Greta Thonberg näkee enemmän

 Greta Thonberg näkee enemmän koska hänellä on "se", aspergerin syndrooma.

It is wonderful that today even young people can be a seriously understood and respected as a "messenger." What is disgusting and corny is that the old gentlemen, politicians for example, are demeaning or downplaying directly. Like an interviewer who said: "You suffer from Asperger's syndrome ..?". Greta: "I don't suffer about it, but I have it." Nicely answered.

Greta sees more because of that trait. As in the movie "Rainman" autistic brother saw the game at once and in its entirety. Asperger belongs to the spectrum of autism, and manifests in thousands of ways. In Greta´s case, she can see where climate disruption is leading.

When I was Greta’s age in the 1960s, I was similarly anxious about the status of man-subjugated animals. I lost my sleep because of suffering pets, especially dogs. I wanted to be a vet, but my mother saw it as a horrible and impossible thought. "It is men's work, don't even talk out loud like that!"
And I was warned not to raise the issue of animals because I "could be considered insane."
The anxiety persisted, and the work of protecting animals had to be done in secret. 
I lost my self-esteem! 
As an adult, it wasn’t until in middle age I got it back and ventured into organizations and dared to write and take a stand. Life was awful. Now I can rest assured that education has increased, we have reasonable legislation in the Nordic countries and even dissertations on animal rights, including Elissa Aaltola in Finland. I'm still sad that most of the world animal is the object which protection is not provided for by laws or regulations and not taught in schools alongside ethical approach to living beings.

It wasn’t until in middle age I got it back and joined into organizations and dared to write and take a stand. Now I can rest assured that education has increased, we have reasonable legislation in the Nordic countries and even dissertations on animal rights, including Elissa Aaltola in Finland. I'm still sad that most of the world animal are objects which protection is not provided for by laws or regulations and in schools are not taught ethical approach and respection to living beings.

Greta should not be underestimated, let alone stigmatized. She is the hope of new generations. Indeed, young people see him as the savior of the world, which is certainly true. Because he has boldly started. She should not suffer like a repressed young people of my generation.

Greta said as she sailed across the Atlantic, she wouldn’t want to and shouldn’t do this, but the responsibility is so great. She therefore sacrifices herself

I wish Greta all the best and that she will see the result of her work in her life, that decision-makers are beginning to understand the state of our planet globally.

-------------------------------------------------------------------------

On ihanaa, että nykyisin nuorikin voi olla vakavasti otettu ja arvostettu "sananjulistaja". Inhottavaa ja kornia on se, että vanhat herrat, poliitikot esimerkiksi suhtautuvat alentuvasti tai vähättelevät suoraan. Kuten eräs haastattelijakin, joka sanoi: "Sinähän kärsit aspergerin syndroomasta...". Greta:"En kärsi siitä, mutta minulla on se.". Hienosti vastattu.

Greta näkee enemmän juuri tuon ominaisuutensa vuoksi. Kuten elokuvan Sademies autistinen veli näki pelin kerralla ja kokonaisuudessaan. Asperger kuuluu autismin kirjoon, ja ilmenee tuhansin tavoin. Gretalla juuri niin että hän pystyy näkemään, mihin ilmaston  häiriintyminen johtaa. 

Kun minä olin Gretan ikäinen 1960-luvulla, olin samalla tavoin ahdistuneen huolissani ihmisen alistamien eläinten asemasta.  Menetin uneni kärsivien lemmikkien, etenkin koirien vuoksi. Halusin eläinlääkäriksi, mutta äitini torppasi sen hirveänä ja mahdottomana ajatuksenakin.
"Se on miesten työtä, älä edes puhu ääneen  sellaista."
Ja minua varoitettiin ottamasta eläinten asiaa esille, koska minua "voitaisiin pitää mielenvikaisena". Ahdistus säilyi, ja eläinten suojelutyötä piti tehdä salaa. Aikuisena, vasta keski-iässä uskaltauduin järjestöihin ja uskaltauduin kirjoittamaan ja ottamaan kantaa. Elämä oli hirveää. Nyt voin olla rauhallinen, kun valistus on lisääntynyt, meillä Pohjoismaissa on kohtuullinen lainsäädäntö ja eläinten oikeuksista on jopa tehty väitöskirjoja, mm Suomessa Elisa Aaltola . Edelleen olen surullinen siitä, että suurimmassa osassa maailmaa eläin on esine, jonka suojaksi ei ole säädetty lakeja tai asetuksia eikä kouluissa opeteta eettistä suhtautumista rinnallamme eläviin olentoihin.

Gretaa ei pidä aliarvioida saati leimata, häneen ei saa suhtautua alentuvasti. Hän on uusien sukupolvien toivo. Nuoret pitävätkin häntä maailman pelastajana, mikä on varmasti totta. Siksi, että hän on rohkeasti aloittanut. Hänen ei pitäisi kärsiä kuten minun sukupolveni tukahdutetun nuoren.
Greta sanoi Atlantin yli purjehtiessaan, että hän ei haluaisi eikä hänen pitäisi tehdä tätä, mutta vastuu on niin suuri. Hän ts. uhrautuu.  

Toivon Gretalle kaikkea hyvää ja sitä, että hän näkee elämänsä aikana työnsä tulosta. Sitä, että päättäjät alkavat ymmärtää maailmanlaajuisesti maapallomme tilan.  

Ilman kotitalousvähennystä joutuisimme hoivakoteihin

 Arvoisat tutkijat Jarkko Harju, Sami Jysmä, Aliisa Koivisto ja Tuomas Kosonen. Kotitalousvähennyksen vaikutukset kotitalouspalvelujen kulutukseen, työllisyyteen ja harmaaseen talouteen. VATT Muistiot 60.

Tutkimuskin voi olla vino ja väärä, asenteellisin kysymyksenasetteluin tehty tai monin tavoin muuten lähtökohdista riippuen vajavainen, ja nyt tuo VATT:n ja PT:n kotitalousvähennystutkimus totisesti on!

Vai varakkaiden tulonsiirtoa! Sitä paitsi, miksi eivät nuo "varakkaat", jotka tekevät suuret ansionsa hankkiessaan ahkerasti työtä, joista verojakin runsaasti maksavat, eivät saisi ostaa palveluita, joista tekijätkin ansionsa saavat - ja veronsa maksavat?! Tiedän kymmeniä eläkeläiskollegoita, opettajia ja muita virkamiehiä, jotka eivät voisi ottaa avukseen siivoojaa, pihapuiden kaatajaa, putki-, kylpyhuoneremontin tekijää tai korjausmiestä, ellei voisi vähentää heidän palkkaansa verovähennyksenä. Kuinka arvoisa "tutkija" tuloksiinsa uskoen kuvittelee, että alle kahden tuhannen euron eläkettä saava vanhus kykenisi palkkaamaan apua kodinhoitoon, jos joutuisi maksamaan palvelusta esimerkiksi 45-60€ tai enemmänkin tunnilta? Tiedän, että esimerkiksi siivousfirmoja on syntynyt useita juuri tämän palvelun mahdollistamisesta. Vanha ihminen kykenee asumaan kotona, jos saa raskaimpiin töihin apua. Vaikka olisi terve, pihapuita ei pysty kaatamaan tai lumitöitä tekemään eikä välttämättä ,varsinkaan me mummot rikki mennyttä ovea tai ikkunaa korjaamaan. Siivoaminen on usein liikaa kipeiden nivelten vuoksi. Juuri näitä apuja kotitalousvähennys mahdollistaa. Halutaanko vanhat ihmiset ennen todellista tarvetta hoivakoteihin - niinhän sitten käy, jos laillinen apu poistetaan.

Tutkimuksessa ilmennyt tietämättömyys kotitalousvähennyksen määristä ja muusta käytöstä varmaan pitää paikkansa, mutta siihenhän on apuna tiedottaminen.

Lopettakaa poliittinen hölmöily. Totta kai työllisyys lisääntyy, jos työtä ostetaan. Tiedotusta lisää niin, että jokainen ymmärtää, mistä on kysymys.

_Kotitalousvähennyskö ei lisää työllisyyttä tai kitke harmaata taloutta!

Menikö lapsi likaveden mukana Haavisto-draamassa?

 Koska Ruben Stiller uskalsi sanoa, minäkin uskallan. Ihailen häntä rohkeana itsensä likoon laittavana suoraan puhujana. Toisinajattelijoita ei onneksi maassamme vielä hirtetä. 

Hän tokaisi jossain jälkiviisaissa tai vastaavassa Yleisradion ohjelmassa, että mahtoiko lapsi mennä likaveden mukana tässä Haavisto-spekulaatiossa.
Meni minun mielestäni. Onko kukaan missään kertonut, miksi ulkoministeri ylitti/sotki valtuutensa ja laittoi tämän virkamiehen toisiin tehtäviin? Mitä tämä virkamies teki tai jätti tekemättä? Ei varmaankaan tehnyt mitään aktiivisesti - virkamieskulttuurihan on sellainen. Päiväkahvit on juotu ja lehti luettu, joskus nokosetkin otettu. (Olen kyllä ollut itsekin kellokorttivirkamies, mutta enpä viihtynyt niissä hommissa!) Mihinkään ryhtymättä tai mitään tekemättä voi passiivisesti vesittää tehokkaasti asioita. Olen melkein varma, että jotain sen kaltaista on tapahtunut. Media ei hiisku siitä sanallakaan. Saati poliittiset marginaaliryhmät, kuten esimerkiksi perussuomalaiset, jotka eivät tunne mitään vastuuta, vain vallan hinkumista. Epämiellyttävä vääräuskoinen ministeri pitää saada viralta. Trumpismi on meillä kin vallalla - kuten valitettavasti koko Euroopassa. 

Uskon oikeusvaltioon, suren Unkarin ja Puolan diktatuuriin, mielivaltaan ja sortoon vievää tietä. Mutta oikeusvaltiossakin raja kulkee jossain. 

Tuntuu hiukan yli-ihmismäiseltä, kun  niperrämme ja näperrämme lakipykälien kanssa - olkoon vaikka perustuslaista ja oikeusvaltioperiaatteesta kyse, kun vaa'assa on paljon isommat, ihmisoikeus- ja humanitääriset asiat. Se on nyt vaan niin, että maailmassa tapahtuu asioita, joita lain kirjain ei sivua ja joihin lakipykälät eivät riitä.  

Olen varma, että ko. virkamies hykertelee kammiossaan, kun esimiestä rökitetään. 

Tunnetko Ned Kellyn tarinan? Tai Robin Hoodin? Oli Sven Tuuvakin vähän sinne päin. Salaa ymmärrän noita kaikkia samanlaisia muita. Etenkin sitä Ned Kellyä, joka ryhtyi siksi maantierovoksi pienen ihmisen epäoikeudenmukaisen kohtelun vuoksi ja  tappeli peltipanssarissaan sorrettujen puolesta. Tunnen olevani samaa heimoa. Minut hirtettäisiin jo ajatusteni vuoksi kuten Ned Kellykin. Juu juu, ellen eläisi oikeusvaltiossa! 

Erittäin ristiriitaista.

Loppuun voin sanoa, etten missään nimessä kuulu ulkoministeri Haaviston johtamaan Vihreisiin, vaan ajattelen tapausta yleisesti. Arvostan Haavistoa suuresti laajasti ajattelevana ja toimivana henkilönä ja poliitikkona. 

Ele Alenius , hieno ajattelija "Itse asiasssa kuultuna"

Katsoin vanhan ohjelman, itseasiassa kuultuna Ele Alenius. Olihan upea ajattelija. Tuommoinen monipuolinen asian ymmärtäjä ja selittäjä pitäisi jokaisen professorin olla. Hänhän EI ollut SKDL-läinen eikä edes marxilainen - sanoi itse niin, joskin selvitti hienosti arvostamansa marxilaisuuden ja Marxin henkilön erilaisuuden - ja suri stalinismia kuten muitakin diktatuureja. Halusi yhdistää SDPn ja vasemmistolaiset puolueet yhteistyöhön ja joutui Neuvostoliiton lähetystön puhutteluun, jolloin tajusi kauhukseen, että oli tosiaankin totta, että Suomelle saneltiin, mitä pitää tehdä. Hänelle sanottiin, että SDP oli työväenaatteen vihollinen ja vaadittiin luopumaan tavoitteesta yhdistää kaikki vasemmistopuolueet yhteisen päämäärän kehittämiseksi. Alenius ei suostunut ja jatkoi uudistamistyötään. Hän tuomitsi Neuvostoliiton sisäisen politiikan, ei suinkaan sitä ihannoinut. On vain niin, että ihmiset, etenkin valtaanpyrkijät eivät kykene näkemään, saati toteuttamaan aatteita, vaan noukkivat pinnalta suuria massoja hurmaavat mantrat ja niin sitten syntyy lopulta surkea diktatuuri. Katsokaa itse ja kuunnelkaa !

Alenius oli samoin kuin myöhemmin Kivistökin hienoja analyyttisiä ajattelijoita.

https://areena.yle.fi/1-50138265

NÄE LAPSEN HÄTÄ

Näe lapsen hätä

Laitan tähän kolumnini lapsen hädästä, ilmestynyt tänään SisäSuomen lehdessä(Keskisuomalainen)


Kerronpa yhden opettajantyöhöni suuresti vaikuttaneen jutun koulusta. Asia on tärkeä juuri nyt.

Kolmasluokkalainen poika juoksi maanantaina ruokajonossa ensimmäiseksi. Järjestystä rakastava opettaja moitti ankarasti etuilusta. Poika purskahti itkuun. Lopulta selvisi, että yksinhuoltajaäiti oli lähtenyt perjantaina miesystävän kanssa risteilylle, poika jäi yksin kotiin. Jääkaappi oli tyhjä. Poika oli käynyt naapureissa leikkimässä, odottanut olkkarissa, kun perhe aterioi. Kukaan ei pyytänyt syömään. Koko viikonlopun poika oli nähnyt nälkää. Maanantaina hän sai siitä koulussa nuhteet.

Nyt on kodeissa monenlaista ahdistusta. Myös siksi, että ravintolat ovat kiinni. Alkoholisoituneet vanhemmat juovat kotona. Lapsi joutuu kokemaan kokopäiväistä jännitystä, kun ei edes kouluaikaa voi hengähtää. Koulu on monelle vaikeissa oloissa elävälle lapselle turvapaikka. Siellä on kaverit, joiden seurassa paha unohtuu, siellä voi olla ainoa luotettava aikuinen. Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista ilmoittamaan lapsen hädästä. Opettaja on viranomainen, jonka pitää tukea, ymmärtää ja puuttua, jos on tarpeen. Kasvatusvastuu on kodin ja koulun yhteinen.

Naapurit ovat myös vastuussa. Niin lapsista kuin vanhuksista tai muuten heikommassa asemassa olevista lähimmäisistään. Etenkin lapsista, joilta ei voi odottaa, että kykenisivät puolustautumaan, jos heitä kaltoin kohdellaan.

Minun toivomukseni on: pitäkää, ystävät hyvät, silmänne auki ja koettakaa huomioida naapurinkin lapset, sillä heillä voi olla hätä. Pyytäkää pöytään, jos joku uskaltautuu tänä aikanakin teille leikkimään. Tai viekää evästä leikkipaikalle. Kyselkää naapurin vointia. Lapsenkin – joka kyllä aina sanoo voivansa hyvin. Mutta pidentäkää tuntosarvianne, nähkää syvemmälle.  Lapsi ei voi odottaa. Kuten Gabriela Mistral, Nobel-palkittu runoilija sanoo: ”Hänen nimensä on Tänään”.

------------

(”Monet asiat, joita haluamme, voivat odottaa. Lapsi ei voi. Hänen ruumiinsa ja aistinsa kehittyvät koko ajan. Hänelle me emme voi sanoa: huomenna, Hänen nimensä on tänään.” Gabriela Mistral, kirjallisuuden Nobel 1945)

PUHUMINEN AUTTAA AINA

Oliko se niin, että suomalainen ei puhu eikä pussaa?

Oli varmasti sodan jälkeen, mutta ajat ovat toivottavasti muuttuneet.
Nyt kohistaan emerituspiispa Huovisen juuri ilmestyneestä kirjasta ’Äitiä ikävä’. Kun äiti kuoli, piispa oli 9-vuotias, kaksi veljeä vielä nuorempia. Pojat eivät päässeet katsomaan äitiä sairaalaan saati kuolinvuoteen ääreen jättämään jäähyväisiä. Pojilta pimitettiin kokonaan äidin sairaus ja melkein kuolemakin. Ainoa, mitä isä oli sanonut, oli toteamus, että äiti meni taivaaseen. Miksi? Missä se oli, tulisiko äiti sieltä pois?

Sodan käyneet miehet olivat traumatisoituneita. Kriisiapu ei kuulunut ajankuvaan. Miehistä tuli ankaria isiä. Lapset saivat piiskaa joskus vähäisestäkin virheestä, vaimolle ei puhuttu kovista kokemuksista. Pahat kokemukset patoutuivat. Oli mies vaikka pappi kuten piispa Huovisen isäkin oli. Ammattitaidon olisi luullut auttavan, mutta eipä se auttanut.  Äidistä ei puhuttu koskaan. Poika tutustui äitiinsä vasta löytämiensä kirjeiden kautta. Kuulostaa liian ankaralta. Tuolloin ei ajateltu, että lapsikin voi traumatisoitua.


Lapselle kannattaa kertoa myös lemmikin sairaudesta ja kuolemasta. Lasta ei suojella, jos lemmikin lopettaminen selitetään valehdellen, että koira tai kissa katosi. Mitä lapsen mielessä tapahtuu, kun hän joutuu miettimään ehkä vuosia, missä rakas lemmikki mahtaa olla, kärsiikö se eikä löydä kotiin. Meillä on aina käyty lemmikkien loppuajat ja eutanasiat lasten kanssa yhdessä. Tytär halusi aikanaan saattaa jopa hevosensa teurastamolle asti, kun tahtoi olla varma, että se lopetetaan eikä joudu koe-eläimeksi!

Puhuminen helpottaa aina. Lasta ei saa jättää tietämättömäksi. Lapsi ymmärtää ja sopeutuu usein paremmin kuin aikuinen.
PUHU PUHU

KETUT KIINAAN

Tämä oli odotettavissa.

Turkistuottajat suuttuivat, kun siitoseläimiä on jo lähdetty kuljettamaan Kiinaan. Missä ovat eläinten puolustajat, eläinsuojelujärjestöt?

Eläinsuojelujärjestöt johtivat osaltaan tähän, kun lähtökohtana on ollut turkistarhaajien ahdinkoon jouduttaminen ja tarhauksen lopettaminen. Jos olisi kehitetty oloja, vaadittu tuotantoeläimille luonnonmukaisempaa kohtelua ja pidetty ammatinharjoittaminen sallittuna, tätä ei olisi tapahtunut. Joku ahdinkoon ajettu tarhaaja ehkä myi laitoksensa kiinalaisille, ja tässä ollaan. Tiedämme, miten Kiinassa kohdellaan eläimiä, lemmikkejäkin. Kohtelu on brutaalia, esineellistettyä. Voisin sanoa, että halveksin, mutta ehkä lähinnä säälin turisteja, jotka matkaavat kyseiseen maahan – myös muihin samanlaisiin Aasian maihin – koska he eivät näe. Noissa maissa ihminen on keskiössä, kaikki muu luonto valjastetaan palvelemaan sen mukavuutta, jota hyvinvoinniksikin kuvitellaan.

Kiinalaiset ovat hyvin älykkäitä, ovat aina olleet. Ruutikin keksittiin siellä päin. Heillä on tarve olla ensimmäisiä, varsinkin kaupankäynnissä, ja ovat onnistuneet aika hyvin. Nykyisin he ovelasti ostavat lännestä sen tuotannon, mitä sitten itse ryhtyvät kehittämään ja myyvät omanaan. Niin kävi Volvon, nyt käy turkisteollisuuden. Teollisuudesta on kysymys. Suurteollisuudesta. Suomessa kehitettyjä eläimiä ryhdytään kuljettamaan toiselle puolelle maapalloa ja tuottamaan sitten aivan toisessa mittakaavassa, kun on täällä pikkuisessa Suomessa tehty. Maailmalla ostetaan ja käytetään takuuvarmasti edelleen turkiksia. Me kuvittelimme parantavamme maailman lopettamalla pikku maassamme tuotannon. Eurooppa kokonaisuudessaan on pieni hurskasten hyvistelevien pesä, maailma on paljon suurempi. Keinojenkin pitäisi olla toiset. Mustavalkoisilla paikallisilla vaatimuksilla edistystä ei ole saatu aikaan. Kehitystä el’äinten oloissa on toki tapahtunut, vaikka siitä ei niinkään ole oltu kiinnostuneita, koska kehittämisen on peittänyt koko tuotantoalan lakkautusvaatimus. Turkiseläin, juuri se on kärsinyt eniten. Myös sen vuoksi, että tarhaaja on asetettu ahdinkoon, jossa hän ei mitenkään motivoidu eikä selviydy kehittymään.

Me olisimme voineet näyttää mallia koko maailmalle, kuinka tuotantoeläimiä kohdellaan, nyt kaikki vesittyy. Kiinalaiset ovat oppineet hyvien eläinyksilöiden tuotantomenetelmät tarhaomistuksensa kautta, nyt he voivat siirtyä suurempaan. Tietotaito on varastettu. Eläimet joutuvat suuren turkisteollisuuden siemeneksi. Siinä meille mainetta maailmalla! Eläinsuojelusta ei häivääkään.

Kuka myi kiinalaisille kettutarhan, kuka antoi luvan kiinalaisille toimia maassamme tarhaajina? Me sinisilmäiset typerykset!

Mallina voisimme hyvin toimia. Meistä otetaan Kiinassa peruskoulutuksen mallia, sadat rehtorit ovat tulleet jo vuosikausia perehtymään järjestelmäämme ja kouluttautumaan itse. Ei ole tarvinnut ujuttaa opettajia saati oppilaita malliksi!

Tunnen tyrmistystä sinisilmäisyydestämme. Me typerät hurskastelijat.

Haloo nyt kaikki eläinsuojelujärjestöt! Lusikka kauniiseen käteen, näyttäkää kyntenne nyt tässä älkääkä tuhratko yksilöpolitiikassa ("vain anarkisti käyttää turkiksia" - ei auta)! Ei turkistuotantoon yhtään siitoseläintä Suomesta!

#SEY #Elänsuojelu #turkistarhaus