The World...same fear in 1980...

Ajattelin poikani syntyessä, minkälaiseen maailmaan hän joutuu...sama pelko tänään, hänen syntymäpäivänään 42 vuotta myöhemmin!

My son was born 24.02.1980 and on the next day I made this picture! Again the same fear...

How have Dictators got their power?

 It happened: Ukraine has been attacked by Russia (Putin).

How true Chaplin's film The Dictator is!

Why is it that those unscrupulous dictators come to power? Finally, of course, the reason is fear, and I doubt that the Duma has already voted in favor of recognizing the eastern part of Ukraine because it has been dangerous to vote against or not to vote. After all, it’s no secret how you vote, and it’s a question of your own safety. It has been seen how tentacles extend into the other side of the world today, the airport murder of a North Korean relative far from home, the kill of some Russians in London (Litvinenko, Yanusevsky..) and so on.

So why is it that those who have no conscience at all come to power? Why do people with a sense of responsibility and empathy vote for these power-hungry individuals to control themselves?

The real superpower is Australia, a model of how everyone is allowed to live their own kind of life. "All flowers can bloom." Different peoples are allowed to speak their own language, make their own bread, bring their own culture to the delight of others. All flowers are given flowers. Indigenous peoples have also been apologized (unlike in the US).

It is somehow horrible how much money  is being put into brutal war machines. But if there is no conscience, the values ​​are as hard as the metal from which the machine is built. People, soft values ​​are worthless. If all that money, those funds were put into developing and maintaining a diverse life, the world would work well.

Russia could intervene in the refugee problem, declare a unified world policy instead of conquering small states for its own so-called needs. Couldn’t those needs be trade, with mutual benefits? Isn’t the dictator capable of such a holistic view? The answer is pretty clear: is unable. Because such control needs conscience. Conscience is the ability to take care, empathy. Dictator destroys for its own benefit.

 Remains the question: how do such individuals, they get their mandate? Where is the opposing force of the people?

The executive power of the dictator is also fear. The unknown has to be eliminated. We have seen and will continue to be seen. China, North Korea, African countries, etc. Small groups are dangerous, they must be put in their own ghettos. Their own language that the ruler does not understand, their way of life is frightening, they must be destroyed. What such an elimination has in common is the fear of losing power alone.

 If the conqueror wanted success, he would allow the conquered to preserve their culture, even to develop it as the wealth of all other peoples. However, fear blinds reason. If the machinery of the dictator’s head were to work psychologically and real victory would result, he would give all flowers bloom. That would be for the best for the country, the conquest could be seen as justified - even! At least tolerated.

Does conscience disappear when There is a tiny hole in democracy? The question arises when it seems that the dictator who came to power has sometimes been softer, more humane. Or has it been only a tactic from the start? After all, Hitler had a clear goal from an early youth. It is only looking for its implementation. 

In fact, the best Hitler biography is probably Veikko Huovinen's "Veitikka" (Trickster? I don't know a correct translation)! Worth reading. Although it is somehow a humorous work to its name, Huovinen has done a lot of real research work on it, one that no other biographer has done. Sharp analysis in addition to the facts. With humor. After all, the fate of dictators is always the same: they will be destroyed. Huovinen could turn a tragedy successfully into an amusement. (I've also read Ian Kershaw´'s "Hitler", comprehensive and good, heavy in scope and details, I've also tried several times to get inside the creature's head in "Mein Kampf", hundreds of articles ... phew.)

One can't help but wonder.

Omatunnottomat diktaattorit - miksi he pääsevät valtaan?

Ukraina on siis joutunut venäjän (Putinin) hyökkäyksen kohteeksi.

Kuinka totta Chaplinin elokuva Diktaattori onkaan.

Mistä johtuu, että juuri nuo omatunnottomat diktaattorit pääsevät valtaan? Lopuksi syynä on tietysti pelko, ja epäilenpä, että duumakin on äänestänyt jo Ukrainan itäosien tunnustuksen puolesta siksi, että on ollut vaarallista äänestää vastaan tai olla äänestämättä. Eihän pysy salassa, kuinka äänestät, ja on kysymys omasta turvallisuudesta. on nähty, kuinka lonkerot ulottuvat nykymaailmassa toiselle puolelle tellusta, Pohjois-Korean sukulaisen lentokenttämurha kaukana kotoa, Lontoossa tapahtuneet venäläisten eliminoinnit  ynnä muuta. 

Mistä siis johtuu, että juuri ne, joilla ei ole ollenkaan omaatuntoa, pääsevät valtaan? Miksi he, joilla on vastuuntuntoa ja empatian kyky, äänestävät nämä vallanhaluiset yksilöt hallitsemaan itseään? 

Todellinen suurvalta on Australia, ja se on malli siitä, kuinka jokaisen annetaan elää omanlaistaan elämää. Eri kansat saavat puhua omaa kieltään, tehdä omaa leipäänsä, tuoda omaa kulttuuriaan toistenkin iloksi. Kaikkien kukkien annetaan kukkia. Alkuperäiskansoiltakin on pyydetty anteeksi (toisin kuin USA:ssa).

On jotenkin hirvittävää, kuinka paljon 1kansan varoja laitetaan julmiin sotakoneisiin. Mutta elei ole omaatuntoa, arvot ovat yhtä kovia kuin se metalli, jolla koneisto rakennetaan. Ihmiset, pehmeät arvot ovat arvottomia. Jos se kaikki raha, ne varat laitettaisiin monipuolisen elämän kehittämiseen ja ylläpitoon, maailma toimisi hyvin. 

Venäjä voisi puuttua pakolaisongelmiin, julistaa yhtenäistä maailmanpolitiikkaa sen sijaan, että ryhtyy valloittamaan pieniä valtioita omiin niin sanottuihini tarpeisiinsa. Eivätkö nuo tarpeet voisi olla kaupankäyntiä, jolloin hyöty olisi molemminpuolinen? Eikö diktaattori kykene niin kokonaisvaltaiseen näkemykseen? Vastaus on melko selvä: ei kykene. Koska sellainen hallitseminen tarvitsee omaatuntoa. Omatunto on sitä, että kykenee huolehtimaan huonommin voivien hyvinvoinnista, empatiaa. Diktatorinen hallitseminen tuhoaa oman edun vuoksi. 

Kysymys kuuluu edelleen: miten tällaiset yksilöt , juuri he saavat suurimman vallan? Missä on kansan vastustava voima? 

Diktaattorin toimeenpaneva voima on myös pelko. Se tulee ilmi silloin, kun valta on saatu. Omaa elämäänsä elävät väärää oppia kannattavat pitää eliminoida. Se on nähty ja nähdään edelleen. Kiinassa Pohjois-Koreassa, Afrikan maissa jne. Pienet ryhmät ovat vaarallisia, heidät pitää saartaa omiin ghettoihinsa, kieltää oma kieli, jota valtias ei ymmärrä, heidän elintapansa on väärä, heidät pitää hävittää. Yhteistä tällaiselle eliminoimiselle on yksinvaltiaan pelko vallan menettämisestä.

Sehän on hölmöyden huippu! Jos valloittaja haluaisi menestyksen itselleen, hän sallisi valloitetuille heidän kulttuurinsa säilyttämisen, jopa sen kehittämisen kaiken muun kansan rikkautena. Pelko kuitenkin sokaisee järjenkäytön. Jos diktaattorin pään koneisto toimisi psykologisesti ja todellinen voitto olisi tuloksena, hän antaisi kaikkien kukkien kukkia. Se juuri olisi maan parhaaksi, valloituksen voisi nähdä oikeutettuna – jopa! Ainakin siedettynä.

Häviääkö omatunto, kun demokratia ei toimi tai sitä ei ole ollutkaan? Kysymys herää, kun näyttää siltä, että valtaan päässyt diktaattori on ollutkin joskus pehmeämpi, inhimillisempi. Vai onko se ollut hämäystä, taktiikkaako alusta asti? Olihan Hitlerilläkin jo nuoruusiästä saakka selkeä päämäärä. Se etsi vain toteutustaan. Itse asiassa paras Hitler-elämäkerta taitaa olla Veikko Huovisen "Veitikka"! Kannattaa lukea. Vaikka se on eräällä tavalla humoristinen teos nimeä myöten, sen pohjaksi Huovinen on tehnyt paljon ihan oikeaa tutkimustyötä, sellaista, mitä kukaan muu elämäkertojen kirjoittaja ei ole tehnyt. Terävää analyysia faktojen lisäksi. Huumorilla. Lopultahan diktaattoreiden kohtalo on aina sama: heidät nolataan ja tuhotaan. Traagista, Huovinen kääntänyt onnistuneella tavalla huvittavaksi. Loppunsa diktaattorit ansaitsevat, joskin ennättävät tuon huvittavuutensa vuoksi tuhota paljon elämää. ((Olen lukenut toki myös laajimman ja uusimman, Ian Kershaw´n "Hitlerin", kattava ja hyvä, laajuudessaan ja yksityiskohdissaan raskas, "Taistelunkin" kautta olen useasti yrittänyt päästä otuksen pään sisään, artikkeleita satoja...voivoi.)

Ei voi kuin ihmetellä.

 

 

Venäjän maine

Kirjoitin tämän viikko sitten, on jäänyt luonnokseksi, eli voi todeta vain, ettämaailma on olut voimaton, Omatunnotonyksilö saa jälleen päättää maailman kohtalosta. Sota Ukrainassa on alkanut.

------------------------------------------------------------------------

Maailman johtajat ovat olleet ihailtavan aktiivisia Ukrainan tilanteessa. Saksan, USA:n, Suomen presidentit ovat keskustelleet suoraan presidentti Putinin kanssa, pää- ja ulkoministerit käyttäneet diplomaattista neuvottelumahdollisuutta, jonka Venäjä on hyväksynyt. Erittäin hienoa. Silti, yhteydenpito pitää olla edelleen tiiviisti jatkuvaa.

Venäjä (Putin?)  on huomannut, että kokko maailma on sotatilaa vastaan, kukaan, paitsi nyt tuo Valkovenäjän johtaja eivät salli sotaa eikä minkäänlaista uutta miehitystä Ukrainaan, eikä todellakaan mihinkään päin maailmaa. 

Venäjä voisi normaalitapauksessa aloittaa sodan, jotta ei menettäisi kasvojaan, mutta nyt on kasvojen menetys kääntynytkin toisin päin: Venäjä ei menetä kasvojaan, jos uskaltaa luopua hyökkäyksestä3 Ukrainaan. Se osoittaa vahvuutta poistaa joukkojaan rajoilta. Koko maailma kunnioittaisi maan johtajaa, Putinia, jos niin kävisi.  

Odotan maailman johtajien tiivistä painostusta, yhteydenpitoa Venäjän kanssa. Vain siten voidaan estää sodan syttyminen. 

Your Highness, President Putin.

 Ваше Высочество, Президент Путин. Самый сильный лидер в мире тот, кто способен предотвратить войны, первобытные споры между людьми и народами.

Я верю в вас, господин Президент.

Your Highness, President Putin. The strongest leader in the world is the one who is able to prevent wars, primitive disputes between people and nations.

I believe in you, Mr. President.

Teidän korkeutenne, presidentti Putin. Maailman vahvin johtaja on se, joka pystyy estämään sodat, primitiiviset kiistat ihmisten ja kansojen välillä. Uskon teihin, herra presidentti.

Hurskastelua ihmisarvosta

Katsoin sattumalta kansanedustaja Sari Tanuksen haastattelua Alfalta, - ohjelman nimeä en tiedä sattumasta johtuen, Kompassiko ehkä? - missä tuo kristillisdemokraatti hämmästeli valtionsyyttäjän toimintaa ja korosti ihmisarvoa jokaiselle kuuluvana oikeutena, TEOISTA RIIPPUMATTA.

Paradoksi on se, että hänkin pitää Päivi Räsäsen lausuntoja homoista Räsäsen yksilölliseen ihmisarvoisuuteen kuuluvana oikeutena sanoa, mitä ajattelee, tässä tapauksessa vapaasti johonkin uskomukseen kuuluvana kirjaimena (Raamattu) tuomita jokin ihmisryhmä. Räsäsen lausumat eivät mistään näkökulmasta ole ihmisarvoa kunnioittavia. Räsäsenkö ihmisarvo on loukkaamaton, mutta ei hänen kohteenaan olevien ihmisten!? Just! Inhottavaa hurskastelua!

Minun mielestäni. Minun ihmisarvoni, saanko sittenkään sanoa?!

Telluksemme on liian pieni typeryksien tappelutantereeksi

On se kummallista, että vieläkään ei ole tajuttu, kuinka pienellä telluksellamme suuren äärettömyyden reunalla elämme, ja siksi kaikkien kansojen ja valtaryhmittymien täytyisi pitää yhtä, jotta telluksemme pysyisi hengissä. Meidän tulisi ymmärtää, että tämä pallo avaruudessa on hyvin pieni ja pienuudessaan haavoittuva. Siihen ei mahdu pikkumiekkosten pikkuisten telluksen pintaa peittävien maaplänttien valloitus, siihen ei mahdu erilaisten uskontojen ja aatteiden ristiriidat. Tärkeintä on se, että ihmiskunta, yksi suuri rotu kykenee  säilyttämään tämän lopulta niin pienen palloraukkamme elämän. Nyt, kun avaruuden valloitustemme seurauksin satelliittimahdollisuuksin näemme, kuinka pieni maapallo kaiken suuren äärettömyyden, avaruuden keskellä on, pitäisi meidän kaikkien, tyhmimpienkin tajuta, että meillä ei ole varaa tapella pienistä maaplänteistä suuren, mutta kuitenkin niin pienen telluksemme pinnalla. Sotapäällikkö ei ole enää suuri, hän on hyvin, hyvin pieni. Hän on raukka, joka ei ymmärrä kokonaisuutta. Ja hänelle käy lopulta aina huonosti. Putininkin pitäisi tutustua paremmin historiaamme. Kenenkään valloittajan ei ole käynyt hyvin. 

Käsittämätöntä oli Hitlerin kaltaisen yksilöhullun valta, ihailu ja palvonta. Tai ei se käsittämätöntä sittenkään ole. Ihmisten enemmistö on suomalaisen hyvän koulutusmääritelmän mukaan heikkolahjaisen tasoista: apukoulu oli niitä varten, joiden äly ei riittänyt ymmärtämään laajoja kokonaisuuksia eikä syy-seurausyhteyksiä. Heille yksinkertaistettiin maailmankuva, jonka he saattoivat omaksua. Kansan enemmistö kuuluu tähän joukkoon. Kaikkialla maailmassa. 

Kansa tarvitsee kuitenkin edelleen johtajan, ja johtajaksi nousee se, joka kykenee hurmaamaan yksinkertaiset suurilla kuvilla. Demoratia ei sovi tälle ihmiskunnalle, vain harvat kykenevät ymmärtämään sen mahdollisuuden kaikkien oikeudesta ja hyvästä olosta. Dikataattori tahtoo kaiken itselleen, ja hän pystyy syöttämään saman kurjalistolle. Minä saan kaiken, kun hänkin on saanut. Mietittäänpä muutamia: Trump lähihistoriassa, Hitler hiukan kauempana. Nyt on Putin Venäjällä, täsmälleen samoin edellytyksin. 

Kansa, enemmistö, on keskimääräisesti hyvin tyhmä. Se ei näe metsää puilta. Enemmistö voittaa useimmiten - ei aina. Onneksi.  

Olen ollut entisen apukoulun, siistittynä terminä sopeutumattomien ja "mukautettua opetussuunnitelmaa" noudattavien koulun rehtori. Se oppilasporukka vanhempineen edusti koko kansaa, itse asiassa. Vanhemmat vaativat lapsiaan korkeakoulutuksiin, vaikka lapset, kuten vanhemmatkaan tuskin lukutaitoa omaksuivat. Opetussuunnitelma oli mukautettu, tarkoittaen sitä, että kaikki oli yksinkertaistettu. Silti poika ei ymmärtänyt, miksi esimerkiksi ruotsinkielessä on kaksi hän-pronominia, toinen naispuolista, toinen miespuolista varten. Mahdoton ja hullu jäänne sekin tietysti, mutta koska hän on hän, miksi ruotsinkielessä on naiselle erilainen hän kuin miehen hän, han ja hon. E i mennyt kaaliin. Näin hän ymmärsi koko yhteiskunnan. Tai paremmin: ei ymmärtänyt. Yhteiskunta ei ole ihan yksinkertainen järjestelmä missään muodossa. 

1960-luvulla elimme kapina-aikaa. Osoitettiin mieltä kaukaisen Chilen ja Biafran puolesta, vastustettiin turkistarhausta ja Vietnamin sotaa, turkistarhausta, joskin sitä myöhemmin. Oikein. Paitsi, että porukka meni kuin sopulilauma jokaisen uuden pikku-heurekan perässä. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, että surkeita asioita voitaisiin korjata, eläimille järjestää kunnolliset lajityypilliset elinolot, metsää voisi hoitaa säästäen jne. Järki ei ollut ollenkaan käytössä, vain massahuuto, vastustus. Ei ratkaisuja. 

Se on niin ihmillistä. Ei inhimillistä, vaan ihmillistä.

Surullista olla ihminen, jolle tärkeintä on maine ja (typerysjoukkojen) kunnia, valta. 

Ihmettelen, miksi sotilaat alistuvat joukkovoimaksi. Ymmärrän, että rangaistusten pelossa, järjestelmät on luotu alistumaan. Siltikään en ymmärrä. Miksi ei löydy siitä joukosta niitä, jotka ymmärtävät pienen telluksemme 0yhtenäisyyden tarpeellisuuden. 

Ymmärrän, että sotilaskuri on tässä järjestelmässä välttämätön, mutta miksi ylipäätänsä on tuo sotilasjärjestelmä olemassa edelleen. se on tietystikin juuri se paradoksi: apukoulutasoiset vallitsijat ja kansan lietsojat tarvitsevat joukkonsa, ja kaikkien muidenkin on vastattava, koska muutoin hullut voittavat. Jokaisella ideologialla on oltava järjestelmänsä järjestetyiksi voimiksi, muutoin pahuus voittaa. Niin yksinkertaista se näyttää olevan. 

Valitettavasti en usko maailmanrauhaan, kun näen, miten pieni ihminen on. 

Emme ole kypsiä onneen.