Miljoonat lemmikkikoirat heräävät juuri nyt. Kymmenennessä
kerroksessa, kahdennessatoista, viidennessä. Sinulla on kiire vessaan,
kiusallista, se on varattu. Lapset jonossa. mies, sinä viimeisenä.
Koirallakin on hätä. Kenen vuoro viedä,
huudellaan. Kukaan ei heti viitsi. kahvi pitää laittaa tippumaan, pukea,
syödä aamupala. Koira hakee remminsä ja katsoo anovasti.”Kohta kulta, odota nyt vähän.” Tai odota enemmän. Ystäväni asuu rivitalossa, jossa oven voisi avata ja päästää pikapissille. Mutta kun pelottaa, että piski, se niin rakas lemmikkiystävä karkaa.
"Sain vitkuteltua kymmeneen asti, kahdeksasta se kulki perässä. Yritän vitkuttaa aamuja pidemmiksi.”Sinulla on sisävessa. Hänellä/sillä on ulkovessa. Mitä, jos sinullakin olisi. Joutuisit juoksemaan kymmenennestä kerroksesta ulos, eikä sinun sallittaisi päästää paineita rakostasi ennen kuin huoltoaseman WC;ssä. Sinne on kaksisataa metriä matkaa. Kuten lähimpään koirapuistoonkin.
Mitä ne puhuvat mökkien mummoparoista, joilla on ulkovessa. ”Kuinka säälittävää, että sellaistakin vielä on.”
Niinhän niillä kaikilla koiranomistajillakin on.
Kaverilemmikeillä jokaisella. Ulkohuussi. Vaikka olisi kuinka luxuskoti
viidennessä kerroksessa, lemmikin kanssa pitää käydä tekemässä tarpeet ulkona.
Sisälle ei saa tehdä. Kuitenkin samanlainen hätä kuin lemmikeillä. Kehomme
toimivat samoin. Koiraparalla jopa hankalammin. Kun pitää merkata, ei tule
kerralla kaikki. Rakko ei tyhjene, vaikka yrittäisi. Pitää lukea kaikkien
kirjeet ja kirjoittaa vastaukset. Että täällä asun minä.
Paitsi, että useinkaan ei voi lukea eikä kirjoittaa. Ei ole
lupa haistella. Vaikka se kuuluu koiran elämään. Se elää nenällään. Näkö ja
kuulokin voi mennä, mutta elämisen laatu pysyy, kun voi haistella. Niinhän
isännät ja emännät kehuskelevat vanhoista lemmikeistään. Nenäkanssakäyminen on yhtä tärkeää kuin isännälle/emännälle gourmet ruoka. (Koirallakin on gourmet, ihan luonnonravinto: liha. Mutta sehän saa vain näkkileipää, raksuja. ”Kun vatsa ei kestä muuta”. Miksihän?) Ja ystävät. Ja rakastelu. Toisille se on jokapäiväinen pakko, tai muuten sielu sekoaa. Sitäkään ei lemmikki voi toteuttaa. Joku ei koskaan. Joku rahan vuoksi joka toinen vuosi. Jos on rotua. Isäntä saa lisätuloja.
Kuinka monta miljoonaa lemmikkikoiraa on New Yorkissa? Kuinka monta Pariisissa? Entä Pekingissä, Sydneyssä, Moskovassa, Helsingissä? On ne suurinpiirtein laskettu. Maailmassa yhteensä miljoonia. Tai triljoonia. Rekisteröityjä. Varsinkin luxuskodeissa. Kaupungeissa, kerroksissa. Kaikilla ulkovessa.
Siis kaikkien isännilläkin/emännillä on ulkovessa, koska lemmikki on vietävä ulos. Kun ei ole osoitettu paikkaa, sanomalehteä, komeroa, piha-aitausta, parveketta, terassin nurkkaa. Pentuna, vanha koira ei opi. Ehkä isäntä ja emäntä ovat kokeneet, miltä tuntuu, kun on hätä, mutta pitää pidätellä liian kauan. Se on tuska. Jokapäiväinen tuska. Ehkä kolme kertaa, tai kokonaisen päivän verran.
”Ehei, kuulehan, Rekku kestää kaksikin vuorokautta käymättä
ulkona!” kehuskeli tuttu, kun kysyin eikä se ole päässyt vielä tänään ulos. Oli
iltapäivä.
Kun isäntä ja emäntä luulee tietävänsä, mitä koira ajattelee
ja miltä siitä tuntuu.
”Se haukkuu aamulla vain siksi, kun se haluaa huomiota.”
Totta kai se tahtoo sanoa, että minäkin olen olemassa. Siksi, että veisivät
ulos, päästäisivät pälkähästä. Tuskasta.
Päästäisivät edes vähän. Käväisemään nurkalla. Purkamassa
pahin paine. Mutta koiraoppaissa puhutaan vain lenkittämisestä ja
ulkoiluttamisesta, missään ei tarpeiden tyydyttämisestä. Kyllä, kerrotaan, että
viisitoista minuuttia syömisestä pitäisi viedä ulos. Pitää ohjelmoida. Kaksi
kertaa päivässä. Tai kolme kertaa. Tai jopa viisi. Missään kirjassa ei kerrota
yhtä lausetta enempää, että koiran ruumiintoiminnot ovat samat kuin muillakin
nisäkkäillä. Kuin meillä isännillä/emännilläkin. Vatsaa eikä rakkoa voi täysin
ohjelmoida. Isännällä/emännällä tulle stressihätä, kahvin jälkeen saa käydä
useammin vessassa, kylmä aiheuttaa muutosta, mikä milloinkin. Tiedämmehän ja
muistamme kai sellaista. Missään opuksessa ei kerrota, että kehon toiminnot
ovat lain alaisia, joskus herkkiä ja jopa muuttuvia. Se on koiran elämää. Lemmikkielämää.
Vangin elämää.
Onko oikein?
Kannattaa lukea seuraavasta linkistä löytyvä teos:
Lemmikkielämää; Seppo Turunen
