Koulut, kustantajat ja vanhemmatkin ovat huolissaan lasten lukuhaluttomuudesta.
Minä en ihmettele yhtään, ettei lapsilla ja nuorilla ole lukuhaluja. Lapsi jää nyt usein huoneeseensa yksin unta odottelemaan. Hänelle annetaan tabletti, josta hän saa katsella Pipsa possua tai muuta iltasadukseen. Voi olla, että äiti tai isä lukaisee pienen tarinan ihan kuvakirjastakin, mutta iltasuukon jälkeen antaa luvan tablettitarinan katseluun. Lapsi saattaa valita jopa levottoman toimintatarinan. Oli miten oli, tabletti ei rauhoita eikä edistä unen tuloa.
Paras keino innostaa lasta lukemaan ovat mielikuvitusta ruokkivat elämänläheiset iltasadut. Ne, joita toinen vanhemmista tai vaikka isosisko tai -veli on sängyn vieressä lukenut ja samalla yhdessä on tarinan kuvat katseltu. Ehkä vielä keskusteltukin aiheesta. Vaikka siitä, miten kirjan vaari asui pienessä punaisessa talossa siellä jossain kaukana maalla, jonne tarinan Pekka pääsi viettämään kesälomaa. Hoitamaan kissoja ja kanoja, silittämään koiraa ja lampaita. Tarina on jäänyt mieleen ennen unta, kehittelemään vaikka omaa tarinaa tai muistelemaan sanoja ja kuvia, joita juuri on yhdessä kuunneltu ja katseltu.
Omat lapseni oppivat lukemaan varhain, ja syy on selvä. Moneen kertaan
toistetut iltasadut ja -tarinat. Meillä suosituin oli Sanna-sarja, josta kunakin
iltana valittu pikkuinen kuvitettu kirja piti lukea yhteen pötköön moneen
kertaan. Useimmiten otti päähän, kun yhä uudestaan oli toistettava. Ja annas
olla, jos tuli vähän oikaistua, jätettyä joku sana pois! Heti lapsi korjasi:
”Ei, kun…”! Kun tarinaa tai satua oli toistettu, ei aikaakaan, kun lapsi
lukikin itse. Herää kysymys: muistinko varassa vai oikeasti?
Selvisi, että ihan oikeasti. Kävi nimittäin niin, että oltiin automatkalla, lapset kyhjöttivät takapenkillä, ja nelivuotias tyttö ilmoitti: ”Juankoski”. Me ihmettelemään, osasiko hän muka lukea! Kukaan ei ollut lausunut ääneen tienviitan nimeä. Tyttö väitti hämillään, etteihän hän osaa lukea. Mutta ilmiselväähän se oli. Sanna-kirjat ja Vaarin saaret ja Maatilan eläimet, Melukylän lapset ja Hanna ei saa unta ynnä muut moneen kertaan luetut iltasadut olivat ihan huomaamatta opettaneet.
Olen kuullut muiltakin saman: iltasadut opettivat ja innostivat lukemaan. Kannattaa
siis lukea, rauhoittaa lapset unen odotukseen ja turvalliseen mielikuvitukseen.
Eikä kannata hermostua, kun lapsi tahtoo kuulla saman tarinan samana iltana
viiteen kertaan.
(Julk. Sisä.Suomen Lehdessä 7.5.2024)
