Niin tuli katsottua Kansallisoopperan Salome. Olihan hiukan erilainen kuin aikanaan Metropolitanissa näkemäni versio, jossa Karita Mattila oli Salomena! Musiikki nytkin aivan upeaa, mutta Raamatun aikainen (!) teksti - Herodes, profeetta Jokanaan, Herodiaan tytär Salome , Jokanaanin julistus ihmisen pojasta jne. - ja lavastus sekä kaikki muu olivat äärimmilleen pelkistettyjä ja nykyaikaa villeimmillään, häiritsi. Hienosti oli keksitty seitsemän hunnun tanssin korvike, mutta miksi ei kävelyn ja oleilun sijaan olisi voinut pistää vaikka erillistä tanssiesitystä, varsinkin kun kastanjettien äänen kuuluessa korostui tanssin puute? Ymmärrän, että koko oopperan rakenne olisi pitänyt muuttaa, jos se tanssi siinä olisi ollut, mutta miksi ei niinkin? Hiukan kiusalliselta tuntui myös Jokanaanin pitkä pyörintä alastomana. Metropolitanin tekopalmuja ja veristä tekopäätä en kaivannut enkä Salomen söpöä pyrähdystä alastomana, mutta jotenkin tekstin olisi pitänyt sopia paremmin näyttämökuvaan. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Tulkoon sanotuksi! Ei silti mikään huono juttu .
Karita Mattilan loppukohtaus Metropolitanissa 2004
Kuvassa Kansallisoopperan Salome 2022
