Grönlanti – Greenland!

 Kuvitelkaapa, kuinka käy Grönlannin kansalle, jos se joutuu USA:n terveydenhoidon ja sosiaaliturvan alaiseksi.

Nyt Grönlantilaiset ovat modernin ja huippudemokraattisen valtion kansalaisia, mikä merkitsee sitä, että kaikista pidetään huolta.

Minkälainen on amerikkalaisen sairastuneen, varattoman tai ei kovin rikkaan kanssalaisen sosiaalinen, esim. asuntoon tai terveyteen liittyvä turva? Ei minkäänlainen. Jos sairastuu vakavasti, on vain yksi vaihtoehto: hakeutua yksityiselle lääkärille ja yksityiseen sairaalaan, joiden maksut on hoidettava itse yhteiskunnan tulematta millään tavalla vastaan. Tai tietenkin toinenkin vaihtoehto: hyväntekeväisyys, jos sattuu kohdalle.

Grönlantilainen on tanskalaisen sosiaali- ja terveydenhoitoturvan piirissä ja saa julkista apua.  Kuten kehittyneessä demokratiassa on lainsäädännöllä varmistettu.

Grönlanti, Vihreä maa, on todellakin vihreä jokaiselle asukkaalleen.

Grönlannissa on paljon masennusta, paljon alkoholiongelmia johtuen pelkästään syrjäisestä ja karussta maantieteellisestä asemasta. Mutta kukaan ei kuole nälkään eikä jää asunnottomaksi. Valtio hoitaa jonkinlaisen katon pään päälle ja perusterveydenhoidon.

Entinen demokratian edelläkävijä ja mallimaa on osoittautunut varsinkin viime aikoina täydelliseksi vastakohdakseen. Rotusorto on voimistunut, kansalaiset ovat kastijärjestelmässä, työllistyminen on vaikeaa, asuntoja ei saa kohtuullisella hinnalla, seurauksena on huume- ja muut oloa helpottavat ongelmat. Huumeongelma johtuu enemmän köyhyydestä, ihmisten ahdistuksesta kuin Meksikon rajaongelmista. Kuinka kävisi Grönlannin pienen vähemmistökansan  - verrattuna emämaan kansalaisten määrään – jos se joutuisi epätasa-arvoisen - epädemokraattisen Yhdysvaltojen alaisuuteen? Ajatteleva ihminen osaa kyllä kuvitella Realiteetti on nähty liittovaltion tasa-arvopolitiikassa.

Siinä Trump on varmasti oikeassa, että Grönlanti on tärkeä arktinen turvallisuuskysymys, joka tässä maailmantilanteessa on syytä hoitaa. Venäjä on lähellä!

 

Ylellä olisi tuhannen taalan paikka säilyttää vanhusten omatoimisuus

 

Ylellä olisi tuhannen taalan paikka säilyttää vanhusten omatoimisuus ja kotona pärjääminen.

Television kakkoskanavalla juoksi kello yhdeksältä aamuisin jumppahetki, joka kesti kymmenen minuuttia ja oli tarkoitettu, tai ainakin sopiva vanhenevalle väelle. Ohjelma tuli sopivaan kellonaikaan, Pikku Kakkosen ja lastenohjelmien perään, ei liian aikaisin eikä myöhään, juuri aamukahvia edeltäen tai sen jälkeen. Itselleni se auttoi päivän vetreyteen, lihakset lämpenivät ja liikkuvuus palautui yön jälkeen. Venytykset ja lihasvoimia kasvattavat rauhalliset liikkeet ovat tuiki tärkeitä päivittäisen fyysisen kuntomme ylläpitämiseksi.

Nyt ohjelma on poistettu. Miksi? Ei vienyt ohjelma-aikaa, ja auttoi meitä suurta ikäluokkaa pysymään kunnossa.

Nettitv:stänikin ohjelma oli hävinnyt 3.3. Tv on itselläni kaverina aina auki, jolloin voin hetkeksi pysähtyä, kun Jumppahetki alkaa. Vain erikseen tabletin avaamalla pystyn nyt näkemään ohjelman. Sen palauttaminen normaaliin tv-tarjontaan ylläpitäisi ratkaisevasti meidän suuren ikäluokan kuntoamme ja estäisi rapistumistamme.

Yle on veronmaksana ohjelmatarjonta, sillä olisi erinomainen asema pitää kansa kunnossa mahdollisimman pitkään. Jumppahetki oli juuri sitä niin sisällöltään kuin helppokäyttöisyydeltään.

Tilalle jäänyt/tullut Kotijumppaa Sofian kanssa on ihan liian raju ja pitkä ohjelma, sitä ei pysty toteuttamaan monikaan, en mm. minä. En voi hyppiä ja juosta enkä mennä makuulle ja hypätä pystyyn ja tehdä hikijumppaa kiivaassa tahdissa enkä ollenkaan. Nivelet eivät salli enää sellaista liikuntaa.

Voisiko meidän vanhojen ihmisten elämälle todella tärkeän aamunavauksen, kakkosen kymmenminuuttisen jumppahetken palauttaa normaaliin tv-tuotantoon?

https://areena.yle.fi/1-50489724

Jos maailman johtajat näkisivät dugongin...

 Martin Clunes , tv:stä tuttu hassua maalaislääkäriä esittänyt englantilainen näyttelijä Tyynenmeren saarilla, nyt Papua New Guinean Trobrianilla, pikkuisella saarella, jossa pelataan intohimoisesti krikettiä ja lauletaan moniäänisesti kirkossa ja kaikki ruoka kasvatetaan itse eikä sähköä tai muita mukavuuksia ole.

Ohjelmat ovat hyvin liikuttavia, vaikuttavia, luontoa suuresti kunnioittavia ja elämämme ehtoja niin suurenmoisesti valaisevia. Saaret, jotka katoavat ilmastonmuutoksen aiheuttaman merenpinnan nousun vuoksi. Vain seitsemän perhettä enää sitkeästi majoissaan pysyen, koska heidän sydämensä itkee, jos he joutuvat muuttamaan.  Monen perheen sydän on itkenyt jo pitkään. Koulussa ei ole enää opettajaa, pastori yrittää parhaansa opettaa jäljellä olevia lapsia. Lapset laulavat puhtaasti ja kirkkaasti kansallislaulua kuningatar Elisabethin kuoleman johdosta, vaikka kuningatar ei olekaan enää heidän hallitsijansa vuoden 1975 itsenäistymisen jälkeen.

Australalainen ystäväni oli rakentamassa 11 vuotta Uuden Papua Guinean infrastruktuuria ja on ollut liikuttavaa kosketella hänen saarelta tuomiaan kansan käsitöitä, tarve- ja kulttiesineitä ja kuunnella hänen rakkautta ja kunnioitusta uhkuvia tarinoitaan tuosta luonnon ehdoilla elävästä viidakkokansasta ja sen elämän säilymisen ehdollistamista tavoista. Australian valistuneen vaikutuksen vuoksi saarilla on paljon luontoa suojelevia kansallispuistoja ja sääntelyä, jotta jotta eläinkanta ja luonnon monimuotoisuus säilyisi. Isojalkakana munii tulivuoren lämpimään tuhkaan munat lämpimän tuhkan haudottavaksi, ja arvokkaiden munien keräämistä säännellään puolivuosittaisen rauhoittamisen avulla. Tulikärpästen parittelutanssi tähtien kanssa ja niin edelleen. Luonnonsuojelualueita on maalla ja merellä. Amerikkalaisten vaikutusta sen sijaan ei voi kehua. Kulttuuria on tuhottu kaikenmaailman hömpötyksillä ja säilykelihapurkeilla ja ylellisyyksillä ja esteillä. Guamiin tuli yksi tiine naaraskäärme, nyt 50 kilometrin pituisella saarella yritetään hävittää  - eettisesti - lintu- ja villieläinkantaa sekä myös infrastruktuuria kuten sähkölinjoja tuhoavaa 1,6 miljoonaa käärmettä.  

Clunes saa kokea huimia asioita amerikkalaisten ja japanilaisten aiheuttamien sotarikosten lisäksi yhtä lailla suurta luonnon lainalaisen kiertokulun jumalallista vaalimista. Filippiinien saarilla hän tutustui kummituseläimeen, jonka salametsästäjästä tuli riistanvartija ja laji alkoi elpyä.  Pienellä kanootilla Mikronesian saariston suojelualueella meloen hän sai nähdä kuvauskopterin välityksellä maailman uhanalaisimman, aran eläimen, jonka elämän säilymistä koronapandemia edisti, kun itsekkäästi utelias ihminen ei päässyt häiriköimään, dugongi, delfiinipyrstöinen manaatin näköinen norsun kokoinen merinisäkäs, jotka paikalliset asukkaatkaan eivät ole voineet nähdä.

Palaun saareen tullessa passiin kirjoitetaan lauseita, jotka pitää hyväksyä maahan päästäkseen, kuten: ”Lupaan jättää jalanjäljen, joka huuhtoutuu pois…”  Kalastuskielto on elvyttänyt jo riuttoja, uhanalainen karettikilpikonna, kotkarausku, harmaa riuttahai ja kaikki eläimet elävät ilman verkkojen vihollisuutta.

Peleilun viidakoissa on 80 vuotta vanhojen taistelujen jäljiltä edelleen tuhansia räjähteitä, pomminpurkajat ovat tuhonneet vuoden 2015 jälkeen yli 20 000 räjähdettä. Viidakossa on pudonneita lentokoneita, panssarivaunuja ym. enimmäkseen amerikkalaisten, myös japanilaisten jäljiltä.Glunes liikuttuu kyyneliin.

Tulevaisuus : Martin juttelee 22-vuotiaan Veronica Moyabonan kanssa tulevaisuudesta. Tytön vanhemmat ovat hyväksyneet, että tytär lähtee opiskelemaan biologiaa ja kemiaa Läntiseen Uuteen Britanniaan. He hoitavat Veronican kaksi lasta ja jo miehestään eronnut tyttö lähtee yksin. jotta voisi antaa lapsilleen tulevaisuuden ja auttaa vanhempiaan.

Unohtuko asukas, kun isännöinti kasvaa konserniksi?

 Vertailussa kaksi isäntää.

Tapaus yksi.

Ostin asunnon vuonna 1962 rakennetusta taloyhtiöstä. Aion teettää keittiöremontin. Vain kaapistot puretaan ja vaihdetaan sekä sijoitetaan toisin, vesipisteet ja sähköjuoksut säilyvät entisillä paikoilla. Lattiaa ei uusita. Purkuhommia ovat siis kaapistot ja välitilan yhtenäisen lasilevyn poisto.

Nykyisin asunnon ostajan on rekisteröidyttävä, ja mm. paperinen kauppakirja vaihdettava Maanmittauslaitoksessa sähköiseen henkilökohtaisesti, kädestä käteen. Ilmoitusjono toimistossa on tuntienkin pituinen. Käsittelyjono minun tapauksessani  seitsemän kuukautta. Aloittaisin keittiö- ja pintamaalausremontin heti asunnon vapauduttua, muuttamaan pitäisi päästä ennen virallista 7 kk rekisteröintiä. Remonttia varten tarvitsen valtakirjan eli luvan taloyhtiölle toimitettavaksi entisiltä omistajilta, jotka ovat sen 7kk ajan osakasrekisterissä, minä siis en.

Taloyhtiön isännöintiä hoitaa konserniksi paisunut Tapiolan Lämpö Oy.

Tässä seuraakin sitten melkoinen byrokratiarumba.

Otan yhteyttä isännöintijään, joka ilmoittaa, ettei hoida näitä asioita, mutta siirtää ilmoitukseni ja pyyntöni palveluvastaaville (huomaa monikko.)

Kaivan seuraavia toimenpiteitä varten konsernin nettisivut, josta löydän kohteet, mihin erinäiset omistustani ja toimenpiteitäni koskevat ilmoitukset pitää lähettää. Liitteiden kanssa. Liitteitä ovat MML:n todistus rekisteröintini ilmoituksesta sekä entisten asukkaiden valtakirja. Saan huoneiston hallinnan seuraavan kuukauden alussa, jolloin joudun luonnollisesti maksamaan jo hoitovastikkeet. Se pitää anoa erikseen, koska rekisteröinti kestää sen 7kk. Ellen maksa vastikkeita hallintaoikeuden siirryttyä, joudun tietysti vastuuseen, entiset omistajathan ovat antaneet minulle valtakirjan eivätkä tietenkään enää ole velvollisia talon hoitovastikkeisiin.

Kohteet, johon lähettelen sähköpostilla lisäkyselyihin vastauksia, todistuksia ja liitteitä:

1.       Isännöitsijälle ilmoitus remonttihalukkuudesta. Hän ei hoida asiaa, mutta siirtää sen palveluvastaaville.

2.       Palveluvastaavalle teen ilmoituksen remonttihalukkuudestani.

3.       Palveluvastaava kertoo, että on tehtävä ilmoitus  muutostyön koordinaattorille.

4.       Muutostyökoordinaattori siirtää lisäselvityksiä varten jonnekin, josta tulee lisäselvityspyyntöjä. Vastailen.

5.       Keittiöremonttia varten pyydän remonttisopimuksen kanssani tehneeltä urakoitsijalta hänen yhtiönsä yhteystiedot Y-tunnusten kera,  sähköasentajan sekä lvi-asentajan nimet ja tiedot.

6.       Urakoitsija lähettää tiedot, jotka siirrän sähköpostilla muutostyökoordinaattorille.

7.       Urakoitsija todistaa, että vanha keittiö on rakennettu vuoden 1994 jälkeen (2000-luvun alussa rakennettu IKEA), joten asbestitutkimusta eikä purkua tarvitse tehdä. (Asbesti vasta rumban aiheuttaisi!)

8.       Isännöintikonsernin nettisivulta löydän muutostyön ilmoituksesta ja tarkastusvalvonnasta lomakkeet, jotka täytän.

9.       Pakollisten tarkastusten hinnat ovat seuraavat:

a.       aloituskatselmus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

b.       purkutyön lopputarkastus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

c.       remontin lopputarkastus, hinta on 239€/käynti plus kilometrikorvaus 1,49€/km

Ihmettelen, mistä kaukaa tarkastajat tulevat ja kuinka monta käyntiä tarvitaan. Valitsin vain pakolliset, joutunen lisäämään valvontatarkastuksia.

10.  Haluan maksaa taloyhtiölainan pois. Tarkka summa on esitetty jo isännöitsijäntodistuksessa ja välittäjän esittelyssä.
Tarvitsen silti lainan laskennan, hinta 74€.

11.   Tarvitsen tulevien vastikemaksujen listan, koska maksuvelvoitteeni alkaa seuraavan kuukauden alusta. Listaa ei ole tullut isännöitsijältä, johtuu kesken olevasta MML:n rekisteröinnistä. Pitää tehdä oma ilmoitus taloyhtiön rahoitusvastaavalle, liitteinä entisen omistajan valtakirja ja kauppakirja, joka minulle on kaupanteossa annettu vain paperisena, joten pyydän sen välittäjältä sähköisenä, jonka hän lähettää ja tallennan itselleni.

12.  Lähetän pyynnön vastikkeista.

13.  Tarvitsen autopaikan, kylmän, en sähköistä. Entisen omistajan paikka läheltä asuntoani menee jonossa seuraavalle. Asetun jonoon enkä tiedä, mistä sen saan, taloyhtiöön kuuluu useampi alue. Olen iäkäs ja jalkavaivainen. Välittäjä oli kertonut vain asunnon pihan paikoista, ”joita on helposti saatavilla”.

14.  Olen selannut isännöintikonsernin erittäin laajan lomakeviidakon ja täyttänyt kymmenkunta kyselyä ja ilmoituslomaketta. Ihmettelen, kuinka selviää se yksinäinen mummo, joka vaihtaa pienempään asuntoon, kun nyt on pakko selvitäkseen lisääntyvistä kustannuksista, ja  jolla ei ole nettiyhteyttä tai on vaikeuksia käyttää sitä. Eikä hänellä ole varaa vuokra-asuntoonkaan. Poliittinen vastaus kysymykseen on, että syököön kotinsa…

Tapaus kaksi.

Ostin samaan aikaan pienen yksiön maalaiskaupungista, koska tarvitsen sattuneesta syystä myös toista majoitusta siellä. Isännöintiä hoitaa toimisto, jonka isännöitsijälle ilmoitin pienestä keittiön remontista.  Kävin viemässä paperisen osakekirjan paikalliseen MML toimistoon sähköistettäväksi. Virkailija kertoi käsittelyn kestävän myös sen seitsemän kuukautta. Kun harmittelin, että tarvitsen remontin parin kuukauden sisällä, virkailija sanoi, että kyllä hän voi tehdä rekisteröinnin samalla! Seuraavana päivänä taloyhtiöni isännöitsijältä tuli pyytämättä sähköposti, jossa hän lähetti vastikemaksulistan ja kertoi, että kaikki asiat ovat kunnossa. Vain selkeä ilmoitus remontista suoraan isännöitsijälle tarvitaan.

Kysymys: mitä, kun isännöinti ei ole kasvottoman byrokratian varaan rakentunut rahastava lihava konserni, vaan taloyhtiöitä ja asukkaita palveleva selkeästi hallinnoitava yritys ja virasto, sanoisin että toimituskunta, joka tuntee asiakkaansa?
Vastaus: asukas selviää!

 

 

 

 

 

Euroopan vapaa liikkuvuus ja sarvikuonojen jäsenmaa Suomi

 Suomi kuuluu Euroopan Unioniin, missä jäsenmaiden kansalaisilla on oikeus liikkua ja ymmärtääkseni myös asua vapaasti. Oikeustajuuni ei mahdu se, että kuitenkin heikoimmat kansalaiset, mm. sairaseläkeläiset menettävät pienen eläkkeensä, jos asuvat toisessa EU-maassa, useimmiten terveyssyistä. Tunnen muutamia sairaseläkeläisiä, joiden terveys säilyy lämpimässä ilmastossa paremmin kuin Suomen pakkasissa, mm. astmaatikot ja psoriasiksesta kärsivät. Suomessa he ovat sairaalakierteessä oireidensa vuoksi, etelän lämmössä pärjäävät ilman sairaaloita.

Toinen oikeustajuuni sopimaton asia on se, että jos edellä mainittu Suomen kansalainen elää tuolla vähän yli 700 euron kansaneläkkeellä kotisuomessa pienessä omistusasunnossaan ja pystyy kitkuttelemaan asunnon hoitovastiketta maksaen pienen asuntotuen varassa, hän pärjää. Kun häneltä viedään tuo tuki pois ja hän päätyy kalliiseen sijoittajan omistamaan vuokra-asuntoon, yhteiskunnan varoista joudutaan maksamaan paljon suurempi summa tukea kuukaudessa.
Plus miinus nolla tai pelkkä miinus. Lisäksi seurannaisvaikutukset sairaseläkeläisen mielenterveyteen tekevät lisähintaa julkisista varoista.

Seuraava esimerkki kahdesta sairaseläkeläisestä:

Yksi tuttavani asuu pikkuisessa sijoittajan omistamassa kaksiossa, jonka vuokra on 1000 euroa/kk. Hän saa asuntotukena koko vuokran, koska on sairaseläkeläinen ja ns. varaton, ja vuokratulohan menee suoraan sijoittajan pussiin.

Toinen eläkettä 750 euroa/kk saava asuu perimässään omassa pikku yksiössä, jonka hoitovastike jäljellä olevine velkaosuuksiineen on 500 euroa/kk.  Hän on saanut asuntotukea noin 200 euroa/kk.

Nyt kun omistusyksiössä asuva menettää asuntotukensa, hänelle joudutaan maksamaan toimeentulotukea, koska hänen 750 euron sairaseläkkeensä ei missään tapauksessa riitä peruselinturvaan. Jos hän joutuu myymään rakkaan pienen kotinsa ja elämään sen tulolla, hänen mielenterveytensä horjuu. Lisäksi verottaja käy kimppuun yhtäkkisen tulon vuoksi  ja ulosottokin voi olla edessä.

Mutta mitäpä, jos kansaneläkettä tai pientä sairaseläkettä saava vuokraa Suomessa pienen omistusyksiönsä ja sillä lisätulolla pärjää esimerkiksi Espanjan lämmössä ilman mitään tukia, onko järkevää poistaa se perustoimeentulo, kansaneläke siksi, että hän asuu toisessa EU-maassa? Pelkällä muutaman satasen vuokratulolla hän ei elä missään (huomaa, että hän maksaa kuitenkin yksiönsä hoitovastikkeen). 

Kysymys kuuluu: mikä ratkaisu on yhteiskunnalle kannattavampi?

Ja missä vapaa liikkuvuus, Euroopan yhtenäisyys?

Ja sitten suuriin kysymys: miksi nykyhallitus tuhoaa pienyrittäjyyttä leikkaamalla niiden palveluja käyttäviltä perheiltä ja vajaakykyisiltä, kuten sairailta ja vanhuksilta?

Ihmettelen näitä asioita siksi, että työllisyyttä ja omaisuuden koskemattomuutta tuhoava hallitus on porvarienemmistöinen. Eikö juuri sen periaatteisiin kuuluisi tukea yrittäjyyttä? Esimerkkinä kotitalousvähennyksen pienentäminen, mikä kaataa monia yrityksiä.

Vapaa liikkuvuus vesittynyt myös siinä, että byrokratiakin on lisääntynyt viime aikoina kehitysmaiden kaltaiseksi. Ihan kuin eläisimme sarvikuonojen maassa! Esimerkki löytyy äskettäisestä kahden EU-maan kansalaisten välisestä mökkikaupasta, mutta olkoon se vielä ihan eri juttu. 

 

Lapsen kuolemasta ei selviydy - he syntyivät enkeleiksi.

 

Sisä-Suomen Lehti 22.10.2024/Vierailija

He syntyivät enkeleiksi.

Lapsen kuolemasta ei koskaan kokonaan selviydy.

Nyt yksi äiti, kasvatustieteen tohtori Liisa Ahonen on kirjoittanut kirjan 13-vuotiaan poikansa kuolemasta. On ilman muuta tarpeellista ja arvokasta pohtia surua ja menetystä. Mutta jokin tässä nyt mätti, kun kuuntelin kirjoittajan julistavan tuntuista haastattelua. Kaiketi se, mitä muistoja se toi omista kokemuksistani. En missään tapauksessa vähättele, mutta kuulosti niin kaikkitietävältä. Aivan kuin hän olisi ainoa lapsensa menettänyt äiti ja vanhempi. Suru on toki aina ainutkertaisesti koskettava tunne, jokaisen oma, jakamaton.

Minulta on kuollut kolme lasta. Ensimmäinen oli esikoiseni, pieni poikani Jari Ermo. Sitten kuopus Lauri-poika, vammaisena valmiiksi enkeliksi syntynyt. Myöhemmin vielä lapsenlapsi, 15-vuotias ihana valkotukka Julia muuttui enkeliksi hypättyään sillalta rekan alle Espanjassa. Hänen äidilleen, tyttärelleni tuo suru on oleva elinikäinen vamma. Mitä kokikaan Julian pari vuotta vanhempi sisar, joka joutui tunnistamaan ymmärtämättömän poliisin käskystä siskonsa kolmena kappaleena moottoritiellä? Kuitenkin hän sai kirjoitettua samana syksynä itsensä ylioppilaaksi. Koulun psykologian opettaja piti sisarelle lakkiaisissa oman puheen siitä, kuinka hän tuosta kauhukokemuksesta ja surusta selviytyi – laudatur.

Olen säilyttänyt vuosikausia lehtikuvan 80-luvun Turkin maanjäristyksestä. Kuvassa äiti itkee lohduttomasti kolmen lapsensa vierellä menetystään. Tuo kuva äidistä kolmen pienen ruumiin vieressä on ollut minulle jollain tavalla vertaistukea antava, elämän realiteetit muistuttava ja tunteeni jakava. En ole ainoa, minun kokemuksiani paljon pahempia ovat naiset kautta maailman kokeneet ja kärsineet. En voi kieriskellä omassa surussani, vaikka minulla onkin oikeus surra omiani. 

Surustaan kirjoittanut Ahonen kertoi, että kuolemaa oli perheessä pohdittu usein jo monien kotieläinten menetysten yhteydessä. Samoin on tehty meidänkin perheessä, jossa on ollut koiria, kissoja ja hevosia, kaikki aikanaan menehtyneet. Lapsille oli aina selitetty, että eläimet eivät elä yhtä kauan kuin ihmiset, ja jokaisen kohdalla on käyty ennakkoon läpi kunkin kohtalo. Lapset ovat oppineet suhtautumaan kuolemaan elämään kuuluvana jatkeena.
Silti: lapsen kuolema on aina jäljen jättävä trauma.

 

Hallitus tuhoaa kansallisia aarteitamme.

Apua! Ei kai?!? Hallitus leikkelee kulttuurisista aarteistamme ja ihmisten henkisestä hyvinvoinnista. 

Ylen uutisista: "Tunnetuista museokohteista suljetaan Seurasaari, Hvitträsk, Louhisaari ja Langinkoski." Säästösyistä. 

Hvitträsk on arkkitehtikolmikon Eliel Saarinen, Herman Gesellius ja Armas Lindgren itselleen Kirkkonummelle suunnittelema erämaa-ateljee ja asuinrakennus sekä jylhä ihan Kolin vertainen miniympäristö. Toimii nykyisin museona. On kokonaisuutena mahtava virkistysalue. Rakennukset valmistuivat vuonna 1903. https://www.kansallismuseo.fi/fi/hvittraesk

Hvitträsk on kansallinen aarre, helmi, jota kelpaa näyttää ulkomaalaisillekin. Ihana keidas ainutlaatuisine huippumaisemineen, puistoineen, erikoisine ulko- ja sisäarkkitehtuureineen, ei löydy vertaista koko maasta! Kuntoileville nörteillekin sopiva treenipaikka jyrkkine polkuineen ja portaineen. Saattavat ohimennen kuulla honkien huminan (jos ei ole napit korvissa, hah!) ja nähdä kallioiden, järven ja rakennusten kauneuden!  

Jos Seurasaari kuuluu poistoihin (tukileikkauksiin), kertoo täydellisestä ymmärtämättömyydestä. https://www.kansallismuseo.fi/fi/seurasaarenulkomuseo

Kyllä Stora Ensokin tukensa tarvitsee, tietty. Tuotantoa pitää tukea,  jopa maatalouttakin ja varsinkin sitä metsätalouden rinnalla. Mutta nämä kansalliset aarteet tuovat turisteja ja vähän rahaakin ja ovat jo itseisarvo.