Katsoitko joskus ohjelman, jossa naispuolinen pappi hylkäsi virkansa, kun ei uskonutkaan jumalaan ja piti/pitää Raamattua ristiriitaisena opuksena. Fiksu, tekee taidetta ja musisoi. En tiedä, ei käynyt ilmi, tai en hoksannut, mitä muuta nykyisin tekee. Sen paras ystävä yrittää palauttaa sen uskoa, kai pappi, jonka kanssa kyllä musisoi edelleen, mutta ei onnistu enää käännytystyö. Aivoillaan ajatteleva nainen!
Minä ajattelen samoin, mutta koska jokaisella on oikeus uskoa, mihin kulttuurisesti on sidottu tai mistä turvaa tuntee saavansa, en tuomitse. Minut on kasvatettu kristityssä ja kirkkouskovaisessa, mutta hyvin vapaamielisessä kodissa, ja ehkä äitini vähän surisikin, jos tietäisi. Rippikoulussa uskoni ei vahvistunut, sille kävi päinvastoin! Aloin tosissani epäillä. Minua kiinnostaa suunnattomasti se puoli ihmisen mielessä, jossa uskonto on. Kuten tuo uskonsa hylänneen naisen umpikristitty ystävä sanoo, ihmisen pitää uskoa johonkin. Tarkoitti jumaluuksia. Anni, tuo naisihminen ei ole samaa mieltä. Sama täällä. Ei uskominen johonkin ole ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus.
Minun turvani ja uskoni on lähinnä luonnossa, määriteltäköön miten hyvänsä. En pidä ismeistä.
Sitä vaan en ymmärrä, että toiset ovat "huolissaan" toisen sielusta.
Katsoin ohjelman Areenasta. https://areena.yle.fi/1-4663832
