KONEAIKUINEN
Ihmisen olemukseen kuuluu kauppa. Lapsi leikkii kauppaa,
vaikkei vanhemmat olisi kauppiaita tai yhtikäs mihinkään kaupantekoon liittyviä
henkilöitä. Joku väittää, että jostain lapsi on saanut mallin. Ehkä, mutta ei
lähtökohtaisesti. Se kuuluu lajinsäilymiseen, vaikka toisin väitettäisiin. Lapsen
leikki ei tarvitse mallia.
Paradoksi. Miksi kaupankäynnistä on tehty synti? Koskee
erityisesti taiteita.
Säveltäjä sanoo, ettei ole mikään kaupallisen musiikin
kannattaja. Että hänen makunsa on ei-kaupallinen musiikki. Hän laittaa musiikin
ja kaupan vastakohdikseen.
Ei niin tarvitse olla. Eikä pidä olla. Jos ja kun sävellys vaikuttaa kuulijan
tunteisiin, tuo elämyksen, vaikuttaa jopa elämäntyön valintaan tai muuta
vastaavaa, miksi se muuttuu myyntituotteena halveksuttavaksi? Ei voi ymmärtää.
Kyllä Mozart, Beethoven, Sibelius myyvät hyvin. Eikö ei-kaupallisesta
musiikista pitävä säveltäjä hyväksykään sitä? Ei kai, koska arvostaa niin kovin
intialaista kansanmusiikkia.
Hyvä toki niin.
Tästä johtuisi aivan toinenkin aihe: miksi kaupankäynti
valtioiden välillä ei riitä nykyisin, miksi pitää sotia ja tuhota kaikki
kauppasuhteet ja kaiken kukkuraksi tuhlata kansantuloa ja tietyti siinä mukana
hyvinvointia? Mietin usein Venäjän
johdon ajatuksia laajenemishalustaan. Eikö olisi ollut luontevampaa jatkaa
hyviä kauppasuhteita, ostaa pienemmiltä niiden menestykseksi, myydä omaa
materiaalista rikkautta eikä ympätä suuria varjoa tuhokoneistoihin? Olen miettinyt samalla venäläistä luonnetta
ja sen poukkoilevaa kehitystä. Venäläinenhän on pohjimmiltaan hyvin
tunteellinen olento.
Miten hänen syvällinen sydämensä, empatiakykynsä on
kadonnut, tuhoutunut? Ei nykyaikana, vaan sukupolvien saatossa. Venäläinen on
kärsinyt sukupolvet epäoikeudenmukaisuutta, laidasta laitaan. Nyt se näkyy. Kyllä Hitlerin natsismia moititaan ja siitä
syytetään kaikkia vastustajia, ja samalla toimitaan täysin natsismin tavalla.
Kerronpa ajatukseni.
Tsaarien aikakaudella venäläinen kansa oli köyhää, kitui ja kärsi
suuremman sorrosta, jolla suuromistaja rikastui rikastumistaan. Kansan
selkänahka oli verillä ja ruvella. Lopulta syntyi kapina, joka käänsi täysin
nurin entisen yhteiskuntamenon. Tiedämme, tunnemme historian. Kommunismi
voitti, kansa sai muka vallan, tasa-arvo muka voitti. Vaan mitä tapahtui?
Koneisto voitti. Yhteiskunta toimi kuin kone ja teki myös
ihmisestä koneen. Yksilöllä ei ollut minkäänlaista vastuuta, kun ei myöskään
omia oikeuksia. Tunteet on tukahdutettu parin kolmen sukupolven aikana.
Yhteiskunta hoiti kasvatuksen, siitäkään, omista lapsista ei tarvinnut, ei aina
voinutkaan välittää. Ihmisen malli katosi vanhemmuuden myötä. Lapset kasvoivat
laitoksissa, joskus jopa kaukana kotoa. Lapsi itki ehkä hiljaa illalla
vuoteessaan, mutta ikävä ja tunne tukahtui vähän kerrassaan. Oli pakko, jotta
selviäisi. Syntyi koneaikuinen.
Nyt meitä hallitsevat nämä koneaikuiset. Omaatuntoa ei taida koneihmisellä olla. Se tuhoutui illalla lapsen itkuisessa sängyssä.
Sukellusveneeseen annettiin kuolla liuta ihmisiä, koska
salaisuus oli tärkeämpi kuin ihmishenki. Mitä kansalle kerrottiin? Varmaankin, että länsi ei tullut auttamaan. Vaikka yritti heti, muttei päästetty.
