VERKKOKAUPPA LISÄNNYT REKKOJEN MÄÄRÄÄ MAANTIELLÄ

Heti haluan huomauttaa, että en tahdo mollata rekkayrittäjiä, tärkeää ja vaativaa yritteliäisyyttä, mutta jotain on pielessä.

Perheemme on sahannut yksin ja erikseen 40 vuoden ajan Helsinki-Keski-Suomi akselilla, ja liikennemäärien ero on valtava. Tulin muutama päivä sitten Espoosta Äänekoskelle, valitsin tiistai-iltapäivän kuvitellen, että rekkaliikenne olisi vähäisempää kuin maanantaina. Tyrmistys oli melkoinen, sillä en ole parin miljoonan ajokilometrini aikana moista kokenut: nelostie oli täynnä rekkoja, edessä ja takana ja vastaantulevalla kaistalla. Komeasti valaistuja kuin joulukuuset myös, pimeässä ja sumuisessa lumikelissä vähän hankaloitti ajoa. Lisäksi nykyiset rekat ajavat lujaa, perässäni seurasi Lahti-Jyväskylä välillä yksi hännässä kiinni, vaikka ajoin koko ajan 10 ylinopeutta. Kuskilla oli tietysti kiire kotiin, ajoi todennäköisesti tyhjänä, koska ylämäetkään eivät juuri karkottaneet sitä. Nelostie on melko hankala ohitustilanteissa, keskikaistalla on aita ja ohituskaistoja vähän.

Paradoksi koko asiassa on se, että ilmaston muutoksesta ollaan huolissaan ja autoilua yritetään vähentää ja poistaa päästöjä, mutta verkkokaupan myötä pysyvät kivijalkakaupat kivijalkakaupat kuolevat, konkurssit lisääntyvät. Verkkokauppa on kaiketi suurin syy, kiinakauppa kukoistaa, ihmiset eivät ajattele. Rekkaliikenne kuljettaessaan tavaralaatikoita jopa suoraan ihmisten koteihin lisääntyy räjähdysmäisesti. Siltä äskettäin nelostiellä vaikutti. En ole moista vielä neljänkymmenen vuoden ja parin miljoonan kilometrin ajomatkoilla kokenut.

Pitäisikö olla huolissaan?

Diplomatia ei ole kaveruutta ja päinvastoin

 Lainaan aluksi tähän ajankohtaisen somekeskustelun, jonka mm Markku Piri, taiteilija, moniosaaja, intellektuelli, aloitti. Loistava kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi esitti rohkean puheenvuoron, joka on mahdollista vain täällä kaukana. Miksikö, lyhyt selitys lopuksi.

Suora lainaus Pirin postauksesta tässä:

”TÄRKEÄ PUHEENVUORO
Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. puhuu suoraan maailman tilanteesta, analysoi kirkkaasti. Ohjelman ensimmäinen 17 minuuttia on täyttä asiaa.
Hän viittaa tRumpiin hulluna kuninkaana kuin Ranskan aurinkokuningas: "Minä Olen Valtio". Ja että Euroopan on ryhdistäydyttävä, koska tämän hullun suunnitelma vallan kolmijaossa (USA, Venäjä, Kiina) on saattaa Eurooppa USA:n vasallivaltioiksi.
- tRump on tietysti se maski tai kaaoksen pölypilvi, jonka suojassa miljardööriäijät vetelevät naruista aivan Project 2025 käsikirjan mukaan.
Olisi hyvä, että YLE tekstittäisi sen myös englanniksi ajatellen kansainvälistä jakoa. ”

Ajattelen täsmälleen samoin kuin molemmat herrat. Koko järkevä maailma on Koskenniemen kanssa samaa mieltä,

Kuitenkin somekeskustelu alkoi rönsyillä moneen suuntaan kuten aina, ja jotenkin intellektuellina itseään pitävät arvottavat nykyisen presidenttimme golfaamista pähkähullun rapakontakaisen narsistipresidentin kanssa mielistelynä.

Eivätkö arvostelijat ymmärrä, mikä on kaveerauksen ja diplomatian ero. Siinä ei paljon eroa ole, jos sen hyvin hallitsee. Tai on. Järkevä (intellektuelli?) ymmärtää myös, että valtaansa käyttävää pähkähullua ei voi kritisoida päin naamaa. Hän ottaa heti herneen nenäänsä, suuttuu ja "näyttää", kuka käskee. Etteivätkö sodatkin aika usein syty siitä näyttämisestä? Mutta jos viisaampi osaa vetää oikeista, "kivoista" naruista, saatetaan päästä suotuisiin tavoitteisiin. Se on diplomatiaa, jota voi toteuttaa vaikkapa golfaamalla. Muinoin sitä meilläkin toteutettiin paljon saunomalla... Saattoi pieni maamme pelastua monesta niillä lauteilla.

Täällä, tarpeeksi kaukana voimme sanoa suorat sanat, mutta sanotaanpa ne saleissa tai golfkentillä, nyrkkiä tulee, ei neuvottelua saati sopua. Toki Eurooppa on hämillään eikä löydä suoran vaikuttamisen keinoja ja pelkää juuri tuota herkkää narsistin nenää, tietää seuraukset. Meidän pressamme on kyllä keksinyt keinot. Annetaan hänen käyttää taitavaa diplomatiaansa. Luottaisin häneen. Ei kannattaisi mollata eikä pyytää katsomaan peiliin, kuten eräs toimittaja teki jokin päivä sitten.

TOPI-KESÄKISSAN TESTAMENTTI

 En tahdo päästä Toivo-kissan kohtalosta, uusi nimi ei auttanut. Suren sen kokemia kylmiä metsävuosia ja niitä kipuja, mitä sille koitui ja miksi se piti päästää kissojen taivaaseen. Kerronpa tässä, ja annan Topin testamentin lopuksi. Jakakaa, kiitos.

Topilla oli sarveiskalvo halki, silmä olisi pitänyt poistaa, munuaisissa oli vikaa, kävi pissalla 10 kertaa päivässä, hampaita oli jo löytötalossa pitänyt poistaa, etuhampaat ja muutama takaa, ja nyt kaksi kruunua oli täysin mätää, yksi toisella poskella samoin, lonkat olivat joko vammautuneet tai pahasti kuluneet, ei sietänyt rauhoitettunakaan koskemista niihin ym. Eläin ei ymmärrä kivuliaita toimenpiteitä eikä toipumista, ei olisi ollut oikein ruveta korjailemaan, eikä silti olisi varmuutta, että olisi tervehtynyt. Topi ehti kokea arasti turvallisuutta muutaman viikon ajan, alkoi jopa leikkiäkin iltaisin itsekseen. Topin löysi tarkkanäköinen mökkiläinen.

TOPIN TESTAMENTTI: ÄLÄ OTA KESÄKISSAA, ja jos yksinäinen kissa ilmestyy mökille, ole tarkkana ja ota selvää, mihin se kuuluu. Meillä on löytötaloja, joihin voi viedä, googlettamalla löytyy pelastus.

https://www.facebook.com/ansaliina.krogerus

Löytötaloon tuotuna

Kotikissana

Taivasmatkalla

LEIPÄÄ JA SIRKUSHUVEJA

 Aamuteeveessä jälkihiki, ja urheilun talouskeskustelu, joka näytti ihan kouriintuntuvasti, ettei antiikin sirkushuveista ole piiruakaan päästy.  

Urheilutietäjät peräsivät lisää rahaa. Jotta Suomikin menestyisi paremmin mm. olympialaisissa. Kun valtiolta ei heru tarpeeksi, esitti vanhempi guru, että pitää lobata yksityisiä miljardöörejä, että ne aukoisivat kukkaronnyörejään huippu-urheilulle, uudenaikaiselle gladiaattorikilpailulle.  Että kehtaavat. Näen punaista ja itken.

Ihmiskunta ei ole lainkaan kehittynyt muinaisen Rooman gladiaattorihuvien aikakaudesta. Nykyiset olympialaiset, huippu-urheilu rakennelmineen on vain ”kehittynyt” toiminta ihmisten viihdyttämiseksi. Minun tekee pahaa katsella pieniä tai suuria otteluita, joissa yleisö huutaa ja kirjoilee ja kannustaa ”taistelemaan” ja lyömään vastustajansa.

Puolella maailman kansoista ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia nähdä edes televisiosta – eivät tiedä edes sellaisen toosan olemassaolosta -  jotain upeita mittelöitä miljardien rahoitusta vaatineista kilpakentistä ja niissä riehuneista miljardeja vaatineissa varusteissa ja valmennuksissa kunnostautuneista kilpailijoista. He pakenevat pensaisiin tappajiaan, kulkevat rääsyissä ja keräävät, mitä saavat syödäkseen.  

Minä elän modernissa yhteiskunnassa, jossa on yritetty demokratiaa, tasa-arvoista huolenpitoa väh9äisemmistä.

Toisen asuinkaupunkini taloudenpidossa näkyy kuitenkin hyvin gladiaattorihenki. On rakennettu jäähalleja, keilailuhalleja, uimahalleja, kenttiä ja ratoja. Kyse on kansalaisten hyvinvoinnista, hurskas toive kehonkunnon ylläpitämisestä. Mutta taloudenpidon arvomaailma näkyy noissa laitoksissa. Ne palvelevat terveitä, kuntoilukykyisiä ihmisiä. Terveys- ja sairauspalveluista tingitään nyt, kun talous sakkaa, työt valuvat uusien tehtaiden myötä muualle. Lasten ja vanhusten hoitoa laiminlyödään. Edes ambulanssipalveluita ei syrjäkylille riitä. Kuntosaleilla riehuneetkin vanhenevat ja sairastuvat. Sitten hekin unohtuvat.

Että vielä pitäisi saada kiskottua avustusta gladiaattoritoimintaan niiltä, jotka ovat vaurastuneet, useimmiten omalla älyllään ja toimeliaisuudellaan! Hurskastelua ja kaksinaismoraalia ja vaikka mitä. Suomalaisittain ajatteluni taitaa olla lähinnä linkolaisuutta, mutta en myönnä linkolainen olevani. Liian suureksi hänen, pienen suomalaisen hätää maailman tilasta ei kannata pyhittää.  Ei kuulu pyhimyksiini.

On selvää, että ihmiselle ulkoplaneetat eivtä ole tulevaisuudessakaan sopivia asuinpaikkoja, miksi satsata älyttömiin avaruustutkimuksiin? Ulkoavaruutta voi tutkia, mitä lähisfäärit voivat antaa oman pienen planeettamme kehittämiseen, mutta siitäkin tulee uusi sotatanner ja on jo hokemani gladiaattoritason kilpailua sekin.

Miksi ruokitaan ihmisen raadollista taisteluviettiä huippu-urheilulla, kun maailma tuhoutuu juuri senkin takia. Hurskastelua on monenlaista, mm kulutuksen lisääntyminen mm teknisten laitteiden jatkuvalla uudistamisella. Tekniikan jätevuoret ovat häviämättömiä, meren elämä on jo puoliksi kuollutta eläinten vatsojen täyttyessä muovi- ja metalliromulla, kalat myrkyillä. Joita me ihmiset sitten nautimme. Joita meiltä jo nyt ravinnoksi kelpaamattomana tai vaarallisena kielletään käyttämästä ravinnoksemme. Hirmuista hurskastelua.

Ja yksityistä varallisuutta pitäisi jakaa enemmän ihmisen ruumiin huippuunsa treenaamiseen, jotta rahvaalla riittäisi huvia.

Ei tarvitse kuin astella pikkukylien ja kaupunkien baareihin ja kahviloihin maailmalla. Mitä niissä onkaan: suuret teeveeruudut, joissa otellaan toisen voittamisesta pallon tai kiekon perässä riehuen. Kansa kiljuu, kun maali syntyy. Ja tappelu syntyy myös baarissa, kun hävinnyttä joukkuetta kannattanut puoli pettyy.

Minä olen ollut voimistelija ja rakastanut itseni voittamista, eli kaipa ihmisen perusolemuksessa on itsesuojeluvietin jäännöksinä voittamisen halu. Silti näen huippu-urheilun jäänteenä tuosta vietistä, jota ei pitäisi ruokkia suuremmaksi. Yksityiset moljardit voisi suunnata maailman tasa-arvoisemmaksi kehittämiseksi. On joitakin miljardöörejä, jotka yrittävätkin. Se vaan on rikkaa rokassa, se ei auta ihmiskunnan kehitystä paremmaksi. Niin, mitä se parempi kehitys olisi? Sopii kysyä, vaikka jokainen sen kyllä tietää.

Tarinoitani lapsille eläimistä – lapsen silmin

 Olen kirjoittanut SEY:lle perheemme eläintarinoita, kaikki todella taphtuneita, ja ne on julkaistu kouluille oppimateriaalina tai oheismateriaalina. Toivoisin opettajien lukevan tai innostavan lapsia tarinoihin, ja keskustelemaan niidenkin pohjalta, kuinka suhtautua eläimiin.

Linkki on tässä:

Tarinoita-lapsille-eläimistä - lapsen silmin

Tarinoita lapsille eläimistä – lapsen silmin

Tältä sivulta löydät eläintarinoita, joita opettaja voi lukea lapsille. Isommat lapset voivat halutessaan lukea tarinoita myös itse.

Tälle sivulle kootut eläintarinat on kirjoittanut erityisopettaja ja erityisopettajien kouluttaja Ansaliina Krogerus. Krogerus on tehnyt pitkän uran paitsi kouluissa myös eläinsuojelutyön parissa: hän on toiminut muun muassa luonnonvaraisten eläinten hoitajana sekä muun muassa SEYn hallituksessa.

Kukin tarina on luettavissa omalla sivullaan alla olevasta linkistä. Voit myös tulostaa kaikki tarinat vihkosena tai yksittäiset tarinat kunkin tarinan omalta sivulta.

Asuntotuki meneekin sijoittajalle

 Asuntotuki poistui kokonaan vuoden 2025 alusta omistusasunnolta. Ratkaisu on käsittämätön. Outo ratkaisu etenkin oikeistohallitukselta. Tai ehkä sittenkin salainen tuki sijoittajille. Jotka ovat lisääntyneet huimasti. Yksiötä ei saa enää ostettua omaksi kodiksi, koska sijoittajat ostavat niitä jopa tukussa. Olen itse yrittänyt ostaa lastenlapsia varten pikkuasunnon, mutta en ole ennättänyt kilpaan, koska suurempi sijoittaja on varannut jo kaikki. 

Kerron nykyisestä ahdingosta kolme erilaista esimerkkitapausta, joita seuraan läheltä. Kaikki esimerkkitapaukset ovat Uudellamaalla.

1.     Alle tuhat euroa, ​tässä tapauksessa 850€/kk ​netto saava sairaseläkeläinen omistaa pienen kerrostaloyksiön, jonka hoitovastike ​rahoitusvastikkeineen on ​450€/kk.
Hän sa​i vuonna 2023 asuntotukea 150€/kk, joten hän selvi​s​i muista menoista jotenkute​n​. ​K​un asuntotuki poistu​i, hän ​o​n joutunut anomaan toimeentulotukea, koska ​jäljelle jäävä summa, 400 € ei riitä elämiseen​, ruokaan, lääkkeisiin, taloustarvikkeisiin jne, sen tietää jokainen.

Kysymys:
Onko järkevää, että elääkseen hän myy terveenä ollessaan hankkiman asuntonsa, koska joutuu asumaan myynnin jälkeen vuokra-asunnossa, jota ei missään tapauksessa pysty kustantamaan? Koko eläke todennäköisesti kuluisi, jos riittäisikään. Koska hän on nuori eikä vammautuminen edistä eliniän lyhenemistä, hän joutuu saamaan vuosikausia Kelan tms tukea syötyään asuntonsa myyntituoton. 

2.     Yksinhuoltajaäiti on perinyt vanhan rintamamiestalon, joka lämpiää puilla, olisi korjauksen tarpeessa, johon ei ole varaa, ja sijaitsee alueella, jossa ei käy asuntokauppa. Ylläpito maksaa melkoisesti.

Hänen käteen jäävä tulonsa on alle tuhat euroa kuukaudessa. Tilanteensa vuoksi hän sai asuntotukea ja selvisi. Nyt hänen olosuhteensa ei vaikuta, vaan asuntotuki poistui sen vuoksi, että hän omistaa asuntonsa. Vielä hän ei ole joutunut menettämään luottotietojaan, mutta laskujen maksamisen jälkeen hänelle ja lapselle ei jää mitään. Hän saa nyt seurakunnalta ruokalipukkeen ja vapaaehtoisjärjestö on antanut lämmityspuut. Talo ei mene kaupaksi, jotta sen voisi syödä. Jos menisikin kaupaksi, hän pääsisi sijoittajan omistamaan korkeavuokraiseen asuntoon. Helsingin seudulla esim. kaksiosta vähintäänkin tuhat euroa.
”Muuttakoon maalle” sanoo joku. Mutta työpaikkoja ei ole niin vain saatavilla. 

3.     Helsinkiläisnainen kaatui humalassa jäätiköllä, menetti käsivamman tähden kampaajan ammattinsa. Hän sai kunnalta kolmen huoneen asunnon uudesta kerrostalosta, jonka korkean vuokran yhteiskunta (Kela/asuntotuki) maksaa. Lisäksi hän saa lääkkeensä ja muut perustarpeet. Hän kulkee bussilla pummilla, koska ”kyllä Kela maksaa sakot” on vastaus. Ja Kela maksaa, koska hän on varaton! Hän otti luokseen miesystävänsä, jolla on normaalitulot ja joka asuu virallisesti eri osoitteessa eli ei alenna naisen tukia. Pariskunta tekee vuosittain useita etelän lomamatkoja, joita nainen uskaltaa kernaasti esitellä somessa – Kela ei toimi somessa!

Kysymys: Kenelle vuokralaisen asuntotuki meneekään? Vastaus: Sijoittajalle, joka saa pyytämänsä vuokran ja asuntotuen. Joka tapauksessa.

Lisäkysymyksiä ajateltavaksi:
Kuinka oikeistohallitukselle sopii se, että ihminen ei saa omistaa asuntoaan, vaan joutuu "syömään" sen, jos on köyhä? 
Mikä logiikka sisältyy siihen, että omistusasuntoon tarvittava pieni tuki poistuu, mutta köyhä omistaja joutuu sen jälkeen toisen vuokralaisena saamaan yhteiskunnalta paljon asuntotukea suurempaa toimeentulotukea (olemme hyvinvointivaltio, jossa olisi skandaali tappaa ihminen nälkään – mielenterveyden voi kyllä menettää)?

Onko tutkittu mihin vuokralaiselle suotu asuntotuki todellisuudessa menee?
Sijoittaja  - kunnankin ollessa sijoittaja - ei alenna saamaansa vuokraa, vaan saa pyytämänsä Kelalta. Tutkimattakin asiasta on selvä näyttö, mutta yhteiskunnassamme totuudet uskotaan vain opinnäytteillä!

Omassa kodissa heikkotuloiselle asujalle yhteiskunnan tarvitsisi maksaa paljon vähemmän eikä tuki menisikään sijoittajalle. Vai sekö onkin oikeistohallituksen tarkoitus?

Eikö olisi leikkauksen sijaan järkevämpää tutkia aina elämiseen tarvittavat  olosuhteet omistamisen tuotto tietenkin mukaan lukien. Pieni tai ylläpitoa vaativa asunto ei tuo, ainoastaan vie.

Olen itsekin ollut asuntosijoittaja, ja ihmettelen juuri siksi.

 

 

 

--

Onko maailmalla nyt uusi Mao, varpusten tappaja?

Mikä on sellainen demokratia, jossa yhdella ihmisellä on kuitenkin kaikkien asioiden lopullinen valtaoikeus? USA:ssahan on niin. Trump toimii kuten Mao Zedong, joka keksi Venäjäpelossaan "suuren harppauksen", jonka mukaan keksi mm. että pitää tappaa kaikki varpuset, kun ne syövät siemenet ja tuhoavat pellot! Diktaattorit ovat yleensä yksisilmäisiä, eivät kykene ymmärtämään kokonaisvaltaisesti - lillukanvarsiajattelu johtaa aina katastrofiin. Niinpä neljän miljardin tapetun varpusen tilalle levisivät aikaisemmin niiden ravintonaan käyttämät tuholaiset. Onko maailmalla nyt yhtä arvaamaton uusi varpusten tuhoaja.