "Hitlerin", kattava ja
hyvä, laajuudessaan ja yksityiskohdissaan raskas, "Taistelunkin"
kautta olen useasti yrittänyt päästä otuksen pään sisään, artikkeleita
satoja...voivoi.)
Ei voi kuin ihmetellä.
