Hyvinvoinipalvelumme
on jakautunut typerästi vastakkaisille barrikaadeille. Julkinen ja yksityinen
terveydenhoito olisi helppo synkronoida yhteistyöhön. Mutta vanhan herravihapolitiikka
vallitsee ja synkronointi on mahdotonta. Muusta tuo jäyhyys ja kielteisyys ei
voi johtua.
Miksi pääsemme
päivystykseen vasta pää kainalossa? Miksi julkisen hyvinvoinnin jonot vain
pitenevät?
Australiassa -
missä vanhaa herravihaa ei ole - ystäväni maksaa suoraan kukkarostaan vajaan
viissatasen (500€) vuodessa ja valtio subventoi yksityistä. Samoin
me Suomessa subventoimme julkista – jokainen meistä
verotukseemme piilotettuna, pois tietoisuudestamme. Yksityisestä
palvelusta maksavat ne jotka jaksavat, kustantavat kaiken. Niinpä sitten kansa
jakautuu. Tutkailin omaa verotustani ja huomasin maksavani yli 900€
vuodessa ko. hyvinvointipalveluista - joita saan todella huonosti. Ystävät
neuvovat valehtelemaan mm. hammashoitoon päästäkseen. Niin kuulemma tekevät, on
oltava kuolemaisillaan!
Aussiystäväni voi valita, kumpaan menee, ja maksu on sama tai yksityisessä
korkeintaan hyvin vähän isompi. Valtio synkronoi molempien käyttöä. Sairaat
eivät pääse liian sairaiksi, kun heti hoidetaan. Se on säästöä!
Kummankin
puolen hoidon ja tutkimuksen kustannukset ovat samat, samat koneet, lääkkeet,
vempaimet. Luulemmeko, että julkisella olisi ehkä halvemmat laitteet?
Missä säästetään ja millä hinnalla? Kun joudutaan liian myöhäisiin hoitoihin,
sairastaminen tulee kalliimmaksi kuin jos olisi päässyt nopeasti tutkimuksiin.
Tiedän läheltä tapauksia, joissa julkisella on määrätty vain lepoa ja buranaa
ja sitten, kun vuoden kipuilun jälkeen potilas menee yksityiselle, siellä
lähetetään tutkimuksiin, joissa ilmenee vaikkapa pitkälle kehittynyt syöpä.
Tuossa myöhäisen diagnosoinnin vaiheessa hoito tulee jo todella kalliiksi.
Esimerkkinä
rakennusmiestuttava, joka kävi kipeiden nivusten vuoksi lääkärissä usein, ja
aina määrättiin vain lepoa ja buranaa. Lopulta hänen kivuliaat reitensä estivät
rakennustyön ja pakottivat yksityiselle vastaanotolle, jossa määrättiin oitis
röntgen- ja magneettikuvaukset, verikokeet ynnä muut ja löydös oli pitkälle
kehittynyt luusyöpä, jonka sairaalahoito leikkauksineen ja luusiirtoineen kesti
toista vuotta ja lopputuloksena oli sairaseläke. Jos turhautunut
kustannuspelokas lääkäri olisi heti määrännyt tarkempiin tutkimuksiin, leikkaus
olisi ollut hoidettavissa paikallisesti ja työkyky olisi säilynyt. Julkinen
aiheutti itse suuret kustannuksensa.
Samanlainen
esimerkki on perheessäni pienen poikamme vammauduttua. Paljon samaa kuulee
jokainen lähistöltään. Alkudiagnoosia ei tehdä kunnolla.
Tulee
miettineeksi, pelotellaanko nuoret terveyskeskuslääkärit erityistutkimusten
kustannuksilla niin, etteivät uskalla niihin lähettää? Mm. ”kalliisiin”
magneettikuvauksiin ei julkisella palveleva lääkäri uskalla lähettää, vaikka se
diagnosointi on usein paljastavin. Uskon nuorten lääkäreiden taitoihin, mutta
he eivät voi vastustaa heille määrättyä byrokratiaa. He turhautuvat eikä
kannata ihmetellä, että siirtyvät jo senkin vuoksi yksityispuolelle. Sitten
kansa haukkuu heitä rahanhimosta.
Sivuhuomautuksena
vanhusten palveluista voin mainita, että Ausseissa eläkeläinen saa silmälasit
tietyin välein ilmaiseksi, samoin hammashoidon, ja kahdella dollarilla hän voi
matkustaa tietyin välein vapaasti koko maan alueella. Ynnä muita etuuksia, joista
me vain uneksimme. Ja maksamme piilotettuna verotuksessa ihan saman kuin siellä
näkyvästi omasta pussista. Mutta kun meillä vanhaan herravihapolitiikkaan ei
mahdu synkronointi julkisen ja yksityisen välillä. Meitä vain manipuloidaan.
Oikeasti huijataan.
