perjantai 8. syyskuuta 2017

Mikä on totta?

Mikä on totta?

Poliisi ja kirjailija Pasi Lönn vastasi haastattelussaan em. kysymykseen  kollegaansa, kirjailija Harri Tapperia mukaillen:

" Satujen totuudet ovat pitävämpiä totuuksia maailmassa."

Isoäiti sanoi aikanaan lapsille, jotka alkoivat epäillä joulupukin olemassaoloa:

"Se on satu joka on kerran vuodessa totta."

Hyvin viisaasti sanottu. Olen toistanut saman sadun totuuden omille lapsilleni, ja he jatkavat perinnettä.

tiistai 29. elokuuta 2017

No Head of State will present condolences for Azerbaijani dead and wounded

My neighbour's Russian-born ladyfriend, who was studying in Finland, died for couple of weeks ago in Azerbaijan at the factory's sabotage. She was on vacation and riding nearby with her friend.
 
More than 60 wounded. That terrorism is happening there continuously. But Western media does not know or tell. We hear about the events through our acquaintances. As now heard the very sad neighbour.
Even though Turku's latest terrorist event is r-e-a-l-l-y sad, it feels a little bit confusing when the whole world presents its condolences.
 
No Head of State will present condolences for Azerbaijani dead and wounded.

-------------------
 

Naapurin Suomessa opiskellut venäläissyntyinen naisystävä kuoli pari viikkoa sitten Azerbaidzanissa tehdassabotaasissa. Oli ystävättärensä kanssa lomalla ja ratsastamassa lähellä. Yli 60 haavoittui.

Noita terrorisabotaaseja tapahtuu sielläpäin jatkuvasti. Mutta länsimedia ei tiedä tai kerro. Kuulemme tapahtumista vain tuttavien kautta. Kuten kuuli nyt hyvin surullinen naapurimies.

Vaikka Turun tapahtuma on t-o-d-e-l-l-a surullinen, tuntuu hiukan kornilta, kun koko maailma esittää surunvalittelujaan ja Turun tori täyttyy kynttilöistä ja kukkasista. Kaunista, ja osoittaa ihmisten - länsimaalaisten ihmisten - myötatunnon laatua.

Yksikään valtionpäämies ei esitä surunvalitteluja azerbaidzanissa kuolleille ja haavoittuneille.
 
 



torstai 11. toukokuuta 2017

Humanisti-eetikko Kari Uusikylän kirje Juha Sipilälle

 

Ärsyynnyin. Syy: emeritusprofessori Kari Uusikylän blogiteksti Juha Sipilästä ja SoTesta. Laitan tähän otteita blogitekstistä ja loppuun omat kommenttini, tietoni ja ajatukseni. Jos tahtoo lukea koko Uusikylän tekstin, se löytyy tästä https://kariuusikyla.com/…/kertokaa-terveiset-juha-sipilal…/.
"...
Pääministeri Sipilä! ...
Ei saa sanoa ääneen, että Suomessa tehdään eriarvostavaa, uusliberalistista politiikkaa, yksityistetään ja yhtiöitetään. ...

Kolme miestä saivat juuri ilman julkista hakua ison johtajan paikat uusissa maakunnallisissa sote -osakeyhtiöissä, joille kunnat joutuvat luovuttamaan miljardien kiinteistöomaisuuden. ...

Poliittinen puhe on pelkkää fraasimaista talouspuhetta, täynnä linjauksia, tulokulmia, ison kuvan näkyjä, visioita ja strategioita. Varsinainen sisältö on ohutta. ...

Juha Sipilä! Hallituksenne on toteuttanut Sitran suosittelemaa ”ketterän konsernijohtamisen” mallia ensi hetkistään alkaen. ...
Lastensuojeluunkin pörssifirmat ovat tulossa, onhan valinnanvapaus nykypäivää. Jopa lastenneuvoloiden yksityistämistä pohditaan –salassa tietenkin...

Suomi on varakas maa. Koulujen talouden kurjistamista ei voi puolustella millään tekosyyllä eikä muita syyttelemällä. Röyhkeimmille ja ahneimmille vallan suojateille on avattu ketterästi tie miljonääreiksi. Me hyvin toimeentulevat keskiluokkaiset tuijotamme älylaitetta ja omaa napaamme ja kitisemme muutaman kympin tulonmenetyksestä. Avuttomat, köyhät, vanhat ja sairaat saavat selvitä miten haluavat, pääasia, että pysyvät poissa silmistämme.

Pääministeri Sipilä, teillä on kristillinen vakaumus. ...
Usko ilman rakkauden tekoja on pelkkää sanahelinää..."
------------------------------------------------------------------------------
Uusikylän tekstiä, monitahoisia, tosiaan keskiluokkaisia käsityksiä voisi kommentoida pitkästi (suuresti arvostamani Uusikylän AMMATILLISET ansiot ja eettinen ajattelu eivät tietenkään ole keskiluokkaisia), mutta totean vain, että on ikävä lukea professoriarvovallalla jaettuja argumentteja jotka eivät perustu tiedemiehelle ominaiseen analyyttiseen tahi empiiriseen tietoon, ja vahvistavat käsitystä(ni) siitä, että humanisti ei ymmärrä sittenkään elämän lainalaisuuksia, pelikokonaisuutta, jonka nimi on yhteiskunta, ihmisen koti - elämä. Elämä on kuin onkin peli, positiivisesti. Pelin säännöt on politiikka. Politiikka ei ole kirosana.

Miksi yksityinen on kirosana? Kuitenkin yhteiskunnassamme yksilön hyvinvointi on ylinnä. Miksi ihmiset eivät uskokaan demokratiaan, siihen että normit, lait ja asetukset tarkkailevat, ettei vääryyksiä tehdä? Onko käsitys sisäistynyt kansan geeneihin kyräilynä, epäilynä ja varmuuden vuoksi kiellettynä? Onko se jäännettä ajalta, jolloin toiminnalla ei ollut kontrollia, joka demokraattisessa yhteiskunnassa on? SOTE on nyt kirosana. Vaikka kontrollia lisätään oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi.
Onko tosiaan niin, että vasemmistopuolueet - tai "epäpoliittiset" humanistit - eivät tahdo oikeasti pienilompakkoisen yksilön, jonka etua ne ovat vaalivinaan, voivan päästä nopeaan hoitoon? Vedotaan, että syrjäkylän mummo ei voi kuitenkaan valita. Voiko nyt ollessaan julkisen varassa siellä periferiassa? Ihmeellistä logiikkaa ja visiointia!

On todella ikävä lukea kommentteja Sipilän uskonnollisuudesta, kun ei tiedetä, mitä kaikkea hän ja hänen perheensä vakaumuksensa pohjalta tekee. Sipilöiden säätiö on auttanut kymmeniä syvään ahdinkoon joutuneita, yhteiskunnan rakentamiseksi innovaationsa ja innostuksensa antaneita perheitä nousemaan katastrofin suosta. Perheitä, joita valtio saati pankit eivät ole auttaneet.
Sipilällä on hallussaan käsitys molemmista elementeistä: henki ja leipä, ja hän näkee, että ne voidaan yhdistää.
Onko kristillisyydestämme peräisin se, että Raamatun työteliäs Martta oli halveksittu, vain Marian taivashenkisyys arvostettu? Humanisti muistuttaa, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä. Hyvin tärkeää, mutta leipäkin pitää muistaa, ja se, kuka sen humanistillekin järjestää. Pääasia tuntuu olevan, että palkka juoksee ja palvelut pelaavat. Että on Maria. Kukaan ei saa olla Martta, häntä rangaistaan.

Yhteiskunnassamme on paljon tyhjää, jota voidaan tiivistää, ja siten auttaa hyvinvoinnin kehitystä myös vähäisempien hyväksi. Myös koulutuksessa. Ja meillä on kontrolli ja normit. Eivät normit ole pahasta, ja kontrolli hoituu sekä normeilla että laeilla ja asetuksilla, joskin niitä on jo yllin kyllin, jopa ahdingon aiheuttajiksi. Niitä voi kehittää, kuten ollaan tekemässä.
Luultavasti humanisti ei tätä ymmärtänyt. (Minäkin olen humanisti, koulutukseltani ja ajatuksiltani, mutta olen tietoinen siitä toisestakin puolesta).



 


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pipopäämiehet

Miksi miehillä on AINA se inhottava lippis tai pipo päässä! - ruokapöydässäkin? Onko niillä kaikilla kalju, ja miksi sitä pitää peittää? Pitäisi kunnioittaa edes pöytäseurassa olevia vanhoja herroja joille on automaatti huoneessa ja ainakin pöydässä ottaa lakki pois Minultakin menee ruokahalu siinä seurassa.
Tavat kunniaan, olkaa hyvät!

Minun erityisoppilaillani, murkkupojilla piti olla lippis aina päässä, ja annoin olla, paitsi ruokaillessa, koska se oli niiden turvapipo. Mutta se oli ihan eri asia. Se piti ymmärtää, siitä kyllä keskusteltiin, ja kerroin tapakulttuurista - jos jäi vaikka alitajuntaan.
Kotona voidaan kyllä neuvoa. Näyttää siltä, että sukupolvi on jo menetetty.

Miten hienoja ohjelmia Ville Haapasalon kanssa on tehty maailmalla, mutta kyllä elin myötähäpeässä, kun hän vieraili ja haastatteli vanhaa venäläistä veteraania, joka oli puheutunut ohjelmaa varten parhaaseen pukuunsa ja laittanut kaikki prenikkansa rintaansa, ja Villellä oli se musta kulahtanut pipo, puolisääreen ulottuvat shortsit ja croksit. Tosi loukkaavaa sitä herraa kohtaan. Ihme, että Ville otti pipon pois päästään uidessa! Kas, sinne se olisi sopinutkin!

Taas koulu kunniaan, jos ja kun vanhemmat eivät tiedosta, tajua, tiedä, jos ja kun heitäkään ei ole tapakasvatettu.
 


lauantai 6. toukokuuta 2017

Vankeinhoito - Elinkautinen

Yle Areenassa vielä dokumentti Elinkautinen. Pistää miettimään, onko järkeä sulkea ihminen koko elämäksi yhdestä, päihdyksissä tehdystä rikoksesta vankilaan perusteena se teko, ei ollenkaan sen ihmisen kasvu ja kehitys ja osoitettu yhteiskuntakelpoisuus. Sdkin tässä kerrotussa Henkan tapauksessa oli vain yhden järkevän virkailijan ymmärryksen js sisukkuuden ansiota; että Henkka pääsi avovankilaan, kouluttautumaan ja toteuttamaan luovuuttaan ja rakentavaa älyään. Vapauttaa ei pitäisi niitä, jotka eivät muutu ja ovat sairaasti luonteeltaan rikollisia. Niitä kuitenkin vapautetaan rikosnimikkeen perusteella, vaikka ovat vapaudessa vaarallisia. Taistelisin mielelläni noiden Henkkojen puolesta. 

perjantai 5. toukokuuta 2017

Populismin paradoksia: köyhä kansa valitsee kapitalistin johtajakseen

Jotain on pielessä: esimerkit Ranskasta ja USAsta: köyhin väestö äänestää äärikapitalistia (äärioikeistoa) ; Le Pen ja Mr. Trump. Johtopäätös: ihmisten enemmistö on ihan apukoulutasoista ( vanha, mutta niin hyvä termi, en pyydä anteeksi), menee halpaan ja uskoo kaiken kuulemansa, kun näkee joulupukin tai luulee jumalaksi.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Oivallus oppositiosta

Oivallus on elämän eliksiiriä.

Niin kauan kuin kykenet oivaltamaan uusia asioita, olet elossa.
Niin kuvittelen nyt, kun olen vanha, mutta saan edelleen uusia oivalluksia! Ne ovat elämässä melkein parasta. Voi kokea olevansa voimissaan!

Kuten tänä aamuna kuunneltuani ikuista SOTE-keskustelua ja opposition ikuista joka asian vastustusta .

Oppositio pitää hallinnossa olla, se on selvä. Ellei oppositiota ole, ei ole demokratiaakaan.

Mutta opposition tehtävä tuoda kriittisesti esiin hallituksesta poikkeavia näkemyksiä on parhaimmillaan sitä, että se tuo uusia esityksiä asioiden hoitamiseksi. Kritiikki vaikuttaa vain ollessaan rakentavaa. Pelkkä arvostelu on tyhjien tynnyrien kolinaa. Sen osaavat kaikki, etenkin ne tyhmimmät.

Meillä tuntuu useimmiten siltä, että oppositio kokee tehtäväkseen ainoastaan vastustaa ja vasta sitten kritisoida. (Ainakin vasemmiston ollessa opponeeraamassa. He rääpivät eniten - useimmiten vain rääpivät.)

Aamulla oivalsin mielestäni yhden uuden totuuden suomalaisen opposition käyttäytymisen perusteista. Esimerkkinä  erinomainen on SOTE-suunnitelma:

oppositiopuolueet hätääntyvät , kun on vaara, etteivät ne SAAKAAN KUNNIAA uudistuksesta!

Toisin sanoen:
pitää vastustaa, jotta suunnitelma ja sen ratkaisu jäisi pöydälle, ja tulevaisuudessa, kun olisi todennäköistä olla hallitusasemassa  (koska kansahan on aina tyytymätön ja äänestää seuraavissa vaaleissa joka tapauksessa hallitusta vastaan) voisi SAADA KUNNIAN suunnitelman toteuttamisesta!
Kun edellinen hallitus olisi sen huolella valmistellut!

NIIN SE VAIN ON!

 

Putin elää menneisyydessä.

Putin valloittaa Ukrainaa, koska osa siitä on aikoinaan kuulunut Venäjälle. Millainen kaaos maailmassa vallitsisikaan, jos jokainen kansakun...