Teema-Fem-kanavalla on mennyt tuo ihana näytelmä, Rantahotelli, Badehotellet! Kyllä tanskalaiset osaavat.
Käsikirjoitus eli koko tarina on nerokkaasti laadittu: siihen on kirjattu ja kuvailtu Tanskan miehityksen aikaisia ihmiskohtaloita, natsien julmuudet juonihenkilöiden kautta, kuten myös sitä, kuinka natsien toiminnassa mukana olleista monet oli pakotettu tehtäviin, vaikka he surivat ja vihasivat kaikkea siihen liittyvää.
Yksi poika, joka kirjoitti salaa rakkaalleen Saksaan, paljastui ja vangittiin, vietiin Saksaan leireille, missä kuoli, ja tyttö perheineen joutui vainon kohteeksi. Kaikkea tapahtui Saksassa ja miehitysvaltioissa oikeasti, tässä tarinassa hyvin roolihenkilöiden kuvailun kautta kerrottu. Pääjuonen muodostaa hotellin nuori johtaja – vanhan ihanan rouva Anderssonin luovutettua yritys nuorelle Amandalle – ja hänen rakastumisensa miehittäjiin kuuluvaan upseeri Uween. Uwe tuli katsastamaan Rantahotellia sotilaallisiin tarpeisiin ja oli juuri yksi niistä, jotka olivat natsien palveluksessa vasten tahtoaan. Isänsäkin hän oli vuosia sitten hylännyt, koska varakas isä kuului natsimielisiin. Pitkän prosessin aikana kävi niin, että Rantahotellin nuori omistaja Amanda ja upseeri Uwe rakastuivat ja Amandan oli lopulta hyväksyttävä kielletyt tunteensa. Syntyi tytär, josta Saksaan palannut, sittemmin rangaistusleirille joutunut Uwe ei tiennyt. Amandaa haukuttiin sakuhuoraksi miehityksestä vapautuneessa kotimaassa. Hotellin vuosittaiset vakioasiakkaat tekivät kaikkensa auttaakseen johtajaa. Pikkutyttö Frida oli kaikkien lemmikki, henkilökunnan silmäterä. Väliin mahtui monia episodeja, Weysen ja Helenen rakkaussuhde, josta syntyneet pojat, joita Helenen aviomies ihmetteli, kun avioelämää ei juuri ollut, lopulta ero ja avioliitto Weysen kanssa Ja niin edelleen, kun entinen aviomies, vanha herra tutki loma-aikansa vain kauhistelleen natsien historiaa ja kesävieraisiin kuulunut Olivia-opettaja-neiti yritti saada hänen huomionsa itseensä siinä onnistumatta. Lopulta monien kesälomien jälkeen hän avioitui oman seutunsa kirkkoherra-lesken kanssa ja topakka keittiörouva melkein sätti vanhaherra A:n kertoen Olivian toiveet. vanherra tajusi kaikki, mutta oli myöhässä. No, Olivia järjesti paikkakunnalleen seurakunnan järjestämän luentosarjan, johon kutsui kyseisen kesäystävänsä luennoitsijaksi. Tupakkatehtailija Frigh kuoli eräänä kesänä, leskeksi jäänyt kaunis rouva rupesi johtamaan yritystä ja menestyi loistavasti, jatkoi kuitenkin kotoisia hotellikesiään, kuten kaikki muutkin vakiovieraat. Jokaisesta henkilöstä oli muodostettu draamassa Euroopan toisen maailmansodan jälkeistä historiaa ja miehitetyn valtion tilaa hyvin kuvaavia persoonallisuuksia.
Tällaisen niin
ilmiasultaan kuin sanomaltaan valoisan, monitaiteellisesti korkealuokkaisen
viihteen kautta kuvattu historia on parasta, mitä ihmisten tietoisuuteen ja
jopa historiaa tuntemattomien valistamiseksi voi tarjota.
Näytelmässä on
kaikki teatterin hienot elementit: miljöö, kamerakuvaus ihan loistava,
nautinnollinen, ihmisen silmän ja katseen mukainen, eikä levoton ja hyppelehtivä
toiminnallinen, täyttä taidetta, Tarina, näyttelijät, hillitty, positiivinen
taustamusiikki ja ennen kaikkea sopiviin kohtauksiin sijoitettu herra Weyse, sentimentaalinen
pianisti-laulaja ja episodeihin soveltuvat iltaiset salin flyygelinurkkauksen ikivihreät.
Koko dramaturgia - loistava.
Ohjelma sotkeutunut
vaan jonkin toisen tv-kanavan hömppä-rantahotelliohjelman kanssa, joiltakin
siksi jäänyt katsomatta. Areenalla kuitenkin vielä nähtävillä. YLE
kuulemma jättänyt suomalaiset paitsioon useimmista kausista. Siksi viimeinen
jakso tuntui hiukan töksähtävältä, kun vuosi edellisistä näytelmän tapahtumista
oli kulunut. Mitä siinä välissä lienee tapahtunut? Se korvautui kymmenennessä
jaksossa kertojalla - ei ihan hyvä, kelvollinen kuitenkin. Rantahotellin
kaltaisia ihmisen kokoisia ja näköisiä, oikeata, historiallista ja traagista,
kuitenkin positiivisesti ja ihmisen näkökulmasta kamerakuvattuja näytelmiä
soisi nähtävän useammin.
